Nuorten aikuisten asenteet mobiilimarkkinointia kohtaan

Melkein koko maailma on kytketty toisiinsa mobiililaitteiden, kuten matkapuhelinten tai tablettien, avulla. Laitteen henkilökohtaisuus ja sen mukana oleminen aina ja kaikkialla tuo yrityksille ennennäkemättömän mahdollisuuden palvella asiakasta koska ja milloin vain. Kuluttajat eivät ole kuitenkaan usein motivoituneita käyttämään matkapuhelimiaan kauppatapahtumiin. Mobiilimarkkinoinnin onnistumisen kannalta on tärkeää ymmärtää niitä syitä, jotka johtavat positiivisiin asenteisiin mobiilimarkkinointia kohtaan, ja tätä kautta sen hyväksyntään. Tämän tutkielman tarkoituksena on selittää suomalaisten nuorten aikuisten asenteita mobiilimarkkinointia kohtaan ja tutkia niihin vaikuttavia tekijöitä. Tuloksia vertaillaan Yhdysvalloista ja Kiinasta kerättyyn aineistoon, jonka tutkimusmalliin tämä työ perustuu. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu perustellun toiminnan teoriaan (engl. theory of reasoned action, TRA), jonka avulla asenteiden nähdään johtavan toimintaan. Tutkimusmallin selittävät muuttujat johdettiin teknologian hyväksymismallista (engl. technology acceptance model, TAM) ja useista aiemmista tutkimuksista. Primääridata (N=1045) kerättiin Turun yliopiston opiskelijoista elektronisen kyselylomakkeen avulla. Tulosten mukaan suomalaisten nuorten aikuisten asenteet mobiilimarkkinointia kohtaan ovat positiivisia. Tärkeimmät asenteisiin vaikuttavat tekijät ovat teknologian koettu hyödyllisyys ja helppokäyttöisyys, kiintymys omaan matkapuhelimeen, innovatiivisuus suhteessa mobiiliin teknologiaan ja huoli yksityisyydestä mobiililla alalla. Tekijät vaihtelevat hieman eri maiden välillä. Yritys voi hyödyntää mm. seuraavia markkinointitoimintoja saadakseen kuluttajan osallistumaan mobiilimarkkinointiin: yksilöidyt, mielenkiintoiset ja arvoa tuovat viestit, tunkeilevien viestien vähentäminen ja kannusteiden lisääminen. Tulevaisuuden tutkimuksen kannalta olisi hyödyllistä laajentaaotoskehystä yliopisto-opiskelijoiden ulkopuolelle.

VANHEMPIEN JA KEHITYSVAMMAISEN LAPSEN ÄÄNI KUNTOUTUSSUUNNITELMA JA HOJKS SISÄLLÖNANALYYSISSÄ

Tutkimuksemme päätarkoituksena on ollut tutkia perheen osallisuutta kehitysvammaisen lapsen kuntoutuksen suunnitteluun kuntoutussuunnitelman ja henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman eli HOJKS:n pohjalta. Vertailimme myös HOJKS:n ja kuntoutussuunnitelman yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Opinnäytetyö osallistuu Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin, Kansaneläkelaitoksen, Turun yliopistollisen keskussairaalan ja Turun yliopiston yhteiseen KeLaKuVa -tutkimushankkeeseen. Aineistomme koostuu 25 kuntoutussuunnitelmasta ja 16 HOJKS:sta sekä yhdestä varhaiskasvatussuunnitelmasta. Suunnitelmia tutkittiin sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti ja myöhemmässä vaiheessa teoriaohjaavasti. Perheen ääni vaikuttaa kuuluvan hyvin kuntoutusprosessin suunnitteluvaiheessa käytössämme olleen aineiston perusteella. Lapsen kuntoutukselle asetetut tavoitteet ovat yhteneväiset kuntoutussuunnitelman ja HOJKS:n välillä, mikä on lapsen edun mukaista. Toisaalta suunnitelmien välillä on myös eroja painotuksissa: HOJKS:ssa korostuvat akateemiset taidot ja kuntoutussuunnitelmassa terapiat. Tämä puoltaa tarvetta molemmille suunnitelmille.

Vanhempien näkemys lasten ja nuorten toiminnasta verkkopalveluissa

Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia näkemyksiä vanhemmilla on lasten verkko-ostopyyntöihin ja asiakaskokemuksiin nuorten suosimissa verkkopalveluissa. Erityisesti huomio kiinnitetään laaja-alaisesti vanhempien tuntemuksiin digitaalisen kulttuurin ja ihmistieteiden lähtökohdista. Tutkimuksen keskiössä ovat peruskoulua suorittavien 7–15-vuotiaiden lasten vanhemmat. Primääritutkimusaineisto koostuu touko-kesäkuussa 2015 toteutetusta kyselytutkimuksesta, johon vastasi 69 vanhempaa ja huoltajaa. Hypoteesini oli, että lapset pyytävät huoltajiaan ostamaan ja lataamaan verkosta usein tavaroita, palveluita ja pelejä. Tämä kuitenkaan ei osoittautunut tutkimukseni mukaan olevan arkipäivää, vaan lapset pyytävät hyvinkin maltillisesti huoltajilta mitään verkosta. Tutkimukseni mukaan verkko-ostopyynnöillä ja -ostamisella nähtiin enemmän positiivisia kuin negatiivisia tunnetiloja lasten ja vanhempien yhteistyön ja yhteisöllisyyden kannalta. Lasten ja nuorten maailma onkin yhä verkottuneempaa mobiiliteknologian myötä. Mediakulutuksen suhteen lasten tärkeimmäksi medialaitteeksi nousikin älypuhelin kaikissa ikäryhmissä. Tutkimuksessa korostui vahvasti vanhempien turhautuminen nuorten verkon viihdekäyttöön ja erityinen huoli korostui ajallisesti käytettyyn aikaan verkossa.

Kunnan opetushallinnon ja vanhempien kokemuksia inkluusioon pyrkimisestä – ”Et tukitoimet pystyttäis tarjoomaa, ja jokainen pystyis käymää kouluu sillee ku se hänelle parhaiten sopii”

Tutkielma kuvaa erään länsisuomalaisen kunnan kouluinkluusion tilannetta. Tarkoituksena on selvittää, millaisiin opetusryhmiin kunnassa sijoitetaan erityisen tuen päätöksen saaneet oppilaat, ja miten näissä sijoituksissa pyritään noudattamaan inkluusion mukaista lähikouluperiaatetta. Tutkielmassa kartoitetaan myös sitä, miten näiden lasten vanhemmat kokevat osallisuutensa lapsensa erityisen tuen prosessissa ja miten nämä vanhemmat kokevat inkluusion. Tavoitteena on saada katsaus siitä, missä tilanteessa tutkimuskunnassa ollaan inkluusion toteutumisen suhteen, ja millä keinoin sitä pyritään toteuttamaan. Tavoitteena on myös antaa ääni vanhempien näkemyksille lastensa opetusryhmästä ja inkluusion mahdollisuuksista opetuksessa. Tutkielma on kvalitatiivinen monitapaustutkimus. Kohderyhmä on tutkimuskunta, sekä kunnassa asuvat vanhemmat, joiden lapsella on erityisen tuen päätös. Aineisto on kerätty puoliavoimella teemahaastattelulla. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla sitä tutkimuskysymyksien mukaan. Tuloksien mukaan kunnassa pyritään sijoittamaan erityisen tuen oppilaat lähikouluihinsa, jos se on lapsen edun mukaista. Pienryhmissä opiskelevia oppilaita integroidaan yleisopetukseen mahdollisuuksien mukaan. Erityisen tuen oppilaista suurin osa opiskelee pienryhmissä, jotka on jaoteltu kuntaan tuen tarpeen mukaan. Kolmiportainen tuki on vähentänyt kunnassa erityisen tuen päätöksiä ja lisännyt tuen antamista yleisopetuksessa. Kunnassa nähdään tilanne hyvänä, mutta tulevaisuudessa haasteita tuovat oppilaiden tuen tarpeen lisääntyminen ja sen moninaistuminen. Vanhemmat ovat huolestuneita siitä, että yleisopetus ei pysty vastaamaan lapsen tuen tarpeisiin, ja siitä syystä segregoiva pienryhmäopetus on toimiva ratkaisu. Vanhempien mukaan lapsi pärjäisi yleisopetuksessa, mikäli siellä on tarpeeksi tukea. Vanhemmat kokevat, että heidät otetaan pääosin hyvin huomioon erityisen tuen päätöksen prosessissa. Toisaalta kaikilla vanhemmilla ei ole välttämättä tarkkaa tietoa siitä, mitä erityinen tuki tarkoittaa.

Vanhempien lukuhetket lasten kanssa. Jänistarinat-intervention vaikutus lukuhetkiin.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien lukuhetkiä kotona 4-vuotiaiden lasten kanssa. Lisäksi tutkittiin, miten Jänistarinat - ymmärtävän kuuntelemisen ohjelma vaikuttaa kodin lukuhetkiin. Tutkittavina olivat 90:n lapsen vanhemmat. Tutkittavat jakautuivat koeryhmään (n=46) ja kontrolliryhmään (n=44). Koeryhmän lapset jakautuivat vielä kahteen ryhmään sen mukaan, olivatko lapset osallistuneet interventioon vain päiväkodissa (n=22) vai sekä päiväkodissa että kotona (n=24). Tutkimuksen avulla saatiin yleisesti tietoa vanhempien ja lasten lukemisvuorovaikutuksesta sekä lisäksi siitä, miten päiväkodin organisoimalla interventiolla voidaan vaikuttaa kodin lukuhetkiin. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, joka sisälsi sekä määrällisiä että laadullisia kysymyksiä. Vanhempien vastauksia analysoitiin tilastollisten menetelmien sekä teemoittelun avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhemmat lukevat lapsilleen kotona melko paljon ja valtaosassa perheistä lukuhetki on iltasatu. Interventiolla ei ollut vaikutusta lukuhetkien määrään, mutta sillä sen sijaan oli vaikutusta lukuhetkien kestoon. Intervention myötä sellaisissa perheissä, joissa lapset olivat osallistuneet interventioon päiväkodissa, ero alkumittauksen ja loppumittauksen lukuhetkien kestossa oli tilastollisesti merkitsevä. Tulokset osoittavat, että jo pelkästään päiväkoti pystyy vaikuttamaan positiivisesti kodin lukuhetkiin. Sekä kodin että päiväkodin tai koulun olisi hyvä tarjota lapselle vuorovaikutteisia lukuhetkiä, jotka vahvistavat lapsen kuullun ymmärtämisen taitoja sekä myöhempää luetun ymmärtämistä.

Ekaluokkalaisen vanhemmaksi. Vanhempien kokemuksia yhteistyöstä ensimmäisen luokan opettajan kanssa.

Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä lapsen ensimmäisen lukukauden päättyessä. Tutkimusjoukkona oli 11 vanhempaa, jotka olivat osallistuneet vuotta aiemmin esiopetuskyselyyn osana suurempaa tutkimusjoukkoa (N=61). Vanhempien yhteistyökokemuksia tarkasteltiin monimenetelmäisesti. Yhteistyökokemuksia mitattiin ja verrattiin esikouluyhteistyön tuloksiin sekä selvitettiin, millä vanhemmat selittivät yhteistyökokemuksiaan. Taustana kokemuksille selvitettiin yhteistyöasenteita ja yhteistyölle annettuja merkityksiä. Lisäksi tarkasteltiin kohtaamisia vanhempainilloissa ja -varteissa yhteistyön kontekstina. Tutkimuksessa selvisi, että vanhemmat pitivät yhteistyötä tärkeänä ja suhtautuivat siihen myönteisesti. Käsitykset opettajan asenteesta yhteistyöhön olivat positiivisia. Kohtaamiset opettajan kanssa koettiin hyödyllisiksi, ja ne palvelivat yhteistyölle asetettuja tarpeita, kuten tiedonsaantia ja lapsen oppimisen tukemista. Vanhemmat olivat pääosin hyvin tyytyväisiä yhteistyöhön opettajan kanssa. Yhteistyökokemuksia selitettiin opettajaan, vanhempiin ja heidän väliseensä vuorovaikutukseen sekä lapseen ja luokkaympäristöön liittyvillä tekijöillä. Tutkimuksessa selvisi, että lapsen yksilöllinen huomioiminen on keskeinen yhteistyökokemuksiin vaikuttava tekijä. Lapsen haasteet voivat heijastua vanhemman kokemuksiin negatiivisesti, mikäli lapsen tuen ja eriyttämisen tarpeisiin ei vastata eikä vanhempi koe tulevansa kuulluksi. Lapsen tuen tarpeen laatu ja luokkaympäristö olivat keskeisiä tekijöitä lapsen tarpeiden toteutumiselle ja opettajan mahdollisuuksille huomioida yksilölliset tarpeet. Tutkimus osoitti, että näkemysten erotessa paljastuu suhteen asymmetria; yhteistyötä tehdään koulun ehdoilla. Käsitykset opettajan ja vanhemman rooleista eivät ole muuttuneet. Johtopäätöksenä tuloksista todetaan, että opetuksen eriyttäminen on tärkeää sekä lapsen että yhteistyön kannalta. Opetuksen resursseihin ja ryhmäkokoihin on syytä kiinnittää huomiota, jotta opettajilla on aidosti mahdollisuus vastata lasten yksilöllisiin tarpeisiin. Tämä on erityisen tärkeää alkuopetuksessa, jossa oppilas muodostaa käsitystä itsestään oppijana. Onnistuneella siirtymällä on keskeinen merkitys sekä lapsen tulevalle koulupolulle että kodin ja koulun yhteistyölle myös jatkossa.

Luokanopettajien asenteet ADHD-diagnosoituja ja diagnosoimattomia, levottomia oppilaita kohtaan

Tämän tutkielman tarkoituksena on pyrkiä kuvailemaan luokanopettajien asenteita perusopetuksessa olevia ADHD-diagnoosin saaneita oppilaita kohtaan. Tavoitteena on tutkia myös millaisia vaikutuksia diagnosoinnilla on opettajan työskentelyyn sekä miten opettajat näkevät diagnosoinnin vaikuttavan oppilaan koulunkäyntiin. Tutkielmassa selvitetään lisäksi opettajan koulutustaustan ja työkokemuksen keston merkitystä ADHD-diagnosoidun oppilaan kanssa työskentelyssä. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita myös opettajien suhtautumisesta moniammatilliseen yhteistyöhön ADHD-diagnosoituihin oppilaisiin liittyen. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä tilastojen mukaan lähes jokaisesta perusopetuksen luokasta löytyy ainakin yksi ADHD-diagnosoitu oppilas. Tutkimusjoukko muodostui 150 suomalaisesta alakoulun luokanopettajasta. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, joka sisälsi väittämiä ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksesta selvisi, että opettajien asenteet olivat myönteisempiä diagnosoituja oppilaita kuin muita diagnosoimattomia, levottomia oppilaita kohtaan. Opettajat kokivat diagnosoinnin positiivisena asiana sekä omaan työskentelyyn että oppilaan koulunkäyntiin liittyen. Koulutuksen ei koettu tarjoavan välineitä ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kanssa työskentelyyn, mutta työkokemuksen merkitys koettiin positiivisena. Myös moniammatilliseen yhteistyöhön suhtauduttiin myönteisesti ja sen nähtiin helpottavan arkea erityisesti silloin, kun yhteistyö oli monipuolista ja toimivaa. Tulosten perusteella opettajien olisi tärkeä kiinnittää huomiota omiin asenteisiinsa ja suhtautumiseensa erityisesti, kun työskennellään ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kanssa. Opettajalla olisi hyvä olla selkeä tieto siitä, mikä ADHD-diagnoosi on ja millä tavoin se vaikuttaa opettajan työskentelytapoihin sekä oppilaan koulunkäyntiin. Hyvällä tietämyksellä ja tiedostamisella pystytään takaamaan oppilaille tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen kohtelu yksilöllistä huomioimista unohtamatta.

Musiikki ja draama lasten pelon ja kivun lievittäjänä : hoitajien käyttämät menetelmät ja niiden vaikutus

Opinnäytetyö on osa hanketta draama ja musiikki lasten pelon ja kivun lievittäjänä, joka toteutettiin yhteistyössä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lasten- ja nuorten sairaalan sekä Turun yliopiston Hoitotieteen laitoksen kanssa. Hanke on viisivuotinen ja opinnäytetyö on viimeisiä, jotka siihen kuuluvat. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, kuinka sairaanhoitajat käyttävät draaman ja musiikin interventioita lasten pelkojen ja kipujen lievityksessä, sekä kuinka menetelmät vaikuttavat lasten pelkoihin ja kipuihin. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät edistävät/ estävät menetelmien käyttöä. Asioihin tutustuttiin ensin kirjallisuuskatsauksen avulla. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelulla ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Analyysiyksikkönä käytettiin ajatuksellista kokonaisuutta. Haastatteluun osallistui kolme (N = 3) hoitajaa, joista kaksi oli saanut opetusta musiikin ja draaman interventioiden käyttöön. Opinnäytetyössä kiinnitettiin huomiota eettisiin ja laadullisiin kysymyksiin. Eettisyys otettiin huomioon erityisesti haastattelutilanteessa sekä litteroinnissa. Laadullisista kysymyksistä pohdittiin etenkin sitä, miten luotettava opinnäytetyö on ja kuinka hyvin se on yleistettävissä. Tulokset osoittivat hoitajien ja lasten olevan halukkaita käyttämään draaman ja musiikin menetelmiä. Eniten käytettyjä menetelmiä olivat sadut ja laulaminen. Hoitajat kokivat menetelmien vähentävän lasten pelkoja ja kipuja erityisesti lääkkeellisen hoidon kanssa yhdessä käytettynä. Menetelmien käyttöä edistäviä tekijöitä olivat hoitajan vahva persoona sekä hyvä työilmapiiri. Estäviä tekijöitä olivat hoitajien kiire ja vanhempien läsnäolo osastolla. Hoitajat kokivat, että menetelmiä tulisi käyttää enemmän, mutta totesivat vanhempien ottavan nykyään pääasiallisen vastuun interventioiden käytöstä sairaalassa. Parhaimpaan tulokseen hoitajien mielestä päästään yhdistämällä lääkinnällisiä ja eilääkinnällisiä menetelmiä. Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää, jos aiheesta tehdään jatkotutkimusta. Hankittu aineisto on arvokasta, koska se kuvaa, kuinka menetelmiä kaytetään käytännöntyössä.

Kätilö varhaisen vuorovaikutuksen tukijana erotilanteessa synnytyksen jälkeen

Tämä opinnäytetyö on osa Näyttöön perustuva kätilötyö -hanketta, jonka tavoitteena on löytää keinoja kuinka kätilö voi tukea varhaista vuorovaikutusta tilanteessa, jossa äiti ja vastasyntynyt hoidetaan erillään. Aihe on noussut tarpeesta parantaa äitien kokemuksia ja ohjausta lapsivuode- sekä vastasyntyneiden tarkkailuosastoilla. Opinnäytetyömme on kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin hoitotieteellisistä tietokannoista, Ovidista, Cinahlista, PubMedista ja Kurresta. Aineiston kokonaismäärä oli 26 tutkimusta tai artikkelia, joista 8 on suomenkielisiä tutkimuksia ja 18 englanninkielisiä tutkimusartikkeleita. Aineisto analysoitiin induktiivisesti laadullisen sisällön analyysin avulla. Kirjallisuuskatsauksemme tulokset tuovat esiin mahdollisia hoitotyön toimintoja, joilla kätilö voi tukea äidin ja vastasyntyneen varhaista vuorovaikutusta erotilanteessa. Keskeisiksi tuloksiksi nousi esille koko perheen huomioiminen hoidon toteuttamisessa. Perhekeskeisyys on periaate, joka ohjaa kätilön toimintaa. Kätilön tulee tukea koko perheen varhaista vuorovaikutusta ja tarjota mahdollisimman hyvät lähtökohdat perheen tulevaisuudelle. Tuloksina saimme myös konkreettisia keinoja, kuten vanhempien kannustaminen osallistumaan vauvan hoitoon ja imetysohjauksen antaminen äidille ja vanhempien rohkaiseminen kenguruhoitoon, joilla kätilö voi tukea varhaista vuorovaikutusta tilanteessa, jossa äiti ja vastasyntynyt hoidetaan erillään. Kirjallisuuskatsaukseemme käytimme tutkimuksia, jotka oli tehty äidin tai vanhempien kokemuksien pohjalta. Äidin tai vanhempien näkökulmasta tehdyt tutkimukset antoivat arvokasta tietoa äitien ja isien kokemuksista, kun he ovat joutuneet erilleen vastasyntyneestä vauvastaan. Tämän tiedon pohjalta saimme erilaisia keinoja, joilla kätilö voi tukea varhaista vuorovaikutusta erotilanteessa. Aihetta on tutkittu paljon äidin ja vanhempien kokemusten kautta. Kehitys ehdotuksena voisi olla hoitajien kokemuksiin pohjautuvia tutkimuksia, jotka kartoittavat esimerkiksi sosiaalisen tuen antamista rajoittavia tekijöitä. Mielenkiintoista olisi tutkia myös isien kokemuksia varhaisesta vuorovaikutuksesta erotilanteessa, sekä vuorovaikutuksen kehittymistä vauvan kotiin pääsyn jälkeen.