Nuorten psyykkinen pahoinvointi erityisopettajien silmin

Tutkimus tarkastelee erityisopettajien näkemyksiin perustuen nuorten psyykkistä pahoinvointia sekä yleisesti ilmiönä, että tarkemmin yläkoulukontekstissa. Tutkimuksen käsittely perustuu näkemykseen peruskoulun merkittävästä roolista nuorten psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Tutkimuksen tarkoituksena on myös kartoittaa maamme koulujärjestelmän mahdollisuuksia vaikuttaa ja puuttua nuorten psyykkisen pahoinvoinnin tilaan. Lisäksi perehdytään erityisopettajien näkemyksiin erityisopettajakoulutuksen antamista valmiuksista kohdata, tunnistaa ja reagoida nuorten psyykkiseen pahoinvointiin yläkouluissa. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan nuorten psyykkistä pahoinvointia tilastojen ja aikaisempien tutkimusten valossa. Teoriaosuudessa perehdytään pahoinvoinnin esiintyvyyteen, ilmenemiseen, psyykkiseen kehitykseen sekä riski-, ja suojaaviin tekijöihin. Työn empiirisessä osiossa kuvataan nuorten psyykkistä pahoinvointia Uudellamaalla työskentelevien erityisopettajien henkilökohtaisten kokemusten pohjalta. Osiossa tarkastellaan psyykkisen pahoinvoinnin esiintyvyyttä, ilmenemistä, taustatekijöitä, tulevaisuuden näkymiä, vaikuttamiskeinoja sekä erityisopettajakoulutuksen antamia valmiuksia reagoida ilmiöön. Tutkimukseen osallistui 118 Uudellamaalla työskentelevää yläkoulun erityisopettajaa. Aineisto kerättiin survey-tutkimuksella sähköistä ohjelmaa hyödyntäen. Tulokset eivät ole yleistettävissä koko Suomen erityisopettajiin, sillä aineisto kerättiin vain yhdestä maakunnasta. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä maamme nuorison psyykkisen pahoinvoinnin tilasta ja koulujen keinoista taistella pahoinvointia vastaan. Nuorten psyykkisen pahoinvoinnin koetaan lisääntyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Näin kokee enemmistö erityisopettajista. Myös tulevaisuudessa pahoinvoinnin uskotaan lisääntyvän. Keskeisimmät psyykkistä pahoinvointia selittävinä tekijöinä nähdään perheiden ongelmat ja heikentynyt vanhemmuus, kiire-, tehokkuus-, ja individualismia korostava yhteiskunta, puuttumisresurssien vähyys sekä yleistynyt teknologian ja sosiaalisen median ylenpalttinen käyttö. Yläkouluissa psyykkinen oireilu näkyy useimmiten poissaoloina, häiriökäyttäytymisenä tai vetäytymisenä. Pahoinvointia koetaan yhtä paljon kaikilla luokka-asteilla sukupuolesta riippumatta. Poikien koetaan ilmaisevan pahaa oloaan ulospäin - tyttöjen oireillessa sisäänpäin. Tosin ilmaisumuodoissa korostuvat yksilölliset tekijät. Kouluissa on käytössä monipuolisia keinoja vaikuttaa psyykkisen pahoinvoinnin tilaan. Kuten tuloksista käy ilmi, voitaisiin yhteiskunnallisesti tehdä kuitenkin vielä paljon nykyistä enemmän. Erityisopettajakoulutus koetaan teoriapainotteiseksi, käytännön yhteyksien jäädessä liian vähäisiksi. Teorian ei kuitenkaan koeta sisältävät tarpeeksi tietoa mielenterveydestä ja oireilevan nuoren kohtaamisesta. Harjoittelu-, ja tutustumisjaksoja kaivataan koulutukseen huomattavasti lisää.

Ohjaava opetustyyli – opetushenkilöstön käsityksiä ja kokemuksia

Tutkielman aiheena oli selvittää, millaisia käsityksiä opetushenkilöstöllä on ohjaavasta opetustyylistä: Mitä ohjaavalla opetuksella tavoitellaan, millaisia toimintatapoja opetus sisältää ja millaisia haasteita opetushenkilöstö arjessa kohtaa. Alun teoreettisessa osuudessa kuvataan kolmen ohjaavan opetustyylin mallia: Feuersteinin ohjattu oppimiskokemus (Mediated Learning Experience), ohjaava opetuskeskustelu eli scaffolding ja dynaaminen arviointi. Keskeistä näissä malleissa on, että oppija nähdään tiedon aktiivisena prosessoijana, oppiminen tapahtuu taitavamman ohjauksessa ja tavoitteena oppimisessa on oppijan ajattelutaitojen ja oppimisprosessien kehittyminen. Tutkielma on laadullinen, fenomenografinen, tutkimus. Tutkielman aineisto koostui kahdeksan henkilön haastattelusta Uudenmaan opetusyksiköistä. Heistä viisi oli työssä peruskoulun ala- tai yläluokilla ja kolme ammatillisessa peruskoulutuksessa. Haastateltavat olivat työssä sekä yleis- että erityisopetuksessa. Tulokset osoittivat, että haastateltavat pitivät tärkeänä oppijan aktiivista roolia oppimisessa, itseohjautuvuuden kehittymistä ja positiivista näkemystä itsestä oppijana. Oppijan omaa ajattelua korostettiin, ja sen nähtiin kehittyvän taitavamman henkilön ohjauksessa. Tuloksissa näkyi, että haastateltavien käsitys oli ohjaavan opetustyylin mukainen, mutta ajattelutaitojen tietoista ja käsitteidenkäytön täsmällistä ohjaamista esiintyi haastateltavien puheessa melko vähän. Ajattelutaidot ja ongelmanratkaisutaidot ovat esimerkiksi peruskoulun uuden opetussuunnitelman (2014) yleisiä tavoitteita. Tämän tutkielman perusteella ohjaavan opetustyylin mukaista toimintamallia ja ajattelutapaa voisi kouluttamalla tuoda enemmän opetushenkilöstön tietoisuuteen ja toimintaan. Kyse ei ole pelkästään ajattelutaitojen ohjaamisen opettelusta, vaan myös näkökulman ja opettajan roolin muutoksesta sisällön tarjoajasta oppimisen ohjaamiseen.

Huippu-urheilua ja koulunkäyntiä yhdistämässä. Yläkoulu nuoren urheilijan tukena.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon asiantuntijoiden mielestä yläkoulun pitäisi tukea nuorta urheilijaa urheilu-uralla ja missä asioissa. Lisäksi haluttiin selvittää, miten yläkoulu voi tukea nuorta ja missä asioissa nähdään esteitä yläkoulun roolissa nuoren urheilija tukena. Tutkimus suunnattiin viidelle asiantuntijaryhmälle; huippu-urheilijat, ammattivalmentajat, akatemiavalmentajat, akatemiaedustajat ja liikuntapainotteisten yläkoulujen rehtorit. Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselyllä, joka lähetettiin henkilökohtaisella sähköpostilla 135 tutkimukseen valitulle tammikuussa 2016. Yhteensä kyselyyn vastasi 52 asiantuntijaa viidestä eri ryhmästä. Kyselyssä käytettiin sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä. Tulosten tulkinnassa pääpaino oli avointen kysymysten analysoinnissa. Avoimet kysymykset analysoitiin aineistolähtöisellä analyysillä. Suljettujen kysymysten vastauksia hyödynnettiin tukemaan laadullista aineistoa. Suljettujen kysymysten määrällinen aineisto analysoitiin kuvailevilla perusmenetelmillä. Yläkoulun tukea nuorta urheilijaa kohtaan pidettiin tärkeänä. Kolme eniten mainintoja saanutta asiaa, jossa koulun tulisi tukea nuorta urheilijaa olivat harjoittelu, elämänhallinta ja kouluasioissa tukeminen. Yläkoulun tukea nuorta urheilijaa kohtaan voitaisiin parantaa yhteistyöllä, harjoitusolosuhteiden kehittämisellä ja opiskelumahdollisuuksien laajentumisella sekä erilaisilla tukimuodoilla. Esteiksi yläkoulun roolissa tukea nuorta urheilijaa nähtiin koulun joustamattomuus, asenteet, resurssien puute ja tasa-arvo.

Franchising-yrittäjän markkinoinnin haasteet: Case franchising-verkoston toimintaympäristö

Franchising-yrityksessä markkinointi kohtaa erilaisia haasteita kuin perinteisessä yrityksessä. Yrittäjällä saattaa olla vapaat kädet, mutta tämän on aina noudatettava päämiehensä ohjeistusta. Tutkielman aihe valikoitui käytännön kokemuksen kautta ja sitä jalostettiin tieteelliseen kontekstiin sopivaksi. Tutkielmassa tarkastellaan franchising-verkoston toimintaympäristöä, minkä avulla tutkimusongelmana olevien haasteiden havainnoiminen on mahdollista. Tutkimusongelmaa on lähestytty sekä vertikaalisten että horisontaalisten tekijöiden kautta. Vertikaaliset haasteet kohdistuvat pääasiassa franchising-ottajan ja franchising-antajan välille. Horisontaaliset ongelmat esiintyvät yrittäjien välillä. Teoria ja empiria on sidottu toisiinsa tiiviisti samassa luvussa, jolloin tutkielma kuvaa aihetta ja ongelmaa yhtenevästi. Aihetta lähestytään narratiivisen kuvauksen kautta, jotta lukija hahmottaa tutkimusongelman taustoja konkrettisesti. Tutkielma on toteutettu laadullisen tutkimuksen avulla. Haastateltavat on valittu laadukkuutta silmällä pitäen eri aloilta ja toimenkuvista. Pääasiallinen aineisto on kerätty yrittäjien teemahaastatteluista, jolloin vastauksia ei ole ohjailtu tarkkojen kysymyksien avulla vaan he ovat vapaasti voineet kertoa näkemyksistään. Tutkielman havainnot tukevat osaltaan aiempia tutkimuksia, mutta mielenkiintoisia poikkeavuuksia löytyi. Kirjallisuudessa paljon havaintoja saanut vapaamatkustaminen koettiin tutkituissa franchising-verkostoissa hyvin vähäiseksi. Sen aiheuttamat ongelmat tunnistetaan siitä huolimatta. Viestinnän merkitys sekä päämiehen että muiden yrittäjien suuntaan koettiin tärkeäksi onnistumisen varmistajaksi jokaisessa ketjussa. Yhteistyö yrittäjien kesken helpottaa markkinoinnin toteutusta ja tiivistää verkoston toimintaa. Franchising-yrityksessä valmiit tuotteet ja ohjattu hinnoittelu koetaan hyvänä niin kauan, kun kilpailukyky säilyy. Markkinoinnin toteutus on paikallisesti pitkälti yrittäjän omissa käsissä. Ketjut tukevat toteutusta ja tekevät laajempaa markkinointia. Tutkielma vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia franchising-yrittäjän toimintaympäristöstä, mutta tuo mielenkiintoisia havaintoja erityisesti vapaamatkustuksen vähäisyydestä. Monet haasteet ovat eri aloilla samankaltaisia. Franchising-yrittäjän mahdollisuudet markkinointiin ovat tutkielman perusteella hyvin laajat, mutta tarkasti ohjeistetut.