Ryhmämuotoinen toimintaterapia visuaalisen hahmottamisen taitojen oppimisen tukena kouluympäristössä

Tämä opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä espoolaisen erityiskoulun kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia ryhmämuotoista toimintaterapiaa kouluympäristössä visuaalisen hahmottamisen kehityksen tukena. Visuaalisen hahmottamisen häiriö voi olla yksi lapsen tai nuoren oppimisvaikeuksien taustalla vaikuttavista tekijöistä. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, mitä mahdollisuuksia toimintaterapiaryhmä tarjoaa yksilön visuaalisen hahmottamisen kehityksen tueksi. Teoria selvittämässä visuaalista hahmottamista työssämme on Valorie Ricciardone Toddin (1993) Visuaalisen informaation analyysi -viitekehys. Tämä painottuu lapsen ja nuoren visuaalisen informaation kognitiiviseen prosessointiin, oppimiseen. Opinnäytetyön aineiston keräsimme suunnittelemalla ja toteuttamalla toimintaterapiaryhmän yhteiskumppaninamme toimivan koulun neljälle yläasteikäiselle tytölle. Toimintaterapiaryhmän tarkoituksena oli tyttöjen visuaalisen hahmottamisen taitojen oppimisen sekä näin ollen koulunkäynnin tukeminen. Teorialähtöisen aineiston analyysin avulla tarkastelimme toimintaterapiaryhmän suunnitteluun ja toteutukseen vaikuttavia tekijöitä, joita Visuaalisen informaation- analyysi (Todd 1993) viitekehys asettaa yksilön visuaalisen hahmottamisen taitojen kehittymisen ehdoiksi. Opinnäytetyön tulosten mukaan toimintaterapiaryhmä tuki ja edisti yksilön visuaalisen hahmottamisen taitojen oppimista. Toimintaterapiaryhmässä on mahdollista hyödyntää monipuolisesti erilaisia toimintoja, jotka nuori kokee mielekkääksi. Toimintaterapiaryhmä motivoi nuoren osallistumista ja suoriutumista tarkoituksenmukaisesti valittuihin toimintoihin visuaalisen hahmottamisen taitojen oppimiseksi. Toimintaterapiaryhmässä visuaalisen hahmottamisen taitojen oppimisessa ohjaajalla on suuri merkitys. Tämä edellyttää, että ohjaaja tunnistaa ryhmän jäsenten yksilölliset tarpeet ja hallitsee visuaalisen hahmottamisen taitojen oppimista edistäviä ohjausstrategioita sekä kompensatorisia menetelmiä. Yhteistyö kouluympäristössä on tärkeää ryhmän jäsenten tavoitteiden asettamisessa. Opinnäytetyömme tehtävänä on tuottaa laadullista tietoa toimintaterapiaryhmän hyödyntämisestä lasten ja nuorten kanssa, joiden visuaalisen hahmottamisen vaikeudet heijastuvat koulunkäyntiin. Opinnäytetyön tehtävänä on myös esitellä Visuaalisen informaation analyysi- viitekehys (Todd 1993) pääpiirteittäin. Opinnäytetyö tarjoaa teoritietoa visuaalisesta hahmottamisesta ja menetelmistä, joiden avulla visuaalisen hahmottamisen taitojen oppimista voidaan tukea.

Kulttuurin ja sukupuolen vaikutus lasten lelupreferensseihin

Artikkelissa vertaillaan sukupuolen ja kulttuurin vaikutuksia lasten leluvalintoihin 4-6-vuotiailla suomalaisilla, eestiläisillä ja japanilaisilla lapsilla.

SKTS:n vuosikokousesitelmä : : perinteen presentaatioita ja representaatioita : visuaalisen tutkimuksen antia Salomonsaarilta

Ajankohtaista

Sisältöperustainen lähestymistapa visuaalisen taiteen kokemiseen : visuaalisen taiteen kokemisesta

Artikkeli perustuu Sari Kuuvan väitöskirjaan Content-based approach to experiencing visual art (JY 2007).

Kulttuurin, perinteen ja perinnön kysymyksiä

Teemanumero 2009: Kulttuuriperintö.

Yritystoiminnan kehittäminen organisaationäkökulmien avulla

Markkinatalouden heikentyminen ja kilpailijoiden merkitys tekevät nykyaikaisesta yritystoiminnasta haastavaa. Menestyäkseen yritysten täytyy jatkuvasti kehittää toimintaansa monin eri keinoin. Yksi pitkän tähtäimen kehitystyökalu on organisaatiomuutos. Työn tavoitteena selvitetään, mitä organisaatio tarkoittaa käsitteenä ja mitä kaikkea sen ympärille liittyy. Tutkimuksen kautta selvitetään erilaiset vaiheet organisaatiomuutoksessa, mikä helpottaa työskentelyä tulevaisuuden organisaatiomuutosprosesseissa. Organisaatiokäsitettä tutkitaan teoriassa monissa tieteenaloissa, mikä tekee siitä sen parissa työskentelevälle monialaisen ja laajan työkentän. Organisaatioita on tutkittu tarkemmin viimeiset sata vuotta ja siihen on vaikuttanut eri vuosikymmenten ajattelumallit. Organisaatiotyöskentelyssä tarvitaan monialaista ymmärrystä, jossa tärkeiksi ominaisuuksiksi muodostuvat oman liiketoiminnan tuntemisen lisäksi psykologian ja kulttuurin huomioiminen. Työssä tuodaan esille näkö-kulmia organisaatiokehitystyöhön sekä kuvataan organisaatiorakenteita ja siihen kuuluvia eri vaiheita teorioista. Tutkimuksen kautta selvitetään soveltuva mallinnus organisaatiomuutokseen tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle. Yrityksen lähtökohdat organisaatiomuutokselle selvennetään ja etsitään epäkohdat, joita halutaan muutoksella parantaa. Työn tutkimuksessa saadaan yritykselle käsitys siitä, mitä organisaatiomuutos käsittää, mitä siinä täytyy huomioida, ketä kaikkia se koskee ja miten muutos otetaan käyttöön sekä mitä tulee muutoksen jälkeen tehdä. Tuloksena esitetään uusi tiiviimpi ja yhteistyökykyisempi organisaatiomalli ja sen tuomat etuudet yrityksen toiminnalle. Tutkimustyö mahdollistaa ja herättää ajatuksia parempaan organisaatiotyöskentelyyn eri mallinnusten avulla.

Työväen kirjallisen kulttuurin jäljillä

Raportti: Lukeva ja kirjoittava työläinen-Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaari 24.-25.8.2009 Nurmijärvellä.

Integration und Vermittlung landeskundlicher Inhalte im Fremdsprachenunterricht

Tämän väitöskirjatyön aiheena on maantuntemuksellisten sisältöjen integrointi ja välittäminen vieraan kielen opetuksessa. Maantuntemuksellisilla sisällöillä tarkoitetaan vieraan kielen opetuksessa ei-kielellisiä sisältöjä, jotka ylittävät pelkän kielitiedon, kieliopin ja sanaston, välittämisen rajat. Tutkimuskirjallisuudessa näitä ei-kielellisiä sisältöjä nimitetään monin eri tavoin, esimerkiksi maantuntemukseksi (Landeskunde), sosiokulttuurisiksi tiedoiksi ja taidoiksi (soziokulturelles Wissen) tai yksinkertaisesti kulttuuriksi (Kultur). Väitöskirjatyö jakautuu teoreettiseen kehykseen (luvut 1–4), julkaistujen artikkeleiden tutkimusmetodien ja tuloksien käsittelyyn (luvut 5–6) sekä julkaistuihin artikkeleihin. Teoreettisen kehyksen ensisijaisia tutkimuskysymyksiä ovat, miten maantuntemuksellisten sisältöjen välittäminen konkretisoituu eri näkökulmista (opettajat, oppijat, oppimateriaalit) tarkasteltuna, miten kulttuurienvälinen maantuntemus ilmentyy vieraan kielen opetuksessa ja mitkä sisällöt ovat merkittäviä vieraan kielen opetuksessa. Metodisina lähestymistapoina tutkimuksessa on käytetty oppikirja-analyysiä, opetuksen tarkkailua sekä kyselytutkimuksia. Liitteenä oleville julkaistuille artikkeleille on yhteistä se, että jokainen niistä käsittelee jotakin erityistä maantuntemuksellisiin sisältöihin liittyvää aihetta empiriisestä näkökulmasta erityisesti saksan kielen opetuksen kannalta. Artikkelien tutkimusongelmia ovat kulttuuristen ja kielellisten sisältöjen yhdistäminen, kulttuurienvälisen viestinnän konkretisoituminen, kielellisen ja kulttuurisen variaation huomioiminen, stereotyyppien asema sekä sukupuolierojen merkitys vieraan kielen opetuksessa. Väitöskirjatyön teoreettisessa kehyksessä luodaan aluksi historiallinen katsaus maantuntemuksen asemaan vieraan kielen opetuksessa ja selvitetään tarkemmin erityisesti vieraan kielen didaktiikan uusimpien traditioiden, kuten konstruktivismin ja sosiokulttuurisen teorian, yhteyttä maantuntemuksen oppimiseen. Tässä yhteydessä käsitellään myös kulttuurienvälisen oppimisen traditiota ja maantuntemusta sen sovellusalueena. Tämän lisäksi selvitetään konkreettisia vieraan kielen opetuksessa ilmeneviä maantuntemukseen liittyviä didaktis-metodisia kysymyksiä, erityisesti opettajan roolia ja sitä, miten kulttuurienvälisen tradition mukainen maantuntemuksen välittäminen konkretisoituu yhtäältä yksittäisinä tehtävinä ja harjoituksina sekä toisaalta elektronisten viestimien välityksellä. Teoreettisen kehyksen ytimen muodostaa maantuntemuksellisten aiheiden valintaan ja merkittävyyteen liittyvä tutkimuskirjallisuuden pohjalta tehtävä pohdinta. Vieraan kielen opetuksessa kieliopilliset sisällöt opetetaan pääosin vakiintuneessa järjestyksessä, mutta maantuntemuksellisten sisältöjen opettamisessa ja oppimisessa ei ole säännönmukaisuuksia. Yhteenvetona esitetään teesejä, joiden tarkoituksena on antaa ehdotuksia, suosituksia ja didaktisia neuvoja maantuntemuksen opetukseen ja oppimiseen. Väitöskirjatyössä paneudutaan vaikeuksiin määritellä maantuntemuksen oppimisen kannalta merkittävät aiheet erityisesti saksan kielen opetusta silmällä pitäen. Arkipäivän kulttuurin käsittelyn tärkeyteen käytännön opetuksessa viittaavat oppikirjojen aihepiirit, opettajien ja opiskelijoiden käsitykset sekä Eurooppalaisen viitekehyksen suositukset. Tutkimuksessa selvitettiin tarkemmin myös aihepiirien valintaa kohderyhmän mukaan ja kartoitettiin oppijoiden käsityksiä maantuntemuksellisista sisällöistä ja heidän näihin kohdistuvia toiveitaan. Kyselytulosten mukaan aikuisten oppijoiden mieliin jäivät saksan kielen oppitunnilla erityisesti sellaiset kulttuuriin liittyvät asiat, jotka oppijat kokivat autenttisiksi tai jotka herättivät tunnilla keskustelua ja olivat kohdekulttuurissa erilaisia kuin omassa kulttuurissa. Tutkimuksessa selvitettiin myös kulttuurienvälisen oppimisen aspekteja vieraan kielen opetuksessa ja oppimateriaaleissa, erityisesti ”oman” ja ”vieraan” kulttuurin kokemisesta ja niiden vastakkainasettelusta. Näyttää siltä, että kulttuurienvälisen oppimisen mahdollisuudet tutkimissani saksan kielen oppikirjoissa rajoittuvat siihen, että oppijoille tarjotaan mahdollisuus eläytyä kohdekulttuurin arkeen oppikirjojen henkilöiden kautta ja että oppijoita kehotetaan kertomaan omasta kulttuuristaan. Tutkimuksessa pohditaan myös tarkemmin, voivatko sähköiset oppimateriaalit ja internet johtaa takaisin faktoihin keskittyvään maantuntemuksen oppimiseen. Virtuaaliset oppimisympäristöt, esimerkiksi oppikirjojen internetsivustot, antavat kaikesta huolimatta uusia mahdollisuuksia tutkivaan oppimiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi ”minitutkimustehtävät” ja sellaiset harjoitustyypit, jotka eivät oppikirjoissa ole mahdollisia, kuten virtuaaliset kaupunkikierrokset. Opettajien ja oppimateriaalien laatijoiden pitäisi suunnitella sellaisia tehtäviä ja harjoituksia, jotka antavat riittävästi mahdollisuuksia myös kulttuurienväliselle pohdinnalle. Oppijan oma ja kohdekulttuuri voidaan opetuksessa nostaa samanaikaisesti esille esimerkiksi käsittelemällä kielellisiä ja kulttuurisia variaatioita. Tutkimustulosten mukaan kulttuurienvälisen oppimisen traditionkin aikana maantuntemusta välitetään yhä perinteisellä tavalla faktatietoihin painottuen, eli käytännössä kieltenopetusta ohjaa vielä edelleenkin hyvin perinteinen käsitys kielestä ja kielitaidosta. Kielten opettajien koulutuksessa olisi huomioitava se, että opettajien tulisi olla kokonaisvaltaisia kulttuurin asiantuntijoita, eli myös historia, yhteiskunta, politiikka ja myös ”arkipäiväisen elämän” tuntemus ovat tärkeitä opettajan ammattitaidossa.