Kustannusjohtaminen toimitusketjun hallinnassa

Tämä työ tarkastelee toimitusketjussa käytettyjä kustannusjohtamismenetelmiä. Työn tavoitteena on selvittää mitkä menetelmät ovat useimmiten käytössä ja miten niiden käyttöä on tutkittu kirjallisuudessa. Työ on kirjallisuuskatsaus aiempaan tutkimukseen ja tiedonhaun perusteella pyritään luomaan mahdollisimman laaja kuva tutkituista ja käytössä olevista kustannusjohtamismenetelmistä toimitusketjussa. Työssä tarkasteltuja kustannusjohtamismenetelmiä toimitusketjuissa ovat toimintolaskenta, tavoitekustannuslaskenta, elinkaarikustannuslaskenta ja Balanced Scorecard. Työ esittelee näiden menetelmien teoriat ja tarkastelee niiden käyttötapoja toimitusketjuissa ja tutkittuja käyttökohteita työkaluille. Tutkimus kustannusjohtamismenetelmiin toimitusketjussa on hajanaista. Toimintolaskentaa ja tavoitekustannuslaskentaa on tutkittu laajasti, kun taas elinkaarikustannuslaskennan ja Balanced Scorecardin yleisiä malleja toimitusketjussa on tutkittu vähän ja menetelmien käyttö on tapauskohtaista.

Hybridituotannonohjauksen määrittäminen ja toteutusmallit

Kandidaatintyön tarkoituksena on tarkastella hybridituotannonohjausmallin muodostamista sekä käytännön toteutusta kirjallisten lähteiden pohjalta. Työ pyrkii soveltamaan kirjallisuuskatsausta ikkuna- ja ovivalmistukseen. Soveltavan osuuden tavoitteena on selvittää pystytäänkö alalla hyödyntämään hybridituotannonohjausta ja miten sen mahdollinen toteutus tapahtuisi. Kirjallisuudesta selviää kuinka tuotteet jaotellaan tuotannonohjausmuotoihin ja millä mahdollisilla malleilla hybridituotantoa voidaan ohjata käytännössä. Kandidaatintyön soveltavaan osaan kuuluu ikkuna- ja ovivalmistajille lähetettävä kysely, jonka tavoitteena on selvittää miten tuotantoa ohjataan ja mitkä tekijät vaikuttavat tuotannonohjausmuodon valintaan. Tuloksista selviää, että suomalaiset ikkunavalmistajat valmistavat tuotteensa tilausohjautuvasti, koska tuotevariaatioiden määrä on korkea ja asiakkaiden toimitusaikavaatimukset mahdollistavat pidemmät toimitusajat. Tästä syystä esimerkkiyritykseksi valikoitui kiinalainen ovivalmistaja, joka ohjaa tuotantoaan varasto-ohjautuvasti. Kandidaatintyön soveltavasta osiosta selvisi, että tällaisessa tapauksessa hybridituotannonohjauksen keinoin voidaan saavuttaa säästöjä varastonpitokustannuksissa ilman, että toimitusajat kasvavat asiakkaan kannalta liikaa. Kandidaatintyön tuloksia ei kuitenkaan voida soveltaa automaattisesti koko alalle yrityskohtaisten erojen takia, jonka takia hybridituotannon soveltuvuus tulisi aina tarkastella yrityskohtaisesti. Mikäli yritys valmistaa edes osan tuotannostaan varasto-ohjautuvasti, on mahdollista että hybridituotannonohjauksella voidaan saada aikaan säästöjä varastonpitokustannuksissa.

YHTEISTYÖTÄ VAI YLIMÄÄRÄISTÄ TYÖTÄ? Opettajien kokemuksia kolmiportaisen tuen asiakirjojen käytöstä esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheessa

Suomessa esi- ja perusopetuksessa otettiin 1.1.2011 käyttöön uusi oppimisen kolmiportainen tukimalli, joka korostaa kaikkien lasten oikeutta oppimiseen ja koulunkäyntiin aivan tavallisilla luokilla. Tuen malli muotoutui vuoden 2010 perusopetuslakimuutoksessa. Tukimallin jokaiseen eri vaiheeseen kuuluu kiinteästi tuen toteuttamiseen liittyviä asiakirjoja. Niihin kirjataan lapsen tukeen liittyvät asiat. Asiakirjoja ovat: pedagoginen arvio, oppimissuunnitelma, pedagoginen selvitys sekä henkilökohtainen oppimisen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia asiakirjojen käytettävyyttä esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheessa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia kokemuksia esi- ja alkuopettajilla on kolmiportaisen tuen asiakirjoista sekä niiden vaikutuksista heidän yhteistyöhönsä. Tutkimukseen osallistui viisi esiopettajaa ja viisi alkuopettajaa. Tutkimus suoritettiin teemahaastatteluna fenomenologista lähestymistapaa noudattaen. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan esi- ja alkuopettajat kokivat, että kolmiportaisen tuen asiakirjoihin kirjattu tieto vaikuttaa positiivisesti lapsen saamaan tukeen. Asiakirjat ohjaavat tukea tarvitsevan lapsen oppimisen polkua inkluusioperiaatteen mukaisesti kohti omaa lähikoulua. Opettajat näkivät kuitenkin asiakirjoihin liittyviä epäkohtia. Asiakirjat olivat epäselviä ja eri kunnissa hyvin erilaisia. Esiopettajat kokivat niiden kirjaamisen työläänä ja osittain turhana, sillä heillä ei ollut tietoa, lukevatko alkuopettajat heidän esiopetuksesta lähettämiään asiakirjoja. Tuen eri asteiden ”rajapinnat” olivat opettajille epäselviä. Ei ollut selvää, milloin esimerkiksi oppimissuunnitelma oli aiheellista kirjoittaa. Alkuopettajien mielestä lasten pulmia oli vaikea ennakoida, koska eri esiopettajat kirjasivat samoja asioita eri tavalla. Asiakirjoihin liittyvät yhteistyö- ja siirtokäytänteet eivät myöskään olleet selviä. Tutkimus osoitti, että kolmiportaisen tuen asiakirjoja pitäisi esiopetuksessa selkeyttää ja yhdenmukaistaa. Esimiesten tulisi antaa yhtenevät ohjeet asiakirjojen kirjaamis- ja siirtokäytänteisiin: kuka tekee mitä ja millä ajalla. Erityisopettajien työpanosta asiakirjojen suhteen tulisi myös tarkentaa. Opettajien lisäkoulutukseen oli selkeästi tarvetta.

Opettajan ja koulunkäynninohjaajan välinen yhteistyö ja vuorovaikutus― ”Jokaista arvostetaan sellasena, ku se on ja niitä vahvuuksia mitä sillä on ja sen tapaa tehdä sitä työtä”.

Koulunkäynninohjaajien ammattikunta on vakiintunut osaksi peruskoulujen henkilökuntaa jo 1990- luvulla. Heitä työskentelee Suomen kouluissa noin 9000. Taustalla on peruskoulun voimakas muuttuminen viime vuosina. Oppilaan tuen painopiste on siirtynyt enemmän lähikouluihin ja tavallisiin luokkiin. Opiskeluhuoltolaki on muuttunut ja uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön syksyllä. Muutosten seurauksena koulun aikuisten yhteistyöhön on välttämätöntä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Vaikka koulunkäynninohjaajien tehtäväkuva on laajentunut ja monipuolistunut vuosien kuluessa, heidän ammatillinen statuksensa on paikoin epäselvä. Suomessa ei ole tehty paljonkaan tutkimusta koulunkäynninohjaajiin liittyen. Tässä tutkimuksessa kysytään, minkälaista yhteistyötä opettajat ja koulunkäynninohjaajat tekevät, millaista vuorovaikutusta heidän välillään on ja mitä ovat ne tekijät, mitkä yhteistyön onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttavat. Lopuksi esitän joitakin ehdotuksia yhteistyön ja vuorovaikutuksen helpottamiseksi. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna kuudessa eri koulussa. Haastateltavina oli neljä opettajaa ja neljä koulunkäynninohjaajaa. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla on pitkä kokemus opettaja-ohjaaja työparityöskentelystä. Tässä tutkimuksessa havaittiin opettajan ja koulunkäynninohjaajan välisen yhteisen suunnittelun olevan keskeistä hyvän yhteistyön toteutumiselle. Luokassa tapahtuvan vuorovaikutuksen laatu ja ilme on pitkälti seurausta yhteisestä suunnittelusta. Yhteistyön ja vuorovaikutuksen taustalla vaikuttavina tekijöinä havaittiin johdon tuki, resurssit, koulutus tai sen vähäisyys, ohjaajien ammatillinen status, erilainen käsitys ohjaamisesta, opettamisesta tai suhtautumisesta lapsiin, ammattien välinen kilpailu, odotukset yhteistyöltä, tiedonkulku tai tiedonkulun ongelmat, joustavuus sekä keskinäinen arvostus tai sen puute. Yksi tärkeimpiä havaintoja oli se, että opettajat eivät saa, mutta tarvitsisivat yliopistossa koulutusta ohjaajien kanssa työskentelyyn. Lisäksi havaittiin, että koulunkäyntiavustajien ammattinimikkeen vaihtuminen koulunkäynninohjaajan ammattinimikkeeksi on herättänyt huolta opettajaprofession puolella. Ammattinimikkeen muutoksen kautta koulunkäynninohjaajat kykenevät kuitenkin vahvistamaan asemaansa koulun ammattilaisina, mikä voi vaikuttaa yhteistyön laatua parantavasti.

Automatisoitu datan kerääminen mobiiliapplikaatioissa

Internetin suosion myötä tiedonkeruusta on tullut osa jokapäiväistä elämäämme. Siitä huolimatta moni internetin käyttäjä ei ole tietoinen kuinka paljon ja mitä heidän tietojaan kerätään. Tutkimusryhmämme tehtävänä Turun Yliopistossa oli kehittää automaattinen tiedonkeruujärjestelmä Number Navigation Game -nimiseen opetuspeliin. Pelaajien pelisuorituksesta kerätään tietoa, joka lähetetään palvelimellemme tutkimustarkoituksia varten. Tässä tutkielmassa esitetään monia testejä, joita voidaan toteuttaa automaattisen tiedonkeruun avulla, kuten pelimekaniikka-, pelinetenemis-, grafiikka – sekä musiikkitestejä. Puhumme myös tiedonkeruusta liiketoimintana, sekä käymme läpi kuinka yleistä se on. Tiedonkeruun eettinen puoli voi usein olla epäselvä ja käyttäjien on hyvä tietää kuinka laaja ilmiö tiedonkeruu nykyään on. Iso osa tätä työtä pohjautuu Number Navigation Game -pelin datankeruusysteemien parissa tehtyyn tutkimukseen Turun Yliopistosa 2015-2016. Peliin, ja sen parissa tehtyihin testauksiin, viitataan useaan otteeseen tutkimuksen aikana. Esitämme myös tiedonkeruun avulla kerättyä tutkimusdataan teorioiden tueksi.

Hyväntekeväisyyteen lahjoittavien käyttäytyminen ja siihen vaikuttavat tekijät. Tapaus: Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry

Hyväntekeväisyysorganisaatiot tarvitsevat toimintansa rahoittamiseen lahjoittajia. Yksityishenkilöiden lahjoittamiskäyttäytymisen ymmärtäminen ja tunteminen on tärkeää, ja auttaa hyväntekeväisyysorganisaatioita markkinointitoimenpiteiden ja varainhankinnan suunnittelussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hyväntekeväisyyteen lahjoittavien lahjoittamiskäyttäytymistä sekä arvojen ja sosio-demografisten ominaisuuksien vaikutusta siihen. Tarkempi tutkimuskysymys on: miten lahjoittajan arvot ja sosio-demografiset ominaisuudet vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? Tutkimuskysymys sisältää kolme osa-ongelmaa: 1) Miten lahjoittamiskäyttäytymistä voidaan kuvata? 2) Miten lahjoittajan arvot vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? 3) Miten lahjoittajan sosio-demografiset ominaisuudet vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? Tutkimuksen tapausorganisaationa on Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu Sargeantin lahjoittajien käyttäytymisen mallista (1999) ja Schwartzin arvoteoriasta (1992) sekä aiemmasta tutkimuksesta lahjoittamiskäyttäytymisestä, arvoista ja sosio-demografisista ominaisuuksista. Teoriaosan lopuksi esitellään tutkimusmalli. Tutkimuksessa selitettävänä tekijänä on lahjoittamiskäyttäytyminen, joka määriteltiin neljän dimension mukaan: lahjoituskohde, lahjoitettu määrä, lahjoittamistiheys ja lahjoittamistapa. Selittävinä tekijöinä tarkastellaan Schwartzin arvoteorian mukaisia 56 yksittäistä arvoa, jotka tiivistyvät tässä tutkimuksessa yhdeksäksi arvoulottuvuudeksi: Itseohjautuvuus, virikkeisyys, mielihyvä, suoriutuminen, valta, turvallisuus, yhdenmukaisuus/perinteet, hyväntahtoisuus ja universalismi. Lisäksi selittävinä tekijöinä tarkastellaan sosio-demografisista ominaisuuksista sukupuolta, ikää, tuloja ja koulutusta. Tutkimuksen empiirinen osuus perustuu kvantitatiiviseen tutkimukseen. Aineisto kerättiin sähköisenä kyselytutkimuksena, joka oli esillä Kansanlähetyksen verkkosivuilla: suuressamukana.fi ja sekl.fi. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin, käyttäen muun muassa ristiintaulukointia, khiin neliö –testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä. Tulosten mukaan lahjoittajan arvomaailmalla oli vaikutusta lahjoittamiskäyttäytymiseen. Lahjoittajien tärkeimpinä pitämät arvoulottuvuudet olivat hyväntahtoisuus, turvallisuus, universalismi ja yhdenmukaisuus/perinteet. Vähiten tärkeänä pidettiin valtaa ja mielihyvää. Eri kohteisiin lahjoittavien, eri määrän lahjoittavien ja eri tiheydellä lahjoittavien kesken oli eroja kahden tai kolmen arvoulottuvuuden suhteen. Sosio-demografisista tekijöistä sukupuolella ja koulutuksella ei ollut vaikutusta lahjoittamiskäyttäytymiseen, mutta iällä ja tuloilla oli

Tutkimusaineistot biteiksi ja kiertoon – Digitaalisen kuratoinnin soveltaminen tutkimuksessa

Pro gradu -tutkielma käsittelee digitaalisen kuratoinnin soveltamista tutkimuksessa ja erityisesti historiantutkimuksessa. Digitaalinen kuratointi voidaan ymmärtää digitaalisten aineistojen ylläpidoksi, säilyttämiseksi ja niiden arvon lisäämiseksi uudelleenkäytön kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan alan historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta Suomessa ja kansainvälisesti. Keskiössä ovat digitaalisen kuratoinnin elinkaarimallin toiminta ja alan ammattilaisten näkemykset tulevaisuuden haasteista. Tutkielma palvelee historiantutkijoiden lisäksi laajemmin ihmistieteitä digitaalisissa tutkimusympäristöissä. Digitaalisten aineistojen lisääntyessä niiden käyttöön liittyy useita ongelmia. Tutkielmassa analysoidaan Digital Curation Centren (DCC) kehittämää digitaalisen kuratoinnin elinkaarimallia, joka jakautuu seitsemään toimintavaiheeseen. Näiden vaiheiden kautta on tarkoitus varmistaa, että digitaaliset aineistot ovat löydettävissä, luettavissa ja käytettävissä tutkimusta varten nyt ja tulevaisuudessa. Keskeisinä lähteinä on käytetty DCC:n verkkoarkistoa ja tutkija Ross Harveyn julkaisemaa teosta Digital Curation – a how-to-do-it manual (2010). Empiiristä osuutta työssä edustaa digitaalisen kuratoinnin tutkijoiden ja ammattilaisten haastattelut, jotka tehtiin alkuvuodesta 2016. Tutkielman teoreettisessa osuudessa on hyödynnetty hermeneuttista analyysia ja empiirisessä puolessa sovellettu osin tulevaisuuden tutkimuksessa käytettävää delfoi-menetelmää. Keskeinen tutkimustulos on, että digitaalinen kuratointi soveltuu tutkimukseen ja aineistojen käyttöön yleisenä ohjeistuksena. Historiantutkimuksen näkökulmasta elinkarimalli seuraa monissa kohdin tutkimuksen kulkua ja on näin sovellettavissa tieteenalaan helposti. Haastatteluosuudesta nousee esille, että digitaalisten aineistojen kuratointi on vielä monissa maissa alkutekijöissään. Haasteita tulevaisuudessa ovat resurssien kaventuminen ja teknisen osaamisen heikko taso. Digitaalinen kuratointi nähdään myös avainroolissa datatieteen yleistyessä yhteiskunnassa ja tieteellisen tutkimuksen parissa. Näin digitaalisen kuratoinnin tutkimusta voi laajentaa tulevaisuudessa eri analyysimenetelmien hyödyntämiseen eri tieteenalojen näkökulmista.

”Ollaanko me rasisteja?” : kadettien suhtautuminen maahanmuuttajiin vuonna 2007

Tämä empiirinen tutkimus käsittelee kadettien suhtautumisesta maahanmuuttajiin. Tutkimusta varten haastateltiin syksyn 2007 aikana valtaosa (n = 474) kaikkien neljän tuolloin Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelleiden kadettikurssien kadeteista. Tutkimus pohjautuu osittain jo syksyllä 2006 tehtyyn kandidaatin tutkimukseen, jolloin kahdelle myös vuonna 2007 kyselyyn osallistuneelle kadettikurssille tehtiin sama kysely. Työn tarkoituksena oli tutkia kadettien suhtautumista maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon yleisellä tasolla sekä selvittää, mitä eroja kadeteilta kyselyssä kerättyjen taustatietojen perusteella voidaan löytää vastaajien välillä. Kahdesti kyselyyn vastanneiden osalta tutkittiin mahdollisia suhtautumisessa ja asenteissa tapahtuneita muutoksia. Vuonna 2007 kerätyn aineiston perusteella tutkittiin, mitä eroja kadettien suhtautumisessa on vertailtaessa tuloksia muuhun väestöön ja erilaisiin viranomaisryhmiin. Kadetit suhtautuivat muuta Suomen väestöä jonkin verran torjuvammin maahanmuuttajiin. Eroja ei ollut kaikkien kysymysten kohdalla, mutta pääosassa kysymyksiä voitiin todeta selvä ero kadettien ja muun väestön välillä. Erot suhtautumisessa verrattuna samanikäisiin ja samantyyppisellä koulutustaustalla oleviin ihmisiin olivat suurempia, koska nämä ryhmät suhtautuivat maahanmuuttajiin pääsääntöisesti muuta väestöä myönteisemmin. Eri viranomaisryhmiin vertailtaessa kadettien vastausjakaumat sijoittuivat pääosin lähelle poliisien ja rajavartijoiden vastaavia.

Ellagitanniinien rakenteiden kolmiulotteinen karakterisointi

Tämän tutkielman tarkoituksena on käydä läpi ellagitanniinien kolmiulotteisuutta: rakenteiden monimuotoisuutta, kolmiulotteisuuden käsitteitä sekä minkälaisin analyyttisin menetelmin niitä voidaan tutkia. Lisäksi tutkielman kokeellisessa osassa eristettiin ja puhdistettiin polyfenolisia yhdisteitä suomalaisista kasveista sekä määritettiin niiden rakenteet mahdollisimman tarkasti LC–MS-, NMR- ja CD-menetelmillä. Karakterisoidut 22 rakennetta kuuluvat ellagitanniineihin, flavonoideihin tai fenolisiin happoihin, tarkemmin kahvihappojohdannaisiin. Ellagitanniinit ovat rakentuneet keskusyksikön, useimmiten glukopyranoosin, ympärille siten että siihen on liittynyt galloyyliryhmiä, joista ainakin kaksi on sitoutunut toisiinsa hiili–hiili -sidoksen välityksellä: muodostunutta ryhmää kutsutaan heksahydroksidifenoyyliryhmäksi eli HHDP-ryhmäksi. Tähän päivään mennessä on pystytty karakterisoimaan jopa yli 5000 ellagitanniinimolekyylin rakenteet. Niiden runsaslukuinen määrä johtuu mm. niihin liittyneistä erilaisista ryhmistä (kuten galloyyliryhmistä), erilaisista keskusyksiköistä (esim. avoketjuinen vs. rengasrakenteinen glukoosi) sekä niiden ominaisuudesta muodostaa oligomeerisiä rakenteita. Ellagitanniinirakenteiden stereokemiaa voidaan tarkastella mm. näiden tekijöiden kautta. UV- ja massaspektrometrian avulla rakenteet voidaan karakterisoida melko tarkasti, mutta esimerkiksi konfiguraatioiden ja mahdollisten substituenttien paikkojen määrittämiseen käytetään NMR-spektroskopiaa, joka antaa tietoa myös yhdisteen kolmiulotteisesta rakenteesta. Lisäksi yhdisteiden tarkemman rakenteen eli absoluuttisen konfiguraation tarkastelemiseen käytettiin CD-spektroskopiaa. Haasteita polyfenolien tutkimukseen tuovat mm. vain milligrammatasolla kasvista saatavat puhtaat yhdisteet sekä oligomeeriset rakenteet. Tämä lopputyö osoitti, että fenolisten yhdisteiden kokonaisvaltainen karakterisointi on hyvin aikaa vievää ja monimutkaista: täydelliseen lopputulokseen pääsemiseen tarvitaan hyvin monia eri vaiheita kasviuutosta lähtien geelikromatografiseen ja nestekromatografiseen puhdistukseen, sekä useisiin eri rakenneanalytiikan menetelmiin. Kuitenkaan yksinään mikään käytetyistä analyyttisista menetelmistä, kuten LC, MS tai NMR, ei anna tarpeeksi tarkkaa tietoa yhdisteiden rakenteista. Jotta päästäisiin mahdollisimman tarkkojen, jopa absoluuttisten, rakenteiden määrittämiseen, on käytettävä niitä kaikkia yhdessä.

Ympäristökeskustelun elinkaari Pariisin ilmastokokouksen aikaisessa Twitter-keskustelussa

Tämän kandidaatintyön tavoittena on perehtyä ympäristökeskustelun elinkaarimalliin ja selvittää sen paikkansapitävyys Pariisin ilmastokokouksen aikaisessa Twitter-keskustelussa. Työssä analysoidaan myös keskustelun tunnelmia, ja selvitetään millainen yleinen mielipide Twitterissä vaikutti Pariisin kokouksen aikana. Menetelminä työssä käytetään laadullista tutkimusta ja sisällönanalyysiä. Ympäristökeskustelun elinkaari koostuu viidestä vaiheesta, joita ovat latenssi, synty, kasvu, kypsyys ja taantuma. Vaiheet eroavat toisistaan keskustelun intensiteetin ja keskustelijoiden taustan perusteella. Aineiston perusteella Twitter-keskustelusta erottuu selkeästi elinkaaren vaiheet niin intensiteetin, kuin keskustelijoiden taustojen puolesta. Kerätystä aineistosta erottuu erilaisia tunnelmia, jotka jaetaan seuraavasti: odottava, innokas, epäilevä ja neutraali. Suurin osa tviiteistä kuuluu neutraaliin ryhmään, mikä selittyy Twitterin luonteella ja elinkaaren vaikutuksella. Tunnelmat vaihtelevat keskustelun elinkaaren aikana siten, että alkuun keskustelu on neutraalia, sitten odottavaa ja innokasta, lopuksi epäilevää ja jälleen neutraalia. Työn tulokset kertovat, että elinkaarimallia voidaan soveltaa myös sosiaalisen median keskusteluun. Jatkotutkimuksissa voidaan keskittyä teemojen määrälliseen tutkimukseen.

Kivijalkakauppa kämmenellä – mobiilimarkkinointi kaupunkikeskustojen pienissä erikoisliikkeissä

Internetin ja uusien teknologioiden saavutettavuus missä ja milloin tahansa on taannut niiden pysyvän aseman yhteiskunnassa. Mobiililaitteista on tullut osa arkipäivää ja yhä useampi kuluttaja käyttää älypuhelinta väylänä internetiin. Mobiilimarkkinointi on yksi uusimmista markkinoinnin muodoista, joka kasvaa maailmanlaajuisesti. Teknologinen kehitys on vaikuttanut sekä kuluttajakäyttäytymiseen että kaupan alaan. Kaupunkikeskustojen pienet erikoisliikkeet taistelevat olemassaolostaan suuria ketjuliikkeitä ja ulkomaisia verkkokauppoja vastaan. Samaan aikaan maailman taloustilanne on epävakaa. Uusien teknologioiden, kuten mobiililaitteiden avulla perinteiseen kaupankäyntiin voidaan tuoda täysin uudenlaisia ulottuvuuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla mikä on mobiilimarkkinoinnin merkitys kivijalkakaupoille ja mikä on mobiilimarkkinoinnin rooli kivijalkakaupan muiden markkinointitoimenpiteiden joukossa. Tutkimuksen teoriaosuus koostui kaupan alan ja pienten erikoisliikkeiden erityispiirteiden ja niihin vaikuttavien tekijöiden tarkastelusta. Mobiilimarkkinointia lähestyttiin kartoittamalla mobiililaitteiden kehitystä, keinoja ja merkitystä kuluttajien elämässä sekä mobiilimarkkinoinnin roolia verrattuna muihin medioihin. Empiirinen tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Tutkimuksen näkökulma oli kivijalkakauppiaiden näkökulma. Tutkimukseen osallistui kymmenen erikoiskaupan mikroyritystä Helsingin keskustan alueelta. Tutkimukseen osallistuneet yritykset olivat liittäneet yrityksensä osaksi UrbSpotter-mobiilisovellusta syksyllä 2015. Haastateltavat olivat yrityksen omistajia, työntekijöitä tai markkinointivastaavia. Mobiilimarkkinointi on merkityksellinen osa kaupunkikeskustojen pienten erikoisliikkeiden markkinointia ja sen rooli tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Mobiilimarkkinointi tukee kaupan toimintaa ja muita markkinoinnin toimenpiteitä. Pienet erikoiskaupat saavuttavat mobiilimarkkinoinnin avulla uusia asiakkaita, ylläpitävät asiakassuhteita, vahvistavat asiakaspalvelua sekä rakentavat kaupan brändiä

Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeele jääminen. Tarkastelussa sosioekonomiset erot.

Viimeaikaisissa työurien pidentämiskeskusteluissa keskeisessä osassa on ollut työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edistäminen. Heikentynyt työkyky johtaa pahimmillaan työmarkkinoilta ennenaikaiseen poistumiseen, aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain miljardien eurojen kulut ja heikentää yksilön hyvinvointia. Tutkimalla työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä edeltäviä vaiheita voidaan tunnistaa työkyvyn heikentymistä ennakoivia tekijöitä, ja ehkäistä työkyvyttömyyttä entistä varhaisemmassa vaiheessa. Tutkielmassa tarkastellaan miten työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys vaihtelee sairauspäivärahahistorian kasautuessa. Lisäksi työssä tarkastellaan sosioekonomisia eroja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisessä sairauspäivärahahistorian mukaan. Kolmanneksi työssä tarkastellaan, miten sosioekonomiset erot vaihtelevat, kun ennustetaan toistaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle ja kuntoutustuelle jäämistä. Aineisto on prospektiivinen seitsemän vuoden monirekisteriseuranta-aineisto, jossa samoja henkilöitä seurataan vuodesta 2005 vuoteen 2011. Otos käsittää 30 prosenttia 12-67-vuotiaista suomalaisista. Tutkimukseen valittiin 251 813 henkilöä, joista 16 370 (~6,5 prosenttia) jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Tutkimusotokseen otettiin mukaan vain 37-, 47- ja 57-vuotiaat ja kaikki analyysit tehtiin erikseen eri ikäisille. Lisäksi analyyseissa on vakioitu sukupuoli, siviilisääty, asuinseutu ja työttömyyshistoria. Tutkimusmenetelmänä on käytetty ei-jatkuvaa tapaushistoria-analyysia ja logistista regressioanalyysia. Tulosten mukaan työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys vaihtelee sairauspäivärahahistorian, iän ja sosieokonomisen aseman mukaan. Kasautuva sairauspäivärahahistoria ei ennusta lineaarisesti työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä, vaan todennäköisyys vaihteli sairauspäivärahapäivien kasautuessa. Ikäryhmittäiset erot olivat selkeät molemmissa työkyvyttömyyseläkkeen lajeissa. Sosioekonomiset erot työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä vaihtelevat sairauspäivärahahistorian mukaan eri tavalla eläkkeen lajista riippuen. Ylipäänsä sosioekonomiset erot olivat kuitenkin paikoin pieniä ja paikoin ristiriitaisia aikaisempiin tutkimustuloksiin nähden. Erityisesti ylemmillä toimihenkilöillä näyttäisi olevan suuri todennäköisyys työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen pitkittyneellä sairauspäivärahahistorialla.

Kuudes- ja yhdeksäsluokkalaiset sanomalehtitekstin ymmärtäjinä

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten luetun ymmärtämisen taitoja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaiset lukemisen ymmärtämisen taidot oppilailla on alakoulun ja yläkoulun lopussa. Luetun ymmärtämisen testin avulla pyrittiin selvittämään, kehittyykö luetun ymmärtämisen taito yläkoulun aikana ja onko taidossa eroja sukupuolten välillä. Tutkielman teoriaosassa käsitellään lukutaitoa ja sen merkitystä yleisellä tasolla sekä kerrotaan luetun ymmärtämisen taitojen testaamisesta. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista lähestymistapaa ja tutkimustyyppinä oli survey-tutkimus. Otosjoukko rajattiin käyttämällä harkinnanvaraista otantaa. Tutkimuksen kohteena oli 109 oppilasta neljästä eri länsisuomalaisesta koulusta. Heistä 64 oli kuudesluokkalaisia ja 45 oli yhdeksäsluokkalaisia. Poikia testiin osallistuneista oppilaista oli 57 ja tyttöjä oli 52. Oppilaat lukivat sanomalehtiartikkelin ja vastasivat kymmeneen artikkelin sisältöä koskevaan kysymykseen sekä selittivät kymmenen artikkelissa alleviivatun sanan merkityksen. Tähän tutkimukseen osallistuneilla oppilailla oli keskimäärin hyvä lukutaito. Alakoululaiset olivat kuitenkin heikompia lukijoita kuin yläkoululaiset. Verrattaessa tyttöjen ja poikien lukutaidon tasoa tytöillä oli korkeampi taso. Huomion arvoista tuloksissa oli että välttävän lukutaidon tasolle testissä yltäneet oppilaat olivat kaikki poikia ja erinomaisen lukutaidon tason saavuttaneista oppilaista prosentuaalinen enemmistö oli poikia. Tulos näyttää, että tyttöjen taitotaso on huomattavasti tasaisempi ja poikien taidot edustavat asteikon ääripäitä. Positiivista on, että poikien luetun ymmärtämisen taso oli parempi yläkoulussa kuin alakoulussa. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että lukutaidon taso kehittyy yhä yläkoulun aikana. Tätä kehityssuuntaa pitäisi tukea kaikella mahdollisella tavalla. Poikia tulisi rohkaista jo pienestä pitäen lukuharrastuksen pariin, jotta asenne lukemista kohtaan säilyisi positiivisena myös alakoulun jälkeen.

Aloittelevan käsityön opettajan haasteet ja ilot

Tässä tutkimuksessa selvitetään aloittelevien käsityön opettajien kokemia haasteita sekä iloja ja kuvataan heidän ammatillista kehittymistä sekä identiteetin rakentumista. Tutkimukseen osallistuvia aloittelevia käsityön opettajia on kolme, jotka ovat kaikki kokeneet uran aloituksen eri tavoilla. Kaikki tutkimukseen osallistuvat opettajat ovat valmistuneet Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksiköstä käsityön opettajaksi. Tutkimuksessa käytetään kerronnallisen tutkimuksen keinoja ja tutkimusaineistona käytetään kerronnallisena haastatteluna kerättyjä litteroituja haastatteluja. Tutkimusaineistoa analysoidaan narratiivien analyysin keinoin eli teemoittelemalla aineistoa sekä narratiivisen analyysin keinoin eli tuottamalla aineiston pohjalta uusi tarina. Tutkimuksen tuloksia verrataan tutkimuksiin muiden opettajien haasteista, iloista, ammatillisesta kehittymisestä ja identiteetin rakentumisesta. Tutkimuksesta selviää, että käsityön opettajien haasteet ja ilot ovat pääosin yhteneväisiä muidenkin opettajien kanssa, mutta myös aiemmista tutkimuksista poikkeavia haasteita ja iloja käsityön opettajilla löytyy. Käsityön opettajien ammatillinen kehittyminen ja identiteetin rakentuminen näyttäytyy tutkimuksessa hyvin yksilöllisenä ja toisistaan eroavana prosessina, mutta niistä on kuitenkin löydettävissä yhteneväisyyksiä toisiinsa sekä aiemmissa tutkimuksissa esitettyihin opettajien ammatillisen kehittymisen ja identiteetin rakentumisen malleihin.

Sadun ymmärtämisen taitojen tukeminen, Seitsemän minuuttia sadulle -toimintamalli

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää missä määrin varhaiskasvattajien saturyhmien ohjaamistyyli muuttuu lukuvuoden kestäneen satuprojektin aikana. Ohjaamistyylillä tarkoitettiin, lisääntyykö keskusteleva lukemistyyli ja ryhmän lasten osallistuminen sekä muuttuuko sadun ymmärtämisen tukeminen syksystä 2014 kevääseen 2015. Lisäksi analysoitiin monimetodisesti yhden varhaiskasvattajan ohjaamistyylin kehittymistä lukuvuoden aikana. Tutkimusaineisto perustuu yhden kaupungin päiväkoteihin, joissa syksyllä 2014 aloitettiin Seitsemän minuuttia sadulle -toimintamallin kokeilu viisivuotiaiden lasten pienryhmissä. Tutkimusaineiston muodosti kolme kertaa lukuvuoden aikana toteutetut saturyhmien videoinnit sekä kolme kertaa lukuvuoden aikana kerätyt varhaiskasvattajien satukyselyt. Saturyhmien videot analysoitiin yksityiskohtaisen arviointiluokittelun avulla, mikä johdettiin CLASS-menetelmän (Classroom Assesment Scoring System; Pianta, La Paro & Hamre [2008]) pohjalta sopimaan satuhetkien arviointiin. Videoiden analysoinnissa käytettiin lisäksi rinnakkaisarviointia, jossa tutkija ja satuprojektin johtaja analysoivat videot tahoillaan toisistaan riippumatta. Satukyselyistä valittiin tähän tutkimukseen yhden varhaiskasvattajan vastaukset, joista tarkasteltiin hänen kokemuksiaan saturyhmän ohjaamisesta. Tulokset osoittivat, että sadun ymmärtämisen tukeminen lisääntyi lukuvuoden aikana. Tutkimuksen yhtenä päätuloksena voidaan pitää sitä, että keskusteleva sadun lukeminen lisääntyi satuprojektin aikana. Saturyhmien lasten osallistuminen lisääntyi syyskuusta 2014 joulukuuhun 2014 ja pysyi keskimäärin samalla tasolla keväällä 2015. Tapauskyselyyn valitun varhaiskasvattajan sadun ymmärtämisen tukeminen lisääntyi lukuvuoden aikana. Saturyhmän lasten osallistuminen muuttui keskimääräisestä korkeaksi lukuvuoden aikana. Jokaisella kyselykerralla varhaiskasvattaja koki onnistuneensa jonkin verran (=3) tukemaan lasten sadun ymmärtämistä, asteikolla 1–5. Varhaiskasvattajan mukaan keskustelu ohjaamissaan satuhetkissä oli yleisempää keväällä 2015 kuin syksyllä 2014. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet lasten sadun ymmärtämisen tukemisen merkityksen tulevan luetun ymmärtämisen kannalta. Emotionaalinen ja kognitiivinen tuki satuhetkissä voidaan nähdä ideaalitilanteena sadun ymmärtämisen näkökulmasta. Kasvattajan on tärkeää keskustella lapsen kanssa satuun liittyvistä vaikeista asioista ja ohjata lasta löytämään sadun tarjoamat kasvatukselliset näkökulmat, eli sadun tärkeimmät asiat. Lisäksi tärkeää on, että opettaja huomaa lapsen tarpeet ja tulkinnat satuhetkissä ja näin lapsi voi aktiivisesti osallistua yhteiseen toimintaan.