Punaisten naisten tiet. Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet

Suomen sisällissotaan osallistui vuonna 1918 naisia molemmin puolin rintamaa erilaisissa tehtävissä. Taisteluiden jälkeen yli 5500 punaista naista joutui valtiorikosoikeuteen syytettynä valtiopetoksellisesta toiminnasta. Ne noin 2000 naista, jotka palvelivat punakaartissa aseistettuina, ovat pitkään hallinneet sitä kuvaa, joka suomalaisilla on ollut punaisista naisista. Sen sijaan on tiedetty hyvin vähän niistä naisista, joiden valkoiset katsoivat edistäneen valtiopetosta muilla keinoilla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia olivat Porin seudulla ne kapinasta syytetyt naiset, jotka eivät olleet tarttuneet aseisiin ja mikä oli heidän myöhempi kohtalonsa. Työn ensimmäisessä osassa tutkitaan valtiorikosoikeuteen joutuneiden naisten taustaa, toimintaa sota-aikana ja tästä aiheutuneita välittömiä seuraamuksia. Millaisia henkilöitä päätyi valtiorikosoikeuden eteen tuomittavaksi? Millaisissa tehtävissä he olivat sota-aikana toimineet ja miksi? Mitkä seikat olivat oikeudessa raskauttavia, kun valtiorikostuomioita jaettiin? Työn jälkimmäisessä osassa tutkitaan, mitä punaisille naisille tapahtui sodan jälkeen ja miksi näin kävi. Sisällissodan jälkeistä maailmaa hahmotetaan etsimällä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Millainen oli se yhteiskunnassa vallinnut ajan henki, jonka vaikutuspiiriin naiset valtiorikosoikeudesta ja vankilasta palasivat? Miten yhteisö otti heidät vastaan? Miten heihin suhtauduttiin työmarkkinoilla? Miten käsiteltiin punaisia leskiä ja orpoja? Mitä punaisilta odotettiin kansalaisina ja miten heistä pyrittiin muokkaamaan yhteiskuntakelpoisia? Miten poliittisen elämän uudelleenvirittely onnistui ja kiinnostiko se enää näitä naisia? Miten suomalaisen yhteiskunnan muuttuessa myös sen suhtautuminen punaisiin muuttui? Millaisilla toimilla valtiovalta pyrki eri vaiheissa yhtenäistämään rikkirevennyttä kansaa ja miten se näkyi yksittäisten ihmisten elämässä? Ajan kuluessa asenteet muuttuivat ja naiset vanhenivat. Miten naiset kuvasivat kokemaansa myöhemmin omaisilleen? Kysymyksiä pohditaan paikallisesta, Porin seudun näkökulmasta, mutta niitä peilataan kuitenkin jatkuvasti valtakunnalliseen tilanteeseen. Kontekstualisoi- malla paikalliskokemukset laajempaan kokonaisuuteen on voitu paremmin selittää tapahtunutta, ja paikallistutkimuksen kautta on nähty myös koko maassa vallinneita yleisiä olosuhteita. Tutkimuksen kohteena on 267 Porista, Porin maalaiskunnasta ja Ulvilasta kotoisin olevaa naista, jotka joutuivat valtiorikosoikeuden tutkittaviksi. Keskeisimpänä lähdeaineistona ovat seurakuntien rippikirjat ja maistraattien henkikirjat sekä Kansallisarkiston, Kansan arkiston ja Työväen arkistojen sisällissotaa ja sen jälkeistä poliittista elämää valottavat kokoelmat. Tutkimuksen naisista enemmistö oli 18−37-vuotiaita työläisnaisia. Aiemmin rikoksista tuomittuja heidän joukossaan oli hyvin vähän. Suurin osa (n. 71 %) työskenteli punakaartin huollossa keittiö-, siivous- ja vaatetusosastoilla. Noin 21 % työskenteli sairaanhoidossa, ja loput kahdeksan prosenttia olivat punakaartin hallintoa avustavissa muissa tehtävissä. Naiset saivat pääosin lieviä, 2−3 vuoden ehdollisia tuomioita. Vain joka kymmenes nainen tuomittiin ehdottomaan rangaistukseen. Punakaartiin vasta pakomatkalla liittyneet ja kaartissa vähäisissä tehtävissä lyhytaikaisesti toimineet henkilöt vapautettiin syytteistä. Tutkimuksessani olen osoittanut, millaisia vaikeuksia paluu sodanjälkeiseen arkeen tuotti naisille. Varsinkin yksin lastensa kanssa jääneillä oli monenlaisia ongelmia. Sodan aikana levitetty propaganda oli osaltaan lisäämässä vaikeuksia. Toisaalta työtilanne parantui monen naisen osalta jo vuoden 1918 aikana, ja oman punaisen yhteisön tarjoama tuki helpotti arjesta selviytymistä. Elämä tasaantui, naiset perustivat perheitä ja osa palasi työelämään ja politiikkaan. Säilyneiden lähteiden valossa sisällissota näyttäisi radikalisoineen vain pienen osan naisista, kun taas enemmistö kannatti maltillisia sosialidemokraatteja tai jäi kokonaan pois politiikasta. Punaiseksi leimautuminen valtiorikosoikeudessa ei pakottanut naisia muuttamaan uudelle paikkakunnalle; Porin seudulla ja yleensä vielä omassa suvussakin oli riittävästi entisiä punaisia luomassa kollektiivista tukea. Myös valtiovalta pyrki rauhoittamaan poliittista tilannetta ja sopeuttamaan punaisia yhteiskuntaan monin uudistuksin. Naisten kannalta merkittävin myönnytys tapahtui jatkosodan aikana, kun punalesket lopulta oikeutettiin valtiollisen eläkkeen piiriin. Tämä tutkimus on ensimmäinen punaisista naisista laadittu eräänlainen kollektiivinen elämäkerta, jossa on tarkasteltu heidän sodanjälkeistä elämäänsä. Yhteenvetona voidaan todeta, että Porin seudulta valtiorikosoikeuteen joutuneet naiset olivat tavallisia työläisnaisia. Sota ja osallisuus siihen ei tätä asiaa muuttanut. Naiset sopeutuivat yhteiskuntaan nopeasti ja elivät pääosin tavallista työläisperheen arkea sodan jälkeenkin.

Toxigenic potential of Aspergillus flavus tested in different culture conditions

The objective of the present work was to evaluate the capacity of three isolates of Aspergillus flavus to produce aflatoxin under different culture conditions. This experiment was based on a 2³ factorial design, in which the independent variables were temperature (20-40 °C), incubation time (7-21 days), and the pH (2.0-6.0) in two different synthetic media. The optimal conditions were applied to non-aflatoxigenic isolates previously tested in coconut agar. Aflatoxin B1 was extracted directly from the synthetic cultures with chloroform. Thin Layer Chromatography (TLC) and Photographic Photometry were utilized to identify and quantify the compounds. Preliminary results showed that YES agar was an alternative medium for detecting the toxigenic potential of Aspergillus flavus in the following conditions: pH of 5.2, temperature of 25 °C, and incubation time of 11 days producing 206.05 ng.CFU-1 of aflatoxin B1. Of the 30 non-aflatoxigenic isolates, 12 presented a positive result in the optimal media and conditions tested.

Organisaatioprosessin muutos

Tutkimuksessa tarkasteltiin sähköiseen arkistointiin siirtymisen muutosprosessia Lahden kaupungin organisaatiossa vuosien 2013 – 2015 välillä. Tavoitteena oli sel-vittää kunnallisen organisaation sähköiseen arkistointiin siirtymisen vaatiman muu-tosprosessin toteutuksen ratkaisut sekä muutoksen vaikutukset hallinnollisiin pro-sesseihin. Työ on metodologialtaan kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka tutkimus-aineistona käytettiin haastatteluja sekä organisaation sisäisiä asiakirjoja. Tutkimuk-sessa haastateltiin kohdeorganisaation muutoksen suunnittelun sekä toteutuksen avainhenkilöitä. Tutkimustulokset osoittivat, että muutosprosessi noudatti tieteellisen tutkimuksen kuvaamaa muutoksen vaiheittaista etenemistä, vaikkakin vaiheet me-nivät osittain päällekkäin. Muutosprosessissa tulisi tulosten perusteella kiinnittää huomiota muutoksessa ilmenevien vastakkaisten mielipiteiden vaikutukseen muu-toksen hidastavana tekijänä ja ottaa jo suunnitteluvaiheessa tämä huomioon esi-merkiksi miettimällä toimiva kannustinjärjestelmä tukemaan muutoksen toteutusta. Merkittävimmät havainnot prosessien muuttumiseen liittyen olivat, että arkistointia ei voi ajatella erillisenä prosessina asiakirjan elinkaaren lopussa, vaan sähköisessä toimintaympäristössä arkistointi sulautuu kiinteäksi osaksi organisaation kaikkea toimintaa. Arkistoinnin tapaa muutettaessa on otettava huomioon eri toiminnoille asetetut vaatimukset, kuten tietoturva, allekirjoitus, arkistointi, arkistossa asiointi se-kä hävitys. Sähköiseen arkistointiin siirtyminen muuttaa organisaation eri toimijoi-den rooleja ja jossain kohden tuo säästöjä, mutta toisaalta vaatii organisaatiolta muuttumiskykyä. Osaltaan muutos vauhdittaa myös erilaisten toimintojen keskittä-misen mahdollisuuksia.

Captain Mellish's Visit

During his visit to Canada in June of 1965, Captain Michael Mellish of Guernsey - O. B. E. Secretary, A. D. C. to the Lieutenant-Governor, and great nephew of Isaac Brock - donated a special photographic album containing various photos of the relics of Sir Isaac Brock. Pictured here from left to right are: Ed Mitchelson and Captain Mellish.

Exploring the personal and professional lives of teachers in the search for authenticity /

"We teach who we are" (Palmer, 1998, p. 2). This simple, yet profound, statement was the catalyst that began my thesis journey. Using a combination of self-study and participant narratives, Palmer's idea was explored as search for authenticity. The self-study component of this narrative was enhanced by the stories of two other teachers, both women. I chose to use narrative methodology to uncover and discover the relationship between the personal and professional lives of being a teacher. Do teachers express themselves daily in their classrooms? Do any lessons from the classroom translate into teachers' personal lives? The themes of reflection, authenticity, truth, and professional development thread themselves throughout this narrative study. In order to be true to myself as a teacher/researcher, arts-based interpretations accompany my own and each participant's profile. Our conversations about our pasts, our growth as teachers and journeys as individuals were captured in poetry and photographic mosaics. Through rich and detailed stories we explored who we are as teachers and how we became this way. The symbiotic relationship between our personal and professional lives was illustrated by tales of bravery, self-discovery, and reflection. The revelations uncovered illustrate the powerful role our past plays in shaping the present and potentially the friture. It may seem indulgent to spend time exploring who we are as teachers in a time that is increasingly focused on improving student test scores. Yet, the truth remains that, "Knowing myself is as crucial to good teaching as knowing my students and my subject" (Palmer, 1998, p. 2).

Leatherby Letters - Fall 2007

Newsletter of Chapman University's Leatherby Libraries. Volume 1, Issue 1.

Leatherby Letters - Fall 2008

Newsletter of Chapman University's Leatherby Libraries. Volume 2, Issue 1.

Leatherby Letters - Spring 2008

Newsletter of Chapman University's Leatherby Libraries. Volume 1, Issue 2.

Leatherby Letters - Spring 2009

Newsletter of Chapman University's Leatherby Libraries. Volume 2, Issue 2.

Leatherby Letters - Fall 2009

Newsletter of Chapman University's Leatherby Libraries. Volume 3, Issue 1.

Leatherby Letters Digital Issue

This is the first issue of the Leatherby Letters presented in digital format.

Sketch of Charles Clarke Chapman

Photographic copy of a portrait sketch of Charles C. Chapman in the Chapman College president's office, Orange, California

Charles Clarke Chapman, Los Angeles, California, 1923

Charles Clarke Chapman, Los Angeles, California, 1923. Photographic portrait taken outdoors, postcard format.

Colum C. Chapman, Chicago, Illinois

Cabinet card photographic portrait of Colum C. Chapman in his National Guard uniform, Chicago, Illinois, ca. 1890.

Sidney Smith Chapman

Photographic copy of an engraved portrait of Sidney Smith Chapman, father of Charles C. Chapman, Illinois.