Maanpuolustuskorkeakoulun sotilashenkilöstön fyysisen kunnon ja sairauspoissaolojen väliset yhteydet

Sairauspoissaoloista aiheutuu työnantajille isot kustannukset. Puolustusvoimien vuoden 2013 henkilöstötilinpäätöksen mukaan sairauspoissaoloista aiheutui kustannuksia yli 34 miljoonaa euroa ja vuonna 2014 kustannuksia aiheutui yli 38 miljoonaa euroa. Fyysisellä kunnolla ja liikunta-aktiivisuudella on todettu olevan yhteys työkykyyn ja sairauspoissaolojen määrään. Fyysisesti hyvässä kunnossa oleva työntekijä sairastaa vähemmän ja työn tuloksellisuus on tutkitusti parempi. Sairauspoissaolojen vähenemisen myötä syntyy säästöjä, tuloksellisuus kasvaa ja työn laatu nousee. Sotilaiden fyysinen toimintakyky arvioidaan vuosittain suoritetuilla fyysisen kunnon testeillä. Sotilashenkilöstön fyysisestä kunnosta ja sairauspoissaoloista kerättäviä tietoja voidaan hyödyntää tutkittaessa keinoja, joilla sairauspoissaoloja voidaan vähentää ja hallita entistä paremmin. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia Maanpuolustuskorkeakoulun sotilashenkilöstön fyysisen kunnon, painoindeksin ja sairauspoissaolojen välisiä yhteyksiä, sairauspoissaolojen syitä ja kuinka paljon kustannuksia sairauspoissaoloista aiheutui vuonna 2013. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS ohjelmalla. Analysoitava aineisto oli koottu Maanpuolustuskorkeakoulun vuoden 2013 henkilöhallintajärjestelmään tallennetuista fyysisen kunnon testien tuloksista ja sairauspoissaoloista. Koehenkilöiden määrä oli 135 sotilasta. Sairauspoissaoloja esiintyi 52 sotilaalla (38,5 %) yhteensä 292 päivää. Sairauspoissaoloja kertyi koko Maanpuolustuskorkeakoulun henkilöstöllä yhteensä 2395 päivää. Kestävyysindeksin ja sairauspoissaolopäivien määrän välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys (β -0,130, p<0,05) Myös painon ja sairauspoissaolopäivien määrän välinen yhteys oli tilastollisesti merkitsevä (β -0,015, p<0,05). Näiden lisäksi lihaskuntoindeksin ja sairauspoissaolojen välillä havaittiin positiivi-nen ja tilastollisesti merkitsevä yhteys (β 0,408, p<0,001). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Maanpuolustuskorkeakoulun sotilashenkilöstön sairauspoissaolot ovat maltilliset verrattuna muun henkilöstön sairauspoissaoloihin. Niillä henkilöillä, joiden kestävyyskuntoindeksi oli parempi, oli vähemmän sairauspoissaolopäiviä. Henkilöillä, joiden lihaskuntoindeksi oli parempi, oli enemmän sairauspoissaolopäiviä. Absoluuttisen lihaskunnon yhteys sairauspoissaolopäiviin oli kuitenkin heikko. Sairauspoissaolojen vähentämiseksi tulisi edelleen tiivistää työnantajan, työterveydenhuollon ja liikunta-alan välistä yhteistyötä. Toimenpiteet sairauspoissaolojen vähentämiseksi tulisi kohdentaa erityisesti siviilihenkilökuntaan. Mahdollisten kunto-ohjelmien tulisi keskittyä kestävyyskunnon kehittämiseen ja painon hallintaan. Sairauspoissaolojen seurantaa tulisi kehittää. Parempi sairauspoissaolojen syiden seuranta antaisi kattavamman tilannekuvan henkilöstön työkykyyn vaikuttavista tekijöistä ja mahdollistaisi ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tarkemman kohdentamisen.

Genetics of inherited small vessel diseases – in search of a novel small vessel disease and modifiers of the clinical course of CADASIL

The genetic and environmental risk factors of vascular cognitive impairment are still largely unknown. This thesis aimed to assess the genetic background of two clinically similar familial small vessel diseases (SVD), CADASIL (Cerebral Autosomal Dominant Arteriopathy with Subcortical Infarcts and Leukoencephalopathy) and Swedish hMID (hereditary multi-infarct dementia of Swedish type). In the first study, selected genetic modifiers of CADASIL were studied in a homogenous Finnish CADASIL population of 134 patients, all carrying the p.Arg133Cys mutation in NOTCH3. Apolipoprotein E (APOE) genotypes, angiotensinogen (AGT) p.Met268Thr polymorphism and eight NOTCH3 polymorphisms were studied, but no associations between any particular genetic variant and first-ever stroke or migraine were seen. In the second study, smoking, statin medication and physical activity were suggested to be the most profound environmental differences among the monozygotic twins with CADASIL. Swedish hMID was for long misdiagnosed as CADASIL. In the third study, the CADASIL diagnosis in the Swedish hMID family was ruled out on the basis of genetic, radiological and pathological findings, and Swedish hMID was suggested to represent a novel SVD. In the fourth study, the gene defect of Swedish hMID was then sought using whole exome sequencing paired with a linkage analysis. The strongest candidate for the pathogenic mutation was a 3’UTR variant in the COL4A1 gene, but further studies are needed to confirm its functionality. This study provided new information about the genetic background of two inherited SVDs. Profound knowledge about the pathogenic mutations causing familial SVD is also important for correct diagnosis and treatment options.

Liikkuvuus osana sotilaan fyysistä toimintakykyä

Sotilaan fyysiseen toimintakykyyn vaikuttavat useat eri tekijät. Merkittävimpiä näistä ovat maksimaalinen hapenottokyky ja lihaskunto. Liikkuvuus voi kuitenkin olla monissa tilanteissa rajoittava tekijänä, vaikka lihaksiston sekä verenkierto- ja hengityselimistön toiminta olisi riittävällä tasolla. Lisäksi tuki- ja liikuntaelinsairaudet aiheuttavat sairauspoissaoloja Puolustusvoimissa niin henkilökunnalle kuin varusmiehillekin. Tutkielman tavoitteena on selvittää millä tavalla liikkuvuus on yhteydessä sotilaan fyysiseen toimintakykyyn. Tarkoituksena on myös selvittää, miten sotilaan tulisi ylläpitää ja kehittää omaa liikkuvuuttaan. Liikkuvuusharjoittelun osalta tutkielmassa on käsitelty eri venytystekniikoita, sekä liikkuvuusharjoittelun hyötyjä ja haittoja. Tutkielma on tehty kirjallisuuskatsauksena. Lähteinä on käytetty lääketieteellisiä ja sotilaallisia tutkimuksia, alan kirjallisuutta ja artikkeleja. Puolustusvoimien oppaita on myös käytetty, liittyen sotilaan fyysisiin vaatimuksiin sekä lihashuollon suorittamiseen. Tutkielma on rajattu pääosin suomalaiseen jalkaväen taistelijaan sekä alaraajojen niveliin. Liikkuvuus on useissa eri sotilaan tekemissä suorituksissa rajoittava tekijä. Vasta todella huono liikkuvuus estää suorittamasta erilaisia liikkeitä, jolloin liikkuvuuden merkitys vammojen ennaltaehkäisyssä korostuu. Yliliikkuvat nivelet tai kireät lihakset estävät turvallisen liikkumisen, kantamisen tai muun vastaavan fyysisen suorituksen. Oikein suoritetuilla liikkuvuusharjoitteilla pystytään kehittämään aktiivista ja passiivista liikkuvuutta. Toisaalta väärin tai väärään aikaan suoritetut harjoitteet voivat lisätä loukkaantumisriskiä tai heikentää fyysistä suorituskykyä hetkellisesti. Liikkuvuusharjoittelussa tulisi kiinnittää huomiota venytystekniikkaan, venytyksen kestoon ja tuntemuksiin. Venytystekniikka tulee valita tarkoituksen mukaan. Tavoitteena voi olla esimerkiksi aktiivisen tai passiivisen liikkuvuuden kehittäminen. Kantamukset vaikuttavat myös sotilaan fyysiseen toimintakykyyn. Liikkuvuus kärsii ylimääräisen kuorman lisääntyessä, jolloin sotilaan liike on hitaampaa. Tällöin myös niveliin kohdistuu enemmän rasitusta. Sotilas voi vaikuttaa omaan fyysiseen toimintakykyynsä huolehtimalla omasta liikkuvuu-destaan. Fyysiseen harjoitteluun voidaan vaikuttaa positiivisesti venyttelyllä. Varusmiesten tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisemiseksi liikkuvuuteen ja liikkuvuusharjoitteluun tulisi kiinnittää enemmän huomiota niin henkilökohtaisella tasolla kuin kouluttajienkin toimesta. Kouluttajan tulee toimia esimerkkinä alaisilleen, joten esimerkiksi liikunta-koulutuksissa vaaditaan näiden asioiden hallintaa. Liikkuvuustesteillä pystyttäisiin seuraamaan liikkuvuuden kehittymistä sekä mahdollisesti vähentämään rasitusvammoja. Tällä hetkellä Puolustusvoimilla ei ole käytössä liikkuvuustestejä.

Sedentary behaviour and health with special reference to obesity and fatty liver in early midlife. The Cardiovascular risk in Young Finns Study

Background: Physical inactivity and positive energy balance pose a risk to health. They increase the risk of obesity and associated non-communicable diseases. Recently, also sedentary behaviour has been associated with obesity and non-communicable diseases. Nevertheless, it has been unclear which type of sedentary behaviour is the most harmful. It is also unknown whether the relationship of sedentary behaviour with obesity is truly independent of other factors, for example physical activity and diet. Longitudinal data are limited, and the direction of causality and the mechanism of action are still unknown. Aims: The aim of this study was 1) to identify the type of sedentary behaviour having the strongest association with obesity, 2) to explore the causal relationship of sedentary behaviour and weight increase, and 3) to additionally, investigate the relationship of sedentary behaviour with fatty liver. These were studied in cross-sectional and/or longitudinal settings using data from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Special emphasis was put on the evaluation of a wide range of other lifestyle factors and risks for obesity and fatty liver. Subjects: 2,060 subjects (aged 33-50 years in 2011, of which 55 % were female) from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study participating in follow-ups in 2001, 2007, and 2011. Measures: Self-reported time spent in various types of sedentary behaviour (I), or TV viewing time (I-III). Measured body weight, height and waist circumference (I-III), and genetic variants for high BMI (I). Fasting plasma concentrations of gamma-glutamyltransferase enzyme and triglyceride, calculated Fatty Liver Index (based on gamma-glutamyltransferase and triglyceride concentration, BMI and waist circumference), and the amount of intrahepatic fat measured with ultrasound (III). Self-reported leisure-time physical activity and active commuting, occupational physical activity, energy intake, diet, alcohol consumption, smoking, socioeconomic status, and sleep duration as possible confounders were considered (I-III). Results: TV viewing is the sedentary behaviour type that has the strongest association with obesity. Sedentary behaviour (TV viewing) precedes weight increase, and not the other way around. Sedentary behaviour (TV viewing) is associated with increased risk of fatty liver. Conclusions: Sedentary behaviour (especially high TV viewing time) is associated with increased risks of obesity and fatty liver. Intervention studies are needed to assess whether reduction of TV time would prevent obesity and fatty liver.

Tanssin merkitykset kuudesluokkalaisten poikien kokemina

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä kuudesluokkalaiset pojat löytävät tanssista ennen ja jälkeen tanssijakson. Jakso koostui kahdeksasta liikunta- ja musiikkitunneilla pidetystä tanssitunnista. Lisäksi tutkittiin, millaisia ennakkoluuloja pojilla on tanssia kohtaan. Näitä selvitettiin ryhmähaastatteluilla. Sekä haastatteluissa että jakson suunnittelussa käytettiin apuna liikunnan merkitysulottuvuuksia ja muuta tutkimuksessa esiteltyä tanssin lähdekirjallisuutta. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja lähestymistavaltaan fenomenologis-hermeneuttinen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla syksyn 2015 aikana, jolloin pidettiin myös tanssijakso. Tutkimuksen kohdejoukkona oli viisitoista kuudesluokkalaista poikaa eräästä satakuntalaisesta koulusta. Haastatteluaineisto litteroitiin ja analysoitiin sen jälkeen teoriaohjaavalla sisällönanalyysirungolla. Ennakkoluuloja kartoittaessa tutkimuksesta selvisi, että pojat pitivät tanssia outona, nolona ja tylsänä sekä enemmän tytöille ja muille kuin suomalaisille miehille soveltuvana. Pojat löysivät kuitenkin merkityksiä musiikista ja rytmistä, liikkumisen tavoista ja liikkumisen ilosta, sosiaalisuudesta ja yhdessäolosta, suorituksista, ilmaisusta ja esittämisestä, itsensä tuntemisesta ja etsimisestä sekä rekvisiitasta ja asuista, televisiosta ja tapahtumista sekä esikuvista. Jakson jälkeen oli havaittavissa, että ennakkoluulot hälvenivät ja merkitysten ulottuvuuksia löytyi enemmän.

Sydänpotilaan fysioterapian kirjaamisen laatu ja sisältö erikoissairaanhoidossa

Fysioterapian kirjaamissuositus ohjeistaa kirjaamaan yhtenevästi muiden terveydenhuollon ammattiryhmien kanssa. Kirjaamisen tulisi noudattaa fysioterapiaprosessin vaiheita sisältäen potilaan hoidon kannalta oleelliset tiedot potilaan oman näkemyksen huomioiden. Liikunnallinen sydänkuntoutus sisältää potilaan voinnin mukaisia liike- ja lihaskuntoharjoitteita, hengitysharjoituksia sekä terveellisten elämäntapojen ohjausta. Tämän laadullisen retrospektiivisen rekisteritutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida sydänpotilaan fysioterapian kirjaamisen laatua fysioterapiapalveluprosessin toteutumisen näkökulmasta erikoissairaanhoidon kontekstissa. Tarkoituksena oli myös kuvata sitä, mitä kirjausten perusteella sydänpotilaan fysioterapia sisältää sairaalavaiheen sydänkuntoutuksessa ja miten potilaan oma näkemys huomioidaan kirjaamisessa. Aineisto kerättiin 2004–2009 sydänpotilaiden sähköisestä potilasrekisteristä. Hoitojaksoista n=450 sisälsi valintakriteerit: 1) potilaalla mikä tahansa sydändiagnoosi ensisijaisena ja 2) hoitojakso sisälsi vähintään yhden fysioterapialehden. Satunnaisotannalla tehty otos n=150 hoitojaksoa analysoitiin deduktiivisen ja induktiivisen sisällönanalyysin sekä kvantifioinnin avulla. Hoitojaksoista neljä oli päällekkäisiä, joten lopulliseksi otoskooksi muodostui n=146 hoitojaksoa, jotka sisälsivät yhteensä n=285 fysioterapialehteä. Fysioterapiaprosessin kaikki vaiheet oli havaittavissa 23%:ssa hoitojaksoista. Vaiheiden toteutuminen kirjaamisessa vaihteli 47% ja 95%:n välillä. Fysioterapiaprosessi alkoi lähes aina lääkärin lähetteellä. Heikoiten oli kirjattu potilaan tulovaiheen tietoja. Fysioterapian toteutus oli kirjattu 88%:iin hoitojaksoista ja sydänpotilaan fysioterapia sisälsi kirjausten perusteella eniten kävelyharjoituksia (62%), apuvälinearvioita tai -mainintoja (61%) ja hengitys- tai yskimisharjoituksia (42%). Liikunta- ja elämäntapaohjaus oli kirjattu 19%:iin hoitojaksoista. Fysioterapian hyödyn arviointi oli havaittavissa noin puolessa hoitojaksoista. Potilaan oma näkemys oli kirjattu 43%:ssa hoitojaksoista, jotka liittyivät useimmin terveyteen liittyvään elämänlaatuun esimerkiksi liikunnan harrastamiseen ja sairauden oireisiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että fysioterapian kirjaamisen laatu vaihteli suuresti ja vain harva kirjaus noudatti kirjaamisen suositusta. Tulokset osoittivat myös, että kirjausten perusteella liikunnallinen sydänkuntoutus erikoissairaanhoidossa sisältää pääsääntöisesti kävely-, hengitys- ja yskimisharjoituksia, mutta vain harvoin liikuntaan ja elämäntapoihin liittyvää neuvontaa. Lisäksi kirjaamisen perusteella potilaan näkemyksiä huomioidaan vähän. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sydänpotilaan fysioterapian kirjaamisen laatua tulee kehittää ja potilaan huomioimista tulisi lisätä kirjaamisessa.

Promoting Healthy Lifestyles with Personalized, APOE Genotype Based Health Information: The Effects on Psychological-, Health Behavioral and Clinical Factors

There is an increasing demand for individualized, genotype-based health advice. The general population-based dietary recommendations do not always motivate people to change their life-style, and partly following this, cardiovascular diseases (CVD) are a major cause of death in worldwide. Using genotype-based nutrition and health information (e.g. nutrigenetics) in health education is a relatively new approach, although genetic variation is known to cause individual differences in response to dietary factors. Response to changes in dietary fat quality varies, for example, among different APOE genotypes. Research in this field is challenging, because several non-modifiable (genetic, age, sex) and modifiable (e.g. lifestyle, dietary, physical activity) factors together and with interaction affect the risk of life-style related diseases (e.g. CVD). The other challenge is the psychological factors (e.g. anxiety, threat, stress, motivation, attitude), which also have an effect on health behavior. The genotype-based information is always a very sensitive topic, because it can also cause some negative consequences and feelings (e.g. depression, increased anxiety). The aim of this series of studies was firstly to study how individual, genotype-based health information affects an individual’s health form three aspects, and secondly whether this could be one method in the future to prevent lifestyle-related diseases, such as CVD. The first study concentrated on the psychological effects; the focus of the second study was on health behavior effects, and the third study concentrated on clinical effects. In the fourth study of this series, the focus was on all these three aspects and their associations with each other. The genetic risk and health information was the APOE gene and its effects on CVD. To study the effect of APOE genotype-based health information in prevention of CVD, a total of 151 volunteers attended the baseline assessments (T0), of which 122 healthy adults (aged 20 – 67 y) passed the inclusion criteria and started the one-year intervention. The participants (n = 122) were randomized into a control group (n = 61) and an intervention group (n = 61). There were 21 participants in the intervention Ɛ4+ group (including APOE genotypes 3/4 and 4/4) and 40 participants in the intervention Ɛ4- group (including APOE genotypes 2/3 and 3/3). The control group included 61 participants (including APOE genotypes 3/4, 4/4, 2/3, 3/3 and 2/2). The baseline (T0) and follow-up assessments (T1, T2, T3) included detailed measurements of psychological (threat and anxiety experience, stage of change), and behavioral (dietary fat quality, consumption of vegetables, - high fat/sugar foods and –alcohol, physical activity and health and taste attitudes) and clinical factors (total-, LDL- HDL cholesterol, triglycerides, blood pressure, blood glucose (0h and 2h), body mass index, waist circumference and body fat percentage). During the intervention six different communication sessions (lectures on healthy lifestyle and nutrigenomics, health messages by mail, and personal discussion with the doctor) were arranged. The intervention groups (Ɛ4+ and Ɛ4-) received their APOE genotype information and health message at the beginning of the intervention. The control group received their APOE genotype information after the intervention. For the analyses in this dissertation, the results for 106/107 participants were analyzed. In the intervention, there were 16 participants in the high-risk (Ɛ4+) group and 35 in the low-risk (Ɛ4-) group. The control group had 55 participants in studies III-IV and 56 participants in studies I-II. The intervention had both short-term (≤ 6 months) and long-term (12 months) effects on health behavior and clinical factors. The short-term effects were found in dietary fat quality and waist circumference. Dietary fat quality improved more in the Ɛ4+ group than the Ɛ4- and the control groups as the personal, genotype-based health information and waist circumference lowered more in the Ɛ4+ group compared with the control group. Both these changes differed significantly between the Ɛ4+ and control groups (p<0.05). A long-term effect was found in triglyceride values (p<0.05), which lowered more in Ɛ4+ compared with the control group during the intervention. Short-term effects were also found in the threat experience, which increased mostly in the Ɛ4+ group after the genetic feedback (p<0.05), but it decreased after 12 months, although remaining at a higher level compared to the baseline (T0). In addition, Study IV found that changes in the psychological factors (anxiety and threat experience, motivation), health and taste attitudes, and health behaviors (dietary, alcohol consumption, and physical activity) did not directly explain the changes in triglyceride values and waist circumference. However, change caused by a threat experience may have affected the change in triglycerides through total- and HDL cholesterol. In conclusion, this dissertation study has given some indications that individual, genotypebased health information could be one potential option in the future to prevent lifestyle-related diseases in public health care. The results of this study imply that personal genetic information, based on APOE, may have positive effects on dietary fat quality and some cardiovascular risk markers (e.g., improvement in triglyceride values and waist circumference). This study also suggests that psychological factors (e.g. anxiety and threat experience) may not be an obstacle for healthy people to use genotype-based health information to promote healthy lifestyles. However, even in the case of very personal health information, in order to achieve a permanent health behavior change, it is important to include attitudes and other psychological factors (e.g. motivation), as well as intensive repetition and a longer intervention duration. This research will serve as a basis for future studies and its information can be used to develop targeted interventions, including health information based on genotyping that would aim at preventing lifestyle diseases. People’s interest in personalized health advices has increased, while also the costs of genetic screening have decreased. Therefore, generally speaking, it can be assumed that genetic screening as a part of the prevention of lifestyle-related diseases may become more common in the future. In consequence, more research is required about how to make genetic screening a practical tool in public health care, and how to efficiently achieve long-term changes.

Mitkä tekijät edistävät johtajien työhyvinvointia? Kvalitatiivinen tutkimus ylemmän johtotason työhyvinvoinnista

Työhyvinvoinnilla voidaan parantaa työtyytyväisyyttä, motivaatiota, työyhteisön ilmapiiriä ja organisaation oppimista sekä tukea innostuksen ja sitoutumisen syntymistä. Työhyvinvoinnin kautta koettun onnellisuuden vuoksi työhyvinvoinnilla on myönteisiä yhteyksiä työhön ja yleiseen toimintakykyyn. Suurin osa työhyvinvointitutkimuksista käsittelevät työhyvinvointia pääosin hyvin yleisellä tasolla, eikä niissä välttämättä tunnisteta tai keskitytä riittävästi eri työhyvinvointitoimenpiteiden vaikutuksiin tietyissä erityisryhmissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli avata tapausesimerkkien avulla ylemmän johdon näkemyksiä työhyvinvoinnista sekä kuvata niitä tekijöitä, joita johtajat kokevat olennaisiksi omassa työhyvinvoissaan. Tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena haastattelemalla johtotehtävissä toimivia tai toimineita henkilöitä. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, joiden tarkoitus oli saada syvällisiä näkemyksiä työhyvinvointiin liittyviin teemoihin. Tutkimuksessa haastateltiin viitta eri johtotehtävissä työskentelevää tai työskennellyttä henkilöä. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisella tutkimusotteella ja empiiristen aineistojen analyysimetodina toimi Grounded teoria eli aineistolähtöinen teoria. Aineistolähtöisen teorian mallin mukaisesti empiirisestä aineistosta muodostettiin koodauksen avulla kategorioita, jotka kuvastivat esiintymismääränsä ja sisältönsä puolesta johtajien työhyvinvointiin liittyvää aihepiiriä. Aineistosta tehdyn tutkijan tulkinnan avulla muodostettiin teoreettinen viitekehys, jota verrattiin aikaisempien tutkimusten vastaavaan viitekehykseen. Vertailemalla empiirisestä aineistosta esille nousseita löydöksiä aikaisempiin työhyvinvointimalleihin ja muihin tutkimustuloksiin, tässä tutkimuksessa pystyttiin muodostamaan uutta, johtajien työhyvinvointiin liittyvää teoriaa. Aineistosta nousseiden kategorioiden esiintymismäärän ja sisällön sekä tutkijan muodostaman analyysin yhdistelmän avulla päädyttiin seitsemään tekijään, jotka joko edistävät johtajien työhyvinvointia tai merkittävästi vaikuttavat siihen. Nämä tekijät ovat: työtehtävät, vapaa-aika, johtaminen, työilmapiiri, liikunta, asenne ja yksityiselämä. Aikaisempaan tutkimukseen nähden työtehtävät, liikunta, työilmapiiri, yksityiselämä ja asenne saivat selkeätä tukea aikaisemmista tutkimuksista.

Wellness-trendin hyödyntäminen elintarvikemainonnassa

Ihmisten kiinnostus omaa hyvinvointia kohtaan on kasvanut ja omasta hyvinvoinnista koetaan yhä suurempaa vastuuta. On alettu puhua wellnessistä eli kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, johon liittyy fyysisen, psyykkisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tasapaino. Kuluttajille tarjotaan erilaisia tuotteita ja palveluita, joiden avulla voi lisätä omaa hyvinvointia. Wellness näkyy kuluttajien ja yritysten toiminnassa sekä mediassa niin selkeästi, että voidaan puhua wellness-trendistä. Wellness-trendi tarjoaa yrityksille mahdollisuuden mainostaa erilaisia tuotteita wellnessiin vedoten. Tutkimuksessa perehdytään wellness-trendiin mainonnan näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten wellness-trendiä hyödynnetään elintarvikemainonnassa. Tutkimuksen tarkoitus on jaettu kahteen osaongelmaan, joissa haetaan vastauksia siihen, millaisia wellnessin elementtejä elintarvikemainonnassa esiintyy, ja millaisilla sanomastrategisilla keinoilla wellness esitetään elintarvikemainonnassa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu wellnessin ja mainonnan teorioista. Wellnesiä käsittelevässä teoriaosuudessa esitellään wellness-malleja, wellnessiä toimialana sekä wellness-kuluttajia. Luvussa pyritään kuvaamaan, millaisia erilaisia elementtejä wellnessiin sisältyy. Mainonnan teoriaosuudessa käsitellään mainontaa viestintäprosessina, aikakauslehtiä mainonnan välineenä sekä perehdytään erityisesti mainonnan vaikuttamisen keinoihin sanomastrategian näkökulmasta. Tutkimusmetodina käytetään sisällönanalyysia ja tutkimuksen aineistoksi kerättiin elintarvikemainokset vuoden 2014 Kauneus & Terveys -lehdistä. Aineistoa analysoitiin teorian pohjalta rakennetun luokittelukaavion avulla. Wellness-trendi näkyy elintarvikemainonnassa hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuutena, jossa kuitenkin painottuvat fyysinen hyvinvointi ja terveys, liikunta, aktiivisuus ja hedonismi. Sanomastrategisesti elintarvikemainonnassa hyödynnetään eniten juuri niitä keinoja, joiden on todettu olevan tehokkaita hyvinvointiin liittyvien mielikuvien ja merkitysten luomisessa sekä elintarvikkeiden myynnin lisäämissä. Mainosviesti esitetään yleisimmin rationaalisilla argumenteilla ja ravitsemusväitteillä. Tehokeinoina käytetään etenkin informatiivisuutta sekä imagoon ja elämäntyyliin viittaamista. Tutkimuksen perusteella elintarvikemainonnassa hyödynnetään wellness trendiä paljon, mutta ei kuitenkaan niin laajasti kuin olisi mahdollista. Mainostajilla olisi mahdollisuus hyödyntää wellness-trendiä enemmän liittämällä tuotteisiin kuluttajien arvostamia ja wellnessiin yhdistämiä elementtejä esimerkiksi henkisen ja psyykkisen hyvinvoinnin osa-alueilta

Koulujen ja urheiluseurojen välinen yhteistyö yläkoulussa – tavoitteet, toteuttaminen ja kehittämishaasteet

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Suomessa sijaitsevan keskisuuren kaupungin X yläkoulujen ja urheiluseurojen välistä yhteistyötä, sen tavoitteita, toteuttamista ja kehittämishaasteita. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, onko koululiikunnan ja urheiluseuran välisellä yhteistyöllä merkitystä nuorten liikunta-aktiivisuuteen. Tutkimuksen kohteena ovat kaupungin X neljä yläkoulun liikunnanopettajaa ja neljä urheiluakatemian valmentajaa. Tutkimuksen tuloksia voitaisiin hyödyntää kaupungin liikuntakulttuurin kehitykseen. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja haastatteluaineiston analysoinnissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällön analyysiä. Tutkimuksessa nousi esiin koululiikunnan ja urheiluseurojen välisen yhteistyön tavoitteista mm. nuoren mahdollisuus kehittyä urheilijaksi, nuoren mahdollisuus harjoitella omaa lajiaan koulupäivän aikana, tietoa seuratoiminnasta, eri lajeista sekä innostua harrastamaan. Tavoitteet jakaantuivat liikunnanopettajien ja valmentajien kesken siten, että valmentajien kertomat tavoitteet koskivat pääosin urheiluakatemian tavoitteita, jotka ovat tarkoitettu kilpaurheilua harjoittaville oppilaille ja opettajien kertomat tavoitteet koskivat heidän opetukseen osallistuvien oppilaiden liikuttamista/ liikuntatunteja koskeviin järjestelyihin. Tutkimuksessa yhteistyömuodoista nousi esiin valmentajien puheista urheiluakatemia ja liikunnanopettajat nostivat esiin mm. urheiluseurojen lajiesittelyn koululla/ harrastepaikoissa. Yhtenä yhteistyön haasteena koettiin olevan raha. Sen koettiin olevan esteenä mm. liikunnan mahdollisuudesta vaikuttaa sairauksiin. Kehitysehdotuksista nousi esiin mm. yhteistyön aloitus jo alakoulusta. Esimerkiksi yhteistyön aloittaminen vasta yläkoulusta nähtiin ongelmaksi, koska yläkoululaisten ajateltiin olevan huonoja aloittamaan liikuntaa siinä vaiheessa. Tutkimuksessa havaittiin, että yhteistyötä kaivattiin lisää molempien tahojen puolelta ja kehitysehdotuksena esitettiin myös keskustelufoorumia koskien nuorten liikuttamista. Valmentajien ja liikunnanopettajien vastauksista ilmeni, että keskustelua tulisi käydä sekä nuorten liikuttamisen edistämiseksi että urheiluakatemian kehittämiseksi. Kaikki haastateltavat olivat tietoisia tutkimuksista, joiden mukaan murrosikäisten liikunta-aktiivisuuden määrä on vähentynyt. Asia herätti haastateltavissa huolestuneisuutta ja molempien niin liikunnanopettajien kuin valmentajien vastauksista nousi esiin usko siihen, että koulun ja urheiluseuran välisellä yhteistyöllä voitaisiin vaikuttaa nuorten liikunta-aktiivisuuden määrään. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että yhteistyötä lisäämällä on mahdollista saada uusia nuoria motivoitumaan liikkumiseen, uusien harrastusten pariin ja vaikuttaa positiivisesti kaupungin liikuntakulttuuriin.

Miten välituntiliikunnasta coolimpaa? Yläkouluikäisten syitä välituntiliikkumiseen ja -liikkumattomuuteen

Suomalaisista lapsista ja nuorista vain pieni vähemmistö liikkuu tällä hetkellä fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaisesti. Välituntiliikunnalla olisi tutkimustulosten mukaan mahdollista edistää fyysistä kokonaisaktiivisuutta, ja samalla parantaa oppilaiden vireystilaa sekä luokkahuonekäyttäytymistä. Tällä hetkellä kuitenkin ainoastaan 15 prosenttia yläkoululaisista liikkuu edes kevyesti välitunneilla. Sipilän hallitusohjelman tavoitteena on, että jokaisen koulupäivän aikana oppilaille kertyisi tunti liikunta. Tavoitteen saavuttamiseksi on olennaista, että myös välitunnit olisivat fyysisesti aktiivisempia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaiset asiat edistävät ja haittaavat yläkouluikäisten liikkumista välitunneilla. Lisäksi selvitettiin, millaisia ehdotuksia oppilaat itse esittävät välituntiliikunnan lisäämiseksi. Tutkimusjoukko (N = 353) koostui kahden eri yläkoulun oppilaiden vastauksista. Vastauksia analysoitiin sekä laadullisilla että määrällisillä menetelmillä. Tuloksia vertailtiin välituntiaktiivisuuden, koulun, sukupuolen ja vapaa-ajan liikuntaharrastuksen mukaan. Tutkimustulosten mukaan vahvimmin välituntiliikuntaa edistivät omat liikuntataidot ja -harrastus. Tärkeäksi välituntiliikunnan kannalta koettiin myös sosiaalinen tuki, hyvä sää ja erityisesti hauskanpito. Vahvimmin liikunta haittasi huono sää, habitus, hikoilu ja ulkonäköpaineet. Oppilaat toivoivat välituntiaktiivisuuden lisäämiseksi kouluihin enemmän liikuntavälineitä ja laajempaa välituntialuetta. Kouluihin toivottiin myös myönteisempää välituntiliikuntakulttuuria, jossa liikkumista välitunneilla ei pidettäisi outona tai nolona. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan esittää mahdollisen välituntiliikunnan olevan tällä hetkellä varsin lajipainoitteista. Liikuntaan osallistutaan vain, jos omaa hyvät liikuntataidot ja liikunnallisen varustuksen. Välituntilaktiivisuuden lisäämiseksi voisi olla perusteltua jättää lajit kokonaan pois välitunneilta, jotta useampi oppilas rohkenisi lähteä mukaan välituntiliikuntaan. Tällöin liikkuminen ei olisi välttämättä myöskään niin totista, vaan oppilaiden toivomat hauskanpito ja kavereiden kanssa tekeminen olisivat olennaisinta.

Liikuntaläksykokeilu yläkoulun valinnaiskurssilla

Tämän laadullisen tapaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää liikuntaläksykokeilun avulla yläkoululaisten (n=30) yleistä suhtautumista liikuntaläksyjä kohtaan, niiden tekemiseen yhteydessä olevia tekijöitä sekä hyvän liikuntaläksyn ominaisuuksia. Aineistonkeruussa käytettiin menetelmätriangulaatiota yhdistäen laadullista ja määrällistä menetelmää. Oppilaiden suhtautumista liikuntaläksyjä kohtaan selvitettiin alkukyselyn monivalintakysymyksillä ja teemahaastatteluiden avulla sekä suhtautumisessa tapahtuneita muutoksia alku- ja loppukyselyn vastauksia vertailemalla. Tehtävän hyviä ominaisuuksia selvitettiin teemahaastatteluilla ja eri muuttujien yhteyttä kokeilun aikana tehtyjen tehtävien määrään alku- ja loppukyselyiden avulla. Lisäksi tehtäväkohtaisilla palautelomakkeilla haettiin muuta aineistoa tukevaa tietoa sekä kuvailevaa tietoa tehtävien tekemisestä. Aineistonkeruuta varten tutkimusjoukolle, eli kahdelle liikunnan valinnaiskurssin ryhmälle, tehtiin internettiin omat kotisivut, joiden kautta liikuntaläksyjen tehtävänanto ja tehtäväkohtaisen palautteen kerääminen suoritettiin. Aineisto kerättiin lokakuun 2015 ja helmikuun 2016 välisenä aikana liikuntaläksykokeilun kestäessä yhteensä kahdeksan viikkoa. Aineistonkeruu aloitettiin alkukyselyllä, kokeilun esittelyllä sekä yhteisellä liikunnallisten kotitehtävien suunnittelulla. Ryhmissä toteutetut teemahaastattelut pidettiin kokeilun kestettyä kolme viikkoa sekä toiset vastaavat liikuntaläksykokeilun päätyttyä. Liikuntaläksykokeilun päätyttyä tutkittavat vastasivat myös loppukyselyyn. Tehtäväkohtaisia palautelomakkeita tutkittavat täyttivät joka viikko sen kertaiset tehtävät tehtyään. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisesti ja määrällinen aineisto kuvailevalla sisällönanalyysillä IBM SPSS Statistics -tilastointiohjelmaa käyttäen. Tutkimustulosten mukaan sukupuoli ja kokemus tehtäviin vaikuttamisesta olivat yhteydessä tehtävien tekemisen määrään. Valtaosa negatiivisesti liikuntaläksyihin suhtautuneista perusteli mielipidettään sillä, ettei liikunnasta ollut aiemminkaan tullut läksyjä, mutta osa heistä myös koki liikuntaläksyt hyödyllisinä. Kokeilun aikana tutkittavien suhtautuminen liikuntaläksyjä kohtaan muuttui myönteisemmäksi. Teemahaastatteluissa ilmeni, että liikunnan kotitehtävien tekemistä tehostaa tehtävien merkityksellisyys joko oman itsensä kehittämiseen tai hyötynä liikunta-oppiaineeseen. Merkityksellisyyden puute vastaavasti aiheutti usein tehtävien tekemättömyyttä. Merkityksellisyyden lisäksi tutkittavien mielipiteistä liikuntaläksyjen tärkeimpiin ominaisuuksiin luokiteltiin tehtävien tekemisen helppous, oma valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuus sekä tehtävien kontrollointi. Kokeilussa käytettyjen internetsivujen käyttöön liittyvien kokemusten pohjalta esitettiin johtopäätös, että verkkopohjaisten oppimisympäristöjen kehittymistä kannattaisi hyödyntää laajemmin myös liikuntaläksyjen käytössä.