978 resultados para Italian philology
Resumo:
BACKGROUND: Some components of the Mediterranean diet have favourable effects on endometrial cancer, and the Mediterranean diet as a whole has been shown to have a beneficial role on various neoplasms. METHODS: We analysed this issue pooling data from three case-control studies carried out between 1983 and 2006 in various Italian areas and in the Swiss Canton of Vaud. Cases were 1411 women with incident, histologically confirmed endometrial cancer, and controls were 3668 patients in hospital for acute diseases. We measured the adherence to the Mediterranean diet using a Mediterranean Diet Score (MDS), based on the nine dietary components characteristics of this diet, that is, high intake of vegetables, fruits/nuts, cereals, legumes, fish; low intake of dairy products and meat; high monounsaturated to saturated fatty acid ratio; and moderate alcohol intake. We estimated the odds ratios (OR) and the corresponding 95% confidence intervals (CI) for increasing levels of the MDS (varying from 0, no adherence, to 9, maximum adherence) using multiple logistic regression models, adjusted for major confounding factors. RESULTS: The adjusted OR for a 6-9 components of the MDS (high adherence) compared with 0-3 (low adherence) was 0.43 (95% CI 0.34-0.56). The OR for an increment of one component of MDS diet was 0.84 (95% CI 0.80-0.88). The association was consistent in strata of various covariates, although somewhat stronger in older women, in never oral contraceptive users and in hormone-replacement therapy users. CONCLUSIONS: Our study provides evidence for a beneficial role of the Mediterranean diet on endometrial cancer risk, suggesting a favourable effect of a combination of foods rich in antioxidants, fibres, phytochemicals, and unsaturated fatty acids.
Resumo:
[spa] El estudio analiza la evolución de los gases de efecto invernadero (GEI) y las emisiones de acidificación para Italia durante el periodo 1995-2005. Los datos muestran que mientras las emisiones que contribuyen a la acidificación han disminuido constantemente, las emisiones de GEI han aumentado debido al aumento de dióxido de carbono. El objetivo de este estudio es poner de relieve cómo diferentes factores económicos, en particular el crecimiento económico, el desarrollo de una tecnología menos contaminante y la estructura del consumo, han impulsado la evolución de las emisiones. La metodología propuesta es un análisis de descomposición estructural (ADE), método que permite descomponer los cambios de la variable de interés entre las diferentes fuerzas y revelar la importancia de cada factor. Por otra parte, este estudio considera la importancia del comercio internacional e intenta incluir el “problema de la responsabilidad”. Es decir, a través de las relaciones comerciales internacionales, un país podría estar exportando procesos de producción contaminantes sin una reducción real de la contaminación implícita en su patrón de consumo. Con este fin, siguiendo primero un enfoque basado en la “responsabilidad del productor”, el ADE se aplica a las emisiones causadas por la producción nacional. Sucesivamente, el análisis se mueve hacia un enfoque basado en la “responsabilidad del consumidor" y la descomposición se aplica a las emisiones relacionadas con la producción nacional o la producción extranjera que satisface la demanda interna. De esta manera, el ejercicio permite una primera comprobación de la importancia del comercio internacional y pone de relieve algunos resultados a nivel global y a nivel sectorial.
Resumo:
[spa] El estudio analiza la evolución de los gases de efecto invernadero (GEI) y las emisiones de acidificación para Italia durante el periodo 1995-2005. Los datos muestran que mientras las emisiones que contribuyen a la acidificación han disminuido constantemente, las emisiones de GEI han aumentado debido al aumento de dióxido de carbono. El objetivo de este estudio es poner de relieve cómo diferentes factores económicos, en particular el crecimiento económico, el desarrollo de una tecnología menos contaminante y la estructura del consumo, han impulsado la evolución de las emisiones. La metodología propuesta es un análisis de descomposición estructural (ADE), método que permite descomponer los cambios de la variable de interés entre las diferentes fuerzas y revelar la importancia de cada factor. Por otra parte, este estudio considera la importancia del comercio internacional e intenta incluir el “problema de la responsabilidad”. Es decir, a través de las relaciones comerciales internacionales, un país podría estar exportando procesos de producción contaminantes sin una reducción real de la contaminación implícita en su patrón de consumo. Con este fin, siguiendo primero un enfoque basado en la “responsabilidad del productor”, el ADE se aplica a las emisiones causadas por la producción nacional. Sucesivamente, el análisis se mueve hacia un enfoque basado en la “responsabilidad del consumidor" y la descomposición se aplica a las emisiones relacionadas con la producción nacional o la producción extranjera que satisface la demanda interna. De esta manera, el ejercicio permite una primera comprobación de la importancia del comercio internacional y pone de relieve algunos resultados a nivel global y a nivel sectorial.
Resumo:
BACKGROUND: The concept of meaning in life (MIL) has become a central one in recent years, particularly in psycho-oncology and palliative care. The Schedule for Meaning in Life Evaluation (SMILE) has been developed to allow individuals to choose the life areas that they consider to be important for their own MIL. This approach relates to the "World Health Organisation" definition of quality of life (QOL) as an individual's perception of his own position. The aims of this study were (i) to assess MIL in a representative sample of the Swiss population according to the three linguistic regions and (ii) to evaluate whether MIL constitutes a significant determinant of the perceived QOL. METHODS: A telephone survey of the Swiss population, performed by a professional survey company, was conducted between November and December 2013. The interview included the SMILE, perceived QOL (0-10) and health status (1-5), and various sociodemographic variables. In the SMILE, an index of weighting (IOW, 20-100), an index of satisfaction (IOS, 0-100), and a total SMILE index (IOWS, 0-100) are calculated from the areas mentioned by the participants as providing MIL. RESULTS: Among the 6671 telephonic contacts realized, 1015 (15 %) participants completed the survey: 405 French, 400 German and 210 Italian participants. "Family" (80.2 %), "occupation/work" (51 %), and "social relations" (43.3 %) were the most cited MIL-relevant categories. Italian participants listed "health" more frequently than German and French participants (50.4 % vs 31.5 % and 24.8 % respectively, χ(2) = 12.229, p = .002). Age, gender, education, employment, and marital status significantly influenced either the MIL scores or the MIL-relevant categories. Linear regression analyses indicate that 24.3 % of the QOL variance (p = .000) is explained by health status (B = .609, IC = .490-.728, p = .000), MIL (B = .034, IC = .028-.041, p = .000) and socioeconomic status (F = 11.01, p = .000). CONCLUSION: The major finding of our analysis highlights the positive and significant influence of MIL on the perceived QOL in a representative sample of a general, multilingual and multicultural population. This result indicates that the existential dimension is not only determinant for QOL in some critical life events, as shown e.g. in psycho-oncology and palliative care, but also in everyday life.
Resumo:
Taltioitu radioidusta esityksestä 28.2.1954.
Resumo:
Soitinnus : Piano.
Resumo:
Tutkimus käsittelee monikielisyyspolitiikkaa ja sen paikallista toteutumista. Kriittisen diskurssianalyysin viitekehystä käyttäen tutkin monipuolisen kielitaidon institutionaalisen diskurssin tulkintoja ja sen sosiaalisen kontekstin käytänteitä, historiaa ja nykytilaa. Tutkin, mikä merkitys Oulun yliopiston kielikeskuksella ja sen kielivalikoimalla on paikallisesti ja alueellisesti niin opiskelijoiden kuin yliopiston kansainvälistymisen kannalta. Tutkin, miten monikielisyyspolitiikan päämäärät toteutuvat ja miten sitä voidaan tulevaisuudessa tukea. Työ koostuu johdannosta, neljästä erillisestä osasta ja päätännöstä. Tutkimuksen osassa I kuvaan italian kielen opetuksen 36-vuotista historiaa ja siihen liittyviä vaiheita yliopiston perustamisesta aina nykypäivään. Sen rinnalla kuvaan kielikeskuksen kielten opetusvirkojen kehitystä ja Oulun yliopiston laajentumista ja kansainvälistymistä. Osassa II tarkastelen muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana italian kielen opiskelijamäärissä ja opintosuorituksissa. Vertailen Oulun yliopiston pienten kielten opiskelijamäärien kehitystä, tiedekuntakohtaisia eroja niissä sekä eri kielikeskusten italian kielen opiskelijamäärien kehitystä vuoden 2005 tutkinnonuudistuksen voimaantulon jälkeen. Osassa III tutkin monipuolisen kielitaidon diskurssin sosiaalista todellisuutta opiskelijoiden näkökulmasta eli käsittelen italian kielen opiskelijoille suunnatun syksyn 2008 kyselytutkimuksen tuloksia. Opiskelijoiden taustatietojen kuvauksen lisäksi kyselyssä kartoitettiin opiskelumotivaation osatekijöitä ja opiskelun esteitä. Osassa IV tarkastelen monikielisyyspolitiikan diskurssin tekstejä, niiden tulkintaa ja toteutumista. Mukana ovat kielikoulutuspoliittiset linjaukset eurooppalaisella, kansallisella ja paikallisella tasolla. Pohdin Oulun yliopiston merkitystä monipuolisen kielitaidon tukijana ja kehittäjänä sen vaikutusalueella sekä monipuolisen kielitaidon merkitystä opiskelijoiden kannalta. Tarkastelen myös italian kielen asemaa maailmalla. Mukana on kuvausta opettajan ja opiskelun arjesta peruskoulutuksen kontekstissa Oulun alueella. Yliopistokontekstissa kuvaan monipuolisen kielitaidon merkitystä kansainvälistymisen ja kansainvälisen liikkuvuuden kannalta, tutkinnonuudistuksen vaikutuksia kielten ja erityisesti italian kielen opiskeluun sekä Oulun yliopiston nykyhistorian viimeisimpiä vaiheita. Neljännessä osassa yhdistyvät tutkimuksen eri osien tulokset eli peilaan monipuoliseen kielitaitoon liittyvää institutionaalista diskurssia tutkimuksessa ilmenneisiin diskurssin sosiaalisen todellisuuden ilmiöihin. Tutkimuksessa ilmeni, etteivät kansallisen ja paikallisen tason institutionaalisen kielikoulutuspoliittisen diskurssin tekstit minimitulkinnaltaan olleet monikielisyyttä tukevia korkeakoulukontekstissa. Oulun tapaus osoittaa, miten yliopistouudistuksessa päätöksentekovastuu on siirtynyt yliopiston hallinnon virkamiehille ja kielikoulutuspolitiikan päätöksiä tehdään sivutuotteena irrallaan kielikoulutuksen kentästä ilman pitkän tähtäimen kielikoulutuksen suunnittelua. Oulun yliopiston tarkastelussa nou-ivat esille kieliopintojen sekalaiset käytänteet tutkinnoissa ja kokonaisnäkemyksen puute kieliopinnoista, kielikeskuksen ja kieliopintojen irrallisuus muusta sosiaalisesta kontekstista sekä viime kädessä niukkenevista resursseista taisteltaessa kieliopintojen ja kielivalikoiman karsiminen, mikä on ristiriidassa yhteiskunnan, työelämän ja opiskelijoiden kielitaidon ja sen monipuolisuuden vaateiden kanssa. Neljännen osan lopussa esitän minimiedellytyksiä ja toimenpiteitä, joiden pohjalta kielten opiskelua voisi kehittää jatkumona niin, että monipuolisen kielitaidon hankkiminen olisi mahdollista alueelliset, paikalliset ja yksilökohtaiset tarpeet huomioon ottaen.
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Tämän sivuaineen tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten suomalaiset ja italialaiset englannin kielen opiskelijat tunnistavat englanninkielisten idiomien merkityksiä. Erityisesti opiskelijoiden oman äidinkielen vaikutusta idiomien ymmärtämiseen tutkitaan, kuin myös idiomien eri ominaisuuksien vaikutusta. Lisäksi tutkitaan, miten opiskelijat itse ajattelevat osaavansa käyttää idiomeja, ja pitävätkö he idiomien oppimista tärkeänä. Tutkielmaan osallistui 35 suomalaista englannin kielen yliopisto-opiskelijaa ja 34 italialaista englannin kielen yliopisto-opiskelijaa. Tutkimusaineisto kerättiin monivalintakyselyn avulla. Idiomit valittiin Collins Cobuild Dictionary of Idioms (2001) -sanakirjasta. Kysely sisälsi 36 idiomia, jotka valittiin kolmesta eri frekvenssiluokasta. Jokaisesta frekvenssiluokasta valittiin neljä idiomia, joille oli vastine sekä suomen että italian kielessä, neljä idiomia, joille oli vastine vain suomen kielessä ja neljä idiomia, joille oli vastine vain italian kielessä. Kullekin idiomille oli annettu neljä merkitysvaihtoehtoa, ja näistä yksi tai kaksi oli sanakirjojen mukaisia oikeita vastauksia. Tutkimuksen tulokset näyttävät osoittavan, että sekä suomalaisilla että italialaisilla oli vaikeuksia idiomien merkitysten tunnistamisessa. Kuitenkin myös suomalaisten ja italiaisten välillä oli tilastollisesti merkittävä ero. Suomalaiset osasivat idiomit huomattavasti paremmin kuin italialaiset. Koehenkilöt ymmärsivät merkittävästi helpommin idiomit joille oli vastine heidän omassa äidinkielessään kuin idiomit joille ei ollut vastinetta. Lisäksi vastaajat näyttivät hyötyvän myös idiomien kuvainnollisen ja kirjaimellisen merkityksen läheisyydestä eli läpinäkyvyydestä. Idiomien frekvenssi sen sijaan ei näyttänyt vaikuttavan niiden ymmärtämiseen. Suomalaisten ja italialaisten englannin opiskelijoiden mukaan idiomien opiskelu on hyödyllistä ja tarpeellista. Tulokset osoittavat, että idiomien ymmärtäminen on haastavaa jopa edistyneille oppijoille. Omalla äidinkielellä näyttää olevan suuri vaikutus idiomien ymmärtämiseen, ja nimenomaan samankaltaisuudesta on hyötyä. Äidinkielen merkitykseen vieraiden kielten oppimisessa ja sanaston oppimisessa täytyisi kiinnittää enemmän huomiota, ja idiomeja sekä muuta kuvainnollista kieltä täytyisi opettaa myös edistyneemmille oppijoille.
Resumo:
Tutkielmassa tarkastellaan Britannian parlamentissa käytyä keskustelua Kirkkovaltiosta ja paavin maallisesta vallasta vuosina 1858–1861. Aihetta tarkastellaan kolmen teeman kautta. Nämä teemat ovat Kirkkovaltion ajassa ja paikassa tapahtunut kontekstualisointi, paavin ja katolilaisten Britannialle aiheuttamasta sisäisestä ja ulkoisesta uhasta käyty keskustelu, sekä Kirkkovaltion liittäminen kansainvälisiin suhteisiin. Britannian ja Kirkkovaltion suhdetta 1800-luvun puolivälissä on käsitelty aikaisemmassa tutkimuksessa vain vähän. Suhtautumisen perusasenteena sekä konservatiiveilla että liberaaleilla on pidetty katolilaisvastaisuutta ja Kirkkovaltion lakkauttamisen ajamista. Tutkielmassa pyritään osoittamaan, että Britannian parlamentin jäsenten suhtautuminen oli kuitenkin moniulotteisempaa ja moniäänisempää, kuin pelkkä tiukka katolilaisvastaisuus. Parlamentin jäsenet pyrkivät kontekstualisoimaan Kirkkovaltiota käyttämällä vertauksia sekä Britanniaan ja Sardinian kuningaskuntaan, että erilaisiin historiallisiin tilanteisiin. Keskusteluun osallistuneilla parlamentin jäsenillä oli myös hyvin laaja skaala erilaisia kontakteja Italiaan ja Roomaan, ja he olivat hyvin perillä paavin maallisesta vallasta käydystä yleiseurooppalaisesta kirjallisesta debatista. Osa parlamentin jäsenistä näki paavin ja katolilaiset sekä sisäisenä että ulkoisena uhkana Britannialle, mikä liittyy vahvasti 1800-luvun puolivälin uhkakuvia täynnä olleeseen näkemykseen. Näkemys uhasta tiivistyi keskusteluun uskollisuudenvalan uudistamisesta vuonna 1858. Tässä keskustelussa esiin nousivat erityisesti ääriprotestanttiset, katolilaisvastaiset parlamentin jäsenet. Osa parlamentin jäsenistä näki paavin itsenäisyyden toisaalta myös hyvänä asiana, ja paavin maallisen vallan lakkauttamista uhkana Britannialle. Viimeisessä käsittelyluvussa tutkitaan suhtautumista Kirkkovaltioon kansainvälisten suhteiden tasolla. Britannialla ei ollut virallisia diplomaattisuhteita Kirkkovaltioon, mutta maan epävirallisista suhteista ja niiden kehittämisestä käytiin parlamentissa keskustelua. Parlamentissa keskusteltiin myös Ranskan ja Itävallan merkityksestä Kirkkovaltiolle, sekä Kirkkovaltion mahdollisista aluemenetyksistä tai jopa valtion lakkauttamisesta. Keskustelua käytiin myös brittien värväämisestä paavin armeijaan ja paavia vastustaneen Garibaldin joukkoihin.
Resumo:
The objective of this multicenter prospective study was to determine the clinical efficacy and toxicity of a polychemotherapeutic third generation regimen, VACOP-B, with or without radiotherapy as front-line therapy in aggressive localized non-Hodgkin's lymphoma. Ninety-three adult patients (47 males and 46 females, median age 45 years) with aggressive localized non-Hodgkin's lymphoma, 43 in stage I and 50 in stage II (non-bulky), were included in the study. Stage I patients received VACOP-B for 6 weeks plus involved field radiotherapy and stage II patients received 12 weeks VACOP-B plus involved field radiotherapy on residual masses. Eighty-six (92.5%) achieved complete remission and 4 (4.3%) partial remission. Three patients (3.2%) were primarily resistant. Ten-year probability of survival, progression-free survival and disease-free survival were 87.3, 79.9 and 83.9%, respectively. Eighty-four patients are surviving at a median observation time of 57 months (range: 6-126). Statistical analysis showed no difference between stages I and II in terms of response, ten-year probability of survival, progression-free survival or disease-free survival. Side effects and toxicity were negligible and were similar in the two patient groups. The results of this prospective study suggest that 6 weeks of VACOP-B treatment plus radiotherapy may be the therapy of choice in stage I aggressive non-Hodgkin's lymphoma. Twelve weeks of VACOP-B treatment with or without radiotherapy was shown to be effective and feasible for stage II. These observations need to be confirmed by a phase III study comparing first and third generation protocols in stage I-II aggressive non-Hodgkin's lymphoma.