Caregiver's interpret infants' early gestures based on shared knowledge about referents

Gestures are the first forms of conventional communication that young children develop in order to intentionally convey a specific message. However, at first, infants rarely communicate successfully with their gestures, prompting caregivers to interpret them. Although the role of caregivers in early communication development has been examined, little is known about how caregivers attribute a specific communicative function to infants' gestures. In this study, we argue that caregivers rely on the knowledge about the referent that is shared with infants in order to interpret what communicative function infants wish to convey with their gestures. We videotaped interactions from six caregiver-infant dyads playing with toys when infants were 8, 10, 12, 14, and 16 months old. We coded infants' gesture production and we determined whether caregivers interpreted those gestures as conveying a clear communicative function or not; we also coded whether infants used objects according to their conventions of use as a measure of shared knowledge about the referent. Results revealed an association between infants' increasing knowledge of object use and maternal interpretations of infants' gestures as conveying a clear communicative function. Our findings emphasize the importance of shared knowledge in shaping infants' emergent communicative skills.

Attachment and temperament in early childhood; implications for later behavior problems.

In the context of a French validation study, the Child Behavior Checklist (CBCL) was administered to more than 3000 French speaking mothers of 5-year-old children. Scores were factor-analyzed. Principal components analysis revealed four dimensions: externalizing and internalizing behavior problems, immaturity and somatoform disorders. Another sample of 40 mothers participated in a longitudinal study, filling in the CBCL when their children were 5 years old. These children had been observed previously in the Strange Situation (SSP) at 21 months. Several dichotomous variables derived from the SSP (e.g. secure versus insecure, proximal versus distal interaction with the mother, avoidant behavior) have been used as predictors of the four dimensions extracted from the CBCL. Hierarchical regressions showed that proximal behaviors with the mother, which reflect temperamental characteristics independently of the quality of attachment, predicted internalizing problems, whereas avoidance of the mother, or insecure-avoidant attachment, predicted internalizing as well as externalizing problems at 5 years of age. These results show that attachment and temperament, as assessed by the SSP, may each have specific implications for later behavior problems.

Programa de apoyo a madres y padres de adolescentes

El CDROM incluye las transparencias que hay al final de cada cuaderno, su contenido se centra en cada una de las actividades de las sesiones de trabajo.

Documenting a time-bound, circular view of hierarchies: a microanalysis of parent-infant dyadic interaction.

This article presents a new theory that separates the levels of communication and relates them circularly, namely, by separating time from space/meaning variables. Documenting this proposition requires sequential microdescriptions--a far-out project in the field of family therapy. In an extensive study of clinical and nonclinical families, starting with available microanalytic data on nonverbal parent-infant dialogue, distinct time organizations have been found to modify the degree of circularity between the levels of interaction according to the observed types of engagement, that is, consensual, conflictual, and paradoxical. The double description of the dyad as a totality versus the dyad as a framing/developing organization imparts crucial information on how development proceeds in dyadic, co-evolutive systems, and presumably in larger ones too. In this perspective, a model is elaborated and then applied to a case description in our therapeutic consultation.

Evaluación y Promoción de Competencias Parentales en el Sistema Sanitario Público Andaluz. Proceso Asistencial Integrado Embarazo, Parto y Puerperio.

Con la colaboración del Departamento de Psicología Evolutiva y de la Educación de la Universidad de Sevilla

Associations between parental and child attachment representations.

In the present article on intergenerational transmission of attachment representations, we use mothers' and fathers' Adult Attachment Interview classifications to predict a 3-year-old's responses to the Attachment Story Completion Task (ASCT). We present a Q-sort coding procedure for the ASCT, which was developed for children as young as three. The Q-sort yields scores on four attachment dimensions (security, deactivation, hyperactivation, and disorganization). One-way ANOVAs revealed significant mother-child associations for each dimension, although results for the hyperactivation and disorganization dimensions were significant only according to contrast tests. Conversely, no father-child association was found, regardless of the dimension considered. Findings are discussed in terms of the respective part played by each parent in their children's emotional development.

Proyecto APEGO sobre evaluación y promoción de competencias parentales en el sistema sanitario público andaluz

Consta de dos partes.

A combination of ascorbic acid and α-tocopherol to test the effectiveness and safety in the fragile X syndrome: study protocol for a phase II, randomized, placebo-controlled trial.

BACKGROUND Fragile X syndrome (FXS) is an inherited neurodevelopmental condition characterised by behavioural, learning disabilities, physical and neurological symptoms. In addition, an important degree of comorbidity with autism is also present. Considered a rare disorder affecting both genders, it first becomes apparent during childhood with displays of language delay and behavioural symptoms.Main aim: To show whether the combination of 10 mg/kg/day of ascorbic acid (vitamin C) and 10 mg/kg/day of α-tocopherol (vitamin E) reduces FXS symptoms among male patients ages 6 to 18 years compared to placebo treatment, as measured on the standardized rating scales at baseline, and after 12 and 24 weeks of treatment.Secondary aims: To assess the safety of the treatment. To describe behavioural and cognitive changes revealed by the Developmental Behaviour Checklist Short Form (DBC-P24) and the Wechsler Intelligence Scale for Children-Revised. To describe metabolic changes revealed by blood analysis. To measure treatment impact at home and in an academic environment. METHODS/DESIGN A phase II randomized, double-blind pilot clinical trial. SCOPE male children and adolescents diagnosed with FXS, in accordance with a standardized molecular biology test, who met all the inclusion criteria and none of the exclusion criteria. INSTRUMENTATION clinical data, blood analysis, Wechsler Intelligence Scale for Children-Revised, Conners parent and teacher rating scale scores and the DBC-P24 results will be obtained at the baseline (t0). Follow up examinations will take place at 12 weeks (t1) and 24 weeks (t2) of treatment. DISCUSSION A limited number of clinical trials have been carried out on children with FXS, but more are necessary as current treatment possibilities are insufficient and often provoke side effects. In the present study, we sought to overcome possible methodological problems by conducting a phase II pilot study in order to calculate the relevant statistical parameters and determine the safety of the proposed treatment. The results will provide evidence to improve hyperactivity control and reduce behavioural and learning problems using ascorbic acid (vitamin C) and α-tocopherol (vitamin E). The study protocol was approved by the Regional Government Committee for Clinical Trials in Andalusia and the Spanish agency for drugs and health products. TRIAL REGISTRATION ClinicalTrials.gov Identifier: NCT01329770 (29 March 2011).

New evidence for the social embeddedness of infants' early triangular capacities.

Infants appear to be active participants in complex interactional sequences with their parents far earlier than previously theorized. In this report, we document the capacity of 3-month-old infants to share attention with two partners (mothers and fathers) simultaneously, and trace links between this capacity and early family group-level dynamics. During comprehensive evaluations of the family's emergent coparenting alliance completed in 113 homes, we charted infants' eye gaze patterns during two different mother-father-infant assessment paradigms. Triangular capacities (operationalized as the frequency of rapid multishift gaze transitions between parents during interactions) were stable across interaction context. Infants exhibiting more advanced triangular capacities belonged to families showing evidence of better coparental adjustment. Theoretical and practice implications of these findings are discussed.

Are adolescents with chronic conditions particularly at risk for bullying?

OBJECTIVE: To compare the prevalence and intensity of victimization from bullying, and the characteristics of the victims of bullying, comparing adolescents with and without chronic conditions. DESIGN: School survey. SETTING: Post-mandatory schools. PARTICIPANTS: A total of 7005 students (48% females) aged 16-20 years, distributed into adolescents with chronic conditions (728, 50% females) and controls (6277, 48% females). Chronic condition was defined as having a chronic disease and/or a physical disability.OUTCOME MEASURES: Prevalence of bullying; intensity of bullying; and socio-demographic, bio-psychosocial, familial, school, and violence context characteristics of the victims of bullying. RESULTS: The prevalence of bullying in our sample was 13.85%. Adolescents with chronic conditions were more likely to be victims of bullying (Adjusted Odds Ratio [AOR] 1.53), and to be victims of two or three forms of bullying (AOR 1.92). Victims of bullying with chronic conditions were more likely than non-victims to be depressed (Relative Risk Ratio [RRR] 1.57), to have more physical symptoms (RRR 1.61), to have a poorer relationship with their parents (RRR 1.33), to have a poorer school climate (RRR 1.60), and to have been victims of sexual abuse (RRR 1.79) or other forms of violence (RRR 1.80). Although these characteristics apply to victims in general, in most cases they are less pronounced among victims without chronic conditions. CONCLUSIONS: Chronic conditions seem to be a risk factor for victimization from bullying. Therefore, as adolescents with chronic conditions are increasingly mainstreamed, schools should be encouraged to undertake preventive measures to avoid victimization of such adolescents.

Pédiatrie. 1. Comment favoriser le développement de l'oralité en néonatologie [Pediatrics. How can we improve oral feeding in the neonatal intensive care unit?].

Preterm or sick neonates are frequently hampered in establishing a safe and efficient oral feeding. This can delay hospital discharge and impact on parent-child bonding, growth or neurodevelopment. Recent researches identified a pattern of interventions that could allow to reduce these troubles and to shorten hospital stays.

Violent adolescents and their educational environment: a multilevel analysis.

OBJECTIVE: This study examined the respective roles of personal and environmental factors in youth violence in a nationally representative sample of 7548 postmandatory school students and apprentices ages 16-20 years in Switzerland. METHODS: Youth violence was defined as having committed at least one of the following in the previous 12 months: attacking an adult, snatching something, carrying a weapon, or using a weapon in a fight. Different ecological levels were tested, resulting in a three-level model only in males (individual, classroom, and school) as the low prevalence of female violence did not allow for a multilevel analysis. Dependent variables were attributed to each level. For males, the classroom level (10%) and the school level (24%) accounted for more than one third in interindividual variance. RESULTS: Factors associated with violence perpetration in females were being a victim of physical violence and sensation seeking at the individual level. In males, practicing unsafe sex, sensation seeking, being a victim of physical violence, having a poor relationship with parents, being depressed, and living in a single-parent household at the individual level; violence and antisocial acts at the classroom level; and being in a vocational school at the school level showed a correlation with violence perpetration. CONCLUSION: Interventions at the classroom level as well as an explicit school policy on violence and other risk behaviors should be considered a priority when dealing with the problem of youth violence. Furthermore, prevention should take into account gender differences.

Lapsen sosiaalisen kompetenssin tukeminen – vanhempien epäsuorat ja suorat vaikutustavat

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien havaintoja ja käsityksiä lapsen sosiaalisesta kompetenssista. Lapsen sosiaalisesta kompetenssista tarkastelun kohteena ovat erityisesti vertaissuhteet, sosiaaliset taidot ja sosiaalinen käyttäytyminen. Tarkoituksena on selvittää vanhempien näkemyksiä lapsen sosiaalisesta verkostosta ja lapsesta sosiaalisena toimijana. Kiinnostuksen kohteena on myös, miten vanhemmat vaikuttamaan lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Vanhempien vaikutuksessa voidaan erottaa epäsuora ja suora vaikutus. Vanhempien epäsuoraan vaikutukseen kuuluvat perheen sosioekonomiset tekijät, vanhemmuuteen ja lastenkasvatukseen liittyvät käytännöt sekä lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus. Suora vaikutus sisältää vanhempien eri roolit ja tehtävät sosiaalisen kompetenssin edistämiseksi. Vanhempien epäsuorilla ja suorilla vaikutustavoilla on havaittu olevan merkittävää vaikutusta lapsen sosiaalisen kompetenssiin muotoutumiseen ja sen laatuun. Tutkimuksessa selvitetään vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten vanhempien välisiä eroja näissä vaikutustavoissa. Tutkimuksessa hyödynnetään kyselylomake- ja haastatteluaineistoja. Kyselylomakeaineisto (N=156) kerättiin ”Origins of Exclusion in Early Childhood”-tutkimusprojektissa, jossa tutkittiin lasten vertaissuhteita, sosiaalisia taitoja sekä sosiaalista käyttäytymistä kolmen vuoden seurantatutkimuksena päiväkodista kouluun. Perhekysely toteutettiin lasten ollessa kuusivuotiaita. Vanhempien haastatteluaineisto (N=55) koostuu projektissa mukana olleiden lasten vanhempien teemahaastatteluista. Perhekyselyä analysoidaan tilastollisin analyysimenetelmin. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Vanhempien käsityksissä lasten sosiaalinen verkosto rakentui kotiympäristössä, koulussa, päiväkodissa sekä suvun ja harrastusten parissa muodostuneista suhteista. Tutkimustulosten perusteella on havaittavissa, että vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten sosiaaliset verkostot ovat osin erilaiset. Vanhempien arviointien mukaan myös lasten sosiaalisissa taidoissa, käyttäytymisessä, asennoitumisessa sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä ryhmään ja leikkeihin liittyvissä strategioissa on eroavaisuuksia. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vanhemmat pystyvät arvioimaan hyvin yksityiskohtaisesti lapsensa sosiaalisia taitoja ja käyttäytymistä. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan ollut riittävästi tietoa lasten kaveripiiristä tai sen laadusta eikä lasten sosiaalisesta orientaatiosta. Vanhempien epäsuorissa vaikutustavoissa oli eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä. Sosioekonomisia tekijöitä koskevan tarkastelun perusteella vertaissuhdeongelmaisten lasten perheiden taloudelliset ongelmat, isien työttömyys ja lapsen erityisen tuen tarve olivat yhteydessä lapsen sosiaalisten suhteiden ongelmiin. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat vanhemmuuden ja kasvatustehtävän kuitenkin hyvin myönteisenä ja tyytyväisyyttä tuottavana asiana elämässä. Valtaosa vanhemmista piti lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta positiivisena, vaikka lapsen kanssa ei aina ollutkaan helppoa tulla toimeen. Tyytyväisyydestä huolimatta äidit näkivät itsessään enemmän kehittymisen tarpeita vanhempana kuin isät. Vanhemmuudessa korostuivat ohjaaminen ja kontrolli, mutta myös hoiva, lämpö ja vastavuoroisuus. Hoiva ja lämpö sekä rajojen asettaminen askarruttivat vanhempia suuresti. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat tarvitsisivat opastusta ohjaavan vanhemmuuden löytämiseksi. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat kuvasivat kasvatuksen kuormittavuutta, ajan puutetta sekä muuntuvaa isyyttä ja äitiyttä ei-ongelmaisten lasten vanhempia enemmän. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus tuli myös esille vanhempien kuvauksissa. Kyvykkään vanhemmuuden kannalta epävirallinen läheisistä muodostunut tukiverkosto on tärkeä vanhemman apu ja kasvatuksen turva. Ensisijaisena tukitahona on epävirallinen verkosto, joka koostuu ystävistä, tuttavista, työtovereista, puolisosta ja omista vanhemmista. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhempien mukaan arjen tukea ei kuitenkaan ole aina saatavilla, eikä tukiverkosto tyydyttänyt vanhempia. Vanhempien käsityksissä perheen vuorovaikutus sujui hyvin ja vastuu kodista ja kasvatustehtävästä oli molemmilla vanhemmilla tasavertaisesti. Käytännön vastuu kasvatuksesta sekä erilaisten taitojen opettamisesta lapsille kuului äitien tehtäviin. Vanhempien näkemyksissä lapsen sosiaalinen maailma rakentui lähiympäristön tarjoamista mahdollisuuksista. Vanhempien suoriin vaikutustapoihin liittyvien tulosten mukaan vanhemmat pitävät harrastuksia merkittävänä sosiaalista kompetenssia edistävänä tekijänä. Ei-ongelmaisilla lapsilla oli enemmän ja monipuolisempia harrastuksia kuin ongelmaisilla lapsilla. Vaikka vanhemmat eivät mieltäneetkään omaa toimintaansa kaveripiiriin ohjaamiseksi, heillä useinkin oli runsaasti erilaisia rooleja ja tehtäviä sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisten taitojen opettamisessa. Lapsen sosiaalisten suhteiden organisoinnissa, ohjaamisessa, valvonnassa ja neuvonnassa oli vanhempiryhmien välillä eroja. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat eivät olleet riittävän hyvin perillä lapsen taidoista ja kyvykkyydestä tuottaakseen oikea-aikaista ohjausta ja tukeakseen lasta riittävästi sopivilla tavoilla. Vanhempien toimintaa näyttää ohjaavan vakaasti se uskomus, että lapsen kaverisuhteet ovat pelkästään hänen oma asiansa. Vanhemmat arvostivat paljon sosiaalisia taitoja ja pyrkivät opettamaan niitä lapsilleen systemaattisesti. Ohjaamisen tavoissa vanhemmat poikkesivat toisistaan. Tutkimus antaa viitteitä, että eiongelmaisten lasten vanhemmat ovat sensitiivisempiä, vastavuoroisempia ja lapsen näkökulmaa ja tarpeita lähtökohtanaan pitäviä sekä tunnetaitoihin ja tunnetilan käsittelyyn keskittyvämpiä kuin ongelmaisten lasten vanhemmat. Vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen vaikeudet, ylimalkainen ja epäjohdonmukainen sosiaalisten taitojen, käyttäytymisen sekä suhteiden ohjaus sekä monet perheen voimavarojen puutteet voivat haitata vakavasti lapsen sosiaalisen kompetenssin kehittymistä. Vanhemmilla on kuitenkin taitoa arvioida lapsensa sosiaalista kyvykkyyttä ja halua toimia hyvin kasvatustehtävässään. Vanhemmuuden tukemisessa olisivatkin tärkeitä epävirallisen tukiverkoston lisäksi lähiympäristön perheille ja lapsille suunnatut palvelut, monitahoinen yhteistyö perheiden, lasten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten kesken sekä yhteiskunnan perheitä koskevat säädökset ja tukitoimet.

Gender-related pathways for behavior problems in the offspring of alcoholic fathers

The objective of the present study was to examine gender differences in the influence of paternal alcoholism on children's social-emotional development and to determine whether paternal alcoholism is associated with a greater number of externalizing symptoms in the male offspring. From the Mannheim Study of Risk Children, an ongoing longitudinal study of a high-risk population, the developmental data of 219 children [193 (95 boys and 98 girls) of non-alcoholic fathers, non-COAs, and 26 (14 boys, 12 girls) of alcoholic fathers, COAs] were analyzed from birth to the age of 11 years. Paternal alcoholism was defined according to the ICD-10 categories of alcohol dependence and harmful use. Socio-demographic data, cognitive development, number and severity of behavior problems, and gender-related differences in the rates of externalizing and internalizing symptoms were assessed using standardized instruments (IQ tests, Child Behavior Checklist questionnaire and diagnostic interviews). The general linear model analysis revealed a significant overall effect of paternal alcoholism on the number of child psychiatric problems (F = 21.872, d.f. = 1.217, P < 0.001). Beginning at age 2, significantly higher numbers of externalizing symptoms were observed among COAs. In female COAs, a pattern similar to that of the male COAs emerged, with the predominance of delinquent and aggressive behavior. Unlike male COAs, females showed an increase of internalizing symptoms up to age 11 years. Of these, somatic complaints revealed the strongest discriminating effect in 11-year-old females. Children of alcoholic fathers are at high risk for psychopathology. Gender-related differences seem to exist and may contribute to different phenotypes during development from early childhood to adolescence.