Diploid males support a two-step mechanism of endosymbiont-induced thelytoky in a parasitoid wasp.

BACKGROUND: Haplodiploidy, where females develop from diploid, fertilized eggs and males from haploid, unfertilized eggs, is abundant in some insect lineages. Some species in these lineages reproduce by thelytoky that is caused by infection with endosymbionts: infected females lay haploid eggs that undergo diploidization and develop into females, while males are very rare or absent. It is generally assumed that in thelytokous wasps, endosymbionts merely diploidize the unfertilized eggs, which would then trigger female development. RESULTS: We found that females in the parasitoid wasp Asobara japonica infected with thelytoky-inducing Wolbachia produce 0.7-1.2 % male offspring. Seven to 39 % of these males are diploid, indicating that diploidization and female development can be uncoupled in A. japonica. Wolbachia titer in adults was correlated with their ploidy and sex: diploids carried much higher Wolbachia titers than haploids, and diploid females carried more Wolbachia than diploid males. Data from introgression lines indicated that the development of diploid individuals into males instead of females is not caused by malfunction-mutations in the host genome but that diploid males are most likely produced when the endosymbiont fails to activate the female sex determination pathway. Our data therefore support a two-step mechanism by which endosymbionts induce thelytoky in A. japonica: diploidization of the unfertilized egg is followed by feminization, whereby each step correlates with a threshold of endosymbiont titer during wasp development. CONCLUSIONS: Our new model of endosymbiont-induced thelytoky overthrows the view that certain sex determination mechanisms constrain the evolution of endosymbiont-induced thelytoky in hymenopteran insects. Endosymbionts can cause parthenogenesis through feminization, even in groups in which endosymbiont-diploidized eggs would develop into males following the hosts' sex determination mechanism. In addition, our model broadens our understanding of the mechanisms by which endosymbionts induce thelytoky to enhance their transmission to the next generation. Importantly, it also provides a novel window to study the yet-poorly known haplodiploid sex determination mechanisms in haplodiploid insects.

Naisyrittäjyys ja sen edistäminen Etelä-Savon maaseutualueilla naisyrittäjien näkökulmasta

The goal of this research was to establish the development of the female entrepreneurship in rural areas of South Savo. The main problem was approached discussing female entrepreneurship and characteristics of women-owned enterprises theoretically. Also the rural areas as operational environment and development of female entrepreneurship were examined. The empirical part was implemented as an interview study by interviewing twelve rural female entrepreneurs from South Savo. The main thing should be taken into account improving female entrepreneurship is motivation and encouraging of female entrepreneurs. Female entrepreneurs feel that own municipality is the nearest public actor to develop small entrepreneurship in rural areas. Municipalities should be taken small enterprises even more into consideration when developing entrepreneurship in rural areas. Co-operation with other enterprises and interest groups was considered as one of the most important things in the development of entrepreneurship.

Moths behaving like butterflies. Evolutionary loss of long range attractant pheromones in Castniid Moths: A Paysandisia archon model

Background: In the course of evolution butterflies and moths developed two different reproductive behaviors. Whereas butterflies rely on visual stimuli for mate location, moths use the"female calling plus male seduction" system, in which females release long-range sex pheromones to attract conspecific males. There are few exceptions from this pattern but in all cases known female moths possess sex pheromone glands which apparently have been lost in female butterflies. In the day-flying moth family Castniidae ("butterfly-moths"), which includes some important crop pests, no pheromones have been found so far. Methodology/Principal Findings: Using a multidisciplinary approach we described the steps involved in the courtship of P. archon, showing that visual cues are the only ones used for mate location; showed that the morphology and fine structure of the antennae of this moth are strikingly similar to those of butterflies, with male sensilla apparently not suited to detect female-released long range pheromones; showed that its females lack pheromone-producing glands, and identified three compounds as putative male sex pheromone (MSP) components of P. archon, released from the proximal halves of male forewings and hindwings. Conclusions/Significance: This study provides evidence for the first time in Lepidoptera that females of a moth do not produce any pheromone to attract males, and that mate location is achieved only visually by patrolling males, which may release a pheromone at short distance, putatively a mixture of Z,E-farnesal, E,E-farnesal, and (E,Z)-2,13-octadecadienol. The outlined behavior, long thought to be unique to butterflies, is likely to be widespread in Castniidae implying a novel, unparalleled butterfly-like reproductive behavior in moths. This will also have practical implications in applied entomology since it signifies that the monitoring/control of castniid pests should not be based on the use of female-produced pheromones, as it is usually done in many moths.

Naisyrittäjien välinen vertaistuki, Case: Yrittäjyyden Tuki-projekti

Yrittäjyyden Tuki - projekti toimi osana valtakunnallista WomEqual - kehittämiskumppanuushanketta vuosina 2005-2007 tavoitteenaan tukea naisyrittäjien toimintaedellytyksiä kehittäen heille vertaisryhmätoimintaan perustuvaa tukimallia. Tässä tutkimuksessa ensisijaisena tavoitteena on selvittää, miten kyseisen projektin vertaisryhmätoimintaan osallistuneet naisyrittäjät kokivat naisyrittäjien välisen vertaistuen toimintamuotona. Pyrkimyksenä on myös ymmärtää, mitkä seikat sitouttivat naisyrittäjiä vertaisryhmätoimintaan ja mitä he kokivat oppineensa vertaisryhmätoiminnan seurauksena. Lisäksi kiinnostuksen kohteena on tarkastella, kuinka vertaistukiryhmä toimii naisyrittäjien välisen verkostoitumisen välineenä. Tutkimus on laadullinen ja aineistolähtöinen. Tutkimuksen primääriaineisto on kerätty puolistrukturoiduin teemahaastatteluilla ja sekundaariaineisto kyselytutkimuksen avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että naisyrittäjät kokevat henkisen ja sosiaalisen tuen tärkeäksi. Toiselta naisyrittäjältä, vertaiselta, saatu tuki koettiin vertaistukiryhmän vahvuudeksi. Vertaisryhmässä oppiminen tapahtui kokemusten jakamisen kautta. Uusien verkostojen luomisessa vertaistukiryhmä ei täysin vastannut odotuksia.

How women and men project their gender prototypes on leader prototypes.

Both role incongruency theory (Eagly & Karau, 2002) and the lack of fit model by Heilman (1983) suggest that the underrepresentation of women in leadership positions can be explained by the male-typedness of leader prototypes. We examine how women and men project their gender prototypes onto leader prototypes. We found initially that men more so than women projected their gender prototypes on leader prototypes. For men there is more of an overlap between a prototypical men and a prototypical leader than there is an overlap between a prototypical woman and a prototypical leader. Women, however, do not engage in so called relative ingroup projection. In the current study, we further decompose this finding asking whether the gender difference in relative ingroup projection on leadership prototypes is driven by female prototypes, male prototypes, and/or leader prototypes. We further examine to what extent this gender difference is more manifested on positively valenced or negatively valenced attributes of prototypes. Our findings show that, while women and men have similar prototypes of leaders and men on both positively and negatively valenced attributes, men relative to women have less favorable prototypes of women but only on positively valenced attributes. An interesting implication is that efforts to address gender differences in the projection of gender prototypes onto leader prototypes should focus less on leader prototypes and more on the female prototypes. Theoretically, our findings allude to the importance of distinguishing between more subtle (evaluating the outgroup less positively on positive properties) and less subtle forms (evaluating the outgroup more negatively on negative properties) of outgroup derogation.

Evolution of reduced post-copulatory molecular interactions in Drosophila populations lacking sperm competition.

In many species with internal fertilization, molecules transferred in the male ejaculate trigger and interact with physiological changes in females. It is controversial to what extent these interactions between the sexes act synergistically to mediate the female switch to a reproductive state or instead reflect sexual antagonism evolved as a by product of sexual selection on males. To address this question, we eliminated sexual selection by enforcing monogamy in populations of Drosophila melanogaster for 65 generations and then measured the expression of male seminal fluid protein genes and genes involved in the female response to mating. In the absence of sperm competition, male and female reproductive interests are perfectly aligned and any antagonism should be reduced by natural selection. Consistent with this idea, males from monogamous populations showed reduced expression of seminal fluid protein genes, 16% less on average than in polygamous males. Further, we identified 428 genes that responded to mating in females. After mating, females with an evolutionary history of monogamy exhibited lower relative expression of genes that were up regulated in response to mating and higher expression of genes that were down-regulated - in other words, their post-mating transcriptome appeared more virgin-like. Surprisingly, these genes showed a similar pattern even before mating, suggesting that monogamous females evolved to be less poised for mating and the accompanying receipt of male seminal fluid proteins. This reduced investment by both monogamous males and females in molecules involved in post-copulatory interactions points to a pervasive role of sexual conflict in shaping these interactions.

High-density linkage maps fail to detect any genetic component to sex determination in a Rana temporaria family.

Sex chromosome differentiation in Rana temporaria varies strikingly among populations or families: whereas some males display well-differentiated Y haplotypes at microsatellite markers on linkage group 2 (LG2 ), others are genetically undistinguishable from females. We analysed with RADseq markers one family from a Swiss lowland population with no differentiated sex chromosomes, and where sibship analyses had failed to detect any association between the phenotypic sex of progeny and parental haplotypes. Offspring were reared in a common tank in outdoor conditions and sexed at the froglet stage. We could map a total of 2177 SNPs (1123 in the mother, 1054 in the father), recovering in both adults 13 linkage groups (= chromosome pairs) that were strongly syntenic to Xenopus tropicalis despite > 200 My divergence. Sexes differed strikingly in the localization of crossovers, which were uniformly distributed in the female but limited to chromosome ends in the male. None of the 2177 markers showed significant association with offspring sex. Considering the very high power of our analysis, we conclude that sex determination was not genetic in this family; which factors determined sex remain to be investigated.

Sex Reversal in Zebrafish fancl Mutants is Caused by Tp53-Mediated Germ Cell Apoptosis

The molecular genetic mechanisms of sex determination are not known for most vertebrates, including zebrafish. We identified a mutation in the zebrafish fancl gene that causes homozygous mutants to develop as fertile males due to female-to-male sex reversal. Fancl is a member of the Fanconi Anemia/BRCA DNA repair pathway. Experiments showed that zebrafish fancl was expressed in developing germ cells in bipotential gonads at the critical time of sexual fate determination. Caspase-3 immunoassays revealed increased germ cell apoptosis in fancl mutants that compromised oocyte survival. In the absence of oocytes surviving through meiosis, somatic cells of mutant gonads did not maintain expression of the ovary gene cyp19a1a and did not down-regulate expression of the early testis gene amh; consequently, gonads masculinized and became testes. Remarkably, results showed that the introduction of a tp53 (p53) mutation into fancl mutants rescued the sex-reversal phenotype by reducing germ cell apoptosis and, thus, allowed fancl mutants to become fertile females. Our results show that Fancl function is not essential for spermatogonia and oogonia to become sperm or mature oocytes, but instead suggest that Fancl function is involved in the survival of developing oocytes through meiosis. This work reveals that Tp53-mediated germ cell apoptosis induces sex reversal after the mutation of a DNA-repair pathway gene by compromising the survival of oocytes and suggests the existence of an oocyte-derived signal that biases gonad fate towards the female developmental pathway and thereby controls zebrafish sex determination.

Is there any association between Hashimoto’s thyroiditis and thyroid cancer? A retrospective data analysis

AbstractObjective:To evaluate the association between Hashimoto's thyroiditis (HT) and papillary thyroid carcinoma (PTC).Materials and Methods:The patients were evaluated by ultrasonography-guided fine needle aspiration cytology. Typical cytopathological aspects and/or classical histopathological findings were taken into consideration in the diagnosis of HT, and only histopathological results were considered in the diagnosis of PTC.Results:Among 1,049 patients with multi- or uninodular goiter (903 women and 146 men), 173 (16.5%) had cytopathological features of thyroiditis. Thirty-three (67.4%) out of the 49 operated patients had PTC, 9 (27.3%) of them with histopathological features of HT. Five (31.3%) out of the 16 patients with non-malignant disease also had HT. In the groups with HT, PTC, and PCT+HT, the female prevalence rate was 100%, 91.6%, and 77.8%, respectively. Mean age was 41.5, 43.3, and 48.5 years, respectively. No association was observed between the two diseases in the present study where HT occurred in 31.1% of the benign cases and in 27.3% of malignant cases (p = 0.8).Conclusion:In spite of the absence of association between HT and PCT, the possibility of malignancy in HT should always be considered because of the coexistence of the two diseases already reported in the literature.

Composição química da glândula abdominal da fêmea da mariposa Castnia licus (Drury) (Lepidoptera:Castniidae): possíveis feromônios e precursores

The hexane and methanolic extracts from pheromonal glands of Castnia licus (Drury) virgin females have been studied. Analyses by gas chromatography and mass spectrometry allowed us to determine the major constituents present in the hexane extract as n-alkanes C21 to C30, (Z)-9-hexadecenoic acid (C16), and (Z)-9-octadecenoic acid (C18) and hexadecanoic acid (C16). Aldehyds, alkenes and acetates were also detected in low concentrations in the extracts. Female pheromone glands were analysed for pheromone precursors using the methanolic extract. In addition to the compounds methyl hexadecanoate and methyl (Z)-9-octadecenoate, the glandular tissue contains a homologous series of methyl esters from C12 to C24. The hexane extract of the female abdomenal glands elicited activity from males in a behavioural bioassay.

Anatomia macroscòpica i microscòpica de l'aparell genital femení d'Ophidion barbatum (L.) (Pisces, Ophididae)

S'ha realitzat un estudi de l'anatomia macroscòpica i microscòpica de I'ovari d'Ophidion barbatum (L.) (Pisces, Ophidiidae), utilitzant material recollit per pescadors del port de Blanes (mar català) durant el mes d'octubre de 1985. L'absència d'òrgan copulador en els mascles d'aquesta espècie i la posició de l'orifici nasal anterior, a una certa alçada respecte al llavi superior, ens permet identificar-la com una espècie ovípara, del subordre Ophidioidei, dins de l'ordre Ophidiiformes. L'ovari és únic i continuat caudalment per l'oviducte. Els nombrosos cordons intraovarics que tapien la cavitat augmenten considerablement la superfície germinal. El desenvolupament de l'ovari es correspon amb el tipus asincrònic (Marza, 1938) i la fresa repetida al llarg d'una estació reproductiva més o menys llarga és una estrategia que augmenta la fecunditat, normalment limitada pel volum corporal de la femella. Dins de l'ordre Ophidiiformes, el tipus d'ovari únic sense restes de paret mitjana sembla ser la norma entre les espècies de reproducció ovípara. Aquest fet esta en contradicció amb la teoria de Mendoza (1943) que, fora d'algunes excepcions, l'ovari únic es troba principalment en els teleostis vivípars

Behavioral Responses in Mice Selectively Bred for High and Low Levels of Open-Field Thigmotaxis

In animal psychology, the open-field (OF) test is a traditional method for studying different aspects of rodent behavior, with thigmotaxis (i.e., wallseeking behavior) being one of the best validated OF parameters employed to measure emotionality. The main purpose of the present study was to investigate the selection response in mice selectively bred for high and low levels of OF thigmotaxis (the HOFT and LOFT lines, respectively). The mice (N = 2048) were selected for 23 generations, resulting in bidirectional phenotypic divergence between the two lines; that is, the HOFT mice were more thigmotactic (i.e., more emotional) than the LOFT mice across the different generations. The origin of the line difference in thigmotaxis was further investigated by using the crossfostering paradigm, with the results suggesting that the divergence between the two lines was primarily innate in origin and not influenced by differing maternal behavior. The stability of the selection trait was examined by testing the animals at different ages as well as in varying conditions. The results indicated that the line difference in thigmotaxis was not affected by age at the time of testing, and it also persisted in the different OF testing situations as well as during pregnancy and lactation. The examination of a possible coselection of other characteristics revealed that the more thigmotactic HOFT mice lived longer than the less thigmotactic LOFT mice. In addition, the HOFT mice tended to rear and explore less than the LOFT mice, supporting the general assumption that emotionality and exploration are inversely related. The two lines did not generally differ in ambulation and defecation, that is, in the traditional OF indexes of emotionality, conforming to the suggestion that emotionality is a multidimensional construct. The effects of sex on different OF parameters were also assessed, with the results suggesting that among the HOFT and LOFT lines, the female mice were more emotional than the male mice. The examination of the temporal changes in the HOFT and LOFT lines’ OF behavior revealed some contradictory findings that also partially conflicted with general assumptions. Although this study did not show prominent differences in maternal responsiveness between the HOFT and LOFT mothers, the results suggested that the line divergence in emotionality was more pronounced in the presence of a pup after parturition than during pregnancy. The present study clearly demonstrates that OF thigmotaxis is a strong characteristic for producing two diverging lines of mice. The difference in thigmotaxis between the selectively bred HOFT and LOFT mice seemed to be a stable and robust feature of these animals, and it appeared to stem from a genetic background.

A Quixote mulher - ficção e filosofia

Neste artigo, apresento uma interpretação feminista do romance The Female Quixote, de Charlotte Lennox, publicado em 1752. Em minha hipótese, Lennox responde às acusações de que romances são falsos e, por isso, repreensíveis, ao defender o gênero enquanto instrumento de crítica social e meio de transmissão e obtenção de conhecimentos das mulheres. Assim, ao mesmo tempo em que atribui valor ético, político e epistêmico a narrativas ficcionais, ela contribui também para uma reconceptualização dos conceitos de "verdadeiro" e "falso".

Keille yliopiston portit avautuvat? Tutkimus suomalaisiin yliopistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta 2000-luvun alussa

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisiin yliopistoihin valikoitumista 2000-luvun alussa. Tarkastelu pohjautuu yliopistoon hakeneiden, opiskelemaan hyväksyttyjen ja opiskelupaikkaa ilman jääneiden taustojen vertailuun. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten koulutuksellinen tasa-arvo toteutuu opiskelemaan pääsyssä. Erityistä huomiota kiinnitetään sukupuolten, eri-ikäisten, sosiaalisten ryhmien sekä eri alueella asuvien opiskelijavalinnoissa pärjäämiseen. Lisäksi pohditaan, millaiset taustatekijät ovat yhteydessä opiskelemaan pääsyyn ja miten suomalainen yliopistokenttä on lohkoutunut yliopistoittain ja aloittain hakijoiden ja sisään päässeiden taustojen perusteella. Tutkimuksen pääaineistona on henkilöpohjainen rekisteriaineisto, joka on laadittu valtakunnallisen hakijarekisterin (HAREK) ja Tilastokeskuksen yhteistyönä. Aineisto käsittää 40 %:n satunnaisotoksen vuonna 2003 suomalaisiin yliopistoihin hakeneista (N = 55 790). Aineiston muuttujat kuvaavat hakijoiden taustoja, elämäntilannetta, aiempaa koulutusta ja lapsuudenperheen asemaa. Tutkimuksessa hyödynnetään lisäksi kokonaisjoukosta muodostettua taulukkoaineistoa (N = 139 668). Yliopistoihin hakevat eivät ole yhtenäinen ryhmä. Vaikka suurin osa hakijoista oli nuoria, oli joukossa myös varttuneempia hakijoita, jotka olivat ehtineet hankkia koulutusta ja muuta elämänkokemusta. Päävalinnat toimivat siten myös aikuishakijoiden hakuväylänä; erillisvalintoja eivät hyödynnä läheskään kaikki, joilla siihen olisi mahdollisuus. Klusterianalyysin avulla hakijoista voitiin erottaa neljä ryhmää: 1) nuoret ylioppilaat, 2) toisen tutkinnon suorittajat, 3) koulutuspääoman kartuttajat sekä 4) aikuiset lisäkouluttautujat. Opiskelemaan pääsyyn vaikuttavia tekijöitä analysoitiin logistisen regressioanalyysin avulla. Analyysin mukaan hakijan iällä oli muista taustatekijöistä riippumaton vaikutus opiskelemaan pääsyyn niin, että todennäköisyys päästä yliopistoon vähenee hakijan iän kohotessa. Parhaiten opiskelemaan pääsivät kaikkein nuorimmat, alle 20-vuotiaat hakijat, jotka siis useimmiten ovat saman kevään ylioppilaita. Vanhemmille hakijoille oli usein kertynyt jo koulutusta, mutta aiemmat tutkinnot paransivat sisäänpääsyn mahdollisuuksia vain, mikäli ne olivat korkea-asteelta. Alemmilla ammatillisilla tutkinnoilla oli pikemminkin opiskelemaan pääsyä heikentävä vaikutus. Myös se, mitä hakija oli tehnyt ennen valintakokeita, vaikutti sisäänpääsyn mahdollisuuksiin. Parhaiten valinnoissa pärjäsivät päätoimiset opiskelijat, heikoiten työttömät hakijat. Vaikka miesten hyväksymisprosentit olivat keskimäärin korkeammat kuin naisten, sukupuoli ei osoittautunut itsenäiseksi opiskelemaan pääsyä selittäväksi tekijäksi. Naisten huonompi pärjääminen valinnoissa selittyykin pitkälti sukupuolten eriytyneillä alavalinnoilla. Naisten suosimat alat kun ovat pääsääntöisesti vaikeapääsyisempiä kuin miesten. Tutkimuksessa selvisi myös, että kaupunkilaisuus lisäsi todennäköisyyttä tulla hyväksytyksi. Toisaalta opiskelemaan pääsy erosi myös asuinmaakunnittain, mikä kertoo lähinnä siitä, että eri yliopistojen sisäänpääsyasteissa on varsin suuria eroja. Yliopistojen lohkoutuminen hakijoiden sosiaalisen taustan mukaan oli paljon selvempää kuin alojen. Kaikki pääkaupunkiseudun yliopistot – lukuun ottamatta Teatterikorkeakoulua – luokittuivat isän asemalla mitaten elitistisiksi. Matalimmista taustoista haettiin Lapin, Joensuun ja Vaasan yliopistoihin. Alojen paikka elitistisyyskansanomaisuus -ulottuvuudella vaihteli suuresti yliopistoittain. Teknillistieteellinen, matemaattis-luonnontieteellinen ja kauppatieteellinen ala sijoittuivat kuitenkin keskimääräistä ylemmäs, kun taas kasvatustiede ja farmasia olivat kansanomaisimpia hakukohteita. Opiskelijaksi valikoitumisen peruselementit toistuivat myös tässä tutkimuksessa: koulutetuimpien ja hyvässä asemassa olevien vanhempien jälkeläiset saivat opiskelupaikan useammin kuin muut. Yliopistolaitoksessa vuosikymmenten saatossa toteutetut rakenteelliset muutokset eivät siis ole muuttaneet valikoitumisen peruslinjaa, joskin uutena huomiona nousi maanviljelijöiden jälkeläisten hyvä valinnoissa pärjääminen. Maanviljelijäperheestä tulevien opiskelemaan pääsyn todennäköisyys oli kaikkein suurin.

Henkilökohtainen on poliittista. Neuvottelu politiikan sukupuolittuneesta työnjaosta Annan julkaisemissa poliitikkojen henkilökuvissa vuosina 1975–2005

Henkilökohtainen on poliittista Tutkimuksessa tarkastellaan tiedotusvälineissä käytyä neuvottelua miesten ja naisten mahdollisuuksista osallistua politiikkaan sekä siinä ilmenevää suomalaisen poliittisen julkisuuden muutosta. Tutkimuksen materiaalin muodostavat Anna-lehdessä vuosina 1975–2005 julkaistut 339 poliitikkojen henkilökuvaa, joita eritellään laadullisen tekstianalyysin keinoin. Politiikan sukupuolittunut työnjako Poliitikkojen henkilökuvat ovat Anna-lehdessä olleet henkilöhaastatteluja tai poliitikon haastatteluita yhdessä puolisonsa tai perheensä kanssa. Tutkittuna ajanjaksona Annassa on julkaistu selvästi enemmän naispoliitikkojen kuin miespoliitikkojen henkilökuvia. Poliitikkojen haastatteluissa neuvottellaan siitä, keillä on oikeus toimia politiikassa ja millaista politiikkaa miehet ja naiset voivat tehdä. Vaikka Annassa ilmestyneissä poliitikkojen henkilökuvissa on eri aikoina vastattu näihin kysymyksiin erilaisin tavoin, sukupuolittunut jako miesten yhteiskunnalliseen ja naisten yksityiseen tilaan säilyy teksteissä läpi koko tarkastellun 30 vuoden ajanjakson. Sukupuolittunut jako yhteiskunnalliseen ja yksityiseen ilmenee henkilökuvissa siten, että miehet esitetään toimimassa politiikassa vaivattomasti ja luonnollisesti, mutta naisten kuvataan ponnistelevan sen eteen, että he kykenisivät osallistumaan politiikkaan. Naispoliitikkojen henkilökuvissa toistuva kysymys on, millä edellytyksin tai millaisin rajoituksin naiset ovat voineet toimia politiikassa. Miehet edustavat poliitikon normia ja naiset poikkeusta normista. Poliitikkojen parisuhde- ja perhehaastatteluissa puolestaan käsitellään kysymystä sukupuolten välisestä työnjaosta perheessä. Kirjoituksissa toistuvat kysymykset siitä, millainen tulisi olla poliitikon ja hänen puolisonsa välinen työnjako, tulisiko miespoliitikon vaimon osallistua pyyteettömästi puolison uran tukemiseen tai millä tavoin naispoliitikon puolison tulisi suhtautua vaimonsa aikaa vievään poliittiseen uraan. Naispoliitikkojen haasteita Annan julkaisemat naispoliitikkojen henkilökuvat osoittavat sekä naisten poliittiseen osallistumiseen liittyviä ongelmia että joukon erilaisia ratkaisuja niihin. Naisten ruumiillisuus on näistä haasteista keskeisin. 1970-luvun Annassa ilmestyneissä naispoliitikkojen haastatteluissa käsiteltiin toistuvasti sitä, millä tavoin politiikassa työskentelevät naiset pukeutuvat, syövät ja lepäävät. 1980-luvulla Anna pyrki tekemään naisruumiista voimavaran osoittamalla, että naisten ”luonteva” taipumus hoivaamiseen teki heistä erityisen sopivia politiikan ”pehmeiden” asioiden puolestapuhujina, kuten rauhantyön ja sosiaalisektorin asioiden hoitajina. 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa julkaistuissa teksteissä luotiin naisten poliittista yhteisöllisyyttä korostamalla heidän kokemaansa ruumiillisuuteen perustuvaa sortoa, esimerkiksi ulkonäköön liittyviä epäasiallisia huomautuksia. 2000-luvulla naispoliitikkojen henkilökuvissa vakuutettiin, että naisen ikääntyminen ei heikennä hänen kykyään tehdä politiikkaa. Samana aikakautena julkaistuissa nuorehkojen naispoliitikkojen henkilökuvissa ruumiillisuuteen otettiin toinen näkökulma. Niissä naisruumiin väitetty sopimattomuus poliittiseen työhön ratkaistiin korostamalla, että haastatellut naiset kontrolloivat ruumistaan täydellisesti. Toinen naispoliitikkojen poliittista osallistumista uhkaavana tai häiritsevänä esitetty seikka Annassa on ollut yksityiselämä. Lehden mukaan kodin, puolison ja lasten yhdistäminen menestyksekkääseen poliittiseen uraan on ollut erityisen vaikeaa. 1980-luvun loppuun saakka henkilökuviin rakennettiin asetelma, jossa naispoliitikkojen tuli valita työn tai perheen välillä. Vuosituhannen taitteessa Anna otti yksityiselämän ja julkisen elämän väliseen ristiriitaan uuden näkökulman: lehti alkoi esittää, että lapset ovat naispoliitikkojen työelämän voimavara. Kirjoitusten mukaan tehokkaat nuoret naispoliitikot kykenivät halutessaan olemaan sekä ”pullantuoksuisia” äitejä että menestyviä poliitikkoja. Samalla kirjoitukset kuitenkin epäsuorasti osoittivat, ettei yksityisen ja julkisen elämän ristiriita kadonnut naispoliitikkojen kuvauksista: se vain muutti muotoaan ja sai uuden ratkaisun. Miespoliitikkojen luontevana esitetty asiantuntemus Annassa julkaistut miespoliitikkojen haastattelut ovat läpi tutkitun ajanjakson uusintaneet mielikuvaa yhteiskunnallisesta tilasta miehille luontaisesti sopivana ympäristönä. Niissä puhutaan politiikasta ikään kuin se olisi ainoastaan miesten hallitsema elämänpiiri. Poliitikka näyttäytyy miesten välisen kamppailun ja veljeyden kenttänä. Henkilökuvissa miespoliitikot pyrkivät kukistamaan vastustajansa, mutta samalla menestys miesten maailmassa edellyttää muiden miesten hyväksyntää. Henkilökuvissa rakennetaan vahvasti käsitystä miespoliitikoista yhteiskunnallisina asiantuntijoina. Kirjoituksissa heille annetaan tilaa ja mahdollisuuden käsitellä ajankohtaisia poliittisia ongelmia, kuten esimerkiksi terveydenhuollon tilaa tai yleissivistyksen tasoa Suomessa. Ero Annan julkaisemiin naispoliitikkojen haastatteluihin on selvä. Niiden joukossa vuosina 1975–2005 ei ole sellaisia kirjoituksia, joissa naispoliitikolla olisi itsestäänselvästi asiantuntemusta tai arvovaltaa käsitellä koko kansakuntaa askarruttavia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Henkilökohtainen on poliittista Annan julkaisemat poliittikkojen henkilökuvat osoittavat, millä tavoin henkilökohtaisiksi mielletyt asiat ovat muuttuneet poliittisiksi. Kärjistäen voi sanoa, että 1970-luvun puolivälissä Suomessa oli vallalla mielikuva, jossa vastakkain asettuivat miesten politiikka ja naisten yksityiselämä. Kolmessakymmenessä vuodessa tilanne on muuttunut. 1980-luvun alussa Anna argumentoi, että naisten kokemus arkielämästä ja lasten kasvattamisesta antoi heille sellaista asiantuntemusta, jota tulisi hyödyntää myös politiikassa. Annan mukaan miesten hallitseva asema politiikassa oli johtanut tilanteeseen, jossa huomattava osa kansasta ei saanut ääntään politiikassa kuuluviin. 2000-luvulle tultaessa on mahdollista nähdä, että politiikkaan on muodostunut naisille sopivana nähty toiminnan sektori, johon kuuluvat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto, opetus-, ympäristö- ja kulttuuripolitiikka sekä kansainvälinen kehitysyhteistyö. Verrattuna 1970-luvun puolivälin tilanteeseen naiset osallistuvat luontevasti huomattavaan osaan suomalaista politiikkaa. Sukupuolittunut yhteiskunnallinen jakolinja ei kulje enää politiikan ja yksityiselämän välillä, vaan politiikan sisällä. Samalla käsitys politiikasta on muuttunut. Hyvinvointivaltion ja valtion sosiaalisektoriin liittyvien vastuiden laajentuminen on johtanut tilanteeseen, jossa naisille sopiviksi miellettyjen poliittisten osaamisalueiden määrä on kasvanut. On myös puhuttu politiikan intimisaatiosta, jolla tarkoitetaan, että valtioiden poliittisen toiminnan piiri on tullut yhä lähemmäs ihmisten henkilökohtaista elämää. Naisten aikaisempaa laajempi poliittinen osallistuminen ei olisi ollut mahdollista ilman keskustelua aiheista, jotka koetaan hyvin henkilökohtaisiksi: ruumiin ja politiikan suhteesta, yksityiselämän ja julkisen elämän suhteesta tai arkielämän kokemusten suhteesta poliittiseen osallistumiseen. Näin henkilökohtainen ja poliittinen ovat olleet jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Annan henkilökuvat kertovat muutoksesta, jossa yksityiselämän tapahtumat ovat tulleet kiinteäksi osaksi politiikan julkisuutta. Yksityiselämän julkisuus on ollut poliitikoille sekä mahdollisuus että haaste. Yhtäältä yksityiselämän julkisuus on tarjonnut miespoliitikoille oivallisen keinon tuoda esille henkilökohtaisensa elämänsä myönteisiä puolia, esimerkiksi omistautumista perheelle. Naispoliitikoille yksityiselämän tuleminen julkiseksi on tarjonnut keinon haastaa ja kyseenalaistaa niitä arvoja, joiden mukaan nainen ei voi onnistuneesti yhdistää menestystä työ- ja perhe-elämässä. Samalla poliittisen julkisuuden muutos on merkinnyt sitä, että yksityiselämästä on tullut poliitikoille myös rasite. Julkisuudessa ei tehdä selkeää rajaa yksityisen ja julkisen elämän välillä, vaan henkilökohtaisen elämän valinnoista ja tapahtumista on tullut erottamaton osa poliitikkojen julkisuuskuvaa. Annan julkaisemien poliitikkojen henkilökuvien analyysi osoittaa, että poliitikot symboloivat yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita. Poliitikot eivät ole vain ihmisiä ansioineen ja puutteineen, vaan heidän saamansa julkisuuden kautta keskustellaan suuremmista yhteiskunnallisista kysymyksistä, kuten naisten oikeudesta osallistua politiikkaa tai sukupuolten välisestä työnjaosta yhteiskunnassa. Annassa ilmestyneet poliitikkojen henkilökuvat ovat olleet osa prosessia, jossa suomalainen sukupuolittunut työnjako on neuvoteltu merkittävältä osaltaan uuteen muotoon. Naiset ovat saaneet vastuulleen olennaisen osan suomalaista politiikkaa samalla kun politiikan sisältö on myös muuttunut. Julkisuudessa näkyvien poliitikkojen henkilökohtaisen elämän valinnat asettuvat kontekstiinsa osana neuvotteluprosessia, jossa mietitään ja kyseenlaistetaan yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita. Tässäkin mielessä henkilökohtaisesta on tullut poliittista.