The specification of vector autoregressive moving average models

In this paper we propose a new identification method based on the residual white noise autoregressive criterion (Pukkila et al. , 1990) to select the order of VARMA structures. Results from extensive simulation experiments based on different model structures with varying number of observations and number of component series are used to demonstrate the performance of this new procedure. We also use economic and business data to compare the model structures selected by this order selection method with those identified in other published studies.

Multivariate monitoring of a biological wastewater treatment process: a case study at Melbourne Water's Western Treatment Plant

Biological wastewater treatment is a complex, multivariate process, in which a number of physical and biological processes occur simultaneously. In this study, principal component analysis (PCA) and parallel factor analysis (PARAFAC) were used to profile and characterise Lagoon 115E, a multistage biological lagoon treatment system at Melbourne Water's Western Treatment Plant (WTP) in Melbourne, Australia. In this study, the objective was to increase our understanding of the multivariate processes taking place in the lagoon. The data used in the study span a 7-year period during which samples were collected as often as weekly from the ponds of Lagoon 115E and subjected to analysis. The resulting database, involving 19 chemical and physical variables, was studied using the multivariate data analysis methods PCA and PARAFAC. With these methods, alterations in the state of the wastewater due to intrinsic and extrinsic factors could be discerned. The methods were effective in illustrating and visually representing the complex purification stages and cyclic changes occurring along the lagoon system. The two methods proved complementary, with each having its own beneficial features. (C) 2003 Elsevier B.V. All rights reserved.

Continuous action system refinement

Action systems are a framework for reasoning about discrete reactive systems. Back, Petre and Porres have extended these action systems to continuous action systems, which can be. used to model hybrid systems. In this paper we define a refinement relation, and develop practical data refinement rules for continuous action systems. The meaning of continuous action systems is expressed in terms of a mapping from continuous action systems to action systems. First, we present a new mapping from continuous act ion systems to action systems, such that Back's definition of trace refinement is correct with respect to it. Second, we present a stream semantics that is compatible with the trace semantics, but is preferable to it because it is more general. Although action system trace refinement rules are applicable to continuous action systems with a stream semantics, they are not complete. Finally, we introduce a new data refinement rule that is valid with respect to the stream semantics and can be used to prove refinements that are not possible in the trace semantics, and we analyse the completeness of our new rule in conjunction with the existing trace refinement rules.

An activity theory approach to strategy as practice

This chapter introduces activity theory as an approach for studying strategy as practice. Activity theory conceptualizes the ongoing construction of activity as a product of activity systems, comprising the actor, the community with which that actor interacts and those symbolic and material tools that mediate between actors, their community and their pursuit of activity. The focus on the mediating role of tools and cultural artefacts in human activity seems especially promising for advancing the strategy-as-practice agenda, for example as a theoretical resource for the growing interest in sociomateriality and the role of tools and artefacts in (strategy) practice (for example, Balogun et al. 2014; Lanzara 2009; Nicolini 2009; Spee and Jarzabkowski 2009; Stetsenko 2005). Despite its potential, in a recent review Vaara and Whittington (2012) identified only three strategy-as-practice articles explicitly applying an activity theory lens. In the wider area of practice-based studies in organizations, activity theory has been slightly more popular (for example, Blackler 1993; 1995; Blackler, Crump and McDonald 2000; Engeström, Kerosuo and Kajamaa 2007; Groleau 2006; Holt 2008; Miettinen and Virkkunen 2005). It still lags behind its potential, however, primarily because of its origins as a social psychology theory developed in Russia with little initial recognition outside the Russian context, particularly in the area of strategy and organization theory, until recently (Miettinen, Samra-Fredericks and Yanow 2009). This chapter explores activity theory as a resource for studying strategy as practice as it is socially accomplished by individuals in interaction with their wider social group and the artefacts of interaction. In particular, activity theory’s focus on actors as social individuals provides a conceptual basis for studying the core question in strategy-as-practice research: what strategy practitioners do. The chapter is structured in three parts. First, an overview of activity theory is provided. Second, activity theory as a practice-based approach to studying organizational action is introduced and an activity system conceptual framework is developed. Third, the elements of the activity system are explained in more detail and explicitly linked to each of the core SAP concepts: practitioners, practices and praxis. In doing so, links are made to existing strategy-as-practice research, with brief empirical examples of topics that might be addressed using activity theory. Throughout the chapter, we introduce key authors in the development of activity theory and its use in management and adjacent disciplinary fields, as further resources for those wishing to make greater use of activity theory.

Person-organization fit and incentives:a causal test

We investigate the effects of organizational culture and personal values on performance under individual and team contest incentives. We develop a model of regard for others and in-group favoritism that predicts interaction effects between organizational values and personal values in contest games. These predictions are tested in a computerized lab experiment with exogenous control of both organizational values and incentives. In line with our theoretical model we find that prosocial (proself) orientated subjects exert more (less) effort in team contests in the primed prosocial organizational values condition, relative to the neutrally primed baseline condition. Further, when the prosocial organizational values are combined with individual contest incentives, prosocial subjects no longer outperform their proself counterparts. These findings provide a first, affirmative, causal test of person-organization fit theory. They also suggest the importance of a 'triple-fit' between personal preferences, organizational values and incentive mechanisms for prosocially orientated individuals.

Radiocarbon dates of peatland initiation across the northern high latitudes

A compilation of basal dates of peatland initiation across the northern high latitudes, associated metadata including location, age, raw and calibrated radiocarbon ages, and associated references. Includes previously published datasets from sources below as well as 365 new data points.

Subliminal influence on generosity

We experimentally subliminally prime subjects prior to charity donation decisions by showing words that have connotations of pro-social values for a very brief time (17ms). Our main fnding is that, compared to a baseline condition, the pro-social prime increases donations by approximately 10-17 percent among subjects with strong pro-social preferences (universalism values). We find a similar effect when interacting the prime with the Big 5 personality characteristic of agreeableness. We furthermore introduce a novel method for testing for priming, "subliminity". This method reveals that some subjects are capable of recognizing prime words, and the overall results are weaker when we control for this capacity.

Radiocarbon dating, carbon storage and soil properties of samples from Tulemalu Lake, central Canadian Arctic

We investigated total storage and landscape partitioning of soil organic carbon (SOC) in continuous permafrost terrain, central Canadian Arctic. The study is based on soil chemical analyses of pedons sampled to 1 m depth at 35 individual sites along three transects. Radiocarbon dating of cryoturbated soil pockets, basal peat and fossil wood shows that cryoturbation processes have been occurring since the Middle Holocene and that peat deposits started to accumulate in a forest-tundra environment where spruce was present (~6000 cal yrs BP). Detailed partitioning of SOC into surface organic horizons, cryoturbated soil pockets and non-cryoturbated mineral soil horizons is calculated (with storage in active layer and permafrost calculated separately) and explored using principal component analysis. The detailed partitioning and mean storage of SOC in the landscape are estimated from transect vegetation inventories and a land cover classification based on a Landsat satellite image. Mean SOC storage in the 0-100 cm depth interval is 33.8 kg C/m**2, of which 11.8 kg C/m**2 is in permafrost. Fifty-six per cent of the total SOC mass is stored in peatlands (mainly bogs), but cryoturbated soil pockets in Turbic Cryosols also contribute significantly (17%). Elemental C/N ratios indicate that this cryoturbated soil organic matter (SOM) decomposes more slowly than SOM in surface O-horizons.

Aurinkohäät: runoja

Nimiösivulla myös motto: Sielun ikuinen vapaus on löydettävissä rakkaudesta ... Rabindranath Tagore.

Tavoitteena ylioppilaslakki – Muistojen totuus kuuden tyttöoppilaan kokemuksista Turun Suomalaisessa Yhteiskoulussa vuosina 1962–1972

Tutkielmani on kulttuurihistoriallista muistitietotutkimusta, ja se käsittelee kuuden tyttöoppilaan kokemuksia Turun Suomalaisessa Yhteiskoulussa (TSYK) vuosina 1962–1972, jolloin oli vielä voimassa rinnakkaiskoulujärjestelmä. Haastatteluissa tuottamani muistitiedon avulla paneudun ensiksi kertojieni muistoihin, jotka koskevat heidän koulupolkunsa valintaa. Miksi kouluvalinta oli oppikoulu ja nimenomaan elitistisenä pidetty TSYK? Ketkä valintaan vaikuttivat ja millaisia argumentteja he käyttivät. Toiseksi selvitän haastateltavieni kokemuksia opettajien kohtaamisista luokkatilanteissa. Miten haastateltavani kokivat koulun, opettajat ja opetuksen sekä itsensä oppilaina ja oppijoina? Kolmanneksi tarkastelen kertojieni muistoja koulutyön tavoitteesta, ylioppilastutkinnosta ja sen näkymisestä koulutyössä ja kotona. Alkuperäisaineistoni koostuu puoli-strukturoiduista temaattisista haastatteluista, jotka sisältävät kertojieni muistamia kokemuksia sekä oppikouluun pyrkimisen ajalta että kouluvuosilta. Sitä täydentävät muutamat sähköpostiviestit. Koska kulttuurihistoriallista koulututkimusta on tehty vähän, hyödynnän myös useiden eri tieteen alojen julkaisuja. Kokemuksellisuus on työni keskeinen näkökulma, mutta 1960-luvun yhteiskunnallisten ja koulutuspoliittisten muutosten turbulenssissa nousee oppilaiden vanhempien sosioekonominen ja koulutuksellinen tausta olennaiseksi. Akateemisista perheistä tulevat haastateltavani uusinsivat perheidensä koulutuspolkuja, mutta myös ei-akateemiset vanhemmat halusivat tarjota tyttärilleen paremman koulutuksen kuin olivat itse saaneet. TSYK valittiin tyttöjen oppikouluksi koulun hyvän maineen ja laadukkaaksi tiedetyn opetuksen vuoksi. Koulun valintaan vaikuttivat lähinnä vanhemmat ja ikätoverit. Eräissä perheissä valinta oli selviö: jo vanhemmat olivat käyneet samaa koulua. Opettajien kohtaamisista haastateltavani muistelivat erityisesti vahvoja ja autoritaarisia opettajia, joita pidettiin vaativina ja vähän pelottavinakin. Ensimmäisestä oppikoululuokasta lähtien sekä opettajien että oppilaiden yhteisenä tavoitteena oli ylioppilastutkinto ja ylioppilaslakki. Opettajat korostivat ylioppilastutkinnossa menestymisen tärkeyttä. Myös perheille tyttärien menestyminen koulussa ja ylioppilastutkinnossa oli tärkeää. Tutkijana katson, että riippumatta haastateltavieni vaihtelevista koulukokemuksista heistä jokaista voidaan pitää oman elämänsä ”femme fortena”. 1970-luvun tyttöoppilaiden kokemukset tarjoaisivat kiintoisan vertailukohdan omalle tutkimukselleni. Myös tyttö- ja poikaoppilaiden kokemusten vertailu voisi tarjota antoisan jatkotutkimuksen aiheen.

Oman pelikokemuksensa herra? Pelaajan valta, toimijuus ja vallan illuusio The Walking Dead -videopelissä

Tutkielma tarkastelee zombiteemaisessa The Walking Dead -videopelissä (Telltale Games 2012) ilmeneviä pelaajan toimijuuden ja vallan ulottuvuuksia sekä niiden merkitystä pelikokemuksille pelianalyysin avulla. Keskiössä ovat pelikokemuksen aikana syntyvät kuvitteellisen vallan tuntemukset. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mikä merkitys pelissä tehdyillä valinnoilla ja niiden seurauksilla voi pelikokemukselle olla sekä lisäksi pohtia erilaisia konkreettisen vaikuttamisen keinoja. Tutkielma tarkastelee lisäksi niitä tapoja, joilla peli itse osallistuu rakentamaan ja vahvistamaan pelaajan tuntemuksia pelitarinan ja -kokemuksen hallinnasta. Tutkielman aineistona toimivat videopeli sekä Telltale Community -verkkokeskustelupalstalta kerätyt kommentit, jotka avartavat käsiteltyjä näkökulmia sekä tuovat esille pelaajien kokemuksia. Kommenttien perusteella tehty analyysi on laadullista, eikä pyri kattavaan otantaan. Videopeli on aina jossain määrin ennalta rakennettu kokonaisuus, mutta sen tuottamia kokemuksia ei voida koskaan täysin säädellä ennalta. Vaikka pelin valinta- ja etenemismahdollisuudet ovat tarkoin rajattuja, voi peli synnyttää pelaajissa vahvoja vallassa olemisen tunteita sekä uniikkeja pelikokemuksia, joihin muilla pelaajilla ei ole pääsyä. Huomio ei kohdistu yksittäisen pelaajan kokemuksiin vaan nimenomaan siihen, millä kaikilla mahdollisilla tavoilla peli voidaan kokea. Pelissä koetuista valtatuntemuksista tulee kuvitteellisia vasta silloin, jos pelaaja tulee tietoiseksi toimijuutensa rajallisuudesta tai vaikutusvaltansa pinnallisuudesta. Illuusion rikkoutuminen vähentää tunnetta vaikutusvallasta, muttei poista pelikokemuksen ainutlaatuisuutta. Pelaajalla on vapaus päättää pelaamisestaan, tekemistään tulkinnoista sekä siitä, mitkä pelin tapahtumat ovat hänelle tärkeitä. Pelaaja on oman pelikokemuksensa herra, koska hän voi antaa pelin tapahtumille haluamansa merkitykset.

Asiakasarvon kehittäminen B2B-palveluyrityksessä

Yritysten välisen yhteistyön toimittajavalinta perustuu asiakasarvon määrittämiseen ja vertailuun. Tämä tutkimus tehtiin yritys A:lle asiakasarvon ymmärtämiseksi, kehittämiseksi ja asiakaspääoman kasvattamiseksi. Teoreettisesti keskeisiä käsiteltäviä teemoja ovat asiakasarvon luonti, toimittaminen ja kasvattaminen. Tutkimus on toteutettu pääasiassa kvalitatiivisesti teemahaastattelun kautta, jossa haastateltiin viittä yritys A:n asiakasyritystä. Tutkimus suunniteltiin yhdessä työn tilanneen yrityksen kanssa suhteessa aiempiin tutkimuksiin ja tavoitteisiin. Tutkimuksen tuloksissa havaittiin selviä vahvuuksia liittyen yritys A:n asiakasyritysten asiakasarvon teemoihin. Vahvuudet liittyivät muun muassa suoriin kustannuksiin, erillisiin lisäpalveluihin ja asiakaspalveluun. Kehitettävät teemat liittyivät pääasiassa työn suorittamiseen ja markkinointiin. Tulokset ovat käsitelty niin numeerisesti kuin tärkeimpinä teemoina. Asiakasarvoon ja –pääomaan liittyvistä teemoista esitetään lopuksi ratkaisuehdotus työn tilanneelle yritykselle, jota voidaan hyödyntää jatkossa ko. johtamisessa. Asiakasarvosta tulisi tehdä niin yrityskohtaisesti kuin tieteen kannalta lisää tutkimusta, sillä siinä on onnistuessaan merkittävä liiketoiminnallinen potentiaali.

Rikosprosessuaalinen vangitseminen ja vangittavaksi vaaditun oikeusturvan toteutuminen.

Tutkielmassa tarkastellaan rikosprosessuaalista vangitsemista sekä vangittavaksi vaaditun asemaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Pakkokeinolain kokonaisuudistuksen yhteydessä lainsäätäjän taholta on tullut kehotus arvioida lainsäädäntöuudistuksen toimivuutta. Valvonnassa huomio tulisi kiinnittää muun muassa pakkokeinojen käytöstä päättämiseen sekä asianosaisten oikeusturvan toteutumiseen. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millä edellytyksillä henkilön vapaus voidaan rikosepäilyn johdosta riistää. Tutkielmassa selvitetään tutkintavankeuden ajalliseen kestoon vaikuttavien seikkojen merkitystä vangitun perusoikeuksia rajoittavina tekijöinä. Aineellisten säännösten noudattamisen lisäksi vangittavaksi vaaditun oikeusturvan toteutuminen tuomioistuinkäsittelyssä edellyttää myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen, jossa tärkeimpinä lähdeaineistoina on hyödynnetty lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta sekä lisäksi kansallista ja kansainvälistä oikeuskäytäntöä. Vangittavaksi vaaditun oikeuksien rajoittamista ja oikeusturvan toteutumista arvioidaan myös empiirisissä tutkimusosuuksissa. Empiirinen tutkimus perustuu pääsääntöisesti kvantitatiivisen tutkimusmenetelmän keinoin tuotettuun tilastotietoon Pirkanmaan käräjäoikeuden vuonna 2015 tekemistä vangitsemispäätöksistä. Tärkeänä vertailuaineistona tutkimustulosten arvioinnissa on käytetty Heli Kainulaisen tutkimusraporttia ”Rikosprosessuaalinen vangitseminen tuomioistuinkäytännössä” vuodelta 1998. Tutkimuksessa tehdyn selvityksen perusteella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin oikeusturvatakeet toteutuvat vangittavaksi vaaditun näkökulmasta suhteellisen hyvin. Lisäksi vangitun oikeusturvan kannalta parannuksia on tehty muun muassa säätämällä lain tasolla rangaistusasteikon lieventämisen huomioon ottamisesta, kontradiktorisuuden toteutumisesta sekä laajentamalla muutoksenhakua koskevaa säännöstä. Kehitettävää voidaan kuitenkin katsoa olevan. Tuomarin ennakkoasenne-esteellisyydestä vangitsemisasian ja pääkäsittelyn välillä voitaisiin yhdenmukaisen toimintamallin turvaamiseksi säätää lailla. Ennakollisen oikeusturvan toteutumiseksi avustajien tulisi osallistua aktiivisemmin syytteen nostamiselle asetetusta määräpäivästä käytävään keskusteluun. Salassapitomääräyksiin tulisi kiinnittää tarkempaa huomiota vaikeuttamisvaaratilanteissa. Lisäksi vangitsemisasian uudelleenkäsittelyn ja kantelun oikeaoppiseen soveltamiskäytäntöön olisi syytä kiinnittää huomiota.

Yksilön hyvä, yhteinen hyvä? Näytteenluovuttajan oikeudet biopankkitutkimuksessa.

Tieteen ja teknologian kehittyminen sekä lisääntynyt ymmärrys sairauksien syntyyn vaikuttavista tekijöistä on avannut uudenlaisia mahdollisuuksia hyödyntää ihmisperäisiä näytteitä. Vuoden 2013 syyskuussa voimaan astuneen biopankkilain tarkoituksena on kirkastaa ihmisperäisten näytteiden tutkimuskäyttöä koskevaa sääntelyä ja tehostaa näytteiden tutkimuskäyttöä, mikä osaltaan mahdollistaa yksilöllisempien ja kohdennetumpien vaihtoehtojen kehittämisen sairauksien diagnostiikkaan, hoitoon ja hoidon vaikuttavuuden seuraamiseen. Biopankkitutkimusta tehdään vapaaehtoisilta luovuttajilta saaduilla ihmisperäisillä näytteillä sekä niihin liitettävillä tiedoilla, jotka on kerätty biopankkiin odottamaan sopivan tutkimuskysymyksen nousemista. Biopankkilain voimantulon myötä on mahdollista säilöä näytteitä keräyshetkellä vielä määrittelemättömään tutkimukseen. Koska biopankkitutkimuksessa hyödynnetään jo aikaisemmin kerättyjä näytteitä, tutkimuksessa ei tarvitse puuttua yksilön ruumiilliseen koskemattomuuteen. Vaikka tätä yksilön fyysiseen koskemattomuuteen liittyvää suojeluintressiä ei enää ole, biopankkitutkimuksessa yksilöön liittyvä suojelun tarve kytkeytyy hänen yksityisyyden suojaansa ja itsemääräämisoikeuden turvaamiseen. Yhteistä hyvää ja koko väestön terveyttä edistettäessä on ensiarvoisen tärkeää huolehtia näytteenluovuttajan oikeuksien turvaamisesta, mikä osaltaan mahdollistaa biopankkitutkimusta kohtaan tunnettavan luottamuksen rakentumisen ja näytteenluovuttajien sitoutumisen biopankkitutkimukseen. Näytteenluovuttajan oikeuksien tukeminen kytkeytyy biopankkitutkimuksessa erityisiin avoimiin ja selkeisiin suostumuskäytänteisiin, näytteenluovuttajien riittävään informointiin, yksityisyyden suojaamiseen sekä biopankkitutkimuksessa yleisesti noudatettaviin eettisiin toimintaperiaatteisiin ja ihmisarvon kunnioittamiseen. Useisiin perusoikeuksiin kiinnittyvän itsemääräämisoikeuden turvaamisessa näytteenluovuttajalta saadulla vapaaehtoisella suostumuksella on merkittävä rooli. Institutionaalista tukea näytteenluovuttajan suojan tarve saa erityisesti uudenlaista ihmisoikeustraditiota edustavasta biolääketiedesopimuksesta, jonka taustalla vaikuttaa ajatus ihmisen suojelemisesta psykofyysisenä kokonaisuutena. Tärkeimpiä oikeuslähteitä tutkielmassani ovat biopankkilain ja sen esitöiden ohella biolääketiedesopimus siihen liittyvine lisäpöytäkirjoineen. Suurta tukea olen saanut myös useista Lasse Lehtosen teoksista, Salla Lötjösen väitöskirjasta ”Lääketieteellinen tutkimus ihmisillä”, Irma Pahlmanin väitöskirjasta ”Potilaan itsemääräämisoikeus” ja Liisa Niemisen artikkelista ”Ihmisarvon loukkaamattomuus perus- ja ihmisoikeussuojan lähtökohtana” sekä useista lääketieteellisissä aikakausjulkaisuissa ilmestyneistä artikkeleista.