Natural Products from Antarctic Colonial Ascidians of the Genera Aplidium and Synoicum: Variability and Defensive Role

Ascidians have developed multiple defensive strategies mostly related to physical, nutritional or chemical properties of the tunic. One of such is chemical defense based on secondary metabolites. We analyzed a series of colonial Antarctic ascidians from deep-water collections belonging to the genera Aplidium and Synoicum to evaluate the incidence of organic deterrents and their variability. The ether fractions from 15 samples including specimens of the species A. falklandicum, A. fuegiense, A. meridianum, A. millari and S. adareanum were subjected to feeding assays towards two relevant sympatric predators: the starfish Odontaster validus, and the amphipod Cheirimedon femoratus. All samples revealed repellency. Nonetheless, some colonies concentrated defensive chemicals in internal body-regions rather than in the tunic. Four ascidian-derived meroterpenoids, rossinones B and the three derivatives 2,3-epoxy-rossinone B, 3-epi-rossinone B, 5,6-epoxy-rossinone B, and the indole alkaloids meridianins A-G, along with other minoritary meridianin compounds were isolated from several samples. Some purified metabolites were tested in feeding assays exhibiting potent unpalatabilities, thus revealing their role in predation avoidance. Ascidian extracts and purified compound-fractions were further assessed in antibacterial tests against a marine Antarctic bacterium. Only the meridianins showed inhibition activity, demonstrating a multifunctional defensive role. According to their occurrence in nature and within our colonial specimens, the possible origin of both types of metabolites is discussed.

Action Dominates Valence in Anticipatory Representations in the Human Striatum and Dopaminergic Midbrain

The acquisition of reward and the avoidance of punishment could logically be contingent on either emitting or withholding particular actions. However,the separate pathways inthe striatumfor go and no-go appearto violatethis independence, instead coupling affect and effect. Respect for this interdependence has biased many studies of reward and punishment, so potential action- outcome valence interactions during anticipatory phases remain unexplored. In a functional magnetic resonance imaging study with healthy human volunteers, we manipulated subjects" requirement to emit or withhold an action independent from subsequent receipt of reward or avoidance of punishment. During anticipation, in the striatum and a lateral region within the substantia nigra/ventral tegmental area (SN/VTA), action representations dominated over valence representations. Moreover, we did not observe any representation associated with different state values through accumulation of outcomes, challenging a conventional and dominant association between these areas and state value representations. In contrast, a more medial sector of the SN/VTA responded preferentially to valence, with opposite signs depending on whether action was anticipatedto be emitted or withheld. This dominant influence of action requires an enriched notion of opponency between reward and punishment.

Product placement in integrated marketing communications strategy

Perinteisten markkinointiviestintäkanavien menettäessä jatkuvasti tehoaan mediakentän ja kohderyhmien sirpaloituessa yhä pienempiin yksiköihin markkinointiorganisaatiot etsivät vaihtoehtoisia tapoja tavoittaakseen kohdeyleisönsä. Yksi vaihtoehtoinen markkinointiviestintäkeino on tuotesijoittelu (product placement), jossa (merkki)tuotteita sijoitetaan erilaisten viihdetuotantojen, kuten elokuvien, televisio-ohjelmien ja tietokonepelien, tarinan yhteyteen, jotta yhä medialukutaitoisempi kohdeyleisö ei pystyisi välttämään kaupallista viestiä esimerkiksi vaihtamalla televisiokanavaa tai kääntämällä lehden sivua. Koska tuote on sijoitettu kerrottavan tarinan sisään, markkinointiviestin — eli tuotteen havaitsemisen — välttäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin perinteisten markkinointiviestintämenetelmien kohdalla. Lisäksi, sijoitellut tuotteet ovat tavallisesti kiinteässä yhteydessä tarinan juonen ja henkilöhahmojen kanssa siten, että tuote saa näistä yhteyksistä positiivista vahvistusta imagolleen. Pro Gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää tuotesijoittelun käyttökelpoisuutta markkinointiviestinnässä sekä miten kulutushyödykemarkkinoijat voivat hyödyntää menetelmää markkinointiviestintästrategioissaan. Tuotesijoittelun poikkeava luonne markkinointiviestintävälineenä tuotti kysymyksen miten tuotesijoittelua voitaisiin hyödyntää yhteistyössä muiden markkinointiviestintäkeinojen kanssa. Tätä varten tutkimuksessa tuotesijoittelu yhdistettiin integroidun markkinointiviestinnän (IMC) viitekehykseen. IMC-konsepti syntyi markkinointiviestinnässä vastaamaan samaan tarpeeseen kuin tuotesijoittelukin: pirstaloitunut mediakenttä ja yksittäiset kohderyhmät vaativat kehittyneempää ja yhtenäisempää markkinointiviestinnän suunnittelua ja toteutusta. Tutkimuksen johtopäätöksenä tuotesijoittelu todettiin käyttökelpoiseksi markkinointiviestintäkeinoksi mikäli viestinnän tavoitteena on muu kuin tuotteen myyntiin suorasti vaikuttaminen. Tuotesijoittelu on sen sijaan erittäin tehokas tuotetietoisuuden lisäämisessä, erityisesti tunnistamisen kohdalla. Tuotesijoittelu voi myös tuottaa suoran ostotarpeen mutta tällöin viestin vastaanottajalla täytyy olla vallitseva tarve kyseisen tuoteryhmän osalta ennen altistumista ko. markkinointiviestille. Tuotesijoittelu voidaan sisällyttää IMC-suunnitteluprosessiin markkinointiviestintästrategian kiinteänä osana. Integraatio markkinointiviestinnässä siten, että tuotesijoittelua tuettaisiin muilla viestintäkeinoilla yhtenäisen kampanjan kehittämiseksi on kuitenkin paljon ennakoitua harvinaisempaa, johtuen ehkä eniten tuotesijoittelun poikkeuksellisesta luonteesta ja kyseisen viestintämuodon vaikeasta hallittavuudesta markkinoijan taholta. Tutkimus toteutettiin normatiivisena case-tutkimuksena pääasiassa sekundäärisiä tietolähteitä hyödyntäen. Case-tutkimuksia varten kerättiin primääristä tietoa kyselylomakkeella kahdesta tuotesijoittelua käyttävästä kansainvälisestä yhtiöstä, jonka lisäksi myös sekundäärisiä tietolähteitä hyödynnettiin case-osan tiedonkeruussa.

Priming psychic and conjuring abilities of a magic demonstration influences event interpretation and random number generation biases

Magical ideation and belief in the paranormal is considered to represent a trait-like character; people either believe in it or not. Yet, anecdotes indicate that exposure to an anomalous event can turn skeptics into believers. This transformation is likely to be accompanied by altered cognitive functioning such as impaired judgments of event likelihood. Here, we investigated whether the exposure to an anomalous event changes individuals' explicit traditional (religious) and non-traditional (e.g., paranormal) beliefs as well as cognitive biases that have previously been associated with non-traditional beliefs, e.g., repetition avoidance when producing random numbers in a mental dice task. In a classroom, 91 students saw a magic demonstration after their psychology lecture. Before the demonstration, half of the students were told that the performance was done respectively by a conjuror (magician group) or a psychic (psychic group). The instruction influenced participants' explanations of the anomalous event. Participants in the magician, as compared to the psychic group, were more likely to explain the event through conjuring abilities while the reverse was true for psychic abilities. Moreover, these explanations correlated positively with their prior traditional and non-traditional beliefs. Finally, we observed that the psychic group showed more repetition avoidance than the magician group, and this effect remained the same regardless of whether assessed before or after the magic demonstration. We conclude that pre-existing beliefs and contextual suggestions both influence people's interpretations of anomalous events and associated cognitive biases. Beliefs and associated cognitive biases are likely flexible well into adulthood and change with actual life events.

Relationship between diet and reproductive success in the Israeli barn owl

The effect of diet on barn owl (Tyto alba) breeding biology has been well studied in the temperate regions but not in the more arid Middle East. In temperate regions, barn owls are darker colored and mainly prey upon Cricetidae rodents, whereas in arid regions, they are lighter colored and prey to a larger degree upon Muridae rodents. In this study we analyzed the diet and breeding success of 261 barn owl pairs nesting in Israel. The reproductive success of barn owls declined from March to August, and fledged more young when they consumed a larger proportion of social voles (Microtus socialis guentheri). Although the diet of the lighter colored barn owls in Israel comprises more Muridae than that of the darker morphs in temperate regions, in both regions the number of barn owl young increases with an increased proportion of voles in the diet.

Multiple processes regulate long-term population dynamics of sea urchins on Mediterranean rocky reefs

We annually monitored the abundance and size structure of herbivorous sea urchin populations (Paracentrotus lividus and Arbacia lixula) inside and outside a marine reserve in the Northwestern Mediterranean on two distinct habitats (boulders and vertical walls) over a period of 20 years, with the aim of analyzing changes at different temporal scales in relation to biotic and abiotic drivers. P. lividus exhibited significant variability in density over time on boulder bottoms but not on vertical walls, and temporal trends were not significantly different between the protection levels. Differences in densities were caused primarily by variance in recruitment, which was less pronounced inside the MPA and was correlated with adult density, indicating density-dependent recruitment under high predation pressure, as well as some positive feedback mechanisms that may facilitate higher urchin abundances despite higher predator abundance. Populations within the reserve were less variable in abundance and did not exhibit the hyper-abundances observed outside the reserve, suggesting that predation effects maybe more subtle than simply lowering the numbers of urchins in reserves. A. lixula densities were an order of magnitude lower than P. lividus densities and varied within sites and over time on boulder bottoms but did not differ between protection levels. In December 2008, an exceptionally violent storm reduced sea urchin densities drastically (by 50% to 80%) on boulder substrates, resulting in the lowest values observed over the entire study period, which remained at that level for at least two years (up to the present). Our results also showed great variability in the biological and physical processes acting at different temporal scales. This study highlights the need for appropriate temporal scales for studies to fully understand ecosystem functioning, the concepts of which are fundamental to successful conservation and management.

Osakevaihto yhtiöoikeudessa ja vero-oikeudessa

Tutkielman tavoitteena on ollut selvittää, kuinka osakevaihto tulee toteuttaa, jotta vältetään luovutusvoittoverotus ja samalla noudatetaan säännöksiä suunnatusta apportista. Tämän selvittämiseksi on tutkittu erityisesti vero-oikeuden ja yhtiöoikeuden säännöksiä. Tutkimus on toteutettu lainopillisena tutkimuksena tutkien pääasiassa kansallisen lainsäädännön vaikutusta osakevaihtoon. Tarkoituksena on ollut analysoida lainsäädännön, kirjallisuuden ja oikeustapausten avulla yhtiöoikeuden ja vero-oikeuden asettamia mahdollisuuksia ja rajoituksia osakevaihdon toteuttamiseen. Oikeustapauksia on käytetty myös esimerkkeinä selventämään eräitä tulkinnanvaraisia kohtia arvioitaessa osakevaihtoa. Oikeusvertailua tutkielmassa on suoritettu vain yritysjärjestelydirektiivin ja kansallisen lainsäädännön eräiden tulkintaerojen osalta. Tutkielmassa havaittiin, että osakevaihdon huolellinen etukäteissuunnittelu on tärkeää, koska osakevaihdossa saatava verotuksen lykkääntymisen etu voidaan menettää sekä yhtiöoikeuden että vero-oikeuden säännösten perusteella.

EU-projektien hallinnointi

Tutkielman päätavoitteena on selvittää EU-projektien hallinnointia rahoittavan viranomaisen vaatimusten mukaisesti. Tutkielmassa on käytetty toiminta-analyyttista tutkimusotetta. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat projektisykli-malli ja elinkaari-ajattelu projektin toteuttamisessa. Projektisykli-mallia laajennetaan sen kanssa yhteensopivilla yleisillä projektiteorioilla. Tutkielman empiirinen osa perustuu Etelä-Karjalan liiton rahoittavana viranomaisena laatimien ohjeiden ja ehtojen tutkimiseen sekä EU-rahoitusprosessin tutkimiseen LTKK:n toteuttamien rakennerahastohankkeiden rahoitusmateriaalien avulla. Tutkittava materiaali koostuu Etelä-Karjalan liiton arkistoimasta hankkeiden rahoitusprosessin asiakirjoista. Hankkeissa ilmenneiden ongelmien välttämistä käsitellään projektien hyvän hallinnoinnin kautta. Hyvän hallinnoinnin perustaksi arvioidaan LTKK:n projektien hallinnointi- ja sopimusohjeistoa, rahoittajan ohjeistuksia sekä selvitetään rahoittajan lomakkeiden ydinkohtia. Rahoittajan projektien toteuttamiselle asettamissa ehdoissa merkittävässä asemassa ovat kustannukset, niiden tukikelpoisuus ja osoittaminen projektin aiheuttamiksi. Olennaisimmat ongelmat tai puutteet hankkeiden hallinnoinnissa ovat liittyneet kustannusten todentamiseen. Projektien hyvä hallinnointi perustuu rahoittajan ohjeisiin ja ehtoihin perehtymiseen, hankkeiden hyvään taloussuunnitteluun, kustannusseurantaan sekä projektihenkilöstön ja taloushenkilöstön yhteistyöhön.

Epäasianmukainen verontorjunta ympäristöverotuksessa

Epäasianmukaisella verontorjunnalla kannustintyyppisten ympäristöverojen yhteydessä tarkoitetaan sitä, että veron määrä vähenee ilman ympäristön tilan paranemista. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia epäasianmukaisia verontorjuntakeinoja ympäristöveroihin liittyy, kuinka paljon niissä on kyse lainsäädäntöteknisistä valinnoista sekä lainsäädännön puutteellisuudesta ja kuinka ympäristöverotusta voitaisiin mahdollisesti parantaa. Esitys painottuu normatiiviseen sääntelyteoriaan eli siihen, minkälainen ohjauskeino tai sääntely palvelee parhaiten tietyn yhteiskuntapoliittisen päämäärän saavuttamista. Päästöt ovat usein suorassa suhteessa tuotteen ominaisuuksiin, mutta ympäristöverot eivät. Ongelmalliseksi muodostuvat lisäksi veronalennukset, kuten veroporrastukset ja veron palautukset. Nämä kannustavat epäasianmukaiseen verontorjuntaan, kuten yritysjärjestelyihin, hamstraukseen ja esimerkiksi jätteiden sijoittamiseen kaatopaikkojen ulkopuolelle. Epäasianmukaista verontorjuntaa voidaan ehkäistä muun muassa kiristämällä rangaistuksia, tiedottamalla, kaventamalla normaaliverokohtelun ja lievennetyn verokohtelun eroa sekä verotuksen kohdetta muuttamalla. Tärkeintä tulevaisuudessa olisi kuitenkin keskittyä kansainväliseen yhteistyöhön ja ympäristöverotuksen yhdenmukaistamiseen.

Liiketoiminnan jakautumisen verotus

Tutkimuksen päätavoite on ollut selvittää, saavutetaanko liiketoiminnan jakautumisella verotuksessa hyötyä ja missä tilanteissa. Tutkimus on toteutettu toimintoanalyyttisellä tutkimusotteella. Tarkoituksena on ollut analysoida kirjallisuuden ja oikeustapausten avulla liiketoiminnan täydelliseen jakautumiseen liittyviä verotuksellisia kysymyksiä. Empiiristä tietoa on tutkimuksessa mukana puolistrukturoitujen asiantuntijahaastattelujen kautta. Tutkimuksessa havaittiin, että välitöntä verohyötyä jakautuvalle ja vastaanottaville yhtiöille sekä niiden osakkeenomistajille ei jakautumisella voida saavuttaa. Tarkasteltaessa verovaikutuksia pitemmällä ajanjaksolla, jakautumisella osana sarjatoimea voi olla mahdollista saavuttaa verohyötyä. Tapauskohtaisesti on selvitettävä onko kyseessä verosuunnittelu- vai veronkiertotilanne. Esimerkiksi jakautumisessa toteutetulla varallisuuden ja yritystoiminnan erottamisella voidaan saavuttaa verohyötyä osakkeenomistajille. Verohyöty voi toteutua, kun varallisuutta sisältävän yhtiön osakkeista luovutaan. Myöhemmällä osakkeiden myynnillä ei saa olla välitöntä yhteyttä jakautumiseen.

Contrasting growth responses in lamina and petiole during neighbor detection depend on differential auxin responsiveness rather than different auxin levels.

Foliar shade triggers rapid growth of specific structures that facilitate access of the plant to direct sunlight. In leaves of many plant species, this growth response is complex because, although shade triggers the elongation of petioles, it reduces the growth of the lamina. How the same external cue leads to these contrasting growth responses in different parts of the leaf is not understood. Using mutant analysis, pharmacological treatment and gene expression analyses, we investigated the role of PHYTOCHROME INTERACTING FACTOR7 (PIF7) and the growth-promoting hormone auxin in these contrasting leaf growth responses. Both petiole elongation and lamina growth reduction are dependent on PIF7. The induction of auxin production is both necessary and sufficient to induce opposite growth responses in petioles vs lamina. However, these contrasting growth responses are not caused by different auxin concentrations in the two leaf parts. Our work suggests that a transient increase in auxin levels triggers tissue-specific growth responses in different leaf parts. We provide evidence suggesting that this may be caused by the different sensitivity to auxin in the petiole vs the blade and by tissue-specific gene expression.

Stability and consistency of coping in adolescence: A longitudinal study

This study analyzed stability and consistency of coping among adolescents. The objectives were twofold: a) to analyze temporal stability and cross-situational consistency of coping responses after a 17- month interval, taking into account gender, age and type of stressor. b) To analyze the relative weight of contextual versus dispositional factors in predicting future coping. A cohort of 341 adolescents (51% girls and 49% boys aged between 12 and 16) were assessed twice by means of the Coping Responses Inventory - Youth. The results indicated that the coping responses were quite stable over time at the group level, but with important within-subject differences. Girls showed slightly more stability than boys. Among the girls, Avoidance coping showed as much stability as consistency and Approach coping showed more stability than consistency. Among the boys, Avoidance coping showed more stability than consistency, and Approach coping showed both low stability and low consistency. Among the boys, the coping used at Time 1 barely predicted that used at Time 2; in contrast, among the girls, the type of coping used in the past, especially Avoidance coping, predicted the coping that would be used in the future.

Radanohjaimen suunnittelu leveille päällystyskoneille

Radanohjaimia käytetään radan poikkisuuntaiseen paikoitukseen sekä oskillointiin ja ne ovat osa paperinvalmistuslinjojen radanhallintajärjestelmiä. Oikein suunnitellulla ja sijoitetulla radanohjaimella voidaan estää haitallisten ratasiirtymien esiintyminen, pienentää hylkymateriaalin määrää sekä parantaa rullauksen laatua. Ohjausperiaatteet sekä niihin liittyvä laitetekniikka on tunnettu jo vuosikymmenten ajan, joskin todelliset radanohjaustarpeet ja -laitteet ovat tähän asti rajoittuneet paino-, tekstiili- ja metalliteollisuudessa käytössä oleville kapeille radoille. Tämän työn tavoitteena oli selvittää 5… 12 metriä leveälle, modernissa päällystyskoneessa kulkevalle paperiradalle soveltuvat ohjausperiaatteet sekä muodostaa radan todennäköisimpiin vauriomuotoihin perustuvat suunnittelukriteerit kahdelle erityyppiselle ohjainkonstruktiolle. Yksitelainen, taivuttava radanohjain soveltuu kohteisiin, joissa ohjainta edeltää suhteellisen pitkä vapaa ratavienti. Kaksitelainen, taittava radanohjain on puolestaan sijoitettavissa huomattavasti lyhyempään ratavientiin. Radanohjauksen teoria pohjautuu pitävän telan ja radan väliseen kohtisuoran tulokulman periaatteeseen, jonka perusteella mikä tahansa yhdensuuntaisuuspoikkeama kahden telan välillä johtaa radan poikkisuuntaiseen siirtymään. Tämän periaatteen pohjalta voidaan dynaamista ohjaustilannetta approksimoida staattisin menetelmin sekä muodostaa kireysmuutoksiin ja aaltoiluun perustuvat geometrian mitoitusperiaatteet ohjaimen ympäristön ratavienneille. Nopean ohjauksen toteutus edellyttää radanohjaimen liikkeen olevan nivelen ympäri tapahtuvaa yhdistettyä translaatio- ja rotaatioliikettä. Ohjainkonstruktiot suunnitellaan siten, että teorian mukaiset optimaaliset liikeradat toteutuvat vaaditulla ohjausnopeudella. Suunnittelua ohjaavat tuotteille asetetut lujuus- ja värähtelykriteerit sekä aiheeseen liittyvät koneturvallisuusstandardit. Konstruointi suoritetaan järjestelmällisen tuotesuunnitteluprosessin vaiheiden ja menetelmien mukaisesti.

Patología Dual y rasgos de personalidad:situación actual y líneas futuras de trabajo

Dual diagnosis (DD) is the co-occurrence, in the same person, of a mental disorder (MD) and a substance use disorder (SUD). Nowadays, the study of the personality with DD is realized mainly from a categorical view, focusing on the detection of personality disorders and not on the traits associated to DD and the possible differential profile compared to those patients with only MD or SUD. Studies analyzing personality traits of patients with DD and their possible differential profile are very limited. However, existing data indicates that DD patients show higher levels of Sensation Seeking, Impulsivity, Harm Avoidance and Neuroticism; and lower levels of Persistence, Self-Direction, Self-Transcendence and Cooperation. Therefore, DD is associated to personality characteristics that suggest more disruptive behaviors, fewer resources for recovering and keeping abstinent and worse prognosis compared to those with only one disorder. Progress in the characterization of personality traits in DD, taking into consideration the methodological aspects to be improved could allow better adaptation of the integrated treatment of these patients in the future.

Are we modular lying cues detectors ? The answer is "yes sometimes"

We quickly form first impressions about newly encountered people guiding our subsequent behaviour (approach, avoidance). Such instant judgments might be innate and automatic, being performed unconsciously and independently to other cognitive processes. Lying detection might be subject to such a modular process. Unfortunately, numerous studies highlighted problems with lying detection paradigms such as high error rates and learning effects. Additionally, humans should be motivated doing both detecting others' lies and dis- guising own lies. Disguising own lies might even be more challenging than detecting other people's lies. Thus, when trying to disguise cheating behaviour, liars might display a mixture of disguising (fake) trust cues and uncontrolled lying cues making the interpretation of the expression difficult (perceivers are guessing). In two consecutive online studies, we tested whether seeing an increasing amount (range 0-4) of lying cues (LC) and non-lying cues (NLC) on a standard face results in enhanced guessing behaviour (studies 1 and 2) and that enhanced guessing is accompanied by slower responding (study 2). Results showed that pronounced guessing and slowest responding occurred for faces with an intermediate number and not with the highest number of LC and NLC. In particular, LC were more impor- tant than NLC to uncertain lying decisions. Thus, only a few LC may interfere with automatic processing of lying detection (irrespective of NLC), probably because too little lying cue information is yet available.