"Näin lauloi emoni ennen" - lauloinko minä samoin, vai lauloinko ollenkaan? : äitien lauluperinteen jatkuminen nykysukupolvissa

Teema: Rytmimaisteri-koulutuksen seminaari.

Tutkimusetiikka - sääntöjä vai harkintaa : seminaariraportti

Tutkimuksen etiikka ja politiikka -seminaari Helsingissä 15.3.2013, järjestäjinä Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura, Ethnos ry sekä Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura.

Suomalainen tango muutoksessa - vai onko sittenkään?

Teema: Rytmimaisteri-koulutuksen seminaari.

Palvelumuotoilua vai palvelujen ihmislähtöistä suunnittelua

Kirjallisuusarvostelu

Tutkimusta vai piilomainontaa?

Kirjallisuusarvostelu

Kertovaa tietoa muistamisesta ja identiteetistä

Kirjallisuusarvostelu

KPOW, CHINK, SPLAT: Translations of Sound Effects in Seven Comics

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee äänitehosteiden kääntämistä sarjakuvissa. Tutkimus perustuu seitsemän eri sarjakuvan äänitehosteiden ja niiden suomennoksien vertailuun. Tutkitut tehosteet on kerätty yhdeksi korpukseksi kolmesta Aku Ankka -tarinasta, Tenavat- ja Lassi ja Leevi -stripeistä sekä Batman- ja Vartijat sarjakuvaromaaneista.Sarjakuvat edustavat osittain eri genrejä, jotta saadaan tietoa erityyppisten sarjakuvien mahdollisesti erilaisista käännöskonventioista. Aku Ankka -sarjakuvien määrää on painotettu, jotta olisi mahdollista saada tarkempi kuva yhdestä yksittäisestä sarjakuvasta, jossa oletetaan äänitehosteiden pääsääntöisesti olevan käännettyjä. Äänitehosteita ja äänitehostekäännöksiä tutkitaan kahdesta eri näkökulmasta.Tutkielman ensimmäisessä osassa tarkastellaan äänitehosteissa käytettyjä käännösstrategioita ja etsitään seikkoja, jotka vaikuttavat eri käännösstrategioiden käyttöön ja tehosteiden kääntämiseen tai kääntämättä jättämiseen. Kaindlin (1999) esittelemää sarjakuvien käännösstrategiajaottelua verrataan Celottin (2008) kuvaan upotettuihin teksteihin soveltuviin käännösstrategioihin. Näiden pohjalta muokattua jaottelua käytetään käännösten analysointiin. Korpuksessa yleisimmin käytetyt käännösstrategiat olivat alkutekstin siirtäminen sellaisenaan käännökseen ja kääntäminen suomalaiseksi ilmaisuksi. Jonkin verran esiintyi myös tehosteiden poistoja, siirtämisiä ja jopa lisäyksiä. Paljon muutoksia tapahtui myös esimerkiksi tehosteiden ulkoasussa. Sarjakuvan tyyppi vaikutti oletusten mukaisesti käännösstrategioihin; selvimmin aikuisille suunnatuissa sarjakuvissa paljon tehosteita oli jätetty kääntämättä, kun taas erityisesti Aku Ankoissa tehosteidenkin käännöksiin oli kiinnitetty huomiota. Myös tehosteen sijainti puhekuplassa, kuplan ulkopuolella tai kuvaan upotettuna vaikutti siihen, oliko tehoste käännetty vai ei. Tutkimuksen toisessa osassa äänitehosteet jaotellaan semanttisen sisältönsä mukaan seuraaviin ryhmiin: iskut, rikkoutuminen, räjähdykset ja ampuminen, hankaus, ilmavirta, ruoka ja nesteet, pitkäkestoiset äänet sekä äänenkorkeudeltaan selvästi korkeat ja matalat äänet. Jaotteluperusteina toimivat äänten kuvaamat tapahtumat, äänen syntymiseen osallistuvat materiaalit tai äänitehosteiden itsensä ominaisuudet. Ryhmien esimerkeistä löytyi yhteisiä piirteitä, jotka selittynevät samanlaisten äänten samanlaisella äännesymboliikalla tai samankaltaisilla onomatopoeettisilla piirteillä.

Sampolan lehdistökuva. Porilaisen lähiön representaation rakentuminen Satakunnan Kansan kirjoittelussa 1972-2010

Tutkielmani tarkastelee sanomalehden tuottamaa paikan representaatiota, sen rakentumista ja muutosta tietyllä ajanjaksolla. Tutkimuskohteena toimii maakuntalehti Satakunnan Kansan aikavälillä 1972-2010 julkaisema porilaista lähiötä Sampolaa koskeva lehtikirjoittelu. Niin Sampola kuin muutkin 1960-ja 1970-luvulla rakennetut suomalaiset lähiöt ovat kärsineet lähes koko olemassaolonsa ajan huonosta maineesta. Viime aikoina sekä tieteelliset, että populaarit lähiökuvaukset ovat kuitenkin saaneet positiivisempaa sävyä. Kerran syntyneet mielikuvat istuvat kuitenkin tiukassa ja muuttuvat hitaasti. Tässä prosessissa mielikuvia tuottavana ja ylläpitävänä tahona merkittävä rooli on medialla. Tämän tutkielman tarkoituksena on osaltaan olla mukana lähiöiden tulevaisuutta edistävän positiivisemman lähiökuvan muodostamisessa luomalla kriittistä katsetta erästä lähiötä koskevaan lehtikirjoitteluun ja tuottamalla näin tietoa mielikuvien rakentumisesta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millainen asuinpaikkana Sampola on Satakunnan Kansan kuvaamana? Minkälaisia paikkakuvauksia lehti on vuosien varrella asuinalueesta tuottanut? Minkälaisten aihealueiden yhteydessä Sampola on ollut lehdessä esillä? Miten Sampolan lehdistökuva rakentuu ja miten se on muuttunut? Entä miten Sampolaa koskeva kirjoittelu suhteutuu laajempaan lähiökirjoitteluun? Edellä esitettyihin kysymyksiin olen pyrkinyt vastaamaan tutkimusaineistoon kohdistetun sisällönanalyysin sekä diskurssianalyysin avulla, jolloin sisällönanalyysi on toiminut välineenä aineiston laajemmassa luokittelussa kronologisesti järjestyviin teemoihin, ja diskurssianalyysi aineiston syvällisemmässä analyysivaiheessa erilaisten merkityksiä muodostavien toimijoiden suhteiden ja retoriikan tunnistamisessa ja tarkastelussa teemojen sisällä. Analyysin tuloksena Sampolaa koskeva kirjoittelu jakaantuu ensinnäkin kahteen temaattisesti eri tavoin painottuvaan ajalliseen vaiheeseen, rakentuvaan Sampolaan ja kamppailevaan Sampolaan, joista ensimmäistä luonnehtii kuvaus Sampolasta rakentuvana kaupunginosana, modernina kaupungin symbolina sekä osana kasvavaa Porin kaupunkia. Kirjoittelun jälkimmäisen vaiheen sisällä taas Sampolasta konstruoituu rapistuvan rakennuskannan, työttömyyden ja köyhtyvän palvelutarjonnan kanssa kamppaileva asuinalue. Muuhun lähiökirjoitteluun suhteutettuna Sampolaa koskevalla kirjoittelulla on useita yhtymäkohtia, joissa toistuu aiemmassa lähiökuvan tutkimuksessa havaittu ongelmakeskeisyys.

Umpimähkäinen tappaja vai tehokas aseellisen voimankäytön väline : valtiosopimusvelvoitteet ja rypäleaseiden käyttöperiaatteet Suomessa

Ihmisoikeusjärjestöt väittävät rypäleaseiden olevan umpimähkäisiä aseita ja kykenemättömiä erottamaan taistelijoita siviileistä. Aseellisen vaikuttamisen kohdistaminen vain taistelijoihin liittyy kansainväliseen humanitaarisen oikeuden sisältämän erotteluperiaatteen noudattamiseen. Tämä tapaoikeuteenkin kuuluva periaate velvoittaa kaikkia taistelijoita niin kansainvälisissä kuin valtioiden sisäisissäkin aseellisissa selkkauksissa. Kaikkia aseita voidaan käyttää umpimähkäisesti, mutta aseet eivät välttämättä ole lähtökohdiltaan umpimähkäisiä. Tässä yhteydessä tarkastelu tulee siis kohdistaa siihen, voidaanko rypäleaseiden vaikutukset kohdistaa tiettyyn tunnistettuun sotilaskohteeseen? Tässä tutkimuksessa tutkittiin Geneven vuoden 1949 yleissopimusten I lisäpöytäkirjan sekä CCW-puitesopimukseen kuuluvien II ja V pöytäkirjojen sisältämiä keskeisiä velvoitteita ja rajoitteita rypäleaseiden käyttämiseen sekä sodan räjähtämättömien jäänteiden raivausvastuuseen liittyen. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin rypäleaseiden käyttöperiaatteita, sodan räjähtämättömien jäänteiden raivausperiaatteita sekä asejärjestelmien ja ampumatarvikkeiden kunnossapitoon ja turvallisuuteen liittyviä tekijöitä Suomessa ja sitä, miten valtiosopimusvelvoitteet heijastuvat näihin periaatteisiin. Tutkimus on ajankohtainen valtioiden ja useiden ihmisoikeusjärjestöjen jatkaessa rypäleaseiden käytön estämispyrkimyksiä. Rypäleaseiden vastainen poliittinen kenttä luo painetta rypäleaseita varastoiville ja mahdollisesti käyttäville valtioille. Suomi on valmistautunut käyttämään rypäleaseita Suomen valtioon kohdistuvassa aseellisessa selkkauksessa. Tutkimuksessa havaittiin, että useat ihmisoikeusjärjestöjen väittämät rypäleaseiden käyttämiseen liittyvistä oikeudellisista asioista ovat virheellisiä. Väitteet perustuvat aseellisista selkkauksista tuotettuun informaatioon, josta esille nostetut havainnot on usein yhdistetty virheellisesti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteisiin. Näin ollen ihmisoikeusjärjestöt ovat julkistaneet valikoivaa, tarkoitushakuista ja osin virheellistä informaatiota rypäleaseista. Tämä on tehty vahvistamaan heidän rypäleaseiden vastaisen strategiansa mukaista sanomaa. Tällaisen tarkoitushakuisen oikeudellisen argumentaation tarkoituksena on tiettyyn kohdeyleisöön vaikuttaminen. Tässä yhteydessä kohdeyleisön voidaan katsoa olleen valtioiden poliittinen johto. Ihmisoikeusjärjestöt ovat tällä tavoin pyrkineet edistämään omia tavoitteitaan rypäleaseiden vastaisessa kampanjoinnissa, tässä myös onnistuen. Tutkimuksen tuloksina esitetään, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden keskeiset periaatteet luovat selkeät raamit rypäleaseiden vastuulliselle käyttämiselle. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sisältämät säännöt mahdollistavat tehokkaan aseellisen voimankäytön samalla luoden velvollisuuksia kaikille aseellisen selkkauksen osapuolille siviilien ja siviilikohteiden suojelemiseen liittyen. Sivullisten siviiliuhrien syntyminen aseellisen selkkauksen seurauksena ei ole sotarikos, kun se on tasapainossa sotilaallisen hyödyn kanssa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Lisäksi on huomioitava vapaaehtoisten ihmiskilpien ja siviilien, jotka suoraan osallistuvat taisteluihin, oikeudellinen asema. CCW-puitesopimuksen II ja V pöytäkirja asettavat velvollisuuksia aseiden käyttämiselle sekä siviilien suojelemiselle. Nämä velvollisuudet täydentävät sodan oikeussääntöjen periaatteita siviilien suojelemisesta aseellisen selkkauksen vaikutuksilta. CCWpuitesopimuksen V pöytäkirjan vapaaehtoiset käytännöt, niitä huolellisesti toteutettaessa, parantavat kuorma-ammusten käsittelijöiden ja käyttäjien sekä myös taistelualueille palaavien siviilien turvallisuutta. Suomessa nämä vapaaehtoiset käytännöt on otettu huomioon laajasti rypäleaseiden sekä muun räjähtävän materiaalin hankinnan, kuljetuksen, varastoinnin sekä käyttämisen yhteydessä. Lisäksi asejärjestelmien huolto ja kunnossapito on ohjeistettu tarkasti ja niitä toteutetaan myös Puolustusvoimien strategisen kumppanin kanssa. Kumppanin toimintaa valvotaan tarkastuksien sekä laatuauditointien avulla. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden koulutusjärjestelyt ja -suunnitelmat sekä rypäleaseiden käyttämiseen liittyvien toimintojen ohjaustoiminta ja selvitetyt toimintatavat luovat hyvän perustan rypäleaseiden vastuulliselle käyttämiselle Suomessa. Kuormaammusten käytön koulutusjärjestelyjä tulisi kehittää. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteet ja asesopimusten velvoitteet on ohjeistettu Maavoimissa hyvin. CCWpuitesopimuksen V pöytäkirjan velvoitteet on ohjeistettu selkeästi ja vastuuta valtiosopimusvelvollisuuksien toteuttamisesta normaali- ja poikkeusoloissa on jaettu läpi Puolustusvoimien organisaation. Näiden velvoitteiden kouluttaminen on kuitenkin osittain laiminlyöty Maavoimissa.

Pataljoonan tiedustelujoukkueen suorituskykyarviointi : arvio vai arvaus suorituskyvystä?

Muuttuva yhteiskunta ja sen myötä muuttuvat koulutettavat sekä muuttuva sodankuva ovat vain joitain niistä syistä, jotka aiheuttavat paineita Puolustusvoimien koulutuksen kehittämiselle. Koulutuksen kehittäminen edellyttää koulutustulosten kattavaa arviointia. Suorituskykyarvioinnin tarkoituksena on saada luotettava tulos joukon suorituskyvystä ja apuväline joukon jatkokoulutuksen suunnittelulle ja kehittämiselle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millainen vastaavuus suorituskykyarvioinnilla on koulutukselle tarkoitetun opetussisällön kanssa. Lisäksi haluttiin selvittää saadaanko suorituskykyarvioinnilla luotettavaa tulosta arvioinnista. Tavoitteena oli pyrkiä esittämään kehittämistarpeet suorituskykyarvioinnin toteuttamiselle. Tämän tutkimuksen tutkimusongelmiksi muodostui kaksi kysymystä: 1. Minkälainen relaatio vallitsee koulutuksen vaatimusten, tavoitteiden ja tiedustelujoukkueen suorituskykymittauksen välillä? 2. Saadaanko suorituskykyarvioinnilla luotettava arvio suorituskyvystä? Tutkimusongelmiin haettiin vastauksia teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla. Analysoinnissa selvisi, että suorituskykyarvioinnin arviointikohdat ovat hyvin tulkinnanvaraisia, siksi tässäkin tutkimuksessa tarkkaa vastaavuutta on ollut vaikea määrittää. Tutkimustulokset osoittivat, että arvioitavat kokonaisuudet mittaavat kohtalaisesti opetussisällössä esitettyjä tavoitteita ja vaatimuksia. Kategorioinnin perusteella havaittiin että, suorituskykyarviointi jättää kuitenkin tiedustelijoiden suorituskyvyn kannalta olennaisia osa-alueita mittauksen ulkopuolelle. Tutkimustulokset osoittivat myös, että suorituskykyarviointiin sisältyy mittava määrä tulkinnallisia toimenpiteitä ja sen vuoksi arvioinnista saatavia tuloksia ei voida pitää täysin luotettavana, mutta kuitenkin suuntaa antavina. Keskeisimmiksi johtopäätöksiksi saatiin, että suorituskykyarviointia on kehitettävä siten, että mitattavat arviointikohdat tulisivat jatkossa operationalisoida tarkoin ja arviointikohdille olisi määriteltävä kriteerinpohjainen yksiselitteinen arvosteluohje. Lisäksi suorituskykyarviointiin tulisi liittää vihollisen tuntemista, toiminnan suunnittelua ja johtamista mittaavia arviointikohteita.