Recreation and parks : a social study at Shenandoah National Park /

Mode of access: Internet.

Delaware Water Gap National Recreation Area, Pennsylvania and New Jersey, river guide /

Shows boating, camping, and canoe rental facilities.

Sandy Hook, Gateway National Recreation Area /

Panel title.

Pricing recreation use of national parks for an efficient nature conservation : an application to the portuguese case

Current institutions, research, and legislation have not yet been sufficient to achieve the conservation level of Nature as required by the society. One of the reasons that explains this relative failure is the lack of incentives to motivate local individual and Nature users in general, to adopt behaviour compliant with Nature sustainable uses. Economists believe that, from the welfare point of view, pricing is the more efficient way to make economic actors to take more environmental friendly decisions. In this paper we will discuss how efficient can be the act of pricing the recreation use of a specific natural area, in terms of maximising welfare. The main conservation issues for pricing recreation use, as well as the conditions under which pricing will be an efficient and fair instrument for the natural area will be outlined. We will conclude two things. Firstly that, from the rational utilitarian economic behaviour point of view, economic efficiency can only be achieved if the natural area has positive and known recreation marginal costs under the relevant range of the marshallian demand recreation curve and if price system management is not costly. Secondly, in order to guarantee equity for the different type of visitors when charging the fee, it is necessary to discuss differential price systems. We shall see that even if marginal recreation costs exist but are unknown, pricing recreation is still an equity instrument and a useful one from the conservation perspective, as we shall demonstrate through an empirical application to the Portuguese National Park. An individual Travel Cost Method Approach will be used to estimate the recreation price that will be set equal to the visitor’s marginal willingness to pay for a day of visit in the national park. Although not efficient, under certain conditions this can be considered a fair pricing practice, because some of the negative recreation externalities will be internalised. We shall discuss the conditions that guarantee equity on charging for the Portuguese case.

Lazer, politica cultural e extensão universitaria no projeto de ensino, pesquisa e extensão : recreação comunitaria

Universidade Estadual de Campinas. Faculdade de Educação Física

Reducing Urban Transport Energy Dependence: A New Urban Development Framework and GIS-Based Tool

High urban transport energy consumption is directly influenced by transport energy dependence. Dramatic reductions in urban transport energy dependence or consumption are not yet being widely observed despite the variety of urban planning tools currently available. A new urban development framework is presented to tackle this issue that makes use of a recently developed and successfully trialed GIS-based tool, the Transport Energy Specification (TES). The TES was simulated on a neighborhood in Sao Carlos, Brazil. In the simulation, energy dependence was reduced by a factor of 8 through activity location or infrastructure modifications to the built environment.

Advice on exercise from a family physician can help sedentary patients to become active

Objectives: To test the effectiveness, in the setting of primary health care, of verbal advice on exercise from a family physician (FP) combined with supporting written information. Design: A controlled trial with subjects allocated to a control group or one of two intervention groups using a balanced design based on day of the week. Setting: Ten general practices in Perth, Western Australia. Subjects: All sedentary patients consulting an FP. Intervention: Verbal advice on exercise from the FP and a pamphlet on exercise mailed to the patient's home address within 2 days of his/her visit to the doctor. Main outcome measure: Level of physical activity at followup. Results: 6,351 adult patients attending an FP practice completed a screening questionnaire, and 763 sedentary adults were recruited to the project. The response to follow-up, via a postal survey at 1, 6, and 12 months after the index consultation was 70%, 60%, and 57%, respectively. At 1 month a subsample of the control and intervention subjects were contacted for a telephone interview to verify self-reported levels of activity (n = 136). Treating all nonresponders as sedentary, at 1 month significantly more subjects in the combined intervention groups reported doing some physical activity (40%) compared with the control group (31%). Similarly, at 6 months, 30% of the control group and 38% of the combined intervention groups were now active. There was very little change at followup at 12 months (31% control and 36% intervention groups, respectively). Conclusion: A simple intervention aimed at the promotion of physical activity to sedentary patients in general practice can help reduce inactivity.

El lleure i els parcs naturals a les comarques gironines

És força evident que els parcs naturals nacionals i nacionals són espais dotats d’un gran atractiu paisatgístic, que a més a més, apareixen en guies i catàlegs nacionals i internacionals, essent, en conseqüència, un clar recurs turístic. Aquest article tracta el cas concret dels parcs naturals de Girona

Disseny conceptual i anàlisi estructural d’una motxilla - cotxet per a transportar de nens en activitats de lleure muntanya

La idea de realitzar aquest projecte sorgeix d’una necessitat en el mercat de productes relacionats amb els nens i nenes petits, dins d’un rang d’edats entre 2 a 5 anys, per poder realitzar activitats de lleure a la muntanya. En ser un producte no existent s’ha hagut de fer el disseny conceptual de tot el producte buscant la solució final adient per a cada part considerada bàsica. Per assegurar-ne la fiabilitat i la seguretat del nen i del pare s’han fet els càlculs pertinents de les seccions més carregades i s’han descrit els processos de fabricació i muntatge de cada peça. La Motxilla – Carretó servirà per circular per pistes de muntanya i forestals. Tindrà dos usos, el primer per quan el nen estigui cansat de caminar i el terreny es poc accidentat,“funció carretó” i el segon ús, per quan el nen està cansat i el terreny és més accidentat, “funció cadireta”. El producte serà transformable en funció d’aquests dos usos principals

Suomalaisten ulkoilukäyttäytymisen alueelliset yhtäläisyydet ja erot

Abstract: Regional similarities and differences in Finnish outdoor recreation behavior

Apport du CT-3D dans le diagnostic et le traitement des fractures des plateaux tibiaux [Value of 3D CT in diagnosis and treatment of fractures of the tibial plateau]

A precise classification and an optimal understanding of tibial plateau fractures are the basis of a conservative treatment or adequate surgery. The aim of this prospective study is to determine the contribution of 3D CT to the classification of fractures (comparison with standard X-rays) and as an aid to the surgeon in preoperative planning and surgical reconstruction. Between November 1994 and July 1996, 20 patients presenting 22 tibial plateau fractures were considered in this study. They all underwent surgical treatment. The fractures were classified according to the Müller AO classification. They were all investigated by means of standard X-rays (AP, profile, oblique) and the 3D CT. Analysis of the results has shown the superiority of 3D CT in the planning (easier and more acute), in the classification (more precise), and in the exact assessment of the lesions (quantity of fragments); thereby proving to be of undeniable value of the surgeon.

Yliopiston reunalla. Tutkimus suomalaisen avoimen yliopiston muotoutumisesta

Avoin yliopisto on koulutusmuoto, johon kuka tahansa voi osallistua ja jossa voi suorittaa yliopistotasoisia opintoja. Avoimen yliopiston ideassa keskeistä on koulutuksellisen tasa-arvon edistämisen tavoite. Tämän tutkimuksen tehtävänä on kuvata ja analysoida suomalaisen avoimen yliopiston muotoutumista. Tutkimuksella etsitään vastauksia kolmeen kysymykseen: 1. Millaisten vaiheiden kautta avoin yliopisto on muotoutunut? Mitä avoimen yliopiston historiassa on tapahtunut ja millaista keskustelua näistä tapahtumista on käyty? 2. Millaisia diskursseja avointa yliopistoa koskeneessa keskustelussa voidaan tunnistaa ja miten eri toimijatahot ovat näihin puhetapoihin kiinnittyneet? 3. Millaisena koulutuksellisen tasa-arvon toteuttajana avoin yliopisto näyttäytyy tutkimusaineiston valossa? Tutkimuksen aineisto koostuu erilaisista julkisista teksteistä. Aineistossa on mukana useita erilaisia tekstityyppejä: komiteanmietintöjä ja työryhmäraportteja, korkeakoululaitoksen kehittämissuunnitelmia, muita suunnitteluasiakirjoja, tutkimuksia, selvityksiä, puheenvuoroja ja esitelmiä sekä lehtikirjoituksia. Täydentävänä aineistona on lisäksi käytetty tilastoja. Tutkimusaineistoa on analysoitu diskurssianalyysillä. Keskeisenä lähtökohtana analyysissa on, että tekstien avulla tuotetaan avointa yliopistoa koskevia käsityksiä ja merkityksiä. Nämä merkitykset myös muuttuvat ajassa. Aineiston analyysin tuloksena avoimen yliopiston historiassa voidaan erottaa erilaisia vaiheita ja näiden vaiheiden välisiä taitekohtia. Ensimmäiseksi murrokseksi avoimen yliopiston historiassa voidaan paikantaa avoimen yliopiston synty, joka ajoittui 1970-luvun alkupuoliskolle. Avoin yliopisto sai vakiintuneet puitteensa vasta 1980-luvun puolivälissä, jolloin se organisoitiin osaksi yliopistojen täydennyskoulutusta. Tämä voidaan nähdä avoimen yliopiston historian toisena murroksena. Kolmas murros ajoittui 1990-luvulle, jolloin avoimen yliopiston resursointi muuttui ja nuoret tulivat sen näkyväksi opiskelijaryhmäksi. Tämä murros problematisoi avoimen yliopiston ja tutkintokoulutuksen suhteen aiemmasta poikkeavalla tavalla ja avoimen yliopiston tutkintoväylä nousi keskeiseksi keskusteluteemaksi. Tämä jännite purkautui tultaessa 2000-luvulle, ja tutkinnonuudistuksen yhteydessä avoimen yliopiston väylä sai paikkansa suhteessa kahden syklin tutkintoihin. Nyt elämme tutkinnonuudistuksen jälkeistä aikaa, jolloin avoimen yliopiston väylä vertautuu paljolti maisterikoulutuksiin. Kysymys aikuisten asemasta suhteessa tutkintokoulutukseen on kuitenkin edelleen ajankohtainen. Esillä ovat etenkin kysymykset aiemmin opitun tunnustamisesta, aikuisten ohjauksesta sekä avoimen yliopiston suhteesta työ- ja elinkeinoelämään. Keskustelussa avoimesta yliopistosta on paikannettavissa erilaisia positioita, jotka määrittävät avoimen yliopiston merkitystä ja tehtävää. Näitä positioita voidaan nimittää diskursseiksi, jotka konstituoivat avoimen yliopiston paikkaa yliopistokoulutuksen kentällä. Aineistosta on paikannettu neljä eri diskurssia: (1) akateemisia arvoja painottava yliopistollinen diskurssi, (2) osallistumisen tasa-arvoa korostava sivistyksellisen demokratian diskurssi, (3) yksilöllisiä mahdollisuuksia ja innovatiivisuutta korostava joustavuuden diskurssi sekä (4) työelämää, taloudellisuutta ja statusta korostava tehokkuuden diskurssi. Nämä diskurssit käyvät aineiston teksteissä keskinäisiä neuvotteluja ja kantavat merkityksiä suhteessa toisiinsa. Diskurssien välisiä suhteita voidaan kuvata kahden eri dimension kautta. Yhtäältä vastakkaisiksi arvoiksi asettuvat akateeminen eksklusiivisuus ja koulutuksellinen tasa-arvo. Toisena ulottuvuutena on koulutuksen arvottaminen sivistyksen versus hyödyn näkökulmasta. Avoimen yliopiston tehtävä tasa-arvon edistäjänä on eri aikoina mielletty eri tavoin. Avoimen yliopiston historiassa sen merkitystä ja tehtävää on kehystetty erilaisin puhetavoin, ja eri diskurssipositioiden vuoropuhelun kautta myös avoimen yliopiston tasa-arvotehtävästä on eri aikoina keskusteltu eri tavoin. Avoimen yliopiston alkuvaiheessa sen tehtävänä näyttäytyi sivistyksellisen demokratian turvaajana toimiminen. Kun avoimen yliopiston kurssit käynnistyivät, määrittyi toiminta selkeästi aikuisten koulutukseksi. Avoin yliopisto määrittyikin nyt aikuisten toiseksi mahdollisuudeksi hankkia koulutusta, jota vaille he olivat nuorempina jääneet. Avoimen yliopiston puitteiden lukkoonlyömisen jälkeen keskustelussa nousi vahvasti esiin toiminnan ja opetusmuotojen kehittäminen. Avoin yliopisto määrittyikin nyt aikuisten monipuoliseksi ja joustavaksi koulutusmahdollisuudeksi. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien luominen näyttäytyi innovatiivisena, dynaamisena ja eteenpäinpyrkivänä toimintana, jossa otettiin huomioon aikuisten erilaiset tarpeet. Relander-ohjelman myötä avoimen yliopiston julkilausuttu tehtävä nimenomaan aikuisten kouluttajana kuitenkin muuttui. Avoin yliopisto näyttäytyi nyt yksilöllisiä tarpeita palvelevana mahdollisuuksien talona, jossa oli sijaa kaikille. Tärkeäksi määrittyi myös opiskelun tavoitteiden ja motiivien moninaisuus. Tutkinnon suorittamisen avoimen yliopiston opintojen kautta tuli olla realistisesti mahdollista. Viimeisimmän murroksen jälkeen avoin yliopisto määrittyy yhä selvemmin työelämän sekä alueellisten tarpeiden kautta. Avoin yliopisto näyttäytyy joustavana ja erilaisia tarpeita palvelevana opiskelufoorumina. Avoin yliopisto palvelee paitsi yksilöiden, myös työelämän ja yritysten tarpeita sekä on osaltaan turvaamassa alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan avointa yliopistoa, sen historiaa ja siitä käytyä keskustelua erityisesti tasa-arvon näkökulmasta. Yhtenä keskeisenä tuloksena on, että avoimen yliopiston paikka on ollut aina jollakin tavalla marginaalissa. Tätä ilmentää mm. yliopistollisuuden ja tasa-arvon välinen jännite, jonka ympärille avointa yliopistoa koskeva keskustelu paljolti on järjestynyt. Ylipäätään aikuisten asemaa yliopistossa määrittää tietty epämukavuus ja täyden legitimiteetin puute erityisesti suhteessa tutkintokoulutukseen. Aikuisten koulutuksesta puhutaan yliopiston yhtenä perustehtävänä ja retorisesti voidaan todeta tämän tehtävän tärkeys. Aikuinen opiskelija aiempine osaamisineen ja osaamistarpeineen positioituu kuitenkin yliopistokoulutuksen ja työelämän väliselle rajapinnalle. Aikuisen paikka määrittyykin yliopiston ytimeen nähden selvästi marginaaliin.

City meadows : Vitality from a living heritage

In the middle of the hustle and bustle of a city, you may find a city meadow. A city meadow refers to a green area situated in an urban setting, the management of which aims at maintaining meadow species and facilitating outdoor recreation for city residents. Some of these green areas situated in cities are managed in a detailed and planned manner, while others have been left untended and are now wild, overgrown and in some cases impenetrable. However, all these meadows share one similarity: they play an important role in producing ecosystem services. What, then, is meant by ecosystem services? The multitude of flowers that bloom during summer, recreational opportunities, maintaining nature’s diversity, as well as filtering urban runoff are some of the everyday “services” that city meadows provide for the urban environment and its residents. This publication covers several different points of view by numerous experts on the importance of green areas in cities. The message is clear: management of city meadows improves both natural and cultural environments in a cost-effective manner. City meadows also help improve the health and enjoyment of city residents. When a green area is well-managed, the reputation and image of the surrounding properties and neighbourhood will also improve, as will their financial value!

The essence of a tacit intersection : a heuristic inquiry into nature-based leisure and personal transformation

There are a considerable number of programs and agencies that count on the existence of a unique relationship between nature and human development. In addition, there are significant bodies of literature dedicated to understanding developmentally focused nature-based experiences. This research project was designed to flirther the understanding of this phenomenon. Consequently, the purpose of this research endeavour was to discover the essence ofthe intersection ofpersonal transformation and nature-based leisure, culminating in a rich and detailed account of this otherwise tacit phenomenon. As such, this research built on the assumption of this beneficial intersection of nature and personal transformation and contributes to the understanding ofhow this context is supporting or generating of selfactualization and positive development. Heuristic methods were employed because heuristics is concerned with the quality and essence of an experience, not causal relationships (Moustakas, 1990). Heuristic inquiry begins with the primary researcher and her personal experience and knowledge of the phenomenon. This study also involved four other coresearchers who had also experienced this phenomenon intensely. Co-researchers were found through purposeful and snowball sampling. Rich narrative descriptions of their experiences were gathered through in-depth, semi-structured interviews, and artifact elicitation was employed as a means to get at co-researchers' tacit knowledge. Each coresearcher was interviewed twice (the first interview focused on personal transformation, the second on nature) for approximately four and a half hours in total. Transcripts were read repeatedly to discern patterns that emerged from the study of the narratives and were coded accordingly. Individual narratives were consolidated to create a composite narrative of the experience. Finally, a creative synthesis was developed to represent the essence of this tacit experience. In conclusion the essence of the intersection of nature-based leisure and personal transformation was found to lie in the convergence of the lived experience of authenticity. The physical environment of nature was perceived and experienced to be a space and context of authenticity, leisure experiences were experienced as an engagement of authenticity, and individuals themselves encountered a true or authentic self that emanated from within. The implications of these findings are many, offering suggestions, considerations and implications from reconsidered approaches to environmental education to support for selfdirected human development.

A case study of a high functioning autistic female in a games setting

This study detennined whether or not a high functioning autistic girl can develop game structure strategies that may allow her to become an active participant in a game or sport environment. This qualitative case study involved the in-depth observation and description of one high functioning autistic student whose experience in a game setting would be studied. The type of case study carried out was a combination of descriptive and evaluative. This experience was investigated through structured, individual programming. Through on-site observation, journal entries, and hands on instruction, I was able to describe what progress the autistic student made in tenns of skill development. The results of the study demonstrated that a high-functioning autistic female has the potential to develop the necessary motor skills to participate in the chosen sport of basketball. The observation results and field notes contributed to a movement profile which described her habits of body. Teaching strategies and frameworks utilized during the study were described and listed. Insights and commentary are further provided. A thorough examination of autism and games programming is provided in the literature review.