Running on Rooftops: a novel and critical reflection on writing from an identity of expatriation with an examination of West-meets-East encounters and attitudes depicted in literature

This thesis is in two parts: a creative work of fiction and a critical reflection on writing from an identity of expatriation. The creative work, a novel entitled Running on Rooftops, revolves around a fictitious community of expatriates living and working in China. As a new college graduate, Anne Henry, the novel’s protagonist and narrator, decides to spend a year teaching English in China. Twelve years later, though still unsure of how to make sense of the chain of events and encounters that left her with an X-shaped scar on her knee, she nevertheless tells the story, revealing how “just a year” can be anything but. The critical reflection, entitled Writing on Rooftops, explores the nature of expatriation as it relates to identity and writing, specifically in how West-meets-East encounters and attitudes are depicted in literature. In it, I examine the challenges and benefits of writing from an identity and mindset of expatriation as illustrated in the works of Western writers who themselves experienced and wrote from viewpoints of expatriation, particularly those Western writers who wrote of expatriation in China and Southeast Asia. The primary question addressed is how expatriation influences perception and how those perceptions among Western foreigners in China and Southeast Asia have been and can be reflected in literature. In the end, I argue that expatriation can be a valuable viewpoint to write from, offering new ways of seeing and describing our world, ourselves and the connections between the two.

Les images ov tableavs de platte peintvre de Philostrate lemnien sophiste grec /

Includes index.

Die Götter Griechenlands von Schiller bis zu Heine /

Thesis (Ph. D.)--Friedrich-Wilhelms-Universität zu Berlin.

Casualty, Causality and Chivalry: the Myth of Chivalry and Racial Violence in Southern Literature

This honors thesis project uses history and literature to analyze the role of the myth of chivalry in mystifying racial violence and oppression in the American South. The central claim is that the myth of chivalry¿ and particularly the exaltation of the white woman¿ is a myth system used to justify racial violence, oppress white womanhood, and allow white patriarchy to maintain political, social and economic dominance. This project traces the role of literature, especially Sir Walter Scott¿s historical romance, in developing the foundational myths of a southern society based in violence, racial hierarchy and gender inequality. It then follows the role of white womanhood in this myth¿ the restrictions on miscegenation, the exaltation of pure white femininity, and the violent actions performed in the name of southern women. With this historical baseline established, this study then explores three works of historical fiction that attempt to subvert this mythology by critiquing and demystifying the myth of chivalry, while also offering counter-narratives to popularized history. These works are Charles Chesnutt¿s 1901 novel The Marrow of Tradition¬, which analyzes the 1898 Wilmington N.C. race riot, Gwendolyn Brooks¿ 1960 poem ¿A Bronzeville Mother Loiters in Mississippi. Meanwhile, a Mississippi Mother Burns Bacon¿ and Lewis Nordan¿s 1993 novel Wolf Whistle, two works about Emmett Till¿s tragic murder in 1955. This study, then, illuminates the intersection of literature and mythology, revealing how literature is useful for both creating and subverting myth¿and revealing how authors undertake this task.

Rubén Darío in search of insipration: Greco-Roman mythology in his stories and poetry.

Bibliography: p. 167-174.

Supplement to Bibliography of Greek myth in English poetry /

Mode of access: Internet.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Poetry and feminine crafts in the letters of the young Marquise of Alorna (1750-1839)

abstract : Taking as a starting point the association between embroidery and language conveyed by the Greek myth of Filomela and Procne, this article examines the relationship between social status and ornaments like embroidery and lace. In order to illustrate this relationship an example is selected form the letters exchanged between the Marquise of Alorna and her Father where a connection is established between the production of these 'feminine' crafts, women's culture and womens writing, in the XVIIIth Century

Memory mixed with desire : a preliminary study of philosophy and literature in the works of Friedrich Nietzsche and Milan Kundera

Memory Mixed with Desire: A preliminary study of Philosophy and Literature in the works of Friedrich Nietzsche and Milan Kundera Robert Spinelli Brock University, Department of Philosophy This thesis studies intertextuality in the works of Friedrich Nietzsche and Milan Kundera through the primary themes of memory and forgetting. The thesis starts with two introductory chapters that delineate memory according to Nietzsche and Kundera respectively. From here, I move into a discussion of Nietzsche's Ubermensch as an example of the type of forgetting that Nietzsche sees as a cure for the overabundance of memory that has led to Christian morality. Next, I explore the Kunderan concept of kitsch as the polar opposite of what Nietzsche has sought in his philosophy, finishing the chapter by tying the two thinkers together in a Kunderan critique of Nietzsche. The thesis ends with a chapter devoted to the Eternal Return beginning with an exegesis of Nietzsche's idea and ending with a similar exegesis of Kundera's treatment of this thought. What I suggest in this chapter is that the Eternal Return might itself be a form of kitsch even in its attempt to revalue existence.

The Place of the Gods : Biblical, Tragic, and Humanist Modes in Shakespeare’s Antony and Cleopatra

Ce mémoire se focalise sur la pièce Antony and Cleopatra de Shakespeare en relation avec la pensée biblique, l’humanisme de la Renaissance et les caractéristiques de la tragédie comme genre littéraire et philosophie grecque. La chute d’Adam et Eve dans la Bible, ainsi que le conflit entre le héros tragique et les dieux, sont deux thèmes qui sont au centre de ce mémoire. Le mythe de la chute d’Adam et Eve sert, en effet, d’un modèle de la chute—et par conséquent, de la tragédie—d’Antoine et Cléopâtre mais aussi de structure pour ce mémoire. Si le premier chapitre parle de paradis, le deuxième évoque le péché originel. Le troisième, quant à lui, aborde une contre-rédemption. Le premier chapitre réfère à l’idée du paradis, ou l’Éden dans la bible, afin d’examiner ce qui est édénique dans Antony and Cleopatra. La fertilité, l’épicuréisme, l’excès dionysien sont tous des éléments qui sont présents dans la conception d’un Éden biblique et Shakespearien. Le deuxième chapitre est une étude sur la tragédie comme genre fondamentalement lié à la pensée religieuse et philosophique des grecs, une pensée qui anime aussi Antony and Cleopatra. Ce chapitre montre, en effet, que les deux protagonistes Shakespeariens, comme les héros tragiques grecs, défient les dieux et le destin, engendrant ainsi leur tragédie (ou ‘chute’, pour continuer avec le mythe d’Adam et Eve). Si le deuxième chapitre cherche à créer des ponts entre la tragédie grecque et la tragédie Shakespearienne, le troisième chapitre montre que le dénouement dans Antony and Cleopatra est bien différent des dénouements dans les tragédies de Sophocle, Euripide, et Eschyle. Examinant la pensée de la Renaissance, surtout la notion d’humanisme, la partie finale du mémoire présente les protagonistes de Shakespeare comme des éternels rebelles, des humanistes déterminés à défier les forces du destin.