El oráculo griego en la época de la producibilidad escrita: la crisis de la autoridad mántica en "Aves" (960-996) de Aristófanes

Este artículo se propone analizar la escena del cresmólogo intruso en Aves, revalorizando la comedia aristofánica como fuente de conocimiento histórico. Este análisis se centra en la práctica oracular como una técnica de producción escrita vinculada a la autoridad religiosa. De esta manera, se exploran dos campos de estudios, como la comedia antigua y la adivinación griega, cuyo vínculo no ha sido explorado en profundidad. Para dar cuenta del momento crítico de la institución oracular durante la Guerra del Peloponeso, se reconstruyen perspectivas sobre dicho fenómeno en otras fuentes como Tucídides o Demóstenes. Esto no solo ofrece una mirada «cómica» sobre la adivinación, sino que también permite comprender la práctica oracular como técnica y, en consecuencia, qué elementos de su funcionamiento podían ser manipulados.

Apariencia y juego. La teoría de la imitación de Walter Benjamin

El presente trabajo analiza la teoría de la imitación desarrollada por Walter Benjamin en el célebre ensayo sobre la obra de arte. Se pretende abordar el ensayo como una nueva muestra de la “investigación sobre el origen” ya empleada en sus obras anteriores, lo cual nos permitirá esclarecer el papel privilegiado que Benjamin asigna a la “mimesis” como el “origen” que revela la ley unitaria de toda la época. El ensayo, por tanto, supera el reducido ámbito de la estética en el que ha sido tradicionalmente enmarcado y apunta a una reflexión más amplia sobre las contradicciones internas de la modernidad, respecto de la cual la mimesis señala a la vez el problema y una posible vía de salida.

Members abroad - Australia : Paul Sanders

I have been an academic since joining the University of Natal in 1998 and, following a period as a visiting lecturer in Brisbane in 2001, I joined the staff at QUT on an ongoing basis in 2003. I was appointed as Architecture Co-ordinator in 2006, and this role involves the leadership of the architectur discipline of 17 full time academics. I am currently enrolled in a PhD course in the field of urban morphology. This research proposes a theory on the relevance of mapping the evolutionary aspects of historical urban form to develop a measure for evaluating architecural elements and deriving parameters for new buildings. My participation in a QUT design team contributed to a recent successful invited competition bid for an Urban Transit Centre in Hangzhou, China. The Centre will include retail, business, entertainment, residential and service components at the heart of the Binjiang district on the 11.5ha core area with 32ha surrounding urban design precinct. The project has received the approval to commence and is to be implemented over the next three years!

Tax and equality in 1972: The case of Lodge v FCT

This paper is part of a larger project described at http://www.law.uq.edu.au/australian-feminist-judgments-project as follows: This project draws its inspiration from two significant recent developments in law and feminist scholarship. The first has been the emergence in Canada and the UK of feminist judgment-writing projects, in which feminist academics, lawyers and activists have written alternative judgments in a series of legal cases, imagining the different decision that might have been made by a feminist judge hearing the case. The second has been the incremental shift in recent years in the number of women judges and Magistrates presiding in courts and tribunals throughout Australia. As part of this project, a group of scholars will write alternative feminist judgments. This paper is one of the alternative feminist judgements. The case used for this discussion is Lodge v Federal Commissioner of Tax [1972] HCA 49. In that case, a woman, earning income by way of commission in her occupation as a law costs clerk, which she carried out at her home, claimed to deduct from her assessable income child care fees that enabled her to devote time and attention to her work. The High Court held that no right to a deduction had arisen. It found that, although the purpose of the expenditure was for gaining assessable income, it did not take place in, or in the course of, preparing bills of cost. Further, the expenditure was of a ‘private or domestic’ nature. This seminal taxation decision, which prevents deductions for childcare, has broad financial ramifications for workers in the home and those with childcare responsibilities. It designates childcare duties as ‘private’, notwithstanding the need for these in order, particularly for women, to work in the public sphere.

The rise of government in Early Childhood Education and Care following the Child Care Act 1972 : the lasting legacy of the 1990s in setting the reform agenda for ECEC in Australia

Less than twenty years on from the proclamation of the Child Care Act 1972, and introduction of funding for not-for-profit child care centres, a series of market-driven public policies paved the way for the emergence of Australia’s current ECEC quasi-market. Seeking to respond to increasing demand for work-related child care in the 1990s, and to manage associated costs, a succession of Australian Governments turned to market theory and New Public Management (NPM) principles to inform ECEC policy. Reflecting on an era of high policy activity within ECEC, this paper examines a series of policy events and texts that set the course for the reform agenda that was to ensue in ECEC.

Kesken jäänyt vallankumous : Sosiaalinen mobilisaatio Helsingissä vuoden 1905 suurlakosta Viaporin kapinaan 1906

Tutkielmassani käsittelen vuoden 1905 suurlakon ja Viaporin kapinan välistä aikaa vallankumouksellisena prosessina Helsingissä. Miten vallankumouksellisuus ilmeni suurlakon aikana ja sen jälkeen Helsingissä? Miten tavalliset työläiset reagoivat tapahtumiin? Metodisina apuvälineinä minulla on ensinnäkin Charles Tillyn määritelmä vallankumoukselliselle tapahtumalle. Keskeistä tälle määritelmälle on, että vallankumouksellista tapahtumaa pitää tutkia sen lähtökohdista käsin eikä lopputuloksen kautta. Vallankumouksellinen tilanne syntyy, kun olemassa oleva hallitus saa kilpailijan ja vastaavasti se on ohi, kun jompikumpi jää jäljelle. Toiseksi apunani ovat olleet sosiaalihistorialliset tutkimukset Venäjän vallankumouksesta, joissa aihetta käsitellään ruohonjuuritason näkökulmasta. Tällöin polttopisteessä ovat lakot ja niiden aikana esitetyt vaatimukset. Oleellista näistä tutkimuksissa on, ettei työläisiä nähdä tahdottomana massana, joka sokeasti tottelee poliittisten johtajien käskyjä. Työläisillä oli omia, lähinnä ammatillisia vaatimuksia, jotka ilmensivät toisaalta huolta jokapäiväisestä toimeentulosta ja toisaalta ne heijastivat demokraattisten vaatimusten ulottamista laajemmalle kuin pelkästään valtiolliselle tasolle eli myös työpaikoille. Suurlakon aikana Helsingin työläiset johtivat käytännössä kaupungin julkista elämää. Vallan keskuksena toimi kansallislakon keskuskomitea. Näkyvintä valtaa käytti kansalliskaarti. Kaarti toimi vahvana poliisivoimana koko lakon ajan. Se pyrki kontrolloimaan liikennettä ja kauppaa sekä sensuroimaan muiden tahojen tiedonvälitystä. Raittiusväellä oli myös oma kaartin osasto, jonka avulla kaupunkiin säädettiin kieltolaki sekä kiellettiin prostituutio. Keskeinen elementti lakon onnistumisen kannalta oli niinikään avustustoiminnan järjestäminen lakon vuoksi hätään joutuneille. Näin turvattiin, ettei lakkorintamassa sattuisi ennenaikaisia repeämiä. Suurlakon jälkeen työväestö aktivoitui ennennäkemättömällä tavalla. Lakkojen lukumäärä ja niihin osallistuneiden työläisten määrä moninkertaistui. SDP:n virallinen tavoite eli poliittinen kansalaisuus ei riittänyt työläisjoukoille, vaan lakoilla pyrittiin saamaan aikaiseksi demokraattinen yhteiskunta laajemminkin. Lyhytikäisiksi jääneet työehtosopimukset eivät tilannetta korjanneet. Demokratia saatiin poliittisella tsolla, mutta ruohonjuurinäkökulmasta uudistukset jäivät kesken ja tyytymättömyys säilyi. Tässä mielessä työväenliike ei integroitunut yhteiskuntaan. Suomessa vallankumouksellinen toivo asetettiin Venäjän vallankumoustapahtumien etenemiseen. Suomalaisen radikalismin päätepisteenä voi pitää epäonnistunuttta Viaporin kapinaa, johon osallistui myös suomalaisia punakaartilaisia. Punakaartilaiset olivat suurelta osin nuoria, muualta Helsinkiin muuttaneita ja vähän järjestökokemusta omaavia henkilöitä. Nuoruus, juurettomuus ja liittyminen työväentyöväenpuolueeseen tai sen järjestöihin vasta perustamisvaiheen 1899-1903 jälkeen olivatkin leimallisia piirteitä radikaalien aineksien keskuudessa. Tutkielmassani osoitan, että ruohonjuuritason tutkimuksella voidaan kuvaa vuosisadan alun työläisistä, heidän toiveistaan ja haluistaan täsmentää. Vuosien 1905 ja 1906 poliittisessa murroksessa oli myös ammatillisilla seikoilla tärkeä sija työväestön pyrkimyksissä. Ne osoittavat omalta osaltaan työläisten vallankumouksellisia ja radikaaleja vaatimuksia. Punakaartilaisradikalismi oli läheistä sukua tälle toiminnalle. Avainsanat: Sosiaalihistoria, vallankumous, työväenliike, suurlakko 1905, Viaporin kapina.

BLS Publications, 1972-77, Bulletin 1990

The catalog contain listings for BLS publications from 1972-77. Numerical listings for BLS Bulletins and Reports as well as subject indexes for these and other BLS publications are included.

Godshaw (Gottschalk) children Hal, Elisabeth, Kurt, Walter, Ursula, and Freddy.

Front row from left to right: Walter, Ursula, Freddy; top row from left to right: Hal, Elisabeth, Kurt

Walter Godshaw (Gottschalk), Louise "Isa" Gottschalk nee Rosenthal and Peter Zander; England.

Digital Image

Studio portrait of Walter Godshaw (Gottschalk) as a teenager; Hannover, Germany.

Digital Image

Walter and Freddy Godshaw (Gottschalk) with their uncle Ernst Meyerhof; London, England.

From left to right: Walter Godshaw, Ernst Meyerhof, and Freddy Godshaw

Walter Godshaw (Gottschalk) riding a motor scooter; Japan(?) Portraits Men

Digital Image