Arvokeskustelu Chilen aborttilain muutoksesta. Diskurssianalyysi el Mercurio -sanomalehdessä vuosina 2014 - 2015 julkaistuista kirjoituksista

Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan sitä, minkälaisin diskurssein abortista puhutaan ja mitä merkityksiä abortti saa aborttia ja aborttilainsäädäntöä koskevissa kirjoituksissa. Abortti on asia, joka nostattaa voimakkaita tunteita ja mielipiteitä, ja siihen liitetään erilaisia arvoja, myös pyhyyttä. Abortti toimii laukaisijana, joka aktivoi kulttuurisia erotteluja ja rajanvetoja. Tutkimusaineisto on kerätty el Mercurio -sanomalehden aborttiin liittyvistä kirjoituksista ajanjaksona (toukokuu) 2014 - 2015 (toukokuu). Tämä lehti on yksi vaikutusvaltaisimmista lehdistä Chilessä. Aborttikuvan rakentumista tutkitaan seuraavalla tutkimuskysymyksellä, joka jakaantuu kahdeksi alakysymykseksi: 1 Miten arvoja jäsennetään ja miten niitä erotetaan toisistaan? 1.1 Mitä arvoja diskursseista tuodaan esille? 1.2 Miten pyhyyttä käytetään arvojen perustelussa? Tutkimuksen metodina on käytetty diskurssianalyysiä, jonka avulla on etsitty aborttilain muutoksen käynnistämästä keskustelusta arvodiskursseja chileläisessä kulttuurissa. Aineistosta on erotettu neljä diskurssia, jotka ovat oikeus-, hyvinvointi-, samanarvoisuuden- ja tahdonvapaudendiskurssi. Nämä hahmotellut diskurssit ovat muodostuneet merkityksellisten arvojen ympärille, ja näitä ovat autonomia, elämä, terveys, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus. Näiden arvodiskurssien suhdetta on tutkittu maan sosiokulttuuriseen ja uskonnolliseen kontekstiin. Tämän tutkimuksen perusteella uskonto ja katolinen kirkko ovat edelleen tärkeä osa kansallista identiteettiä, etenkin maan varakkaamman väestön keskuudessa. Lehtikirjoittelun perusteella näyttää siltä, ettei chileläinen yhteiskunta ole sekularisoitumassa. Elämä ja kuolema paikallistuvat tässä tutkimuksessa keskeisiksi rajapinnoiksi, joihin pyhä määrittyy. Nämä arvot ovat yhteisöelämän järjestyksen perustana. Abortin dekriminalisointi uhkaa kansakuntaa ja sen identiteettiä kristillisenä yhteiskuntana.

I berättandets makt : om tre romankroppar av Per Olov Enquist

Doktorsavhandlingen synliggör avgörande etiska och estetiska aspekter av Per Olov Enquists poetik. Studien belyser den i författarskapet centrala frågan om vad en människa är och demonstrerar dess intima koppling till en utforskning av berättandets kritiska och kreativa kraft. I avhandlingen kartläggs en förkroppsligande estetik i romanerna Nedstörtad ängel (1985), Livläkarens besök (1999) och Boken om Blanche och Marie (2004). Gemensamt för romanerna är en problematisering av moderniteten som tar sig uttryck i en tematisering av sambanden mellan kvinnlighet, kroppslighet, marginalisering och mänsklighet. Problematiseringen är förbunden med ett mönster romanerna delar, där en specifik karaktär fungerar som ett koncentrat av romanbygget. Avhandlingens tes är att det tvehövdade monstret Pasqual och Maria Pinon, flickdrottningen Caroline Mathilde och hysterikan Blanche Wittman utgör förkroppsliganden av de romaner i vilka de figurerar. Genom en kombination av feministiska, nymaterialistiska, genreteoretiska och narratologiska perspektiv synliggörs det samspel mellan form och innehåll, tematik och poetik, som förkroppsligandet innefattar. Idén om romangenrens nära koppling till föreställningar om subjektiviteten genomsyrar analysen där såväl romanens kroppslighet som subjektivitetens textualitet framträder. Kartläggningen av förkroppsligandets manifestationer och effekter blottlägger berättandet som maktordning och makthandling och synliggör ett komplext förhållande mellan roman och människa, berättande och subjektivitet, estetik och etik. Undersökningen ringar in en genomgående produktiv spänning i Enquists berättande, mellan en strävan att formulera och bejaka alternativa visioner av subjektiviteten och en metafiktiv rannsakan av de etiska implikationerna av denna strävan. Studien bidrar till kunskapen om ett av de stora, samtida svenskspråkiga författarskapen och ger därigenom en mångfasetterad bild av berättandets potential i vår tid. ------------------------------------------------------------- Väitöskirja pohtii Per Olov Enquistin poetiikassa merkittäviä eettisiä ja esteettisiä ulottuvuuksia. Tutkimus valottaa Enquistin tuotannon keskeistä kysymystä – kysymystä siitä mikä ihminen on – ja osoittaa sen kytkeytyvän läheisellä tavalla kerronnan kriittisen ja luovan voiman tutkimiseen. Väitöskirjassa kartoitetaan ruumiillisuuden estetiikkaa romaaneissa Nedstörtad ängel (1985, Suistunut enkeli 1986), Livläkarens besök (1999, Henkilääkäri 2000) ja Boken om Blanche och Marie (2004, Blanche ja Marie 2005). Romaaneja yhdistää niiden tapa problematisoida moderniteetti etsimällä naisellisuuden, ruumiillisuuden, marginalisoitumisen ja ihmisyyden välisiä yhteyksiä. Problematisointiin liittyy romaaneille yhteinen kuvio, jossa tietty henkilöhahmo toimii romaanirakennelman tiivistelmänä. Väitöskirjan keskeinen väittämä on, että kaksipäinen hirviö Pasqual ja Maria Pinon, tyttökuningatar Caroline Mathilde ja hysteerikko Blanche Wittman, ruumiillistavat ne romaanit joissa ne esiintyvät. Teoreettisesti tutkimus yhdistää feministisen, uusmaterialistisen, lajiteoreettisen ja narratologisen tutkimuksen näkökulmia, joiden kautta tulee näkyväksi ruumiillisuuden kytkeytyminen niin muotoon kuin sisältöönkin. Ajatus romaanilajin yhteydestä yksilökäsityksiin on keskeinen analyysissä, jossa hahmottuu sekä romaanin ruumillisuus että subjektin tekstualisuus. Ruumiillisuuden ilmentymien ja vaikutusten kartoittaminen paljastaa kerronnan valtajärjestyksenä ja vallantekona. Se tekee näkyviksi romaanin ja ihmisen, kerronnan ja subjektiuden sekä estetiikan ja etiikan väliset moninaiset yhteydet. Tutkimus tuo esille Enquistin tuotannon läpäisevän hedelmällisen jännitteen, jossa pyrkimys ilmaista ja vahvistaa vaihtoehtoisia näkemyksiä subjektiudesta kohtaa metafiktiivisen tutkiskelun tämän pyrkimyksen eettisistä implikaatioista. Väitöskirja lisää tietämystä yhdestä merkittävimmästä ruotsinkielisestä nykykirjailijasta ja antaa samalla monitahoisen kuvan kerronnan mahdollisuuksista nykymaailmassa.

The Use of Mucoadhesive Polymers to Enhance the Hypotensive Effect of a Melatonin Analogue, 5-MCA-NAT, in Rabbit Eyes

Purpose.: 5-Methoxy-carbonylamino-N-acetyltryptamine (5-MCA-NAT, a melatonin receptor agonist) produces a clear intraocular pressure (IOP) reduction in New Zealand White rabbits and glaucomatous monkeys. The goal of this study was to evaluate whether the hypotensive effect of 5-MCA-NAT was enhanced by the presence of cellulose derivatives, some of them with bioadhesive properties, as well as to determine whether these formulations were well tolerated by the ocular surface. Methods.: Formulations were prepared with propylene glycol (0.275%), carboxymethyl cellulose (CMC, 0.5% and 1.0%) of low and medium viscosity and hydroxypropylmethyl cellulose (0.3%). Quantification of 5-MCA-NAT (100 μM) was assessed by HPLC. In vitro tolerance was evaluated by the MTT method in human corneal-limbal epithelial cells and normal human conjunctival cells. In vivo tolerance was analyzed by biomicroscopy and specular microscopy in rabbit eyes. The ocular hypotensive effect was evaluated measuring IOP for 8 hours in rabbit eyes. Results.: All the formulations demonstrated good in vitro and in vivo tolerance. 5-MCA-NAT in CMC medium viscosity 0.5% was the most effective at reducing IOP (maximum IOP reduction, 30.27%), and its effect lasted approximately 7 hours. Conclusions.: The hypotensive effect of 5-MCA-NAT was increased by using bioadhesive polymers in formulations that are suitable for the ocular surface and also protective of the eye in long-term therapies. The use of 5-MCA-NAT combined with bioadhesive polymers is a good strategy in the treatment of ocular hypertension and glaucoma.

Inherited Photoreceptor Degeneration Causes the Death of Melanopsin-Positive Retinal Ganglion Cells and Increases Their Coexpression of Brn3a

Purpose: To study the population of intrinsically photosensitive retinal ganglion cells (melanopsin-expressing RGCs, m+RGCs) in P23H-1 rats, a rat model of inherited photoreceptor degeneration. Methods: At postnatal (P) times P30, P365, and P540, retinas from P23H dystrophic rats (line 1, rapid degeneration; and line 3, slow degeneration) and Sprague Dawley (SD) rats (control) were dissected as whole-mounts and immunodetected for melanopsin and/or Brn3a. The dendritic arborization of m+RGCs and the numbers of Brn3a+RGCs and m+RGCs were quantified and their retinal distribution and coexpression analyzed. Results: In SD rats, aging did not affect the population of Brn3a+RGCs or m+RGCs or the percentage that showed coexpression (0.27%). Young P23H-1 rats had a significantly lower number of Brn3a+RGCs and showed a further decline with age. The population of m+RGCs in young P23H-1 rats was similar to that found in SD rats and decreased by 22.6% and 28.2% at P365 and P540, respectively, similarly to the decrease of the Brn3a+RGCs. At these ages the m+RGCs showed a decrease of their dendritic arborization parameters, which was similar in both the P23H-1 and P23H-3 lines. The percentage of coexpression of Brn3a was, however, already significantly higher at P30 (3.31%) and increased significantly with age (10.65% at P540). Conclusions: Inherited photoreceptor degeneration was followed by secondary loss of Brn3a+RGCs and m+RGCs. Surviving m+RGCs showed decreased dendritic arborization parameters and increased coexpression of Brn3a and melanopsin, phenotypic and molecular changes that may represent an effort to resist degeneration and/or preferential survival of m+RGCs capable of synthesizing Brn3a.