Osakkeenomistajan vaikutusvallan väärinkäyttö

Tutkielmani aiheena on osakeyhtiölain 23. luvussa säädetty vaikutusvallan väärinkäyttöön perustuvat oikeussuojakeinot. Näitä säädöksiä on suomalaisessa oikeuskäytännössä sovellettu varsin vähän, joten tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisten tilanteiden ratkaisemiseen säädökset soveltuvat, kuinka tehokkaasti säädökset vaikuttavat konfliktien ratkaisussa ja ennaltaehkäisyssä sekä mikä on niiden vaikutus osakeyhtiöjärjestelmän tehokkuuteen. Tutkielmani alkaa asian kannalta relevanttien osakeyhtiöteorioiden ja muiden osakeyhtiöön ja osakkeenomistajaan liittyvien seikkojen läpikäynnillä. Tämän jälkeen varsinaisissa käsittelyluvuissa avaan ensin vaikutusvallan väärinkäyttöä osakeyhtiölain 23. luvun säännösten muodostamassa ympäristössä. Toiseksi käsittelen vaikutusvallan väärinkäytön arvioinnin perusteena varsin merkittävää osakeyhtiölain yhdenvertaisuusperiaatetta ja sitä, miten se on otettava huomioon vaikutusvallan väärinkäyttöä ja osakeyhtiölain 23. luvun tarjoamia oikeussuojakeinoja tutkittaessa. Kolmanneksi käsittelen osakeyhtiön osakkeenomistajien välisiä konflikteja käytännön tilanteissa sekä hypoteettisesti että todellisten tapausten pohjalta. Olen pyrkinyt käyttämään lähdemateriaalina laaja-alaisesti asiaan liittyviä teorioita ja ilmiöitä käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita. Lähdeaineisto on pääosin kotimaista, mutta olen käyttänyt jonkin verran myös ulkomaista materiaalia. Erityisen tärkeinä lähteinä voidaan mainita Veikko Vahteran, Ville Pönkän sekä Jukka Mähösen ja Seppo Villan tuotokset. Lisäksi ulkomaisen kirjallisuuden osalta on mainittava kokoomateos ”Anatomy of Corporate Law”. Oikeuskäytännön rooli lähdemateriaalina on jäänyt edellä mainitusta syystä varsin vähäiseksi. Tutkielmani lopputulos voidaan kiteyttää siihen, että osakeyhtiölain 23. luvun säännökset täydentävät varsin tehokkaasti osakeyhtiölain ensisijaisia oikeussuojajärjestelmiä, josta kertoo myös säännösten varsin vähäinen soveltaminen tuomioistuimissa, mutta väärinkäytön ehkäisemisen tehostaminen olisi mahdollista säännösten kehittämisen kautta.

Isän kääntyminen lapsensa kautta

Nimiösivulla myös: Saksan kielestä suomeksi muutettu.

Pieni Hanna ja Anna, eli Aikaisen christillisen ylöskaswattamisen ja opetuksen hyödytys

Nimiösivulla myös: Saksan kielestä suomeksi käätty.

Biometrisen passin pääsynvalvontamekanismit. Vertaileva tutkimus BAC:n ja EAC:n keskeisimmistä eroavaisuuksista.

Biometrisen passin sisältämä mikrosiru tekee tästä tunnetusta matkustusasiakirjasta suojausta tarvitsevan tietojärjestelmän. Passinhaltijan yksityisyyden ja identiteetin suojelemiseksi on huolehdittava mikrosirulle tallennetun tietoaineiston turvallisuudesta sekä mikrosirun ja sen lukijalaitteen välisestä tietoliikenneturvallisuudesta. Näitä tehtäviä varten on kehitelty kulunvalvontajärjestelminä toimivia pääsynvalvontamekanismeja. Tämä tutkielma käsittelee biometrisen passin pääsynvalvontamekanismeja, erityisesti peruspääsynvalvontaa (BAC) ja laajennettua pääsynvalvontaa (EAC). Aineistoon kuuluu pääasiassa kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ja Saksan tietoturvaviraston laatimia standardeja sekä biometriseen passiin liittyviä konferenssijulkaisuja ja lehtiartikkeleita. Aineiston kautta voidaan tehdä päätelmiä siitä, miksi biometrisen passin tietoturvaan ja erityisesti pääsynvalvontaan on kiinnitettävä huomiota. BAC:n ja EAC:n välisiä eroavaisuuksia käsitellään aluksi protokollatoteutusten ja standardimääritysten näkökulmista. Lopuksi esitellään nykyisissä passeissa käytössä olevien pääsynvalvontamekanismien puutteita sekä pohditaan tulevaisuuden tietoturvaratkaisuja.

Sotaa vai taistelua terrorismia vastaan? Yhdysvaltojen, Euroopan unionin ja Pohjois-Atlantin liiton terrorismin vastaisen toiminnan diskurssien analyysi

1990-luvun alussa Neuvostoliitto hajosi ja kylmä sota päättyi. Länsimaissa alkoi prosessi, jossa käsitykset uhkamalleista ja -kuvista uudistuivat. Uhkamallit, joissa painopiste oli suurten massa-armeijoiden hyökkäykset ja niiden torjunta, alkoivat vaikuttaa vanhentuneilta. Perinteisen sodan uhan rinnalle nousi uusia, globaaleja uhkia, kuten ympäristökatastrofit, joukkotuhoaseiden leviäminen sekä terrorismi. Syyskuun 11. päivä 2001 terroristi-iskut lisäsivät länsimaiden panostusta terrorismin vastaiseen toimintaan merkittävästi. Yhdysvallat julistivat sodan terrorismia vastaan muiden länsimaiden ja yhteisöjen kuten EU:n ja Naton tuella. Merkittävää on, että Yhdysvaltojen sodanjulistus terrorismia vastaan on aiheuttanut historiallisessa kontekstissa ristiriitoja transatlanttisessa turvallisuusympäristössä. Erityisesti EU on suurimpien jäsenvaltioiden, kuten Ranskan ja Saksan, johdolla vastustanut Yhdysvaltojen toimenpiteitä, kuten Irakin sotaa. EU on nähnyt Yhdysvaltojen toimet kansainvälisten lakien ja erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien periaatteiden vastaisina. Tätä näkemystä on osiltaan tukenut Nato, joka ei ole osallistunut hyökkäyksellisiin operaatioihin, vaan on muodostanut toimintamallin, jossa kriisinhallinnan ja terrorismin vastaisen toiminnan periaatteet sekoittuvat. Tutkimuksessa tuodaan esille Yhdysvalloissa, EU:ssa ja Natossa vallitsevat diskurssit, jotka ovat määrittämässä osapuolien toimintaa terrorismin vastaisessa toiminnassa. Diskurssien määrittämisen kautta on mahdollista arvioida, millä tavoin Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton terrorismin vastainen politiikka on vaikuttanut transatlanttiseen turvallisuusajatteluun ja -käytäntöihin ja samalla Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton välisiin suhteisiin. Samalla syntyy käsitys siitä, miten toimijat ovat rakentaneet käsityksensä terrorismista uhkana, vaarana tai riskinä ja miten toimijoiden terrorismin vastaisen toiminnan päädiskurssit ovat rakentaneet toimijoiden identiteettejä turvallisuustoimijoina. Näin syntyy käsitys osapuolien tavasta määritellä yksityisiä ja yhteisiä tulkintoja alueelliseen ja kansainväliseen turvallisuusympäristöön vaikuttavista uhista ja pyrkimyksistä vaikuttaa kansainvälisen ja erityisesti transatlanttisen turvallisuusympäristön sääntöihin. Työn tulokset lisäävät ymmärrystä Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton turvallisuuspoliittisen tavoiteasettelun lähtökohdista sekä toimijoiden päätöksentekoa ohjaavista tekijöistä. Aineistona tutkimuksessa käytetään Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton turvallisuuspoliittisia virallisdokumentteja. Yhdysvaltojen turvallisuusajattelussa painottuu näkemys Yhdysvaltojen erinomaisuudesta ja hegemonisesta asemasta globaalissa turvallisuusympäristössä. Tähän liittyy oleellisesti rakennettu identiteetti maailman johtavana valtiona sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Yhdysvaltojen ”sota terrorismia vastaan”- diskurssi pohjautuu näkemykselle, jonka mukaan Yhdysvallat kykenee ja voi käyttää sotilaallista voimaa omien intressiensä ja kansalaistensa suojaamiseksi maailmanlaajuisesti. Yhdysvallat on luokitellut terrorismin sodankäynniksi Yhdysvaltoja vastaan jolloin Yhdysvallat on legitimoinut ennaltaehkäisevän voimankäytön keinoksi torjua terrorismia minkä tahansa itsenäisen valtion alueella. Terrorismiin on läheisesti sidottu käsitteet joukkotuhoaseiden leviäminen ja käyttö sekä roistovaltioiden muodostama uhka. Näiden kautta Yhdysvallat ovat rakentaneet itselleen identiteetin yleismaailmallisten arvojen, kuten demokratian, vapauden ja oikeuden puolustajana. EU:n ajattelussa painottuu näkemys, jonka mukaan EU on ylikansallinen toimija, joka koordinoi ja mahdollistaa jäsenvaltioiden tehokkaan kokonaistoiminnan. EU ei ole hyväksynyt Yhdysvaltojen näkemystä terrorismista vaan on rakentanut käsitteen, jonka mukaan terrorismi on rikollisuutta. Tämä heijastaa EU:n rakentamaa identiteettiä sekä institutionaalista rakennetta, jonka mukaan sen päätehtävä eurooppalaisessa turvallisuusympäristössä on vapauden, oikeuden ja turvallisuuden mahdollistaminen. Oman ”taistelu terrorismia vastaan”- diskurssinsa kautta EU on pyrkinyt vahvistamaan omaa identiteettiään sekä alueellisena että kansainvälisenä toimijana. Terrorismin turvallisuudelle muodostaman uhan kautta EU on siis hakenut oikeutuksen omalle kasvaneelle roolilleen turvallisuustoimijana. Naton turvallisuusajattelussa painottuvat jäsenvaltioiden näkemyksistä nousevat elementit. Jäsenvaltioiden keskinäiset suhteet sekä poliittiset ja taloudelliset intressit ovat olleet ratkaisevassa roolissa Naton rakentaessa ”taistelu terrorismia vastaan”- diskurssiaan. Naton uhkakuvatulkintoihin terrorismista ovat vaikuttaneet sen suhde Euroopan unioniin. Nato on ollut ratkaisevassa roolissa transatlanttisten suhteiden säilyvyyden kannalta terrorismin vastaisen toiminnan aikakautena. Merkittävää on, että terrorismin muodostaman uhan kautta Nato on kyennyt rakentamaan itselleen identiteetin kriisinhallintajärjestelmänä, joka on voinut ottaa vastuuta YK:lta. Terrorismi ja sen vastainen toiminta on mahdollistanut Naton olemassaolon ja jatkuvuuden kylmän sodan jälkeisessä globaalissa turvallisuusympäristössä.

Spielen Idiome eine Rolle, keine Rolle, oder eine Nebenrolle? Vergleichende Untersuchung über die Verwendung der Idiome in drei finnischen Lehrwerkserien für die gymnasiale Oberstufe.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan idiomien käyttöä lukion saksan kielen oppikirjojen pääteksteissä ja niiden käännöksiä tekstikohtaisissa sanastoissa. Materiaalina ovat kolme oppikirjasarjaa, joista kaksi on suunnattu lyhyelle oppimäärälle ja yksi pitkälle oppimäärälle. Käytetyt sarjat ovat Otavan kustantama Panorama Deutsch sekä Sanomapro:n kustantamat Gute Idee! ja Genau. Tutkimus pohjautuu teoriaan oppikirjatutkimuksesta, fraseologiasta, idiomatiikasta sekä saksa vieraana kielenä -opetuksen tavoitteista. Ensimmäinen tutkimuskysymys koskee idiomien määrää, jonka kehitystä tarkastellaan jokaisen sarjan osalta kurssi kurssilta ja sarjoja vertaillen. Lisäksi selvitetään mitä idiomeja teksteissä on käytetty, ja kuinka paljon samoja idiomeja tutkittavien sarjojen pääteksteissä on. Seuraavaksi tarkastellaan idiomien käännöksiä tekstikohtaisissa sanastoissa ja vertaillaan käännösratkaisuja sarjojen välillä. Tutkimuksessa selvitetään myös, kuinka usein idiomit esiintyvät otsikoissa, tekstissä tai molemmissa, ja onko idiomeja käytetty myös leikkisästi, esim. niin, että niiden merkityksen voi ymmärtää myös kirjaimellisesti. Tulosten yhteydessä tarkastellaan opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumista kunkin sarjan osalta. Kaikki tutkittujen sarjojen pääteksteistä löytyneet idiomit on koottu taulukoihin, ensin käännöstietojen ja sitten kontekstitietojen kanssa. Näiden taulukoiden pohjalta on koottu yhteenvedot määristä, käännöstyypeistä, esiintymisympäristöistä ja mahdollisista lisämerkityksistä. Pitkälle oppimäärälle laaditussa Genau-sarjassa oli odotetusti eniten idiomeja, mutta yllättäen Panorama Deutsch -sarjassa oli kaksi kertaa enemmän idiomeja kun Gute Idee! -sarjassa, vaikka molemmat on laadittu samalle tavoitetasolle. Tutkittavissa sarjoissa oli käytetty lähes ainoastaan eri idiomeja. Suosituin idiomi oli eine Rolle spielen, jota käytettiin useammassa eri variaatioissa kahdessa oppikirjasarjassa. Idiomien kääntäminen ei ollut missään sarjassa johdonmukaista. Yleisintä oli kääntäminen suomenkielisillä idiomaattisilla vastineilla, mutta usein idiomeja ei ollut käännetty kokonaisuuksina ja käännökset olivat puutteellisia. Suurin osa idiomeista oli tekstin seassa, mutta kaikissa sarjoissa oli idiomeja myös otsikoissa. Kaikissa sarjoissa oli myös tapauksia, joissa idiomien tuplamerkityksillä oli leikitty. Opetussuunnitelman tavoitteet näyttäisivät toteutuvan kaikissa sarjoissa idiomien osalta. Tutkimuksen pohjalta esitetään suosituksena, että idiomeja ei käsiteltäisi sanastoissa sana kerrallaan vaan kokonaisuutena, jotta oppijat oppivat tunnistamaan idiomeja ja ymmärtävät niiden olevan eri kielissä erilaisia.

Sanaleikkien kääntäminen animaatiosarjassa South Park

Tässä tutkielmassa tarkastellaan sanaleikkien kääntämistä amerikkalaisen animaatiosarja South Parkin suomen- ja saksankielisissä DVD-tekstityksissä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten hyvin sanaleikit säilyvät tekstityskäännöksessä, ja vaikuttaako tekstityskieli sanaleikkien säilymiseen. Tutkin, mitä eri sanaleikkityyppejä lähtö- ja kohdekielissä esiintyy, ja miten eri sanaleikkityyppejä on käännetty suomessa ja saksassa. Lisäksi vertailen, millaisia käännösstrategioita suomen- ja saksankielisissä tekstityksissä on käytetty sanaleikkien kääntämiseen. Tutkimusaineistona on South Parkin kolmelta tuotantokaudelta kerätyt englanninkieliset sanaleikit ja niiden suomen- ja saksankieliset käännökset. Tutkimuksen sanaleikit jaetaan kielellisten ominaisuuksien perusteella viiteen yläkategoriaan, jotka jakautuvat yhteensä neljääntoista alakategoriaan. Sanaleikit perustuvat joko fonetiikkaan (homofonia, paronymia ja foneettinen jäljittely), morfologiaan (yhdistellyt sanat, keksityt sanat, sananmukaisuus ja sanarajoilla leikittely), semantiikkaan (homonymia, polysemia, kaksikieliset sanaleikit ja sanojen väärinkäyttö), syntaksiin (syntaktinen homonymia) tai pragmatiikkaan (muunnellut alluusiot ja sanonnat sekä kuva tukee yhtä tulkintaa). Lisäksi osassa sanaleikeissä yhdistyy useampi sanaleikkityyppi. Englanninkielisestä tutkimusaineistosta löytyi yhteensä 58 sanaleikkiä, joista oli säilynyt suomenkieliseen tekstitykseen 36 ja saksankieliseen 34. Näin ollen alkuperäisestä sanaleikkimäärästä säilyi suomenkielisiin tekstityksiin 62,1 %, ja saksankielisiin 58,6 %. Oletuksenani oli, että sanaleikeistä häviäisi noin puolet, joten hypoteesini toteutui. Ero suomen ja saksan välillä on kuitenkin niin pieni, ettei sen perusteella voida vetää johtopäätöstä siitä, onko kohdekielellä ollut merkitystä sanaleikkien käännettävyyteen. Saksan ja englannin kielisukulaisuus ei vaikuttanut vastoin ennakko-odotuksia suuresti sanaleikkien säilymiseen, eikä myöskään sillä ollut merkitystä, mitä käännösmetodia – tekstitystä vai dubbausta – kohdekulttuurissa yleensä käytetään. Sitä vastoin sanaleikkityyppi vaikutti tutkituissa kohdekielissä sanaleikkien käännettävyyteen. Tutkimusaineistossa käytettyjä käännösstrategioita oli yhteensä kuusi. Tutkimuksestani selvisi, että strategioiden määrät ja suhteelliset osuudet jakaantuivat hyvin samalla tavalla molemmissa kielissä. Sekä suomessa että saksassa yleisin käännösstrategia oli sanaleikkityypin säilyttäminen, ja toiseksi eniten oli käytetty sanaleikin sivuuttamista. Kolmanneksi käytetyin käännösstrategia molemmissa kielissä oli sanaleikin korvaaminen retorisella tehokeinolla. Sanaleikin kopiointi oli saksassa neljänneksi ja suomessa viidenneksi yleisin käännösstrategia, ja sanaleikkityypin muuttaminen suomessa neljänneksi ja saksassa viidenneksi käytetyin käännösstrategia. Sanaleikkikohdan poisto oli suomenkielisissä tekstityksissä vähiten käytetty käännösstrategia, ja saksassa sitä ei ollut käytetty kertaakaan.

Satamafuusiot keinona vahvistaa satamien markkina-asemaa

Tämän päivän satamaympäristö on yhä kilpaillumpi ja toimijoilta vaaditaan jatkuvaa tehokkuuden parantamista. Satamien välinen kilpailu on kiristynyt, kun ne pyrkivät kasvattamaan houkuttelevuuttaan ja saavuttamaan mittakaavaetuja, jotka johtavat parantuneeseen kannattavuuteen ja kilpailukykyyn. Yksittäisten toimijoiden kyky saavuttaa mittakaavaetuja voi olla rajallista, joten satamat ovat alkaneet soveltaa yhteistyöstrategioita eri muodoissaan. Satamien välinen strateginen yhteistyö ja satamafuusiot ovat olleet kasvava trendi viime vuosikymmeninä, ja trendin voi odottaa kasvavan tulevaisuudessa edelleen. Tässä tutkielmassa käsiteltiin satamafuusioita selvittämällä, miten fuusio voi vahvistaa satamien markkina-asemaa. Aiheesta on tehty vasta verrattain vähän tieteellistä tutkimusta, mihin tämä tutkimus pyrkii tuomaan oman panoksensa ymmärryksen lisäämiseksi aiheesta. Aihetta on käsitelty teoreettisesti talousmaantieteen teorioiden, kuten polkuriippuvuus- ja instituutioteorioiden, satamatutkimuksessa vakiintuneiden sataman spatiaalisen kehityksen teorioiden, EU:n satamapolitiikan, satamien välisen kilpailun ja yhteistyön, sekä toimitusketjujen viitekehyksessä. Päätutkimusongelmaan liittyi neljä alatutkimusongelmaa, jotka käsittelivät fuusioon johtaneita tekijöitä, onnistumisen tekijöitä, tavoiteltuja hyötyjä, sekä fuusion asettamia haasteita. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin haastattelemalla kahden fuusioituneen sataman johtohenkilöstöä. Nämä satamat, HaminaKotka Satama Oy ja Kvarken Ports Ltd ovat ainoat Suomessa fuusioituneet satamat. Näin ollen niiden voidaan katsoa olevan satama-alan pioneereja Suomessa. Tutkitut tapaukset olivat hyvin erilaisia luonteeltaan, mikä on jo itsessään osoitus siitä, että satamafuusioita voidaan toteuttaa onnistuneesti monenlaisista lähtökohdista. Tutkimus osoitti, että saman kuljetuskäytävän satamien välinen fuusio sekä samalla rannikolla sijaitsevien, samoja takamaita palvelevien satamien välinen fuusio, on mahdollista toteuttaa onnistuneesti, jos institutionaaliset, poliittiset ja kulttuuriset seikat, sekä toimijoiden välinen luottamus ovat riittävän yhtenäisellä tasolla. Mahdollisia haasteita voi syntyä poliittisesta kateudesta tai epäluuloista, instituutioiden ja kulttuurien yhteensopimattomuudesta, sekä sisäisistä tekijöistä, kuten sisäisen kommunikoinnin heikkoudesta tai henkilöstön sitouttamisen puutteesta uuteen organisaatioon. Yksi keskeinen johtopäätös tutkimuksesta oli, että varsinkin pienet satamat voivat hyötyä yhteistyönsä tiivistämisestä ja fuusioista, sillä integroitumiskyvyn osoittaminen EU:lle voi toimia keinona saavuttaa rahoitusta tulevaisuuden projekteihin.