Optimization of Soil Stabilization with Class C Fly Ash, January 1987

Previous Iowa DOT sponsored research has shown that some Class C fly ashes are ementitious (because calcium is combined as calcium aluminates) while other Class C ashes containing similar amounts of elemental calcium are not (1). Fly ashes from modern power plants in Iowa contain significant amounts of calcium in their glassy phases, regardless of their cementitious properties. The present research was based on these findings and on the hyphothesis that: attack of the amorphous phase of high calcium fly ash could be initiated with trace additives, thus making calcium available for formation of useful calcium-silicate cements. Phase I research was devoted to finding potential additives through a screening process; the likely chemicals were tested with fly ashes representative of the cementitious and non-cementitious ashes available in the state. Ammonium phosphate, a fertilizer, was found to produce 3,600 psi cement with cementitious Neal #4 fly ash; this strength is roughly equivalent to that of portland cement, but at about one-third the cost. Neal #2 fly ash, a slightly cementitious Class C, was found to respond best with ammonium nitrate; through the additive, a near-zero strength material was transformed into a 1,200 psi cement. The second research phase was directed to optimimizing trace additive concentrations, defining the behavior of the resulting cements, evaluating more comprehensively the fly ashes available in Iowa, and explaining the cement formation mechanisms of the most promising trace additives. X-ray diffraction data demonstrate that both amorphous and crystalline hydrates of chemically enhanced fly ash differ from those of unaltered fly ash hydrates. Calciumaluminum- silicate hydrates were formed, rather than the expected (and hypothesized) calcium-silicate hydrates. These new reaction products explain the observed strength enhancement. The final phase concentrated on laboratory application of the chemically-enhanced fly ash cements to road base stabilization. Emphasis was placed on use of marginal aggregates, such as limestone crusher fines and unprocessed blow sand. The nature of the chemically modified fly ash cements led to an evaluation of fine grained soil stabilization where a wide range of materials, defined by plasticity index, could be stabilized. Parameters used for evaluation included strength, compaction requirements, set time, and frost resistance.

Ammonium Phosphate/Fly Ash Road Base Construction, HR-294, 1993

The objective of this research project was to evaluate the construction and service performance of ammonium phosphate/fly ash (APFA) treated base courses of crushed fines and/or unprocessed sand. Specific test results related to construction of the test sections were included in the 1987 construction report by Iowa State University. The performance of the experimental sections is dealt with in this final report. This 1986 project demonstrated that in all cases the control sections utilizing a Type B base experienced dramatically less cracking in the surface than the APFA treated base sections. The cost per mix and subsequent surface maintenance costs for the APFA base sections, especially those having a substantial amount of limestone, were higher than the Type B base control sections. This type of construction may prove to be economical only when petroleum product costs escalate.

Performance of Randomly Oriented, Fiber-Reinforced Roadway Soils, HR-211, 1982

Several primary techniques have been developed through which soil aggregate road material properties may be improved. Such techniques basically involve a mechanism of creating a continuous matrix system of soil and/or aggregate particles, interlocked through the use of some additive such as portland cement, lime, or bituminous products. Details by which soils are stabilized vary greatly, but they are dependent on the type of stabilizing agent and nature of the soil, though the overall approach to stabilization has the common feature that improvement is achieved by some mechanism(s) forcing individual particles to adhere to one another. This process creates a more rigid material, most often capable of resisting the influx of water during freezing, loss of strength due to high moisture content and particle dispersion during thawing, and loss of strength due to migration of fines and/or water by capillarity and pumping. The study reported herein, took a new and relatively different approach to strengthening of soils, i.e., improvement of roadway soils and/or soil-aggregate materials by structural reinforcement with randomly oriented fibers. The purpose of the study was to conduct a laboratory and field investigation into the potential of improving (a) soil-aggregate surfaced and subgrade materials, including those that are frost-prone and/or highly moisture susceptible, and (b) localized base course materials, by uniting such materials through fibrous reinforcement. The envisioned objective of the project was the development of a simple construction technique(s) that could be (a) applied on a selective basis to specific areas having a history of poor performance, or (b) used for improvement of potential base materials prior to surfacing. Little background information on such purpose and objective was available. Though the envisioned process had similarities to fibrous reinforced concrete, and to fibrous reinforced resin composites, the process was devoid of a cementitious binder matrix and thus highly dependent on the cohesive and frictional interlocking processes of a soil and/or aggregate with the fibrous reinforcement; a condition not unlike the introduction of reinforcing bars into a concrete sand/aggregate mixture without benefit of portland cement. Thus the study was also directed to answering some fundamental questions: (1) would the technique work; (2) what type or types of fibers are effective; (3) are workable fibers commercially available; and (4) can such fibers be effectively incorporated with conventional construction equipment, and employed in practical field applications? The approach to obtaining answers to these questions, was guided by the philosophy that an understanding of basic fundamentals was essential to developing a body of engineering knowledge, that would serve as the basis for eventual development of design procedures with fibrous products for the applications previously noted.

Issue review : state funding for libraries.

The state appropriates funds to support library services to Iowans through the State Library, the Library Service Areas, and state aid to local libraries known as Enrich Iowa. As a result of legislation enacted in 2010, the Iowa Library Association, or ILA, convened a committee to make recommendations regarding reorganization of state-funded library operations and services. The committee's recommendations have been approved by the ILA and endorsed by the State Commission of Libraries. The recommendations described involve the reorganization of the State Library and Library Service Areas.

Iowa LSCA long range plan, 1992-1996

This five-year plan,1992-1996,describes the needs, goals, objectives, and methodology for each of the Library Services and Construction Act goals. The LSCA long range plan is revised and issued on an annual basis.

Ammonium Phosphate/Fly Ash Road Base Construction, HR-294, Construction Report, 1987

The objective of this research project was to evaluate the construction and service performance of ammonium phosphate/fly ash (APFA) treated base courses of crushed fines and/or unprocessed sand. Specific test results related to construction of the test sections were included in the 1987 construction report by Iowa State University. The performance of the experimental sections is dealt with in this final report. This 1986 project demonstrated that in all cases the control sections utilizing a Type B base experienced dramatically less cracking in the surface than the APFA treated base sections. The cost per mix and subsequent surface maintenance costs for the APFA base sections, especially those having a substantial amount of limestone, were higher than the Type B base control sections. This type of construction may prove to be economical only when petroleum product costs escalate.

A survey on automatic recommenders in the context of institutional repositories

Peer-reviewed

L'evolució de la biblioteca de la UOC : perspectives de futur

La Biblioteca de la Universitat Oberta de Catalunya ofereix els seus serveis de manera virtual des de la seva creació, l'any 1995. Per això, l'aposta per les noves tecnologies del moment ha estat una constant durant aquests anys. A continuació, a través d'una breu menció a l'evolució històrica, es comenten els serveis i recursos oferts de forma pionera a nivell de biblioteques universitàries. S'analitzen els aspectes més destacables pel que fa als serveis, la gestió de la col·lecció, la formació, i la relació amb la Universitat, en el moment actual. Per concloure, es fa una anàlisi dels principals reptes de futur que la Biblioteca espera afrontar en els propers anys, tenint com a referent principal els usuaris i les innovacions tecnològiques que permetin donar resposta a les noves necessitats que vagin sorgint. Tot això, per continuar sent capdavantera en l'àmbit de les biblioteques virtuals.

From room for books to room for users: an old infantry barrack as an answer to the lack of space

At the beginning of the 21st century, some Catalan university libraries detected a need stemming from the lack of space and the reconversion of physical libraries within the new European educational panorama. With the same cooperative spirit that characterized previous CBUC (Consortium of Academic Libraries of Catalonia) programs and services, the Consortium set in motion a project to address this need. An initial study was commissioned in 2002, and in 2003 a suitable building (old infantry barracks) was found in Lleida. The official opening took place in 2008. GEPA (Guaranteed Space for the Preservation of Access) facility is a cooperative repository, whose objectives are to store and preserve low use documents, ensuring their future access when needed, to convert room for books into room for library users, and doing it saving both space and money. The paper presents a brief historical introduction about the physical management of collections in libraries, and a short overview about high density library repositories all over the world, as an answer to the pressing problem of lack of spaces. The main goals of the communication are to comment the architectural project and its librarian issues, and to show how the GEPA facility allowed to change the spaces in university libraries in Catalonia. On the one hand, the paper deals with the selection of an old building to be renovated, the determination of the librarian needs, the compact shelving system chosen to store the documents in the building, the relation between physical space and information management, and the logistics involved in the load of low use documents from the libraries into the facility. On the other hand, we will show some examples of physical changes in Catalan libraries after large loads of documents to GEPA.

Pellettien laatu ja ominaisuudet eri raaka-aineilla ja niiden seoksilla

Diplomityö tehtiin osana Vapon toteuttamaa monivuotista pelletin kehitysohjelmaa. Kehitysohjelma koostuu useista pienemmistä osaprojekteista, jotka täydentävät toinen toisiaan. Pellettien raaka-ainepohjan laajentaminen on eräs näistä osaprojekteista. Tutkimustyön tavoitteena oli selvittää erilaisten potentiaalisten bioraaka-aineiden soveltuvuutta pelletointiin joko sellaisenaan tai erilaisina seoksina. Raaka-aineiden pelletoitavuutta tutkittiin kenttäolosuhteissa mobiilipelletointilaitoksella. Laitoksen pääkomponentit muodostivat Kahl C 38–780 tasomatriisipuristin, jäähdytin ja täryseula. Pelletointikokeissa tutkittuja raaka-aineita olivat mäntysahanpuru, männynkuori, harvennusranka, haapa, koivu, jyrsinturve ja ruokohelpi. Raaka-aineiden irtotiheys käyttökosteudessa vaihteli välillä 73–244 kg/m3 ja keskimääräinen kosteuspitoisuus 6,5–15 %. Useissa tapauksissa säkitettyjä raaka-aineita säkkikostutettiin haluttuun kosteuspitoisuuteen ennen pelletointia. Säkkikostutettujen raaka-aineiden kosteuspitoisuudet vaihtelivat tällöin välillä 12–14 m- %. Valtaosa tutkituista raaka-aineista ja niiden seoksista pystyttiin pelletoimaan puristimen matriisilla 8/40 mm, jossa puristuskanavan halkaisija oli 8 mm ja kanavan suoran osan pituus 40 mm. Vaikeuksia tuotti ainoastaan pelkän koivupurun ja ruokohelven pelletointi. Käytetty matriisi oli kanavapituudeltaan liian pitkä koivupurun pelletointiin nostaen puristusvastuksen suureksi. Ruokohelven pelletoinnin vaikeudet johtuivat pääasiassa pelletointiin liian karkeasta raaka-aineesta. Myös matriisia 8/55 mm kokeiltiin, mutta se osoittautui liian ”tiukaksi” valtaosalle puuraaka-aineista. Ainoastaan jyrsinturpeen pelletointi onnistui tällä matriisilla. Männynkuoren pelletointia ei matriisilla 8/55 mm yritetty. Kenttäkokeissa valmistetuista pelleteistä määritettiin erilaisia ominaisuuksia, kuten keskipituus, kosteuspitoisuus, irtotiheys, hienoaineksen määrä ja käsittelykestävyys. Lujuus mitattiin sekä Ligno-testillä että CEN-rummutuslujuuden määrityksellä. Lisäksi pelleteille määritettiin alkuaineanalyysi, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo ENAS Oy:n laboratoriossa Jyväskylässä. Ligno-testauksessa parhaimman luokan pelletin tulee yltää arvoon 97,5 %. Pelletoitaessa raaka-aineita ja niiden seoksia tasomatriisikoneella sopivalla matriisilla yllettiin usein näihin tai parempiin tuloksiin. Puumateriaaleilla raaka-aineen optimaalinen lähtökosteus oli välillä 12–14 m- % ja turpeella sekä ruokohelvellä 14–16 m- %. Pelletointi onnistui tällöin vaivattomasti, kunhan sopivat puristimen ajoparametrit oli löydetty. Pellettiä alkoi muodostua matriisin puristuskanavien lämpötilan kohotessa noin 70 ºC. Pellettien lämpötila stabiilitilanteessa heti pelletoinnin jälkeen oli useissa tapauksissa 80–90 ºC. Pelletoinnin aikainen tehontarve vaihteli välillä 90–150 kWh/t, ollen suurimmillaan irtotiheydeltään keveillä materiaaleilla. Raaka-aineen suuri partikkelikoko kasvatti puristimen tehontarvetta. Tämä havaittiin selvästi lisättäessä karkeaa ruokohelpisilppua eri raaka-aineiden joukkoon. Kestävyydeltään erinomaisia pellettejä saatiin, kun raaka-aineena oli jyrsinturve, harvennusranka tai mäntypuru. Varsinkin jyrsinturpeen ja harvennusrangan seoksesta valmistetut pelletit osoittautuivat erittäin kestäviksi. Myös jyrsinturpeen ja ruokohelven sekä mäntypurun ja ruokohelven seoksien pelleteille määritettiin hyviä kestävyysarvoja. Männynkuoresta valmistetut pelletit jäivät Ligno-testauksessa kestävyydeltään alle 97,5 % rajan. Pääsyynä tähän oli kuoren pelletointiin käytetyn matriisin 8/40 mm liian lyhyet puristuskanavat.

Leniency - Kartellin ilmiantaminen ja seuraamusmaksusta vapautuminen tai sen alentaminen oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna

The purpose of the study is to solve contents, functioning and potential improvements of European Union and Finlands leniency-system that is to say amnesty and reduction system from fines imposed from cartel activity. Law and economics was chosen as a research method, which has made possible to handle the subject in a comprehensive perspective. The study is based on literature, also legal cases, law and legislative history have been used as help. Leniency is a reasonably new system both in European Unions and in Finlands competition law. It makes possible to detect even secret cartels with the help of deterrent aimed at them. Companies experience the large amount of fines and the investigation concerning the cartel as big threats, therefore they all want to be the first one to report it in order to get full amnesty. However, this system needs improvements, for instance improving the transparency, unifying the European Unions leniency applications and finding answers to certain question concerning justice.

La arquitectura de la biblioteca: recomendaciones para un proyecto integral

Reseña de: ROMERO, SANTI. La arquitectura de la biblioteca: recomendaciones para un proyecto integral. Barcelona: Col·legi d'Arquitectes de Catalunya, 2001. 352 p. (Papers Sert; 5).

Non-wood massojen vedenpoiston arvioiminen märkäpuristuksessa

Yksivuotisten kasvien (non-wood) kuitua verrataan usein lehtipuukuituihin. Käytetyimpiä non-wood kasveja ovat vehnän olki, bambu, järviruoko ja bagassi. Non-wood massan erottaa puumassasta kuitenkin korkea silikaattipitoisuus sekä parenkyymisolupitoisuus, joka antaa massalle korkean hienoainepitoisuuden. Tämä yhdessä korkean hemiselluloosapitoisuuden ja lyhyen kuidun pituuden kanssa heikentävät voimakkaasti non-wood massan vedenpoisto-ominaisuuksia. Non-wood kuidulla voidaan korvata lehtipuumassaa hienopapereissa. Non-wood kuitu antaa paperille hyvän opasiteetin, korkean valonsirontakertoimen sekä sileän painopinnan. Massaan lisättävä pitkäkuituinen havupuumassa parantaa ajetta¬vuutta paperikoneella ja helpottaa massan vedenpoistoa. Non-wood massan vedenpoistoa voidaan tehostaa esimerkiksi poistamalla osa hienoaineesta, käyttämällä non-wood massalle sopivaa keittotapaa sekä käyttämällä märkä¬puristuksessa pitkänippityyppistä puristinratkaisua. Myös non-wood kuidun kuivaaminen parantaa vedenpoistoa. Tässä tutkimuksessa kirjallisuusosassa keskityttiin yleisimpiin paperin valmistuksessa käytettäviin non-wood kuidun lähteisiin, märkäpuristuksen teoriaan ja tapoihin tehostaa vedenpoistoa. Kokeellisessa osassa tutkittiin vehnänolkimassan käyttäytymistä märkäpuristuksessa erilaisten ominaisuuksien pohjalta. Tutkimuksen kohteena oli non-wood massan keittotapa (hapan/alkali), hienoainepitoisuus, silikaattipitoisuus sekä kuivattu/kuivaamaton kuitu. Vertailun vuoksi tutkimuksessa oli mukana myös yksi järviruokomassa. Tuloksista huomataan, että non-wood massan vedenpoistoon vaikuttaa hienoainepitoisuus, kuidun kuivaus sekä massan valmistustapa. Järviruokomassan veden¬poisto on tehokkaampaa kuin vehnänolkimassan paremman kuitu¬koostumuksensa takia. Jos hienopaperimassassa korvataan lehtipuumassaa non-wood kuidulla maksimissaan 40 %, massan vedenpoistoa voidaan hyvin arvioida erilaisten suotautuvuusmittojen, kuten freeneksen, vedenpidätyskyvyn ja suotautumisajan, avulla.

LWC-paperin opasiteetin parantaminen

LWC-syväpainopaperilta vaaditaan hyvän ajettavuuden, kiillon ja sileyden ohella hyvää opasiteettia. Tämä on asettanut haasteita LWC-paperin valmistajille paperin neliömassojen laskiessa. Tässä diplomityössä etsittiin keinoja parantaa kevyiden LWC-syväpainolajien opasiteettia heikentämättä oleellisesti muita tärkeitä paperin ominaisuuksia. Tavoitteena oli nostaa CR48-lajin opasiteetti tavoitearvoon 90 %. Työn kirjallisuusosassa perehdyttiin paperin optisten ominaisuuksien teoriaan sekä raaka-aineisiin ja prosessin osiin, joilla on vaikutusta paperin opasiteettiin. Työn kokeellisessa osassa tutkittiin olemassa olevan aineiston perusteella tekijöitä, joilla uskottiin olevan vaikutusta CR48-lajin opasiteettiin. Tutkimuksen ja kirjallisuuden perusteella ajettiin tehdaskoeajoa, joiden avulla pyrittiin parantamaan paperin opasiteettia. CR48-lajin opasiteettitavoite saavutettiin kolmella eri tavalla. Opasiteettitavoite saavutettiin, kun paperin vaaleus säädettiin tavoitearvoon pigmenttivärin avulla tumman hierteen sijasta. Tällöin väripigmentin määrää päällystyspastassa nostettiin 0,01 osaa ja valkaistun hierteen osuus kokonaishierteen määrästä oli 100 %. Vaaleuden säätö pastavärillä oli käytännössä hidasta ja hankalaa. Opasiteettitavoite saavutettiin myös, kun hierre jauhettiin täysin koeterillä. Koeterillä tapahtuva jauhatus oli rajumpaa ja katkovampaa kuin perinteisillä terillä, joten hienoaineen lisääntyminen ja kuidun lyheneminen paransivat paperin opasiteettia, mutta lujuudet huononivat. Lisäksi tavoiteopasiteetti saavutettiin, kun sellun osuutta vähennettiin 8 %-yksikköä. Lujuuden säilymisen kannalta sellun vähennys oli parempi keino opasiteetin parantamiseksi kuin hierteen jauhaminen koeterillä. Koeajojen perusteella pohjapaperin tuhkapitoisuuden nostolla ja hierteen CSF-luvun alentamisella ei ollut vaikutusta paperin opasiteettiin. Lisäksi 100 %:nen koeterillä jauhettu sahahakehierre antoi paperille huonomman opasiteetin kuin hierre, josta puolet oli jauhettu koeterillä ja raaka-aineesta 25 % oli sahahaketta.

Research on the suitability of organosolv semi-chemical triticale fibers as reinforcement for recycled hdpe composites

The main objective of this research was to study the feasibility of incorporating organosolv semi-chemical triticale fibers as the reinforcing element in recycled high density polyethylene (HDPE). In the first step, triticale fibers were characterized in terms of chemical composition and compared with other biomass species (wheat, rye, softwood, and hardwood). Then, organosolv semi-chemical triticale fibers were prepared by the ethanolamine process. These fibers were characterized in terms of its yield, kappa number, fiber length/diameter ratio, fines, and viscosity; the obtained results were compared with those of eucalypt kraft pulp. In the second step, the prepared fibers were examined as a reinforcing element for recycled HDPE composites. Coupled and non-coupled HDPE composites were prepared and tested for tensile properties. Results showed that with the addition of the coupling agent maleated polyethylene (MAPE), the tensile properties of composites were significantly improved, as compared to non-coupled samples and the plain matrix. Furthermore, the influence of MAPE on the interfacial shear strength (IFSS) was studied. The contributions of both fibers and matrix to the composite strength were also studied. This was possible by the use of a numerical iterative method based on the Bowyer-Bader and Kelly-Tyson equations