967 resultados para Glycoside hydrolase family 16
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Left to right: Therese Godshaw (Gottschalk) nee Molling, Walter, Freddy, Grandmother Henriette Gottschalk nee Rothschild, Ursula, Hal and Kurt
Resumo:
Identification of genes predisposing to tumor syndromes has raised general awareness of tumorigenesis. Genetic testing of tumor susceptibility genes aids the recognition of individuals at increased risk of tumors. Identification of novel predisposing genes enables further studies concerning the classification of potential associated tumors and the definition of target patient group. Pituitary adenomas are common, benign neoplasms accounting for approximately 15% of all intracranial tumors. Accurate incidence estimation is challenging since a great portion of these adenomas are small and asymptomatic. Clinically relevant adenomas, that cause symptoms due to the expansion of the cell mass or the over-secretion of normally produced hormones, occur in approximately one of 1 000 individuals. Although the majority of pituitary adenomas are sporadic, a minority occur as components of familial syndromes, such as Multiple Endocrine Neoplasia type 1 (MEN1) and Carney complex (CNC). MEN1 syndrome is caused by germ-line mutations in the MEN1 gene, whereas most of the CNC patients carry the mutated protein kinase A (PKA) regulatory subunit-1-α (PRKAR1A) gene. Recently, other conditions predisposing to endocrine tumors have been identified: Pituitary Adenoma Predisposition (PAP) and MEN type 4 (MEN4). PAP was originally identified in a genetically homogeneous Finnish population. In a population based cohort from Northern Finland, aryl hydrocarbon receptor-interacting protein (AIP) gene mutations were found in 16% of all patients diagnosed with growth hormone (GH) producing pituitary adenoma, and in 40% of the subset of patients who were diagnosed under the age of 35 years. Since AIP mutations were originally described in a defined, homogeneous population from Northern Finland, it was relevant to study whether mutations also occur in more heterogeneous populations. In patient cohorts with different ethnic origins and variable clinical phenotypes, germ-line AIP mutations were detectable at low frequencies (range 0.8-7.4%). AIP mutation-positive patients were often diagnosed with a GH-producing adenoma at a young age, and usually had no family history of endocrine tumors. The low frequency of AIP mutations in randomly selected patients, and the lack of any family history of pituitary adenomas create a challenge for the identification of PAP patients. Our preliminary study suggests that AIP immunohistochemistry may serve as a pre-screening tool to distinguish between the AIP mutation-negative and the mutation-positive tumors. Tumors of various endocrine glands are components of MEN1 and CNC syndromes. Somatic MEN1 and PRKAR1A mutations in sporadic pituitary adenomas are rare, but occur in some of the other tumors related to these syndromes. The role of AIP mutations in endocrine neoplasia was studied and our results indicated that somatic AIP mutations are rare or non-existent in sporadic tumors of endocrine glands (0 of 111). Furthermore, germ-line AIP mutations in prolactin producing adenomas (2 of 9) confirmed the role of this pituitary tumor type in the PAP phenotype. Thyroid disorders are common in the general population, and the majority of them are sporadic. Interestingly, it has been suggested that thyroid disorders might be more common in PAP families. For this reason we studied germ-line AIP mutations in 93 index cases from familial non-medullary thyroid cancer (NMTC) families. The underlying gene or genes for familial NMTC have not been identified yet. None of the patients had any potentially pathogenic AIP mutation. This suggests that AIP is unlikely to play a role in familial NMTCs. A novel multiple endocrine syndrome was originally described in rats with phenotypic features of human MEN type 1 and 2. Germ-line mutations of cyclin-dependent kinase inhibitor 1B (CDKN1B also known as p27Kip1) gene were reported later in these rats and a germ-line mutation was also identified in one human family with MEN1-like phenotype (later named MEN4). To confirm the importance of this gene’s mutations in humans, we performed a mutation screening in MEN-like patients and in patients with pituitary adenoma. Our results indicate that CDKN1B/p27Kip1 mutations appear in a small portion of MEN1-like patients (one of 36), and that such mutations are rare or non-existent in both familial (0 of 19) and sporadic pituitary adenoma patients (0 of 50). In conclusion, this work strengthens the tumor susceptibility role of AIP and CDKN1B/p27Kip1 in endocrine neoplasia. Clarifying the PAP phenotype facilitates the identification of potential AIP mutation carriers. Genetic counseling can be offered to the relatives and follow-up of the mutation carriers can be organized, hence an earlier diagnosis is feasible.
Resumo:
Front row left to right: Tikkun, Back row: the twins, age 8, Shimon's wife Jo,, right: Ariela, age 28, the eldest
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Poikkijuovaisen luuranko- ja sydänlihaksen supistumisyksikkö, sarkomeeri, koostuu tarkoin järjestyneistä aktiini- ja myosiinisäikeistä. Rakenne eroaa muista solutyypeistä, joissa aktiinisäikeistö muovautuu jatkuvasti ja sen järjestyminen säätelee solun muotoa, solujakautumista, soluliikettä ja solunsisäisten organellien kuljetusta. Myotilin, palladin ja myopalladin kuuluvat proteiiniperheeseen, jonka yhteispiirteenä ovat immunoglobuliinin kaltaiset (Igl) domeenit. Proteiinit liittyvät aktiinitukirankaan ja niiden arvellaan toimivan solutukirangan rakenne-elementteinä ja säätelijöinä. Myotilinia ja myopalladinia ilmennetään poikkijuovaisessa lihaksessa. Sen sijaan palladinin eri silmukointimuotoja tavataan monissa kudostyypeissä kuten hermostossa, ja eri muodoilla saattaa olla solutyypistä riippuvia tehtäviä. Poikkijuovaisessa lihaksessa kaikki perheen jäsenet sijaitsevat aktiinisäikeitä yhdistävässä Z-levyssä ja ne sitovat Z-levyn rakenneproteiinia, -aktiniinia. Myotilingeenin pistemutaatiot johtavat periytyviin lihastauteihin, kun taas palladinin mutaatioiden on kuvattu liittyvän periytyvään haimasyöpään ja lisääntyneeseen sydäninfarktin riskiin. Tässä tutkimuksessa selvitettin myotilinin ja pallainin toimintaa. Kokeissa löydettiin uusia palladinin 90-92kDa alatyyppiin sitoutuvia proteiineja. Yksi niistä on aktiinidynamiikkaa säätelevä profilin. Profilinilla on kahdenlaisia tehtäviä; se edesauttaa aktiinisäikeiden muodostumista, mutta se voi myös eristää yksittäisiä aktiinimolekyylejä ja edistää säikeiden hajoamista. Solutasolla palladinin ja profilinin sijainti on yhtenevä runsaasti aktiinia sisältävillä solujen reuna-alueilla. Palladinin ja profilinin sidos on heikko ja hyvin dynaaminen, joka sopii palladinin tehtävään aktiinisäideiden muodostumisen koordinoijana. Toinen palladinin sitoutumiskumppani on aktiinisäikeitä yhteensitova -aktiniini. -Aktiniini liittää solutukirangan solukalvon proteiineihin ja ankkuroi solunsisäisiä viestintämolekyylejä. Sitoutumista välittävä alue on hyvin samankaltainen palladinissa ja myotilinissa. Luurankolihaksen liiallinen toistuva venytys muuttaa Z-levyjen rakennetta ja muotoa. Prosessin aikana syntyy uusia aktiinifilamenttejä sisältäviä tiivistymiä ja lopulta uusia sarkomeereja. Löydöstemme perusteella myotilinin uudelleenjärjestyminen noudattaa aktiinin muutoksia. Tämä viittaa siihen, että myotilin liittää yhteen uudismuodostuvia aktiinisäikeitä ja vakauttaa niitä. Myotilin saattaa myös ankkuroida viesti- tai rakennemolekyylejä, joiden tehtävänä on edesauttaa Z-levyjen uudismuodostusta. Tulostemme perusteella arvelemme, että myotilin toimii Z-levyjen rakenteen vakaajana ja aktiinisäikeiden säätelijänä. Palladinin puute johtaa sikiöaikaiseen kuolemaan hiirillä, mutta myotilinin puutoksella ei ole samanlaisia vaikutuksia. Tuotettujen myotilin poistogeenisten hiirten todetiin syntyvän ja kehittyvän normaalisti eikä niillä esiintynyt rakenteellisia tai toiminnallisia häiriöitä. Toisaalta aiemmissa kokeissa, joissa hiirille on siirretty ihmisen lihastautia aikaansaava myotilingeeni, nähdään samankaltaisia kuin sairailla ihmisillä. Näin ollen muuntunut myotilin näyttä olevan lihaksen toiminnalle haitallisempi kuin myotilinin puute. Myotilinin ja palladinin yhteisvaikutusta selvittääksemme risteytimme myotilin poistegeenisen hiiren ja hiirilinjan, joka ilmentää puutteellisesti palladinin 200 kDa muotoa. Puutteellisesti 200 kDa palladinia ilmentävien hiirten sydänlihaksessa todettiin vähäisiä hienorakenteen muutoksia, mutta risteytetyillä hiirillä tavattiin rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia myös luurankolihaksessa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että palladinin 200 kDa muoto säätelee sydänlihassolujen rakennetta. Luurankolihaksessa sen sijaan myotilinilla ja palladinilla näyttäisi olevan päällekkäisiä tehtäviä.
Resumo:
The family was in Hannover, Germany, for the dedication of the memorial to the Holocaust, the Mahnmal am Opernplatz; from left to right: Anne Godshaw nee Pick, Donald Godshaw, Molly Godshaw nee Peck, Freddy Godshaw, Jan Godshaw nee McKay, and Hal (Hans Ludwig Gottschalk) Godshaw.
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Digital Image
Resumo:
The recently proposed $338 million merger of Australian vet and pet products companies Greencross and Petbarn illustrates something that perhaps we have known for a while now: our pets are becoming more important to us than ever before. Pets are no longer viewed simply as animals, but have become “humanised” to the point that they are considered by many to be members of the family. Indeed, nearly 90% of Australians polled in a recent survey said they thought of their dog or cat as a member of the family, and even admitted to treating them better than human family members, which has a substantial impact on purchasing behaviours...
Resumo:
Digital Image