Effects of gamma-radiation on cell growth, cycle arrest, death, and superoxide dismutase expression by DU 145 human prostate cancer cells

Gamma-irradiation (gamma-IR) is extensively used in the treatment of hormone-resistant prostate carcinoma. The objective of the present study was to investigate the effects of 60Co gamma-IR on the growth, cell cycle arrest and cell death of the human prostate cancer cell line DU 145. The viability of DU 145 cells was measured by the Trypan blue exclusion assay and the 3(4,5-dimethylthiazol-2-yl)-2,5,diphenyltetrazolium bromide test. Bromodeoxyuridine incorporation was used for the determination of cell proliferation. Cell cycle arrest and cell death were analyzed by flow cytometry. Superoxide dismutase (SOD), specifically CuZnSOD and MnSOD protein expression, after 10 Gy gamma-IR, was determined by Western immunoblotting analysis. gamma-IR treatment had a significant (P < 0.001) antiproliferative and cytotoxic effect on DU 145 cells. Both effects were time and dose dependent. Also, the dose of gamma-IR which inhibited DNA synthesis and cell proliferation by 50% was 9.7 Gy. Furthermore, gamma-IR induced cell cycle arrest in the G2/M phase and the percentage of cells in the G2/M phase was increased from 15% (control) to 49% (IR cells), with a nonsignificant induction of apoptosis. Treatment with 10 Gy gamma-IR for 24, 48, and 72 h stimulated CuZnSOD and MnSOD protein expression in a time-dependent manner, approximately by 3- to 3.5-fold. These data suggest that CuZnSOD and MnSOD enzymes may play an important role in the gamma-IR-induced changes in DU 145 cell growth, cell cycle arrest and cell death.

Ryhmä Raappanan tiedustelun kuva Ilomantsin taisteluihin 1944 osallistuneista neuvostojoukoista : eri tiedustelulajien tehokkuus ja luotettavuus

Työn aiheena on selvittää Ryhmä Raappanan tiedustelun kuvaa Ilomantsin taisteluihin 1944 osallistuneista neuvostojoukoista ja kuinka realistinen tämä kuva oli. Tämän lisäksi on tarkoitus selvittää Ilomantsin taisteluissa käytettyjä tiedustelumenetelmiä ja eri tiedustelulajien tehokkuutta ja luotettavuutta. Päätutkimusongelma on, millaisen kuvan Ryhmä Raappanan tiedustelu sai Ilomantsin taisteluiden aikana neuvostojoukoista? Alatutkimusongelmia ovat, millaiset olivat tiedustelumenetelmät jatkosodan aikana ja kuinka niitä käytettiin Ilomantsin taisteluissa? Kuinka tehokasta ja luotettavaa eri tiedustelulajien toiminta oli taisteluiden aikana? Ja kuinka realistinen tiedustelun kuva oli? Tutkimusongelmani selvittämiseen käytän Ryhmä Raappanan esikunnan näkökulmaa. Tutkimus perustuu sekä primääri- että sekundäärilähteisiin. Lähdemateriaalina on yleisteoksena Antti Juutilaisen teosta Ilomantsi - lopultakin voitto, mutta sitä käytetään vain tukevana lähteenä. Päälähdemateriaali tulee kuitenkin Sota-arkistosta. Muut lähteet käsittelevät lähinnä tiedustelumenetelmiä, tiedustelun suorittamista yleisesti jatkosodan aikana ja Päämajan suorittamaa tiedustelua Ilomantsin taisteluihin liittyen. Tutkimusmenetelmänä käytetään asiakirjatutkimusta. Tapahtumista on kuusikymmentä vuotta ja paikalla olleet henkilöt eivät ole elossa tai he ovat erittäin vanhoja. Näin heidän haastattelunsa ei ollut mahdollista. Asiakirjatutkimusta voi pitää parhaana tutkimusmenetelmä, koska suuri osa tiedoista on löydettävissä asiakirjoista. Näin myös pääsee tiedon alkulähteelle, koska suuri osa tiedoista on kirjoitettu muistiin tapahtumahetkellä. Tutkimuksen tärkeimpinä tuloksina oli koota Ilomantsin taisteluiden tiedustelutiedot yhteen tutkielmaan. Näin selvittää alueella käytettyjä eri tiedustelulajeja ja niiden käyttöä. Samoin selvittää eri tiedustelumenetelmien tehokkuus ja luotettavuus. Näistä selvittää Ryhmä Raappanan viholliskuva ja sen oikeellisuus. Tutkielmani johtopäätöksinä on, että tiedustelun aktiivisuus lisääntyi taisteluiden aikana. Ryhmä Raappanan hyökkäys alkoi heikoilla tiedustelutiedoilla, tästä johtuen tiedustelua käskettiin tehostaa. Tiedustelu parani näiden käskyjen jälkeen ja taisteluiden loppuvaiheessa tiedustelutehtävät olivat selkeitä taistelevilla joukoilla. Tästä johtuen myös tiedustelutiedot lisääntyivät. Ryhmä Raappanan viholliskuva selkeytyi taisteluiden kuluessa ja taisteluiden loppuvaiheessa se oli varsin realistinen. Yleisesti tiedustelun taso oli kohtuullinen, kuitenkin parantuen taisteluiden edetessä.

Suojeluvastuuperiaatteen kehitys ja käytäntöön soveltaminen Libyan ja Norsunluurannikon kriisien yhteydessä

Tässä pro gradu -tutkimuksessa perehdytään suojeluvastuuperiaatteeseen ja sen syntyyn vaikuttaneisiin tekijöihin. Lisäksi tarkastellaan vuonna 2011 Libyan ja Norsunluurannikon kriisejä suojeluvastuuperiaatteen käytännön soveltamisen kannalta. Kriisit olivat ensimmäiset konfliktit, joissa kansainvälinen yhteisö päätyi käyttämään sotilaallista voimaa suojeluvastuuperiaatteen nimissä. Suojeluvastuulla tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan kansallisilla, alueellisilla ja kansainvälisillä toimijoilla on vastuu suojella siviilejä mm. kansanmurhalta ja etnisiltä puhdistuksilta. Jos valtio ei onnistu suojelemaan kansalaisiaan, kansainvälisen yhteisön on puututtava tilanteeseen yhteistyössä alueellisten toimijoiden kanssa. Väliintulosta ja tehtävän mandaatista päättää YK:n turvallisuusneuvosto. Tutkimus on toteutettu hyödyntämällä kahta eri tieteenteoriaan pohjautuvaan näkökulmaa, rationaaliseen teoriaan pohjautuvaan liberalismiin sekä konstitutiiviseen teoriaan pohjautuvaan englantilaiseen koulukuntaan. Tutkimuksessa on hyödynnetty primääritutkimusaineistona YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, sekä operaatioista annettuja erillismääräyksiä ja mandaatteja. Tutkimusaineisto on analysoitu laadullisena tutkimuksena hyödyntäen sisältöanalyysimenetelmää. Suojeluvastuuperiaatteen kehitysvaiheista voidaan löytää neljä vaihetta. Kylmän sodan jälkeen alkanut kehitysvaihe, joka jatkui vuoteen 2005 ja jolloin periaate hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa. Hyväksyntävaiheen jälkeen vuonna 2011 siirryttiin soveltamisvaiheeseen. Varsinkin Libyan konflikti aiheutti paljon keskustelua kansainvälisessä yhteisössä voimankäytön määrästä, tämä keskustelu voidaan katsoa aloittaneen viimeisimmän jatkokehitysvaiheen. Suojeluvastuuperiaate on syntynyt valtion suvereniteetti- ja ihmisoikeusdiskurssien ympärille. Myöhemmin kehitysprosessista on erotettavissa vielä kaksi uutta teemaa, oikeutus- ja voimankäyttödiskurssit. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että Afrikan unionin maat ovat ryhtyneet tukemaan suojeluvastuuperiaatetta, alun vastustuksen jälkeen. Bric-maat puolestaan tukeutuvat valtionsuvereniteettidiskurssiin, mutta eivät näytä vastustavan voimankäyttöä YK:n suorittamissa operaatioissa. Natolla on nopeaa toimintakykyä ja -halua, mutta varsinaisen humanitaarisen doktriinin puuttuessa, se on pyrkinyt luomaan yleisesti hyväksytyn toimintamallin. Oikeutusta operaatioihin haetaan alueellisten toimijoiden hyväksynnän kautta.

In vivo growth-inhibition of Sarcoma 180 by piplartine and piperine, two alkaloid amides from Piper

Piplartine {5,6-dihydro-1-[1-oxo-3-(3,4,5-trimethoxyphenyl)-2-propenyl]-2(1H)pyridinone} and piperine {1-5-(1,3)-benzodioxol-5-yl)-1-oxo-2,4-pentadienyl]piperidine} are alkaloid amides isolated from Piper. Both have been reported to show cytotoxic activity towards several tumor cell lines. In the present study, the in vivo antitumor activity of these compounds was evaluated in 60 female Swiss mice (N = 10 per group) transplanted with Sarcoma 180. Histopathological and morphological analyses of the tumor and the organs, including liver, spleen, and kidney, were performed in order to evaluate the toxicological aspects of the treatment with these amides. Administration of piplartine or piperine (50 or 100 mg kg-1 day-1 intraperitoneally for 7 days starting 1 day after inoculation) inhibited solid tumor development in mice transplanted with Sarcoma 180 cells. The inhibition rates were 28.7 and 52.3% for piplartine and 55.1 and 56.8% for piperine, after 7 days of treatment, at the lower and higher doses, respectively. The antitumor activity of piplartine was related to inhibition of the tumor proliferation rate, as observed by reduction of Ki67 staining, a nuclear antigen associated with G1, S, G2, and M cell cycle phases, in tumors from treated animals. However, piperine did not inhibit cell proliferation as observed in Ki67 immunohistochemical analysis. Histopathological analysis of liver and kidney showed that both organs were reversibly affected by piplartine and piperine treatment, but in a different way. Piperine was more toxic to the liver, leading to ballooning degeneration of hepatocytes, accompanied by microvesicular steatosis in some areas, than piplartine which, in turn, was more toxic to the kidney, leading to discrete hydropic changes of the proximal tubular and glomerular epithelium and tubular hemorrhage in treated animals.

Joukkotuotanto sodan ajan joukkojen koulutusmenetelmänä

Puolustusvoimissa joukkotuotanto on nimitys sellaiselle asevelvollisten koulutukselle, jonka tuloksena syntyy sodan ajan joukkoja. Joukkotuotanto on suorituskyvyn rakentamista ja ylläpitoa, joka on Puolustusvoimien toinen pääprosessi. Sen tuotoksia ovat muun muassa puolustusjärjestelmän suorituskyky, suorituskykyiset ja taistelunkestävät joukot ja järjestelmät. Suorituskyky tuotetaan joukon omalla kalustolla joukon ensimmäiseen tehtävään. Tuotantoerän suuruus on yleisesti perusyksikkö ja se pyritään saamaan yhdestä saapumiserästä. Tutkimus tarkastelee, miten joukkotuotanto toimii sodan ajan joukkojen koulutusmenetelmänä. Tutkimuksen pääkysymys on kuinka joukkotuotanto luo suorituskykyä sodan ajan joukoille. Tutkimuksen pääkysymykseen vastataan alakysymysten kautta. Alakysymykset ovat seuraavat: − mitä on joukkotuotanto, − miten varusmiehistä tuotetaan sodan ajan joukko ja − miten luodaan ja ylläpidetään reservin suorituskykyä?

Relative frequency, clinical, neuroimaging, and postsurgical features of pediatric temporal lobe epilepsy

We describe the relative frequency, clinical features, neuroimaging and pathological results, and outcome after pharmacological or surgical intervention for a series of pediatric patients with temporal lobe epilepsy (TLE) from an epilepsy center in Brazil. The medical records of children younger than 12 years with features strongly suggestive of TLE were reviewed from January 1999 to June 1999. Selected children were evaluated regarding clinical, EEG, and magnetic resonance imaging (MRI) investigation and divided into three groups according to MRI: group 1 (G1, N = 9), patients with hippocampal atrophy; group 2 (G2, N = 10), patients with normal MRI, and group 3 (G3, N = 12), patients with other specific temporal lesions. A review of 1732 records of children with epilepsy revealed 31 cases with TLE (relative frequency of 1.79%). However, when the investigation was narrowed to cases with intractable seizures that needed video-EEG monitoring (N = 68) or epilepsy surgery (N = 32), the relative frequency of TLE increased to 19.11 (13/68) and 31.25% (10/32), respectively. At the beginning of the study, 25 of 31 patients had a high seizure frequency (80.6%), which declined to 11 of 31 (35.5%) at the conclusion of the study, as a consequence of pharmacological and/or surgical therapy. This improvement in seizure control was significant in G1 (P < 0.05) and G3 (P < 0.01) mainly due to good postsurgical outcome, and was not significant in G2 (P > 0.1, McNemar's test). These results indicate that the relative frequency of TLE in children was low, but increased considerably among cases with pharmacoresistant seizures. Patients with specific lesions were likely to undergo surgery, with good postoperative outcomes.

Use of magnitude-squared coherence to identify the maximum driving response band of the somatosensory evoked potential

The present study proposes to apply magnitude-squared coherence (MSC) to the somatosensory evoked potential for identifying the maximum driving response band. EEG signals, leads [Fpz'-Cz'] and [C3'-C4'], were collected from two groups of normal volunteers, stimulated at the rate of 4.91 (G1: 26 volunteers) and 5.13 Hz (G2: 18 volunteers). About 1400 stimuli were applied to the right tibial nerve at the motor threshold level. After applying the anti-aliasing filter, the signals were digitized and then further low-pass filtered (200 Hz, 6th order Butterworth and zero-phase). Based on the rejection of the null hypothesis of response absence (MSC(f) > 0.0060 with 500 epochs and the level of significance set at a = 0.05), the beta and gamma bands, 15-66 Hz, were identified as the maximum driving response band. Taking both leads together ("logical-OR detector", with a false-alarm rate of a = 0.05, and hence a = 0.0253 for each derivation), the detection exceeded 70% for all multiples of the stimulation frequency within this range. Similar performance was achieved for MSC of both leads but at 15, 25, 35, and 40 Hz. Moreover, the response was detected in [C3'-C4'] at 35.9 Hz and in [Fpz'-Cz'] at 46.2 Hz for all members of G2. Using the "logical-OR detector" procedure, the response was detected at the 7th multiple of the stimulation frequency for the series as a whole (considering both groups). Based on these findings, the MSC technique may be used for monitoring purposes.

Luonnollisesti sotilasliittoon : sotilasliittoon luonnollisesti

Tässä tutkimuksessa analysoidaan Helsingin Sanomissa 8.4.2006 - 8.4.2007 välisenä aikana julkaistuja turvallisuuspoliittisia pääkirjoituksia. Tuona ajanjaksona lehti julkaisi 23 turvallisuuspoliittista pääkirjoitusta. Tutkimus pohjaa konstruktivistiseen näkemykseen, jossa yhteiskuntaa tarkastellaan sosiaalisen rakentumisen kautta. Sanomalehden pääkirjoitukset nähdään tärkeänä osana sosiaalista rakentumista ja kirjoitusten analysointia voidaan näin ollen pitää perusteltuna. Pääkirjoituksien analysointiin käytetään diskurssianalyysiä. Tässä tutkimuksessa diskurssianalyysin lähtökohtana on, että kirjoitettu teksti on toimintaa ja se vaikuttaa lukijaan ja sitä kautta koko yhteiskuntaan. Tutkimuksessa analysoidaan sanomalehden argumentteja, joita se pääkirjoituksissaan käyttää. Argumenttien analysoinnissa otetaan huomioon aikaja paikkatekijät. Argumentteja peilataan kirjoituksen aikaisiin tapahtumiin. Mitkä ovat Helsingin Sanomien turvallisuuspoliittiset uhkat ja miten Suomen pitäisi näihin uhkiin vastata? Suomen suurin ja vaikutusvaltaisin sanomalehti on julkisesti esittänyt Nato-myönteisyytensä. Mitä vaikutusta sotilasliiton täysjäsenyydellä Suomelle olisi? Vaikka sähköinen media on vienyt sanomalehdeltä valtaa, silti äänestyspäätös tehdään lehtikirjoituksien pohjalta.

Effect of Ginkgo biloba on the reproductive outcome and oxidative stress biomarkers of streptozotocin-induced diabetic rats

The aim of the present study was to evaluate the effect of Ginkgo biloba treatment (EGb 761, 200 mg kg-1 day-1) administered from day 0 to 20 of pregnancy on maternal reproductive performance and on the maternal and fetal liver antioxidant systems of streptozotocin-induced diabetic Wistar rats. On day 21 of pregnancy, the adult rats (weighing approximately 250 ± 50 g, minimum number = 13/group) were anesthetized to obtain maternal and fetal liver samples for superoxide dismutase (SOD), catalase (CAT), glutathione peroxidase (GSH-Px), and total glutathione (GSH-t) determinations. The uterus was weighed with its contents. The diabetic (G3) and treated diabetic (G4) groups of rats presented significant maternal hyperglycemia, reduced term pregnancy rate, impaired maternal reproductive outcome and fetal-placental development, decreased GSH-Px (G3 = G4 = 0.6 ± 0.2) and SOD (G3 = 223.0 ± 84.7; G4 = 146.1 ± 40.8), and decreased fetal CAT activity (G3 = 22.4 ± 10.6; G4 = 34.4 ± 14.1) and GSH-t (G3 = G4 = 0.3 ± 0.2), compared to the non-diabetic groups (G1, untreated control; G2, treated). For G1, maternal GSH-Px = 0.9 ± 0.2 and SOD = 274.1 ± 80.3; fetal CAT = 92.6 ± 82.7 and GSH-t = 0.6 ± 0.5. For G2, G. biloba treatment caused no toxicity and did not modify maternal or fetal-placental data. EGb 761 at the nontoxic dose used (200 mg kg-1 day-1), failed to modify the diabetes-associated increase in maternal glycemia, decrease in pregnancy rate, decrease in antioxidant enzymes, and impaired fetal development when the rats were treated throughout pregnancy (21 days).

De differentia notionum instrumentalium et realium

Dedikaatio: Carol. Ad. Wachtmeister.

Intrinsic denervation of the colon is associated with a decrease of some colonic preneoplastic markers in rats treated with a chemical carcinogen

Denervation of the colon is protective against the colon cancer; however, the mechanisms involved are unknown. We tested the hypothesis that the denervated colonic mucosa could be less responsive to the action of the chemical carcinogen dimethylhydrazine (DMH). Three groups of 32 male Wistar rats were treated as follows: group 1 (G1) had the colon denervated with 0.3 mL 1.5 mM benzyldimethyltetradecylammonium (benzalkonium chloride, BAC); G2 received a single ip injection of 125 mg/kg DMH; G3 was treated with BAC + the same dose and route of DMH. A control group (Sham, N = 32) did not receive any treatment. Each group was subdivided into four groups according to the sacrifice time (1, 2, 6, and 12 weeks after DMH). Crypt fission index, ß-catenin accumulated crypts, aberrant crypt foci, and cell proliferation were evaluated and analyzed by ANOVA and the Student t-test. G3 animals presented a small number of aberrant crypt foci and low crypt fission index compared to G2 animals after 2 and 12 weeks, respectively. From the second week on, the index of ß-catenin crypt in G3 animals increased slower than in G2 animals. From the 12th week on, G2 animals presented a significant increase in cell proliferation when compared to the other groups. Colonic denervation plays an anticarcinogenic role from early stages of colon cancer development. This finding can be of importance for the study of the role of the enteric nervous system in the carcinogenic process.