The erosion and abrasion-inhibiting effect of TiF4 and NaF varnishes and solutions on enamel in vitro

Objective. Previous in vitro study has shown that TiF(4) varnish might reduce enamel erosion. No data regarding the effect of this experimental varnish on enamel erosion plus abrasion, however, are available so far. Thus, this in vitro study aimed to analyse the effect of TiF4 compared with NaF varnishes and solutions, to protect against enamel erosion with or without abrasion. Methods. Enamel specimens were pre-treated with experimental-TiF4 (2.45% F), experimentalNaF (2.45% F), NaF-Duraphat (2.26% F), and placebo varnishes; NaF (2.26% F) and TiF4 (2.45% F) solutions. Controls remained untreated. The erosive challenge was performed using a soft drink (pH 2.6) 4 u 90 s / day (ERO) and the toothbrushing abrasion (ERO+ ABR) 2 u 10 s / day, for 5 days. Between the challenges, the specimens were exposed to artificial saliva. Enamel loss was measured profilometrically (lm). Results. Kruskal-Wallis / Dunn tests showed that all fluoridated varnishes (TiF4-ERO: 0.53 +/- 0.20, ERO+ ABR: 0.65 +/- 0.19/ NaF-ERO: 0.94 +/- 0.18, ERO+ ABR: 1.74 +/- 0.37 / Duraphat-ERO: 1.00 +/- 0.37, ERO+ ABR: 1.72 +/- 0.58) were able to significantly reduce enamel loss when compared with placebo varnish (ERO: 3.45 +/- 0.41 / ERO+ ABR: 3.20 +/- 0.66) (P < 0.0001). Placebo varnish, control (ERO: 2.68 +/- 0.53 / ERO+ ABR: 3.01 +/- 0.34), and fluoridated (NaF-ERO: 2.84 +/- 0.09 / ERO+ ABR: 2.40 +/- 0.21 / TiF4-ERO: 3.55 +/- 0.59 / ERO+ ABR: 4.10 +/- 0.38) solutions did not significantly differ from each other. Conclusion. Based on the results, it can be concluded that the TiF4 varnish seems to be a promising treatment to reduce enamel loss under mild erosive and abrasive conditions in vitro.

Fluoride varnishes with calcium glycerophosphate: fluoride release and effect on in vitro enamel demineralization

The aims of this study were (1) to assess the amount of fluoride (F) released from varnishes containing calcium glycerophosphate (CaGP) and (2) to assess the effect of the experimental varnishes on in vitro demineralization. Six test groups using 5 varnishes: base varnish (no active ingredients); Duraphat® (2.26% NaF); Duofluorid® (5.63% NaF/CaF2); experimental varnish 1 (1% CaGP/5.63% NaF/CaF2); experimental varnish 2 (5% CaGP/5.63% NaF/CaF2); and no varnish were set up. In stage 1, 60 acrylic blocks were randomly distributed into 6 groups (n = 10). Then 300 µg of each varnish was applied to each block. The blocks were immersed in deionized water, which was changed after 1, 8, 12, 24, 48 and 72 hours. Fluoride concentration in the water was analyzed using a fluoride electrode. In stage 2, 60 bovine enamel samples were distributed into 6 groups (n = 10), and treated with 300 µg of the respective varnish. After 6 h the varnish was removed and the samples were subjected to a 7-day in vitro pH cycle (6 h demineralization/18 h remineralization per day). The demineralization was measured using surface hardness. The results showed that both experimental varnishes released more fluoride than Duofluorid® and Duraphat® (p < 0.05), but Duraphat® showed the best preventive effect by decreasing enamel hardness loss (p < 0.05). Therefore, we conclude that even though (1) the experimental varnishes containing CaGP released greater amounts of F, (2) they did not increase in the preventive effect against enamel demineralization.

Fluoride varnishes containing calcium glycerophosphate: fluoride uptake and the effect on in vitro enamel erosion

OBJECTIVES Calcium glycerophosphate (CaGP) was added to fluoride varnishes to analyze their preventive effect on initial enamel erosion and fluoride uptake: potassium hydroxide (KOH)-soluble and KOH-insoluble fluoride bound to enamel. MATERIALS AND METHODS This study was carried out in two parts. Part 1: 108 enamel samples were randomly distributed into six varnish groups: base varnish (no active ingredients); Duraphat® (2.26 %NaF); Duofluorid® (5.63 %NaF/CaF2); experimental varnish 1 (1 %CaGP/5.63 %NaF/CaF2); experimental varnish 2 (5 %CaGP/5.63 %NaF/CaF2); and no varnish. Cyclic demineralization (90 s; citric acid, pH = 3.6) and remineralization (4 h) was made once a day, for 3 days. Change in surface microhardness (SMH) was measured. Part 2: 60 enamel samples were cut in half and received no varnish (control) or a layer of varnish: Duraphat®, Duofluorid®, experimental varnishes 1 and 2. Then, KOH-soluble and KOH-insoluble fluoride were analyzed using an electrode. RESULTS After cyclic demineralization, SMH decreased in all samples, but Duraphat® caused less hardness loss. No difference was observed between varnishes containing CaGP and the other varnishes. Similar amounts of KOH-soluble and insoluble fluoride was found in experimental varnish 1 and Duofluorid®, while lower values were found for experimental varnish 2 and Duraphat®. CONCLUSION The addition of CaGP to fluoride varnishes did not increase fluoride bound to enamel and did not enhance their protection against initial enamel erosion. CLINICAL RELEVANCE We observe that the fluoride varnishes containing CaGP do not promote greater amounts of fluoride bound to enamel and that fluoride bound to enamel may not be closely related to erosion prevention.

Emissions from the Pyrolysis and Combustion of Different Wastes

Paper submitted to the 7th International Symposium on Feedstock Recycling of Polymeric Materials (7th ISFR 2013), New Delhi, India, 23-26 October 2013.

Les Aventures comiques et plaisantes d'Antoine Varnish : traduites de l'anglois, avec figures; tome second /

Mode of access: Internet.

Measuring and improving production efficiency of paint filling and packing line

Tutkittu yritys on suomalainen maaleja ja lakkoja kansainvälisesti valmistava ja myyvä toimija. Yrityksessä otettiin vuonna 2010 käyttöön uudet tuotannon ja toimitusketjun tavoitteet ja suunnitelmat ja tämä tutkimus on osa tuota kokonaisvaltaista kehittämissuuntaa. Tutkimuksessa käsitellään tuotannon ja kunnossapidon tehokkuuden parantamis- ja mittaustyökalu OEE:tä ja tuotevaihtoaikojen pienentämiseen tarkoitettua SMED -työkalua. Työn teoriaosuus perustuu lähinnä akateemisiin julkaisuihin, mutta myös haastatteluihin, kirjoihin, internet sivuihin ja yhteen vuosikertomukseen. Empiriaosuudessa OEE:n käyttöönoton ongelmia ja onnistumista tutkittiin toistettavalla käyttäjäkyselyllä. OEE:n potentiaalia ja käyttöönottoa tutkittiin myös tarkastelemalla tuotanto- ja käytettävyysdataa, jota oli kerätty tuotantolinjalta. SMED:iä tutkittiin siihen perustuvan tietokoneohjelman avulla. SMED:iä tutkittiin teoreettisella tasolla, eikä sitä implementoitu vielä käytäntöön. Tutkimustuloksien mukaan OEE ja SMED sopivat hyvin esimerkkiyritykselle ja niissä on paljon potentiaalia. OEE ei ainoastaan paljasta käytettävyyshäviöiden määrää, mutta myös niiden rakenteen. OEE -tulosten avulla yritys voi suunnata rajalliset tuotannon ja kunnossapidon parantamisen resurssit oikeisiin paikkoihin. Työssä käsiteltävä tuotantolinja ei tuottanut mitään 56 % kaikesta suunnitellusta tuotantoajasta huhtikuussa 2016. Linjan pysähdyksistä ajallisesti 44 % johtui vaihto-, aloitus- tai lopetustöistä. Tuloksista voidaan päätellä, että käytettävyyshäviöt ovat vakava ongelma yrityksen tuotannontehokkuudessa ja vaihtotöiden vähentäminen on tärkeä kehityskohde. Vaihtoaikaa voitaisiin vähentää ~15 % yksinkertaisilla ja halvoilla SMED:illä löydetyillä muutoksilla työjärjestyksessä ja työkaluissa. Parannus olisi vielä suurempi kattavimmilla muutoksilla. SMED:in suurin potentiaali ei välttämättä ole vaihtoaikojen lyhentämisessä vaan niiden standardisoinnissa.