Etelä-Karjalan alueen yritysten jätevirrat ja jätteenkäsittelyn kannattavuus alueella

Diplomityön tavoitteena oli selvittää Etelä-Karjalan alueen yritysten jätevirtoja ja sekalaisen rakennusjätteen koostumusta. Jätevirtojen selvityksessä keskityttiin metsäteollisuuden, rakennusteollisuuden ja kaupan alan jätevirtoihin. Tarkoituksena oli selvittää mahdollisessa jätteenkäsittelylaitoksessa hyödynnettävien jätejakeiden määrät. Selvitettyjen tietojen perusteella arvioitiin erilaisten jätteenkäsittelyvaihtoehtojen kannattavuutta yritysnäkökul-masta Etelä-Karjalan alueella. Rakennusjätteen koostumusta tutkittiin lajittelemalla ja pun-nitsemalla sekalaisia rakennusjätekuormia jätejakeittain. Etelä-Karjalan alueen jätevirtoja selvitettiin muun muassa yrityshaastatteluin ja hyödyntämällä Lassila & Tikanoja Oyj:n tietokantaa. Sekalaisen rakennusjätteen lajittelututkimuksessa selvisi, että sekalaisissa rakennusjäte-kuormissa on lähes 50 m-% hyödynnettävissä olevia jätejakeita. Energiajaetta kuormissa oli yhteensä noin 34 m-% ja kaatopaikkajätettä noin 52 m-%. Kaupan alalta syntyy pää-sääntöisesti paljon pakkausmateriaaleista koostuvaa energiajaetta, kun taas metsäteollisuu-desta syntyy paljon erilaisia prosessijätteitä, joita ei voida hyödyntää työssä tutkituilla me-netelmillä. Lappeenrannan ja Imatran alueilla arvioidaan syntyvän energiajaetta metsäteol-lisuudesta, kaupan alalta ja rakennusteollisuudesta yhteensä noin 4 300 t, puujätettä noin 5 000 t ja sekalaista rakennusjätettä noin 11 700 t. Metsäteollisuuden, rakennusteollisuuden ja kaupan alan jätevirrat Etelä-Karjalassa eivät ole riittävät taloudellisesti kannattavan jätteenkäsittelylaitoksen perustamiseksi. Arvioinnissa huomioitiin laitoksen investointikustannukset sekä muut aiheutuvat kustannukset. Energiajakeen siirtokuormausasema todettiin kannattavaksi tilanteessa, jossa energiajae toimitettaisiin Etelä-Karjalan sijasta Lahteen tai Kouvolaan.

Joukkorahoituksen hyödyntäminen suomalaisen tuotteen markkinoille saattamisessa

Tutkielma tarkastelee joukkorahoitusta ilmiönä ja sen hyödyntämisessä huomioon otettavia seikkoja kirjallisuuskatsauksen ja asiantuntijahaastattelujen avulla.

Palvelusektorin kehitys ja venäläinen kuluttaja Kaakkois-Suomessa: nykytila ja tulevaisuuden näkymät

Venäläisten kuluttajien määrä on kasvanut Kaakkois-Suomessa huomattavasti ja se kasvaa edelleenkin. Venäläiset kuluttajat haluavat käyttää vähittäiskaupan palveluita Suomessa, sillä Venäjällä tuotteiden hintalaatusuhde on heikkoa. Työssämme vertailemme mitkä venäläisten ominaispiirteet ovat keskeisiä tekijöitä vähittäiskaupan palveluissa ja kuinka ne tulee huomioida. Työssämme käytämme SERVQUAL-analyysia vähittäiskaupan palvelun laadun mittaamisessa ja kerromme kuinka suomalaisen yrityksen tulee ottaa huomioon venäläiset asiakkaat. Työn tavoitteena on antaa konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka vähittäiskaupan palvelun laatua voidaan nostaa. Työssämme arvioimme mikä on Kaakkois-Suomen vähittäiskaupan nykytilanne ja kuinka tilanne voi muuttua tulevaisuudessa. Työn tulosten mukaan venäläiset kuluttajat arvostavat suomalaisten yritysten luotettavuutta, mutta empaattisuudella ei vastata asiakkaiden odotuksia. Venäjällä on tarjolla paljon väärennettyjä ja heikkolaatuisia tuotteita, joka houkuttelee venäläisen asiakkaan tulemaan Suomeen ostoksille. Kyselytutkimuksen mukaan venäläiset eivät koe venäjänkielistä palvelua kovinkaan tärkeäksi, mutta todellisuudessa se on hyvin keskeinen tekijä palvelun laadussa.

Suomalaisen musiikkiteollisuuden murros

Tämä tutkimus on kvalitatiivinen monitapaustutkimus, jossa tutkitaan suomalaisen musiikkiteollisuuden arvoketjun sisältöä ja sen muutoksia vuosituhannen vaihteen jälkeisenä aikana. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millainen on suomalaisen musiikkiteollisuuden arvoketjun sisältö nykyisin ja miten se on muuttunut musiikkiteollisuuden nykyisen murroksen myötä. Nykyinen murrostilanne johtuu pääosin fyysisten äänitteiden myyntimäärien laskusta ja teknologian kehityksestä. Äänitteiden myynnistä saatavien tulovirtojen pienennyttyä monet teollisuudenalan toimijat ovat joutuneet tehostamaan toimintaansa, ja niiden roolit ovat jatkuvan muutoksen alla. Teknologian kehityksen myötä teollisuudenalalle on tullut myös uusia toimijoita, jotka ovat mahdollistaneet uusia toimintatapoja ja ansaintalogiikoita.

Eettiset sijoitusrahastot ja niiden sijoitusstrategiat Suomessa

Eettiset sijoitusrahastot ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan samalla kun sijoittajien kiinnostus eettiseen sijoittamiseen on kasvanut. Eettiset sijoitusrahastot ovat keino yhdistää sijoittamisen taloudelliset näkökulmat eettisiin arvoihin. Eettiselle sijoittamiselle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää, mutta tässä tutkimuksessa sillä tarkoitetaan taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten näkökulmien huomioon ottamista sijoituspäätöksenteossa. Eettisten sijoitusrahastojen tavoitteena on siis tuottaa voittoa eettiset arvot huomioon ottaen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa myynnissä olevien eettisten sijoitusrahastojen sijoitusstrategioita ja niiden toteuttamista eli mitkä ovat sijoitusrahastojen lopullisia sijoituskohteita niin maantieteellisen kuin toimialajakaumankin kautta. Tutkimuksen pääongelma muotoillaan kysymysmuotoon seuraavasti: Millaisia ovat suomalaisten eettisten sijoitusrahastojen sijoitusstrategiat? Jotta tähän tutkimusongelmaan voitaisiin vastata, on tärkeää selvittää myös, mitä ovat eettiset sijoitusrahastot ja mitä on rahastosijoittaminen. Sijoitusstrategia on sijoittajan kannalta erittäin tärkeä rahastoa koskea rajaus, sillä sen avulla määräytyvät rahaston sijoituskohteet ja sitä kautta rahaston riski. Tutkimus on tehty piensijoittajan näkökulmasta, koska kotitaloudet ovat merkittävä rahastosijoittamisen sijoittajaryhmä. Tarkastelun kohteina olivat seitsemän suomalaisen eettisen sijoitusrahaston sijoitusstrategiat ja rahastojen suurimmat sijoituskohteet. Sijoitusstrategioiden todettiin eroavan toisistaan muutamia yhtäläisyyksiä lukuun ottamatta: yli puolet rahastoista harjoitti negatiivista arvottamista. Muita yhtenäisyyksiä olivat ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ympäristöteknologia. Tutkimuksessa analysoitiin lisäksi sijoituskohteissa tapahtuneita muutoksia vuosien 2009 ja 2010 välillä. Muutokset olivat sijoitusten maantieteellisessä jakaumassa kokonaisuutena vähäiset, suurin osa sijoituksista kohdistui molempina vuosina Amerikkaan ja Eurooppaan. Toimialajakaumaa tarkasteltaessa muutosta oli enemmän, mutta molempina vuosina suosituimmat toimialat olivat terveydenhuolto sekä teollisuustuotteet ja -palvelut. Eettisten sijoitusrahastojen välisiä samoja sijoituskohteita oli suurimpien sijoitusten joukossa hyvin vähän, ainoastaan neljä yritystä vuonna 2010, joihin kahdella eri rahastolla oli sijoituksia. Tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, mikä rahastoista olisi eettisin, sillä se riippuu jokaisen sijoittajan omasta arvomaailmasta. Rahastojen eettisyyttä voidaan pohtia kaikkien tarkasteltujen kriteerien avulla, muun muassa läpinäkyvyyden, maantieteellisen jakauman, toimialojen, sijoituskohteiden sijoittumisen eettisillä listauksilla sekä käytettyjen valintamenetelmien kautta.

Lämpötilamuutosten aiheuttamien volyymi- ja hintapiikkien suojaaminen yhteispohjoismaisilla sähkömarkkinoilla

Säätilan muutokset ovat Pohjoismaissa iso riski niin yrityksille, kotitalouksille, kuin sähkön myyjille/tuottajille. Säätilan muutoksia ja niistä seuraavia kulutus- ja hintavaihteluita vastaan voidaan suojautua oikeanlaisella riskienhallintapolitiikalla sekä oikeanlaisilla suojausinstrumenteilla. Tässä työssä perehdytään case-yritys Lappeenrannan Energian riskienhallintaan sekä erityisesti talvikauden aikana ilmeneviin lämpötilan muutoksien aiheuttamiin hinta- ja kulutuspiikkeihin. Työssä käydään läpi eri vaihtoehtoja, joilla suojausta ja riskienhallintaa voisi parantaa ja mitkä johdannaiset soveltuvat riskienhallinnan tueksi. Työssä havaitaan, että riskienhallinnan tukena on syytä käyttää johdannaisia mahdollisimman monipuolisesti, jolloin liiketoiminnan kassavirrat pysyvät tasapainossa ja nouseva kulutus- ja hintakäyrä voidaan ”valjastaa”. Pörssijohdannaiset eivät pelkästään ratkaise suojausongelmaa, sillä niiden suojausteho on rajallinen, eivätkä ne sovellu yksinään kyseisiltä riskeiltä suojautumiseen. Pörssijohdannaisten lisäksi on syytä käyttää räätälöityjä tuotteita, jotta suojauksesta saataisiin mahdollisimman kattava.

Mentoroinnin mahdollisuudet ja käytänteet osana puolustusvoimien henkilöstön kehittämistä

Olli Hartikainen käsittelee EUK 65:n tutkielmassaan mentorointia ilmiönä ja menetelmänä sekä pohtii mentoroinnin uusia käyttömahdollisuuksia puolustusvoimissa. Puolustusvoimissa on pitkät perinteet mentorointiin. Formaalien mentorointisuhteiden lisäksi puolustusvoimissa ilmenee runsaasti informaalia mentorointia. Mentorointi voidaan jakaa formaaliin, ohjattuun sekä informaaliin, itsestään muodostuvaan mentorointiin. Ohjattua mentorointia toteutetaan puolustusvoimissa tällä hetkellä erityisesti aliupseerien työssä-oppimisessa, kadettien koulutuksessa sekä ylimmän johdon osaaminen kehittämisessä. Lisäk-si informaalia mentorointia esiintyy kaikilla tehtävä- ja henkilöstöryhmätasoilla. Tutkimuksen luvussa kolme kuvataan mentointi ilmiönä ja menetelmänä. Mentoroinnilla on useita eri toteuttamismuotoja, näitä ovat mm. pari-, ryhmä-, vertais- sekä verkkomentorointi. Useimmiten mentorointiohjelma muodostuu eri menetemlien yhdistelmästä. Keskeistä men-toroinnin onnistumisen kannalta on työnantajan tuki ja resurssointi hankkeelle, mentori-aktori –parin yhteensopivuus, aktorin aktiivinen omien tarpeiden esiintuominen sekä mento-rin hyvä itsetuntemus sekä substanssi- ja vuorovaikutusosaaminen. Erityisiksi kehitystarpeiksi tutkimuksessa nousivat esille puolustusvoimissa toteutuvan infor-maalin mentoroinnin näkyväksi tekeminen sekä mentori-aktori -valmennuksen ja mentoroin-nin mallirakenteiden kehittäminen normi-/ohjetasalla. Tutkimustulosten pohjalta voidaan ar-vioida, että erityisesti keskijohto hyötyisi jo lyhyistä mentorointiohjelmista huomattavasti. Lisäksi puolustusvoimien tulisi henkilöstön eläkkeelle siirtymiseen liittyen luoda mentoroin-timallit hiljaisen tiedon varmistamiseen, jossa eläköityvien henkilöiden resurssit olisivat uu-sien tehtävänhoitajien käytettävissä myös eläköitymisen jälkeen. Tutkielmasta on noussut esille seuraavat jatkotutkimustarpeet: 1. Mentoroinnin malliraken-teiden luominen puolustusvoimatasolla. 2. Upseeriston mentorointiohjelmien suunnittelu jao-teltuna erikseen päällikkö- ja komentajatason tehtäviin ja esikuntatehtäviin. 3. Mentoroinnin mallirakenteiden suunnittelu erikoisupseereille ja siviileille painopisteenä vaativat asian-tuntijatehtävät 4. Mentoroinnin valmennusohjelman luominen sekä 5. Mentoroinnin palaute- ja laadunvarmennusjärjestelmän kehittäminen.

Suomalaisten veneiden nimet ja nimenantoperusteet

Tämä tutkielma käsittelee suomalaisten vapaa-ajanveneiden nimiä. Aineistossa on purjeveneiden ja matkamoottoriveneiden nimiä sekä muiden moottoriveneiden, purjejollien ja erilaisten apuveneiden nimiä. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia nimiä veneille annetaan ja millaiset nimenantoperusteet ovat veneiden nimistössä vallitsevia. Myös nimien säilytysperusteita ja syitä nimien vaihtoon tarkastellaan. Tutkimuksessa selvitetään myös, missä määrin veneilijöiden perinteiset uskomukset nimen feminiinisyydestä ja nimen säilyttämisestä vaikuttavat nimikäytäntöön. Nimiä tutkitaan sekä yhdessä että venetyypeittäin erikseen. Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeen avulla veneilijöiltä. Vastauksista on kerätty 361 nimeä, joista 309 on matkaveneiden nimiä ja 52 muiden veneiden nimiä. Eniten aineistossa on purjeveneiden ja matkamoottoriveneiden nimiä. Edelliseltä omistajalta periytyneitä nimiä on 95. Nimenantoperusteet ovat tiedossa 284 nimestä. Aineiston nimistä suurin osa (181 nimeä) on henkilönnimiä, erityisesti naisten nimiä (163 nimeä). Meriaiheisia tai merenkulkuun liittyviä nimiä on 104. Selvästi veneeseen liittyviä nimiä on 54. Muuhun ilmaukseen perustuvia nimiä on 78. Muut nimiryhmät ovat pienempiä. Ilman tietoa nimenantoperusteista hämäriksi jäisi 14 nimeä. Merkittävin nimenantoperuste on nimen liittyminen veneeseen itseensä (104 nimeä). Toiseksi yleisin nimenantoperuste on sukulaisten tai tuttavien mukaan nimeäminen (81 nimeä). Yleisimmät esikuvat nimelle ovat puoliso tai tyttäret. Myös useamman kerran saman omistajan veneille annetut kiertonimet ja muiden veneiden nimien vaikutus ovat merkittäviä nimenantoperusteita (68 nimeä). Nimenanto perustuu kulttuurimaailmaan (todellisiin tai fiktiivisiin henkilöihin tai hahmoihin, mytologiaan tai musiikkiin) 62 tapauksessa. Nimen sisällön merkitystä painotetaan 52 nimessä. Perinteiden mukaisesti feminiinisen nimen veneelleen on valinnut 42 veneilijää. Venekunnan jäseniin liittyviä nimiä aineistossa on 24. Lisäksi voidaan erottaa harvinaisempia nimenantoperusteita ja lisäperusteita sekä joitakin satunnaisia nimilähteitä. Nimiä ei ole aikaisemmin tutkittu venetyypeittäin, ja näkökulma antoi tärkeitä tutkimustuloksia. Naisten nimiä suositaan enimmäkseen matkaveneillä. Mytologisten henkilöiden nimiä ja taivaankappaleiden nimiä on pelkästään purjekulkuisilla veneillä. Vaikka perinteisinä veneiden niminä pidetään 3-tavuisia ja a-loppuisia naisten nimiä, on niitä naisten nimistä vain 23,3 %. 2-tavuisia ja a-loppuisia nimiä on 23,9 %. Tärkein perinteisyyden kriteeri on aineiston valossa naisen nimen a-loppuisuus (57,7 %). Eniten perinteitä tuntuvat kunnioittavan matkamoottoriveneilijät, jotka myös säilyttävät nimiä eniten. Suurempi aineisto ja selkeämmin ilmaistut nimenantoperusteet antaisivat vielä kattavamman kuvan suomalaisten veneiden nimistöstä.

Toiseuskäsitykset Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tekstuaalisia muotoiluja toiseuden käsitteen kautta. Tutkimuksen tiedonintressi rakentuu käsitykselle siitä, että tätä kautta on mahdollista avata uusia näkökulmia politiikan tulkintaan. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on perinteisesti analysoitu uhkalähtöisesti. Kuitenkin tänä päivän politiikat ovat hyvin riippuvaisia toisista myös positiivisella tavalla. Näin ollen uhkalähtöisyys pelkästään ei mahdollisesti ole riittävä näkökulma. Toiseus on siis tässä tapauksessa ulkoisille toisille, kuten muille valtioille annettu tai muodostunut rooli suhteessa Suomeen. Tämän tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä ja tutkimusongelmana on selvittää, miten toiseus ilmenee Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muotoiluissa. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on rakentaa ymmärrys toiseuden käsitteen sisällöstä ja käytettävyydestä turvallisuuspolitiikan tulkinnassa. Luotu teoreettinen näkökulma testataan rajallisella aineistolla tutkimuksen tason rajoissa, tässä tapauksessa vuoden 2012 turvallisuus- ja puolustuspoliittisella selonteolla. Tutkimusmenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysiä. Tällöin teoria muodostaa kategoriat, joiden kautta aineistoa tarkastellaan ja ryhmitellään uusiksi. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma rakentuu Alexander Wendtin rakenteellisen konstruktivismin varaan, johon yhdistetään ymmärrys ”pienen valtion” identiteetin muodostumisesta. Wendtin konstruktivismin mukaisesti tarkastelu kohdistetaan valtion tasolle eikä sisäisten tekijöiden merkitystä politiikkojen muodostumiselle analysoida. Tämä näkökulma perustuu ymmärrykselle siitä, että erityisesti pienelle valtiolle ulkoiset toiset ovat merkityksellisempiä identiteetin muodostumisen näkökulmasta. Valtion identiteetin muodostuminen suhteessa toisiin nousee tarkasteluun. Konstruktivistisiin taustaolettamuksiin pohjautuen rakennetaan tutkimusasetelma toiseuden käsitteen teoretisoinnin ympärille. Tällöin hyväksytään, että toiseudella on sekä positiivinen että negatiivinen puoli. Lisäksi laajaa turvallisuuskäsitystä vastaamaan muodostetaan positiiviselle ja negatiiviselle toiseudelle eri asteita. Selontekoa tarkastellaan näiden toiseuden eri asteiden kautta. Tässä tutkimuksessa ilmeni, että lähes kaikkia toiseuden eri asteita on mahdollista löytää suomalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muotoiluissa. Politiikka riippuu yhä merkittävämmin positiivisesta kuulumisesta negatiivisen kuulumattomuuden rinnalla. Esimerkiksi EU on ilmentymä positiivisesta kuulumisesta, joka osaltaan myös määrittää ja kategorisoin toisia itsessään. Negatiivisella puolella uhkat turvallisuudelle ovat olemassa edelleen ja niitä ylläpidetään aktiivisesti. Tämä onkin yksi edellytys turvallisuus- ja puolustuspolitiikan olemassaololle. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on teoreettisen mallin toimivuuden todentaminen. Toiseuden kategoriat näyttävät mielekkäiltä ja käyttökelpoisilta politiikan tulkintaan. Mallia on mahdollista käyttää laajemmassa tutkimuksessa. Tällöin olisi mahdollista tarkastella Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muotoiluja ja niiden kehitystä pidemmällä historiallisella aikajänteellä. Vaihtoehtoisesti voisi keskittyä yksittäiseen selontekoon mutta tarkastella sitä laajemmin sekä sisäisen, että ulkoisen vaikutuksen osalta.

”Se-sana oli liian vaatimaton, kun ilmeni sielun löytyminen kulkimesta.”Citröen 2CV mallisten ajoneuvojen nimet ja nimenantoperusteet

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää Citröen 2CV mallisten ajoneuvojen nimiä ja nimenantoperusteita. Nimenantoperusteiden lisäksi tarkastelen sitä, kuka nimen on antanut ja missä yhteydessä sekä kenen kanssa ja millaisissa yhteyksissä 2CV:n nimeä käytetään. Välitin tutkimuspyyntöni Suomen 2CVKilta ry:n keskustelufoorumille ja killan jaosten yhteyshenkilöille. Lisäksi lähetin pyyntöni jäsenlehti Nyytisten toukokuun 2011 numeroon. Vastauksen sain 57 henkilöltä. Vastausten pituudet vaihtelivat muutamista sanoista pitkiin kertomuksiin kyseisen 2CV:n historiasta. Suurin osa informanteista kertoi omistavansa useamman kuin yhden 2CV:n, joten nimitietoja kertyi yhteensä 175 ajoneuvosta (yhteensä 187 nimeä). Eniten vastauksia sain koskien nimenantoperusteita, jotka jaottelin 13 kategoriaan. Suurin osa vastaajista osasi tarkasti kuvata, mihin 2CV:n nimi perustuu. Myös nimenantajaja nimenkäyttötilannetta koskeviin kysymyksiin tuli paljon vastauksia. Kuvaukset nimenantoprosessin kestosta tai monimutkaisuudesta ovat osaltaan osoitus siitä, että 2CV on omistajalleen tärkeä, aivan kuin perheenjäsen, jollaiseksi usea vastaaja ajoneuvoaan myös nimittää. Tutkimukseni paikantuu nimistöntutkimuksen alaan. Janne Seppälä (2008) on tutkinut autojen kansanomaisia nimityksiä. Tutkimusaiheellani on kuitenkin enemmän yhtäläisyyksiä lemmikkien nimiä tarkastelevien tutkimuksien kanssa. Heidi Laineen (1997, 73) tutkimuksessa suosituin valintaperuste kissannimelle on usein jokin nimenantajalle tärkeä esikuva. Esikuva on myös 2CV:n kohdalla useimmin mainittu nimenantoperuste. Sekä Laine että koirien nimiä tutkinut AnnaStiina Tuomisto (1992) ovat tehneet kanssani saman huomion, että epävirallisen luonteensa takia nimet antavat nimenantajalle mahdollisuuden humoristisuuteen ja leikkimielisyyteen. 2CV:n nimen vaihtamiseen vastaajat suhtautuvat sekä puolesta että vastaan. Hajontaa esiintyy myös nimenantamisen ajankohdassa: osa nimesi 2CV:n heti sen hankittuaan, kun taas toisilla nimeäminen oli pitkäkestoinen prosessi. Aineistoni perusteella 2CV:n nimesi useimmiten sen omistaja. Myös muut perheenjäsenet toimivat usein nimenantajana. Osa vastaajista kertoo käyttävänsä 2CV:n nimeä kaikissa tilanteissa, kun taas osa rajoittaa nimen käytön vain ystäväja perhepiiriin. Yhteistä kaikille vastaajille on, että he pitävät 2CV:tä nimeämisen arvoisena. 2CVharrastajille rättisitikka ei ole vain ajoneuvo – se on perheenjäsen.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen liikenneturvallisuussuunnitelma . Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Pohjanmaa

Liikenneturvallisuus syntyy monen tekijän summana. Liikenneympäristö mahdollistaa turvallisen liikkumisen, mutta käyttäjien asenteet ja valinnat ratkaisevat eniten. Liikenneturvallisuudelle on asetettu tavoitteeksi 0-visio, jonka mukaan kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Käytännössä tavoite merkitsee liikennekuolemien määrän puolittamista ja loukkaantuneiden merkittävää vähentämistä vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on nykytilanteeseen nähden haasteellinen edel-lyttäen kaikkien toimijoiden sitoutumista liikenneturvallisuudelle asetettujen tavoitteiden määrätietoiseen edistämiseen. Keski-Pohjanmaan maakunnan liikenneturvallisuustavoite on vielä astetta tiukempi: ei yhtään liikennekuolemaa vuoteen 2020 mennessä. Etelä-Pohjanmaan liikenneturvallisuussuunnitelma ohjaa liikenneturvallisuustyötä Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa. Etelä-Pohjanmaan ELY-alueen liikenneturvallisuuden visio, tavoitteet ja toimenpiteet on muodostettu suunnittelualueen nykytila-analyysien, valtakunnallisen liikenneturvallisuussuunnitelman ja alueen sidosryhmien kanssa käydyn vuorovaikutuksen perusteella. Toimenpideohjelma sisältää neljä painopistealuetta, joita ovat: liikenneturvallisuustyön organisointi, riskikäyttäytymisen vähentäminen, kestävien kulkutapojen lisääminen ja turvallisuusnäkemyksen ohjaavuus toiminnassa. Liikenneturvallisuuden erityisiä riskiryhmiä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella ovat nuoret (15–25-vuotiaat) ja ikääntyneet (yli 65-vuotiaat). Riskikäyttäytymisen ongelmia suunnittelualueella ovat ylinopeudet, turvalaitteiden käyttämättömyys, alkoholin ja heikentyneen ajokyvyn aiheuttamat riskit. Vaikutustarkastelu osoittaa, että fyysisen liikenneympäristön parantamista tarvitaan, mutta se ei riitä turvallisuustavoitteen saavuttamiseen. Liikenneturvallisuustyön selkeä organisointi luo mah-dollisuuden saavuttaa kaikki liikkujat ja vaikuttaa riskikäyttäytymiseen, mikä on avain turvallisuustavoitteen saavuttamiseen. Omassa toiminnassaan ELY-keskus sitoutuu asettamaan liikenneturvallisuuden keskeiseksi toimintaa ohjaavaksi tavoitteeksi, haastaen muut sidosryhmät mukaan. Turvallisuustavoitteen saavuttamisessa tarvitaan useiden eri hallinnonalojen ja sidosryhmien aktiivista toimintaa ja sitoutumista toimenpiteiden edistämiseen ja toteuttamiseen.

Suurten ikäluokkien työllistäminen jäi haaveeksi

Kirjallisuusarvostelu

Keskipiste yhteisölle ja identiteetille

Kirjallisuusarvostelu