Prevalence of self-medication in the adult population of Brazil: a systematic review

OBJECTIVE To evaluate the prevalence of self-medication in Brazil’s adult population.METHODS Systematic review of cross-sectional population-based studies. The following databases were used: Medline, Embase, Scopus, ISI, CINAHL, Cochrane Library, CRD, Lilacs, SciELO, the Banco de teses brasileiras(Brazilian theses database) (Capes) and files from the Portal Domínio Público (Brazilian Public Domain). In addition, the reference lists from relevant studies were examined to identify potentially eligible articles. There were no applied restrictions in terms of the publication date, language or publication status. Data related to publication, population, methods and prevalence of self-medication were extracted by three independent researchers. Methodological quality was assessed following eight criteria related to sampling, measurement and presentation of results. The prevalences were measured from participants who used at least one medication during the recall period of the studies.RESULTS The literature screening identified 2,778 records, from which 12 were included for analysis. Most studies were conducted in the Southeastern region of Brazil, after 2000 and with a 15-day recall period. Only five studies achieved high methodological quality, of which one study had a 7-day recall period, in which the prevalence of self-medication was 22.9% (95%CI 14.6;33.9). The prevalence of self-medication in three studies of high methodological quality with a 15-day recall period was 35.0% (95%CI 29.0;40.0, I2 = 83.9%) in the adult Brazilian population.CONCLUSIONS Despite differences in the methodologies of the included studies, the results of this systematic review indicate that a significant proportion of the adult Brazilian population self-medicates. It is suggested that future research projects that assess self-medication in Brazil standardize their methods.

Safety and efficacy of fenproporex for obesity treatment: a systematic review

ABSTRACT OBJECTIVE To evaluate clinical evidence on the safety and efficacy of fenproporex for treating obesity. METHODS MEDLINE, LILACS and Cochrane Controlled Trials Register were searched as well as references cited by articles and relevant documents. Two authors independently assessed the studies for inclusion and regarding risk of bias, collected data, and accuracy. Eligible studies were all those placebo-controlled that provided data on the efficacy and safety of Fenproporex to treat obesity. RESULTS Only four controlled studies met the inclusion criteria. One randomized, placebo-controlled trial on Fenproporex was found on electronic databases. Three placebo-controlled studies (in non-indexed journals) were identified by hand-searching. Patients with cardiovascular and other comorbidities were excluded in all studies. Trials lasted from 40 to 364 days and doses ranged from 20 to 33.6 mg/d. All controlled studies found that weight loss among Fenproporex-treated patients was greater than that produced by the placebo, but drug effect was modest. Fenproporex produced additional weight reductions of 4.7 kg (one year), 3.8 kg (six months) and 1.55 kg (two months) in average, in relation to diet and exercise only (three trials). Insomnia, irritability, and anxiety were the most frequently reported side effects in the four studies. CONCLUSIONS There is a paucity of randomized, placebo-controlled trials on Fenproporex and those identified here present major methodological flaws. These studies suggest that Fenproporex is modestly effective in promoting weight loss. Nonetheless, they failed to provide evidence that it reduces obesity-associated morbidity and mortality. Data from these studies are insufficient to determine the risk-benefit profile of Fenproporex. Abuse potential and amphetamine-like adverse effects are causes for concern.

Safety and Effectiveness of the Genous™ Endothelial Progenitor Cell-Capture Stent in the First Year Following ST-Elevation Acute Myocardial Infarction: A Single Center Experience and Review of the Literature

PURPOSE: The Genous™ stent (GS) is designed to accelerate endothelization, which is potentially useful in the pro-thrombotic environment of ST-elevation acute myocardial infarction (STEMI). We aimed to evaluate the safety and effectiveness of the GS in the first year following primary percutaneous coronary intervention (PCI) and to compare our results with the few previously published studies. METHODS AND MATERIALS: All patients admitted to a single center due to STEMI that underwent primary PCI using exclusively GS, between May 2006 and January 2012, were enrolled. The primary study endpoints were major adverse cardiac events (MACEs), defined as the composite of cardiac death, acute myocardial infarction and target vessel revascularization, at one and 12months. RESULTS: In the cohort of 109 patients (73.4% male, 59 ±12years), 24.8% were diabetic. PCI was performed in 116 lesions with angiographic success in 99.1%, using 148 GS with median diameter of 3.00mm (2.50-4.00) and median length of 15mm (9-33). Cumulative MACEs were 2.8% at one month and 6.4% at 12months. Three stent thromboses (2.8%), all subacute, and one stent restenosis (0.9%) occurred. These accounted for the four target vessel revascularizations (3.7%). At 12months, 33.9% of patients were not on dual antiplatelet therapy. CONCLUSIONS: GS was safe and effective in the first year following primary PCI in STEMI, with an apparently safer profile comparing with the previously published data. SUMMARY: We report the safety and effectiveness of the Genous™ stent (GS) in the first year following primary percutaneous coronary intervention in ST-elevation acute myocardial infarction. A comprehensive review of the few studies that have been published on this subject was included and some suggest a less safe profile of the GS. Our results and the critical review included may add information and reinforce the safety and effectiveness of the GS in ST-elevation in acute myocardial infarction.

Safety and occlusion rates of surgical treatment of unruptured intracranial aneurysms: a systematic review and meta-analysis of the literature from 1990 to 2011.

BACKGROUND AND PURPOSE: Surgical clipping of unruptured intracranial aneurysms (UIAs) has recently been challenged by the emergence of endovascular treatment. We performed an updated systematic review and meta-analysis on the surgical treatment of UIAs, in an attempt to determine the aneurysm occlusion rates and safety of surgery in the modern era. METHODS: A detailed protocol was developed prior to conducting the review according to the Cochrane Collaboration guidelines. Electronic databases spanning January 1990-April 2011 were searched, complemented by hand searching. Heterogeneity was assessed using I(2), and publication bias with funnel plots. Surgical mortality and morbidity were analysed with weighted random effect models. RESULTS: 60 studies with 9845 patients harbouring 10 845 aneurysms were included. Mortality occurred in 157 patients (1.7%; 99% CI 0.9% to 3.0%; I(2)=82%). Unfavourable outcomes, including death, occurred in 692 patients (6.7%; 99% CI 4.9% to 9.0%; I(2)=85%). Morbidity rates were significantly greater in higher quality studies, and with large or posterior circulation aneurysms. Reported morbidity rates decreased over time. Studies were generally of poor quality; funnel plots showed heterogeneous results and publication bias, and data on aneurysm occlusion rates were scant. CONCLUSIONS: In studies published between 1990 and 2011, clipping of UIAs was associated with 1.7% mortality and 6.7% overall morbidity. The reputed durability of clipping has not been rigorously documented. Due to the quality of the included studies, the available literature cannot properly guide clinical decisions.

Repeat Gamma Knife surgery for recurrent trigeminal neuralgia: long-term outcomes and systematic review.

Object The purpose of this study was to establish the safety and efficacy of repeat Gamma Knife surgery (GKS) for recurrent trigeminal neuralgia (TN). Methods Using the prospective database of TN patients treated with GKS in Timone University Hospital (Marseille, France), data were analyzed for 737 patients undergoing GKS for TN Type 1 from July 1992 to November 2010. Among the 497 patients with initial pain cessation, 34.4% (157/456 with ≥ 1-year follow-up) experienced at least 1 recurrence. Thirteen patients (1.8%) were considered for a second GKS, proposed only if the patients had good and prolonged initial pain cessation after the first GKS, with no other treatment alternative at the moment of recurrence. As for the first GKS, a single 4-mm isocenter was positioned in the cisternal portion of the trigeminal nerve at a median distance of 7.6 mm (range 4-14 mm) anterior to the emergence of the nerve (retrogasserian target). A median maximum dose of 90 Gy (range 70-90 Gy) was delivered. Data for 9 patients with at least 1-year followup were analyzed. A systematic review of literature was also performed, and results are compared with those of the Marseille study. Results The median time to retreatment in the Marseille study was 72 months (range 12-125 months) and in the literature it was 17 months (range 3-146 months). In the Marseille study, the median follow-up period was 33.9 months (range 12-96 months), and 8 of 9 patients (88.9%) had initial pain cessation with a median of 6.5 days (range 1-180 days). The actuarial rate for new hypesthesia was 33.3% at 6 months and 50% at 1 year, which remained stable for 7 years. The actuarial probabilities of maintaining pain relief without medication at 6 months and 1 year were 100% and 75%, respectively, and remained stable for 7 years. The systematic review analyzed 20 peer-reviewed studies reporting outcomes for repeat GKS for recurrent TN, with a total of 626 patients. Both the selection of the cases for retreatment and the way of reporting outcomes vary widely among studies, with a median rate for initial pain cessation of 88% (range 60%-100%) and for new hypesthesia of 33% (range 11%-80%). Conclusions Results from the Marseille study raise the question of surgical alternatives after failed GKS for TN. The rates of initial pain cessation and recurrence seem comparable to, or even better than, those of the first GKS, according to different studies, but toxicity is much higher, both in the Marseille study and in the published data. Neither the Marseille study data nor literature data answer the 3 cardinal questions regarding repeat radiosurgery in recurrent TN: which patients to retreat, which target is optimal, and which dose to use.

Review of Roles & Responsibilities of the Food Safety Promotion Board (FSPB/SafeFood)

The Department carried out a review during 2012 on FSPB’s work in the food safety, diet and nutrition areas. This review, approved by the Minister on 25 January 2013, provides a summary of the responses received and recommendations made. Click here to download   PDF 63KB  

Using the costs of drug therapy to screen patients for a community pharmacy-based medication review program

Objectives: To measure the positive predictive value (PPV) of the cost of drug therapy (threshold = 2000 Swiss francs [CHF], US$1440, <euro>1360) as a screening criterion for identifying patients who may benefit from medication review (MR). To describe identified drug-related problems (DRPs) and expense problems (EPs), and to estimate potential savings if all recommendations were accepted. Setting Five voluntary Swiss community pharmacies. Methods: Of 12,680 patients, 592 (4.7%) had drug therapy costs exceeding 2000 CHF over a six-month period from July 1 to December 31, 2002. This threshold limit was set to identify high-risk patients for DRPs and EPs. Three pharmacists consecutively conducted a medication review based on the pharmaceutical charts of 125 sampled patients who met the inclusion criterion. Main outcome measure: The PPV of a threshold of 2000 CHF for identifying patients who might benefit from a MR: true positives were patients with at least one DRP, while false positives were patients with no DRP. Results: The selection based on this criterion had a PPV of 86% for detecting patients with at least one DRP and 95% if EPs were also considered. There was a mean of 2.64 (SD = 2.20) DRPs per patient and a mean of 2.14 (SD = 1.39) EPs per patient. Of these patients, 90% were over 65 years old or were treated with at least five chronic medications, two common criteria for identifying patients at risk of DRPs. The main types of DRPs were drug-drug interactions, compliance problems and duplicate drugs. Mean daily drug cost per patient was CHF 14.87 (US$10.70, <euro>10.10). A potential savings of CHF 1.67 (US$1.20, <euro>1.14) per day (11%) was estimated if all recommendations to solve DRPs and EPs suggested herein were implemented. Conclusion: Further studies should investigate whether the potential benefit of medication reviews in preventing DRPs and containing costs in this patient group can be confirmed in a real practice environment. [Authors]

Report on a review of the Boiler and Pressure Vessel Safety Program and the Elevator and Escalator Safety Program administered by Iowa Workforce Development for the period July 1, 2008 through June 30, 2010

Report on a review of the Boiler and Pressure Vessel Safety Program and the Elevator and Escalator Safety Program administered by Iowa Workforce Development for the period July 1, 2008 through June 30, 2010

Efficacy and safety of aripiprazole in the treatment of bipolar disorder: a systematic review.

Abstract BACKGROUND: The current article is a systematic review concerning the efficacy and safety of aripiprazole in the treatment of bipolar disorder. METHODS: A systematic Medline and repositories search concerning the usefulness of aripiprazole in bipolar disorder was performed, with the combination of the words 'aripiprazole' and 'bipolar'. RESULTS: The search returned 184 articles and was last updated on 15 April 2009. An additional search included repositories of clinical trials and previous systematic reviews specifically in order to trace unpublished trials. There were seven placebo-controlled randomised controlled trials (RCTs), six with comparator studies and one with add-on studies. They assessed the usefulness of aripiprazole in acute mania, acute bipolar depression and during the maintenance phase in comparison to placebo, lithium or haloperidol. CONCLUSION: Aripiprazole appears effective for the treatment and prophylaxis against mania. The data on bipolar depression are so far negative, however there is a need for further study at lower dosages. The most frequent adverse effects are extrapyramidal signs and symptoms, especially akathisia, without any significant weight gain, hyperprolactinaemia or laboratory test changes.

Oops! Another medication error : a literature review of contributing factors and methods to prevent medication errors

The purpose of this bachelor's thesis was to chart scientific research articles to present contributing factors to medication errors done by nurses in a hospital setting, and introduce methods to prevent medication errors. Additionally, international and Finnish research was combined and findings were reflected in relation to the Finnish health care system. Literature review was conducted out of 23 scientific articles. Data was searched systematically from CINAHL, MEDIC and MEDLINE databases, and also manually. Literature was analysed and the findings combined using inductive content analysis. Findings revealed that both organisational and individual factors contributed to medication errors. High workload, communication breakdowns, unsuitable working environment, distractions and interruptions, and similar medication products were identified as organisational factors. Individual factors included nurses' inability to follow protocol, inadequate knowledge of medications and personal qualities of the nurse. Developing and improving the physical environment, error reporting, and medication management protocols were emphasised as methods to prevent medication errors. Investing to the staff's competence and well-being was also identified as a prevention method. The number of Finnish articles was small, and therefore the applicability of the findings to Finland is difficult to assess. However, the findings seem to fit to the Finnish health care system relatively well. Further research is needed to identify those factors that contribute to medication errors in Finland. This is a necessity for the development of methods to prevent medication errors that fit in to the Finnish health care system.

Efficacy, safety and tolerability of linezolid containing regimens in treating MDR-TB and XDR-TB: systematic review and meta-analysis.

Linezolid is used off-label to treat multidrug-resistant tuberculosis (MDR-TB) in absence of systematic evidence. We performed a systematic review and meta-analysis on efficacy, safety and tolerability of linezolid-containing regimes based on individual data analysis. 12 studies (11 countries from three continents) reporting complete information on safety, tolerability, efficacy of linezolid-containing regimes in treating MDR-TB cases were identified based on Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses guidelines. Meta-analysis was performed using the individual data of 121 patients with a definite treatment outcome (cure, completion, death or failure). Most MDR-TB cases achieved sputum smear (86 (92.5%) out of 93) and culture (100 (93.5%) out of 107) conversion after treatment with individualised regimens containing linezolid (median (inter-quartile range) times for smear and culture conversions were 43.5 (21-90) and 61 (29-119) days, respectively) and 99 (81.8%) out of 121 patients were successfully treated. No significant differences were detected in the subgroup efficacy analysis (daily linezolid dosage ≤600 mg versus >600 mg). Adverse events were observed in 63 (58.9%) out of 107 patients, of which 54 (68.4%) out of 79 were major adverse events that included anaemia (38.1%), peripheral neuropathy (47.1%), gastro-intestinal disorders (16.7%), optic neuritis (13.2%) and thrombocytopenia (11.8%). The proportion of adverse events was significantly higher when the linezolid daily dosage exceeded 600 mg. The study results suggest an excellent efficacy but also the necessity of caution in the prescription of linezolid.

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Compliance measurement-guided medication management programs in hypertension : a systematic review

Objectif principal: Il n’est pas démontré que les interventions visant à maîtriser voire modérer la médicamentation de patients atteints d’hypertension peuvent améliorer leur gestion de la maladie. Cette revue systématique propose d’évaluer les programmes de gestion contrôlée de la médicamentation pour l’hypertension, en s’appuyant sur la mesure de l’observance des traitements par les patients (CMGM). Design: Revue systématique. Sources de données: MEDLINE, EMBASE, CENTRAL, résumés de conférences internationales sur l’hypertension et bibliographies des articles pertinents. Méthodes: Des essais contrôlés randomisés (ECR) et des études observationnelles (EO) ont été évalués par 2 réviseurs indépendants. L’évaluation de la qualité (de ce matériel) a été réalisée avec l’aide de l’outil de Cochrane de mesure du risque de biais, et a été estimée selon une échelle à quatre niveaux de qualité Une synthèse narrative des données a été effectuée en raison de l'hétérogénéité importante des études. Résultats: 13 études (8 ECR, 5 EO) de 2150 patients hypertendus ont été prises en compte. Parmi elles, 5 études de CMGM avec l’utilisation de dispositifs électroniques comme seule intervention ont relevé une diminution de la tension artérielle (TA), qui pourrait cependant être expliquée par les biais de mesure. L’amélioration à court terme de la TA sous CMGM dans les interventions complexes a été révélée dans 4 études à qualité faible ou modérée. Dans 4 autres études sur les soins intégrés de qualité supérieure, il n'a pas été possible de distinguer l'impact de la composante CMGM, celle-ci pouvant être compromise par des traitements médicamenteux. L’ensemble des études semble par ailleurs montrer qu’un feed-back régulier au médecin traitant peut être un élément essentiel d’efficacité des traitements CMGM, et peut être facilement assuré par une infirmière ou un pharmacien, grâce à des outils de communication appropriés. Conclusions: Aucune preuve convaincante de l'efficacité des traitements CMGM comme technologie de la santé n’a été établie en raison de designs non-optimaux des études identifiées et des ualités méthodologiques insatisfaisantes de celles-ci. Les recherches futures devraient : suivre les normes de qualité approuvées et les recommandations cliniques actuelles pour le traitement de l'hypertension, inclure des groupes spécifiques de patients avec des problèmes d’attachement aux traitements, et considérer les résultats cliniques et économiques de l'organisation de soins ainsi que les observations rapportées par les patients.

Consumer trust, risk and food safety: a review

Consumers' attitudes to trust and risk are key issues in food safety research and attention needs to be focused on clearly defining a framework for analysing consumer behaviour in these terms. In order to achieve this, a detailed review of the recent literature surrounding risk, trust and the relationship between the two must be conducted. This paper aims to collate the current social sciences literature in the fields of food safety, trust and risk. It provides an insight into the economic and other modelling procedures available to measure consumers' attitudes to risk and trust in food safety and specifically notes the need for future research to concentrate on examining risk and trust as inter-related variables rather than two distinct, mutually exclusive concepts. A framework is proposed which it is hoped will assist in devising more effective research to support risk communication to consumers.