Vascular dilatory function and cardiovascular risk factors in women with a history of pre-eclampsia

Women with a history of pre-eclampsia have an increased risk of cardiovascular disease in later life. The mechanisms which mediate this heightened risk are poorly understood; it was long believed that pre-eclampsia was a separate disease without any connection to other pathologies. The present study was undertaken to investigate the cardiovascular risk milieu, vascular dilatory function and cardiovascular risk factors, in women with pre-eclampsia, 5 6 years after index pregnancy. The aim was to understand better the cardiovascular risks associated with pre-eclampsia and add tools to the evaluation of cardiovascular risk in women. --- The study involved 30 women with previous severe pre-eclampsia and 21 controls. The 2-day study protocol included venous occlusion plethysmography and pulse wave analysis for assessment of vascular dilatory function and central pulse wave reflection, respectively, office and ambulatory blood pressure measurements, assessment of insulin sensitivity, using a minimal model technique, and tests regarding renal function, lipid metabolism, sympathetic activity and inflammation. Vasodilatory function was impaired in women with a history of pre-eclampsia; this was seen in both endothelium-dependent and endothelium-independent vasodilatation. Proteinuria during pre-eclampsia did not predict changes in vasodilatation, and renal function was similar in the two groups. Insulin sensitivity was related to vasodilatation and features of metabolic syndrome, but only in the patient group, despite similar insulin sensitivity in the control group. Arterial pressure was higher in the patient group than in the controls and correlated with endothelin-1 levels in the patient group, whilst the overall difference between the groups was diminished in 24 hour arterial pressure measurements. Additionally, women with previous pre-eclampsia were characterized by increased sympathetic activity. Impaired vasodilatory function at the vascular smooth muscle level seems to characterize clinically healthy women with a history of pre-eclampsia. These vascular changes and the features of metabolic syndrome may be related to the increased risk of cardiovascular disease. Furthermore, increased blood pressure in combination with enhanced sympathetic activity may be additive as regards this risk. These women should be informed about their potential cardiovascular risk profile and the possibilities to minimize it via their own actions. Medical cardiovascular risk assessment in women should include obstetric history.

Complement factor C4 and immunoglobulins in recurrent or chronic mucosal infections

The study assessed whether plasma concentrations of complement factors C3, C4, or immunoglobulins, serum classical pathway hemolytyic activity, or polymorphisms in the class I and II HLA genes, isotypes and gene numbers of C4, or allotypes of IgG1 and IgG3 heavy chain genes were associated with severe frequently recurring or chronic mucosal infections. According to strict clinical criteria, 188 consecutive voluntary patients without a known immunodeficiency and 198 control subjects were recruited. Frequencies of low levels in IgG1, IgG2, IgG3 and IgG4 were for the first time tested from adult general population and patients with acute rhinosinusitis. Frequently recurring intraoral herpes simplex type 1 infections, a rare form of the disease, was associated with homozygosity in HLA -A*, -B*, -C*, and -DR* genes. Frequently recurrent genital HSV-2 infections were associated with low levels of IgG1 and IgG3, present in 54% of the recruited patients. This association was partly allotype-dependent. The G3mg,G1ma/ax haplotype, together with low IgG3, was more common in patients than in control subjects who lacked antibodies against herpes simplex viruses. This is the first found immunogenetic deficiency in otherwise healthy adults that predisposes to highly frequent mucosal herpes recurrences. According to previous studies, HSV effectively evades the allotype G1ma/ax of IgG1, whereas G3mg is associated with low IgG3. Certain HLA genes were more common in patients than in control subjects. Having more than one C4A or C4B gene was associated with neuralgias caused by the virus. Low levels of IgA, IgG1, IgG2, IgG3, and IgG4 were common in the general adult population, but even more frequent in patients with chronic sinusitis. Only low IgG1 was more common chronic than in acute rhinosinusitis. Clinically, nasal polyposis and bronchial asthma were associated with complicated disease forms. The best differentiating immunologic parameters were C4A deficiency and the combination of low plasma IgG4 together with low IgG1 or IgG2, performing almost equally. The lack of C4A, IgA, and IgG4, all known to possess anti-inflammatory activity, together with a concurrently impaired immunity caused by low subclass levels, may predispose to chronic disease forms. In severe chronic adult periodontitis, any C4A or C4B deficiency combined was associated with the disease. The new quantitative analysis of C4 genes and the conventional C4 allotyping method complemented each other. Lowered levels of plasma C3 or C4 or both, and serum CH50 were found in herpes and periodontitis patients. In rhinosinusitis, there was a linear trend with the highest levels found in the order: acute > chronic rhinosinusitis > general population > blood donors with no self-reported history of rhinosinusitis. Complement is involved in the defense against the tested mucosal infections. Seemingly immunocompetent patients with chronic or recurrent mucosal infections frequently have subtle weaknesses in different arms of immunity. Their susceptibility to chronic disease forms may be caused by these. Host s subtly impaired immunity often coincides with effective immune evasion from the same arms of immunity by the disease-causing pathogens. The interpretation of low subclass levels, if no additional predisposing immunologic factors are tested, is difficult and of limited value in early diagnosis and treatment.

Pharmacogenetics of SLCO1B1: Population genetics and effect on statins

Kohonneiden kolesterolipitoisuuksien alentamisessa käytettävien statiinien hyödyt sydän- ja verisuonisairauksien estossa on vahvasti osoitettu ja niiden käyttö on niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa kasvanut voimakkaasti – Suomessa statiininkäyttäjiä on noin 600 000. Statiinilääkitys on pitkäaikaisessakin käytössä melko hyvin siedetty, mutta yleisimpinä haittavaikutuksina voi ilmetä lihasheikkoutta, -kipua ja -kramppeja, jotka voivat edetä jopa henkeä uhkaavaksi lihasvaurioksi. Lihashaittariski suurenee suhteessa statiiniannokseen ja plasman statiinipitoisuuksiin. Statiinien plasmapitoisuuksissa, tehossa ja haittavaikutusten ilmenemisessä on suuria potilaskohtaisia eroja. SLCO1B1-geenin koodaama OATP1B1-kuljetusproteiini kuljettaa monia elimistön omia aineita ja lääkeaineita verenkierrosta solukalvon läpi maksasoluun, mm. statiineja, joiden kolesterolia alentava vaikutus ja poistuminen elimistöstä tapahtuvat pääosin maksassa. Erään SLCO1B1-geenin nukleotidimuutoksen (c.521T>C) tiedetään heikentävän OATP1B1:n kuljetustehoa. Tässä väitöskirjatyössä selvitettiin SLCO1B1-geenin perinnöllistä muuntelua suomalaisilla ja eri väestöissä maailmanlaajuisesti. Lisäksi selvitettiin SLCO1B1:n muunnosten vaikutusta eri statiinien pitoisuuksiin (farmakokinetiikka) ja vaikutuksiin (farmakodynamiikka) sekä kolesteroliaineenvaihduntaan. Näihin tutkimuksiin valittiin SLCO1B1-genotyypin perusteella terveitä vapaaehtoisia koehenkilöitä, joille annettiin eri päivinä kerta-annos kutakin tutkittavaa statiinia: fluvastatiinia, pravastatiinia, simvastatiinia, rosuvastatiinia ja atorvastatiinia. Verinäytteistä määritettiin plasman statiinien ja niiden aineenvaihduntatuotteiden sekä kolesterolin ja sen muodostumista ja imeytymistä kuvaavien merkkiaineiden pitoisuuksia. Toiminnallisesti merkittävien SLCO1B1-geenimuunnosten esiintyvyydessä todettiin suuria eroja eri väestöjen välillä. Suomalaisilla SLCO1B1 c.521TC-genotyypin (geenimuunnos toisessa vastinkromosomissa) esiintyvyys oli noin 32 % ja SLCO1B1 c.521CC-genotyypin (geenimuunnos molemmissa vastinkromosomeissa) esiintyvyys noin 4 %. Globaalisti geenimuunnosten esiintyvyys korreloi maapallon leveyspiirien kanssa siten, että matalaan transportteriaktiivisuuteen johtavat muunnokset olivat yleisimpiä pohjoisessa ja korkeaan aktiivisuuteen johtavat päiväntasaajan lähellä asuvilla väestöillä. SLCO1B1-genotyypillä oli merkittävä vaikutus statiinien plasmapitoisuksiin lukuun ottamatta fluvastatiinia. Simvastatiinihapon plasmapitoisuudet olivat keskimäärin 220 %, atorvastatiinin 140 %, pravastatiinin 90 % ja rosuvastatiinin 70 % suuremmat c.521CC-genotyypin omaavilla koehenkilöillä verrattuna normaalin c.521TT-genotyypin omaaviin. Genotyypillä ei ollut merkittävää vaikutusta minkään statiinin tehoon tässä kerta-annostutkimuksessa, mutta geenimuunnoksen kantajilla perustason kolesterolisynteesinopeus oli suurempi. Tulokset osoittavat, että SLCO1B1 c.521T>C geenimuunnos on varsin yleinen suomalaisilla ja muilla ei-afrikkalaisilla väestöillä. Tämä geenimuunnos voi altistaa erityisesti simvastatiinin, mutta myös atorvastatiinin, pravastatiinin ja rosuvastatiinin, aiheuttamille lihashaitoille suurentamalla niiden plasmapitoisuuksia. SLCO1B1:n geenimuunnoksen testaamista voidaan tulevaisuudessa käyttää apuna valittaessa sopivaa statiinilääkitystä ja -annosta potilaalle, ja näin parantaa sekä statiinihoidon turvallisuutta että tehoa.