Non-wood massojen vedenpoiston arvioiminen märkäpuristuksessa

Yksivuotisten kasvien (non-wood) kuitua verrataan usein lehtipuukuituihin. Käytetyimpiä non-wood kasveja ovat vehnän olki, bambu, järviruoko ja bagassi. Non-wood massan erottaa puumassasta kuitenkin korkea silikaattipitoisuus sekä parenkyymisolupitoisuus, joka antaa massalle korkean hienoainepitoisuuden. Tämä yhdessä korkean hemiselluloosapitoisuuden ja lyhyen kuidun pituuden kanssa heikentävät voimakkaasti non-wood massan vedenpoisto-ominaisuuksia. Non-wood kuidulla voidaan korvata lehtipuumassaa hienopapereissa. Non-wood kuitu antaa paperille hyvän opasiteetin, korkean valonsirontakertoimen sekä sileän painopinnan. Massaan lisättävä pitkäkuituinen havupuumassa parantaa ajetta¬vuutta paperikoneella ja helpottaa massan vedenpoistoa. Non-wood massan vedenpoistoa voidaan tehostaa esimerkiksi poistamalla osa hienoaineesta, käyttämällä non-wood massalle sopivaa keittotapaa sekä käyttämällä märkä¬puristuksessa pitkänippityyppistä puristinratkaisua. Myös non-wood kuidun kuivaaminen parantaa vedenpoistoa. Tässä tutkimuksessa kirjallisuusosassa keskityttiin yleisimpiin paperin valmistuksessa käytettäviin non-wood kuidun lähteisiin, märkäpuristuksen teoriaan ja tapoihin tehostaa vedenpoistoa. Kokeellisessa osassa tutkittiin vehnänolkimassan käyttäytymistä märkäpuristuksessa erilaisten ominaisuuksien pohjalta. Tutkimuksen kohteena oli non-wood massan keittotapa (hapan/alkali), hienoainepitoisuus, silikaattipitoisuus sekä kuivattu/kuivaamaton kuitu. Vertailun vuoksi tutkimuksessa oli mukana myös yksi järviruokomassa. Tuloksista huomataan, että non-wood massan vedenpoistoon vaikuttaa hienoainepitoisuus, kuidun kuivaus sekä massan valmistustapa. Järviruokomassan veden¬poisto on tehokkaampaa kuin vehnänolkimassan paremman kuitu¬koostumuksensa takia. Jos hienopaperimassassa korvataan lehtipuumassaa non-wood kuidulla maksimissaan 40 %, massan vedenpoistoa voidaan hyvin arvioida erilaisten suotautuvuusmittojen, kuten freeneksen, vedenpidätyskyvyn ja suotautumisajan, avulla.

Loneliness of Older People and Elements of an Intervention for its Alleviation

Ikääntyneiden yksinäisyys ja intervention elementit sen lievittämisessä Ikääntyneiden yksinäisyys on yleistä ja hoitotyöntekijöillä on vähän keinoja sen lievittämiseen. Tutkimus oli kaksiosainen. Ensimmäisen osan tavoitteena oli saada tietoa yksinäisyyden käsitteestä, sen yhteydestä sosiaaliseen eristäytyneisyyteen ja yleiseen turvattomuuden tunteeseen sekä kotona asuvien ikääntyneiden (≥75 v.) yksinäisyyden yleisyydestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä sekä selvittää ikääntyneiden itsensä kokemia yksinäisyyden syitä. Toisessa osassa tavoitteena oli tunnistaa yksinäisyyden lievittämiseen pyrkivän psykososiaalisen ryhmäkuntoutus (PRK) –intervention elementit sekä kuvata ryhmiin osallistuneiden kokemuksia interventiosta. Ensimmäisessä osassa tutkimusaineosto kerättiin postikyselyllä, joka lähetettiin eri puolilla Suomea kotona tai palvelutalossa asuville satunnaisotannalla valituille ikääntyneille henkilöille (N=6 786). Vastausprosentti oli 72 % (n=4113). Vastaajien keski-ikä oli 81 vuotta. Tutkimuksen toisessa osassa aineisto koostui PRK intervention ryhmänvetäjien (N=14) kirjoittamista päiväkirjoista, tutkijoiden vapaista muistiinpanoista ryhmätoiminnasta (N=32) sekä ryhmäläisten intervention jälkeen täyttämistä palautekyselystä (n=103). Tulosten mukaan yksinäisyys, sosiaalinen eristäytyneisyys ja yleinen turvattomuuden tunne näyttävät olevan eri asioita. Vastanneista 39 % kärsi yksinäisyydestä vähintään joskus. Useat demografiset ja terveyteen liittyvät tekijät, psyykkisen hyvinvoinnin ulottuvuudet kuten myös sosiaalisiin suhteisiin kohdistetut odotukset olivat yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen. Vanhempien menettäminen lapsuudessa ei ollut yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen. Yksinäisyyden kokemuksiin oli useita syitä. Aineistosta tunnistettiin elementtejä, joiden katsottiin olevan tärkeitä yksinäisyyden lievittämiseen pyrkivän PRK-intervention toteutuksessa. Nämä voitiin jakaa ennalta määriteltyihin elementteihin, ryhmäläisten sisäisiin ja välisiin suosiollisiin prosesseihin sekä välittäviin tekijöihin. Ennalta määritellyt elementit liittyivät ryhmäläisiin, ryhmän vetäjiin ja ryhmätoimintaan. Ryhmäläiset kokivat ryhmät erittäin merkityksellisiksi, ja 95 % koki, että yksinäisyys oli lievittynyt ryhmän aikana. Ikääntyneiden henkilöiden yksinäisyys on haaste hoitotyön tekijöille. Tutkimuksessa kuvattu PRK-interventio auttaa hoitajia tunnistamaan ikääntyneiden yksinäisyyden lievittämiseen liittyviä elementtejä.

Epigenetic regulatory elements: Recent advances in understanding their mode of action and use for recombinant protein production in mammalian cells.

Successful generation of high producing cell lines requires the generation of cell clones expressing the recombinant protein at high levels and the characterization of the clones' ability to maintain stable expression levels. The use of cis-acting epigenetic regulatory elements that improve this otherwise long and uncertain process has revolutionized recombinant protein production. Here we review and discuss new insights into the molecular mode of action of the matrix attachment regions (MARs) and ubiquitously-acting chromatin opening elements (UCOEs), i.e. cis-acting elements, and how these elements are being used to improve recombinant protein production. These elements can help maintain the chromatin environment of the transgene genomic integration locus in a transcriptionally favorable state, which increases the numbers of positive clones and the transgene expression levels. Moreover, the high producing clones tend to be more stable in long-term cultures even in the absence of selection pressure. Therefore, by increasing the probability of isolating a high producing clone, as well as by increasing transcription efficiency and stability, these elements can significantly reduce the time and cost required for producing large quantities of recombinant proteins.

Comparison of acute non-visual bright light responses in patients with optic nerve disease, glaucoma and healthy controls.

This study examined the effect of optic nerve disease, hence retinal ganglion cell loss, on non-visual functions related to melanopsin signalling. Test subjects were patients with bilateral visual loss and optic atrophy from either hereditary optic neuropathy (n = 11) or glaucoma (n = 11). We measured melatonin suppression, subjective sleepiness and cognitive functions in response to bright light exposure in the evening. We also quantified the post-illumination pupil response to a blue light stimulus. All results were compared to age-matched controls (n = 22). Both groups of patients showed similar melatonin suppression when compared to their controls. Greater melatonin suppression was intra-individually correlated to larger post-illumination pupil response in patients and controls. Only the glaucoma patients demonstrated a relative attenuation of their pupil response. In addition, they were sleepier with slower reaction times during nocturnal light exposure. In conclusion, glaucomatous, but not hereditary, optic neuropathy is associated with reduced acute light effects. At mild to moderate stages of disease, this is detected only in the pupil function and not in responses conveyed via the retinohypothalamic tract such as melatonin suppression.

The activation of the atypical PKC zeta in light-induced retinal degeneration and its involvement in L-DNase II control.

Light-induced retinal degeneration is characterized by photoreceptor cell death. Many studies showed that photoreceptor demise is caspase-independent. In our laboratory we showed that leucocyte elastase inhibitor/LEI-derived DNase II (LEI/L-DNase II), a caspase-independent apoptotic pathway, is responsible for photoreceptor death. In this work, we investigated the activation of a pro-survival kinase, the protein kinase C (PKC) zeta. We show that light exposure induced PKC zeta activation. PKC zeta interacts with LEI/L-DNase II and controls its DNase activity by impairing its nuclear translocation. These results highlight the role of PKC zeta in retinal physiology and show that this kinase can control caspase-independent pathways.

Retinal damage induced by commercial light emitting diodes (LEDs).

Spectra of "white LEDs" are characterized by an intense emission in the blue region of the visible spectrum, absent in daylight spectra. This blue component and the high intensity of emission are the main sources of concern about the health risks of LEDs with respect to their toxicity to the eye and the retina. The aim of our study was to elucidate the role of blue light from LEDs in retinal damage. Commercially available white LEDs and four different blue LEDs (507, 473, 467, and 449nm) were used for exposure experiments on Wistar rats. Immunohistochemical stain, transmission electron microscopy, and Western blot were used to exam the retinas. We evaluated LED-induced retinal cell damage by studying oxidative stress, stress response pathways, and the identification of cell death pathways. LED light caused a state of suffering of the retina with oxidative damage and retinal injury. We observed a loss of photoreceptors and the activation of caspase-independent apoptosis, necroptosis, and necrosis. A wavelength dependence of the effects was observed. Phototoxicity of LEDs on the retina is characterized by a strong damage of photoreceptors and by the induction of necrosis.

Elements apresos i/o retinguts per infants de dos centres de contextos diferents a partir d'una comunicació generada entre ells amb les TIC

La comunicació com a mètode per aprendre no és nou, tot i així les noves tecnologies obren la porta a noves oportunitats i nous projectes entorn aquest concepte. No només es tracta de treballar elements curriculars, sinó també actitudinals a través de la opció de connexió entre contextos. L’objectiu d’aquesta recerca és analitzar quina és l’actitud i els aprenentatges i/o retencions dels infants a partir d’una connexió generada entre dos contextos. Per tal de donar resposta a aquest plantejament de la investigació es crea una intervenció entre les aules i s’utilitzen com a instruments de recollida de dades les observacions, els dibuixos i els grups de discussió. Els resultats mostren una actitud oberta i d’interès per part dels infants davant de la metodologia de comunicació a l’aula, però un aprenentatge i/o retenció relacionat amb els continguts dels elements de l’altre context per sobre dels elements TIC. Es conclou doncs que dins l’aula treballant amb les noves tecnologies es genera un incentiu pels infants fent evident que hi ha hagut un aprenentatge compartit.

Understanding oceanic migrations with intrinsic biogeochemical markers

Migratory marine vertebrates move annually across remote oceanic water masses crossing international borders. Many anthropogenic threats such as overfishing, bycatch, pollution or global warming put millions of marine migrants at risk especially during their long-distance movements. Therefore, precise knowledge about these migratory movements to understand where and when these animals are more exposed to human impacts is vital for addressing marine conservation issues. Because electronic tracking devices suffer from several constraints, mainly logistical and financial, there is emerging interest in finding appropriate intrinsic markers, such as the chemical composition of inert tissues, to study long-distance migrations and identify wintering sites. Here, using tracked pelagic seabirds and some of their own feathers which were known to be grown at different places and times within the annual cycle, we proved the value of biogeochemical analyses of inert tissue as tracers of marine movements and habitat use. Analyses of feathers grown in summer showed that both stable isotope signatures and element concentrations can signal the origin of breeding birds feeding in distinct water masses. However, only stable isotopes signalled water masses used during winter because elements mainly accumulated during the long breeding period are incorporated into feathers grown in both summer and winter. Our findings shed new light on the simple and effective assignment of marine organisms to distinct oceanic areas, providing new opportunities to study unknown migration patterns of secretive species, including in relation to human-induced mortality on specific populations in the marine environment.

No Accumulation of Transposable Elements in Asexual Arthropods.

Transposable elements (TEs) and other repetitive DNA can accumulate in the absence of recombination, a process contributing to the degeneration of Y-chromosomes and other nonrecombining genome portions. A similar accumulation of repetitive DNA is expected for asexually reproducing species, given their entire genome is effectively nonrecombining. We tested this expectation by comparing the whole-genome TE loads of five asexual arthropod lineages and their sexual relatives, including asexual and sexual lineages of crustaceans (Daphnia water fleas), insects (Leptopilina wasps), and mites (Oribatida). Surprisingly, there was no evidence for increased TE load in genomes of asexual as compared to sexual lineages, neither for all classes of repetitive elements combined nor for specific TE families. Our study therefore suggests that nonrecombining genomes do not accumulate TEs like nonrecombining genomic regions of sexual lineages. Even if a slight but undetected increase of TEs were caused by asexual reproduction, it appears to be negligible compared to variance between species caused by processes unrelated to reproductive mode. It remains to be determined if molecular mechanisms underlying genome regulation in asexuals hamper TE activity. Alternatively, the differences in TE dynamics between nonrecombining genomes in asexual lineages versus nonrecombining genome portions in sexual species might stem from selection for benign TEs in asexual lineages because of the lack of genetic conflict between TEs and their hosts and/or because asexual lineages may only arise from sexual ancestors with particularly low TE loads.

Brief report : Academic amotivation in light of the dark side of identity formation

The study intended to determine motivational profiles of first-year undergraduates and aimed their characterization in terms of identity processes. First, a cluster analysis revealed five motivational profiles: combined (i.e., high quantity of motivation, low amotivation); intrinsic (i.e., high intrinsic, low introjected and external regulation, low amotivation); "demotivated" (i.e., very low quantity of motivation and amotivation); extrinsic (i.e., high extrinsic and identified regulation and low intrinsic and amotivation); and "amotivated" (i.e., low intrinsic and identified, very high amotivation). Second, using Lebart's (2000) methodology, the most characteristic identity processes were listed for each motivational cluster. Demotivated and amotivated profiles were refined in terms of adaptive and maladaptive forms of exploration. Notably, exploration in breadth and in depth were underrepresented in demotivated students compared to the total sample; commitment and ruminative exploration were under and overrepresented respectively in amotivated students. Educational and clinical implications are proposedand future research is suggested.

La formació permanent del professorat d'educació infantil. Elements de reflexió

Las características específicas del colectivo de profesionales de la etapa de Educación infantil proyectan una dinámica muy activa que genera nuevas metodologías, estrategias y recursos para una intervención educativa de calidad, en una etapa de vital importancia para el correcto desarrollo infantil. Estas características han de tenerse en cuenta en la formación de formadores del profesorado de esta etapa educativa, para favorecer su desarrollo profesional. Son necesarios proyectos de formación alternativos que conecten los «ámbitos de educación» a partir de propuestas integradas: escuela, familia, instituciones locales y asociaciones. Conjuntamente han de elaborar modelos desinteresados y democráticos, capaces de canalizar la interacción y la reciprocidad entre la cultura de la escuela y la cultura externa a ella.