995 resultados para Morelli, Domenico, d. 1901.
Resumo:
Sormen koukistajajännevamman korjauksen jälkeisen aktiivisen mobilisaation on todettu johtavan parempaan toiminnalliseen lopputulokseen kuin nykyisin yleisesti käytetyn dynaamisen mobilisaation. Aktiivisen mobilisaation ongelma on jännekorjauksen pettämisriskin lisääntyminen nykyisten ommeltekniikoiden riittämättömän vahvuuden vuoksi. Jännekorjauksen lujuutta on parannettu kehittämällä monisäieommeltekniikoita, joissa jänteeseen tehdään useita rinnakkaisia ydinompeleita. Niiden kliinistä käyttöä rajoittaa kuitenkin monimutkainen ja aikaa vievä tekninen suoritus. Käden koukistajajännekorjauksessa käytetään yleisesti sulamattomia ommelmateriaaleja. Nykyiset käytössä olevat biohajoavat langat heikkenevät liian nopeasti jänteen paranemiseen nähden. Biohajoavan laktidistereokopolymeeri (PLDLA) 96/4 – langan vetolujuuden puoliintumisajan sekä kudosominaisuuksien on aiemmin todettu soveltuvan koukistajajännekorjaukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää välittömän aktiivisen mobilisaation kestävä ja toteutukseltaan yksinkertainen käden koukistajajännekorjausmenetelmä biohajoavaa PLDLA 96/4 –materiaalia käyttäen. Tutkimuksessa analysoitiin viiden eri yleisesti käytetyn koukistajajänneompeleen biomekaanisia ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa ydinompeleen rakenteellisten ominaisuuksien – 1) säikeiden (lankojen) lukumäärän, 2) langan paksuuden ja 3) ompeleen konfiguraation – vaikutuksen selvittämiseksi jännekorjauksen pettämiseen ja vahvuuteen. Jännekorjausten näkyvän avautumisen todettiin alkavan perifeerisen ompeleen pettäessä voima-venymäkäyrän myötöpisteessä. Ydinompeleen lankojen lukumäärän lisääminen paransi ompeleen pitokykyä jänteessä ja suurensi korjauksen myötövoimaa. Sen sijaan paksumman (vahvemman) langan käyttäminen tai ompeleen konfiguraatio eivät vaikuttaneet myötövoimaan. Tulosten perusteella tutkittiin mahdollisuuksia lisätä ompeleen pitokykyä jänteestä yksinkertaisella monisäieompeleella, jossa ydinommel tehtiin kolmen säikeen polyesterilangalla tai nauhamaisen rakenteen omaavalla kolmen säikeen polyesterilangalla. Nauhamainen rakenne lisäsi merkitsevästi ompeleen pitokykyä jänteessä parantaen myötövoimaa sekä maksimivoimaa. Korjauksen vahvuus ylitti aktiivisen mobilisaation jännekorjaukseen kohdistaman kuormitustason. PLDLA 96/4 –langan soveltuvuutta koukistajajännekorjaukseen selvitettiin tutkimalla langan biomekaanisia ominaisuuksia ja solmujen pito-ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa verrattuna yleisimmin jännekorjauksessa käytettävään punottuun polyesterilankaan (Ticron®). PLDLA –langan todettiin soveltuvan hyvin koukistajajännekorjaukseen, sillä se on polyesterilankaa venymättömämpi ja solmujen pitävyys on parempi. Viimeisessä vaiheessa tutkittiin PLDLA 96/4 –langasta valmistetulla kolmisäikeisellä, nauhamaisella jännekorjausvälineellä tehdyn jännekorjauksen kestävyyttä staattisessa vetolujuustestauksessa sekä syklisessä kuormituksessa, joka simuloi staattista testausta paremmin mobilisaation toistuvaa kuormitusta. PLDLA-korjauksen vahvuus ylitti sekä staattisessa että syklisessä kuormituksessa aktiivisen mobilisaation edellyttämän vahvuuden. Nauhamaista litteää ommelmateriaalia ei aiemmin ole tutkittu tai käytetty käden koukistajajännekorjauksessa. Tässä tutkimuksessa ommelmateriaalin nauhamainen rakenne paransi merkitsevästi jännekorjauksen vahvuutta, minkä arvioidaan johtuvan lisääntyneestä kontaktipinnasta jänteen ja ommelmateriaalin välillä estäen ompeleen läpileikkautumista jänteessä. Tutkimuksessa biohajoavasta PLDLA –materiaalista valmistetulla rakenteeltaan nauhamaisella kolmisäikeisellä langalla tehdyn jännekorjauksen vahvuus saavutti aktiivisen mobilisaation edellyttämän tason. Lisäksi uusi menetelmä on helppokäyttöinen ja sillä vältetään perinteisten monisäieompeleiden tekniseen suoritukseen liittyvät ongelmat.
Resumo:
We have measured hyperfine structure in the first-excited P state (D lines) of all the naturally occurring alkali atoms. We use high-resolution laser spectroscopy to resolve hyperfine transitions, and measure intervals by locking the frequency shift produced by an acousto-optic modulator to the difference between two transitions. In most cases, the hyperfine coupling constants derived from our measurements improve previous values significantly.
Resumo:
In this study, we investigate the qualitative and quantitative effects of an R&D subsidy for a clean technology and a Pigouvian tax on a dirty technology on environmental R&D when it is uncertain how long the research takes to complete. The model is formulated as an optimal stopping problem, in which the number of successes required to complete the R&D project is finite and learning about the probability of success is incorporated. We show that the optimal R&D subsidy with the consideration of learning is higher than that without it. We also find that an R&D subsidy performs better than a Pigouvian tax unless suppliers have sufficient incentives to continue cost-reduction efforts after the new technology success-fully replaces the old one. Moreover, by using a two-project model, we show that a uniform subsidy is better than a selective subsidy.
Resumo:
Titration calorimetry measurements of the binding of phenyl-alpha (alpha PhOGlu), 3-methoxy (3MeOGlu), fluorodeoxy and deoxy derivatives of alpha-D-glucopyranose (Glu) to concanavalin A (conA), pea lectin and lentil lectin were performed at approx. 10 and 25 degrees C in 0.01 M dimethylglutaric acid/NaOH buffer, pH 6.9, containing 0.15 M NaCl and Mn2+ and Ca2+ ions. Apparently the 3-deoxy, 4-deoxy and 6-deoxy as well as the 4-fluorodeoxy and 6-fluorodeoxy derivatives of Glu do not bind to the lectins because no heat release was observed on the addition of aliquots of solutions of these derivatives to the lectin solutions. The binding enthalpies, delta H0b, and entropies, delta S0b, determined from the measurements were compared with the same thermodynamic binding parameters for Glu, D-mannopyranoside and methyl-alpha- D-glucopyranoside (alpha MeOGlu). The binding reactions are enthalpically driven with little change in the heat capacity on binding, and exhibit enthalpy-entropy compensation. Differences between the thermodynamic binding parameters can be rationalized in terms of the interactions apparent in the known crystal structures of the methyl-alpha-D-mannopyranoside-conA [Derewenda, Yariv, Helliwell, Kalb (Gilboa), Dodson, Papiz, Wan and Campbell (1989) EMBO J. 8, 2189-2193] and pea lectin-trimanno-pyranoside [Rini, Hardman, Einspahr, Suddath and Carber (1993) J. Biol. Chem. 268, 10126-10132] complexes. Increases in the entropy change on binding are observed for alpha MeOGlu binding to pea and lentil lectin, for alpha PhOGlu binding to conA and pea lectin, and for 3MeOGlu binding to pea lectin relative to the entropy change for Glu binding, and imply that the phenoxy and methoxy substituents provide additional hydrophobic interactions in the complex. Increases in the binding enthalpy relative to that of Glu are observed for deoxy and fluoro derivatives in the C-1 and C-2 positions and imply that these substituents weaken the interaction with the surrounding water, thereby strengthening the interaction with the binding site.
Resumo:
We report on a CDF measurement of the total cross section and rapidity distribution, $d\sigma/dy$, for $q\bar{q}\to \gamma^{*}/Z\to e^{+}e^{-}$ events in the $Z$ boson mass region ($66M_{ee}
Resumo:
Suomessa vuosina 1901-1930 julkaistun eläintieteellisen kirjallisuuden bibliografia.
Resumo:
A detailed study is presented of the expected performance of the ATLAS detector. The reconstruction of tracks, leptons, photons, missing energy and jets is investigated, together with the performance of b-tagging and the trigger. The physics potential for a variety of interesting physics processes, within the Standard Model and beyond, is examined. The study comprises a series of notes based on simulations of the detector and physics processes, with particular emphasis given to the data expected from the first years of operation of the LHC at CERN.
Resumo:
We present a measurement of the $\ttbar$ differential cross section with respect to the $\ttbar$ invariant mass, dSigma/dMttbar, in $\ppbar$ collisions at $\sqrt{s}=1.96$ TeV using an integrated luminosity of $2.7\invfb$ collected by the CDF II experiment. The $\ttbar$ invariant mass spectrum is sensitive to a variety of exotic particles decaying into $\ttbar$ pairs. The result is consistent with the standard model expectation, as modeled by \texttt{PYTHIA} with \texttt{CTEQ5L} parton distribution functions.
Resumo:
The scope of application of Laplace transforms presently limited to the study of linear partial differential equations, is extended to the nonlinear domain by this study. This has been achieved by modifying the definition of D transforms, put forth recently for the study of classes of nonlinear lumped parameter systems. The appropriate properties of the new D transforms are presented to bring out their applicability in the analysis of nonlinear distributed parameter systems.
Resumo:
Benzothiazoles are multitarget agents with broad spectrum of biological activity. Among the antitumor agents discovered in recent years, the identification of various 2-(4-aminophenyl) benzothiazoles as potent and selective antitumor drugs against different cancer cell lines has stimulated remarkable interest. Some of the benzothiazoles are known to induce cell cycle arrest, activation of caspases and interaction with DNA molecule. Based on these interesting properties of benzothiazoles and to obtain new biologically active agents, a series of novel 4,5,6,7-tetrahydrobenzo[d]thiazole derivatives 5(a-i) were synthesized and evaluated for their efficacy as antileukemic agents in human leukemia cells (K562 and Reh). The chemical structures of the synthesized compounds were confirmed by H-1 NMR, LCMS and IR analysis. The cytotoxicity of these compounds were determined using trypan blue exclusion, 3-(4,5-dimethylthiazol-2-yl)-2,5-diphenyltetrazolium bromide (MTT) and lactate dehydrogenase (LDH) assays. Results showed that, these compounds mediate a significant cytotoxic response to cancer cell lines tested. We found that the compounds having electron withdrawing groups at different positions of the phenyl ring of the thiourea moiety displayed significant cytotoxic effect with IC50 value less than 60 mu M. To rationalize the role of electron withdrawing group in the induction of cytotoxicity, we have chosen molecule 5g (IC50 similar to 15 mu M) which is having chloro substitution at ortho and para positions. Flow cytometric analysis of annexin V-FITC/ propidium iodide (PI) double staining and DNA fragmentation suggest that 5g can induce apoptosis.
Resumo:
In this paper a mixed-split scheme is proposed in the context of 2-D DPCM based LSF quantization scheme employing split vector product VQ mechanism. Experimental evaluation shows that the new scheme is successfully being able to show better distortion performance than existing safety-net scheme for noisy channel even at considerably lower search complexity, by efficiently exploiting LSF trajectory behavior across the consecutive speech frames.
Resumo:
A practical synthesis of enantiopure bis-aziridines 11 and 15, bis-epoxides 12 and 17, and aziridino-epoxides 27 and 30 is reported using inexpensive d-mannitol as the starting material. The key transformation involves the reductive cleavage of bis-benzylidene acetal 3 to form dimesylate 4, which was further converted to monoazides and diazides followed by reduction, mesylation, and cyclization to furnish the required compounds in good yields.
Resumo:
An alpha-D-glucuronidase was purified from the culture filtrates of Thermoascus aurantiacus. A simple colorimetric method for its assay is reported. The enzyme is a single polypeptide chain with a molecular weight of 118,000. It acts optimally at pH 4.5. It shows maximum activity at 65 degrees C. The t 1/2 at 70 degrees C was 40 min. It specifically cleaved the alpha-(1----2) linkage between 4-O-methyl-alpha-D-glucuronic acid and the xylose residue in xylan and several glucurono-xylooligosaccharides.
Resumo:
The alpha-aminoisobutyric acid-D-proline (Aib-(D)Pro) dipeptide is an obligatory Type I' beta-turn forming segment that nucleates hairpin formation.