Videoclip y cuerpo: el entre-lugar de los corpus mutantes

El videoclip, al unir imagen y música, se presenta como un producto audiovisual de éxito, capaz de movilizar cuerpos, miradas, gestos en una gozosa y prolífica fruición. El encuentro del videoclip y del cuerpo en esta investigación, además de marcar las influencias mutuas de ambos “cuerpos”, se interesa por la potencia del medio “clíptico” en la producción de nuevas corporeidades y de nuevas narrativas

Devenir femina virilis: de la virilización a la masculinización de la mujer, un camino entre el prestigio y el menosprecio

Esta investigación pretende hacer un pequeño recorrido por el espacio simbólico de la femina virilis. Se intenta destacar cuáles son sus orígenes, qué tipos de femina virilis hubo, sus exigencias y consecuencias, por ocupar este espacio de tránsito en hombre-mujer. A continuación, se intenta mostrar cómo utilizaron el cuerpo para escribir experiencia y, de qué manera algunas de ellas, se sirvieron del travestismo como recurso para subvertir su situación, en un cuerpo sexuado de mujer.

Límites teóricos de sujeto epistolar y sujeto poético románticos, en la literatura escrita por mujeres

El proyecto, desarrollado bajo los auspicios del grupo Cos i Textualitat, aborda las relaciones entre las categorías de sujeto poético y sujeto epistolar, en la literatura romántica escrita por mujeres, que abarca corpus textuales del siglo XIX y principios del siglo XX. Haciendo uso de las herramientas del comparatismo, de la teoría de la literatura y de los estudios de género y sexualidad, el proyecto en una primera instancia se detuvo a estudiar la obra de aquellas escritoras (en el ámbito de la literatura norteamericana, española e hispanomericana) que desarrollaron e impulsaron el subgénero de la cartapoema, y cómo dicho subgénero les permitía velar su espacio íntimo, enmascarar su identidad literaria y social, al tiempo que obtenían legitimación social en esta estrategia de escritura. De este modo, el proyecto insiste en las estrategias de lectura de este tipo de textos, marginados por la crítica literaria, y de un tratamiento clasificatorio ciertamente ambiguo, y al mismo tiempo contaminado por la lectura autobiográfica de los textos. Cabe destacar que el punto de partida de este proceso de investigación fue la obra de la escritora norteamericana Emily Dickinson (1830-1886), pero se extendió con posterioridad desde autoras del romanticismo hispanoamericano, incluso hasta llegar a autoras españolas que escapan al movimiento romántico, bien entrado ya el siglo XX.

The epidemiology and antigenic characterization of influenza viruses isolated in Curitiba, South Brazil

Several studies conducted all over the world have reported that the influenza virus is associated with great morbidity and mortality rates. In this study, we analyzed the incidence of the influenza virus between 2000 and 2003 in Curitiba. We studied 1621 samples obtained from outpatients and hospitalized patients of both sexes and all ages. The study was conducted at the local primary care health units (outpatients) and at the tertiary care unit (hospitalized) of the General Hospital of the Federal University in the state of Paraná, Brazil. Nasopharyngeal aspirates and, eventually, bronchoalveolar lavage were assayed for the presence of viral antigens, either by indirect immunofluorescence or cell culture. Of the samples studied, 135 (8.3%) were positive for influenza virus, and of those, 103 (76.3%) were positive for type A and 32 (23.7%) for type B. Additionally, positive samples were analyzed by reverse transcription followed by polymerase chain reaction and subtypes H1 and H3 were identified from this group. A high incidence of positive samples was observed mainly in the months with lower temperatures. Furthermore, outpatients showed a higher incidence of influenza viruses than hospitalized patients.

Evidence for the co-circulation of dengue virus type 3 genotypes III and V in the Northern region of Brazil during the 2002-2004 epidemics

The reintroduction of dengue virus type 3 (DENV-3) in Brazil in 2000 and its subsequent spread throughout the country was associated with genotype III viruses, the only DENV-3 genotype isolated in Brazil prior to 2002. We report here the co-circulation of two different DENV-3 genotypes in patients living in the Northern region of Brazil during the 2002-2004 epidemics. Complete genomic sequences of viral RNA were determined from these epidemics, and viruses belonging to genotypes V (Southeast Asia/South Pacific) and III were identified. This recent co-circulation of different DENV-3 genotypes in South America may have implications for pathological and epidemiological dynamics.

Impact of human metapneumovirus infection on in and outpatients for the years 2006-2008 in Southern Brazil

The human metapneumovirus (hMPV), member of the Paramyxoviridae family, has been reported as an important agent involved with acute respiratory infections (ARIs). The aim of this study is to identify hMPV as the etiological agent of ARIs on in and outpatients in the city of Curitiba, Southern Brazil, and describe clinical data of hMPV subtyping. A retrospective study was performed in 1,572 respiratory samples over a period of three years. hMPV was detected by reverse transcription-polymerase chain reaction and subtyping was performed by nucleotide sequencing. hMPV was present in 61 (3.9%) samples and subtypes A1, A2a, B1 and B2 were detected. The incidence of hMPV was higher in outpatients (5.9%), whose mean age was 19.7 years (range 6 months-75 years old), than in inpatients (3%), whose mean age was 7.6 months (range 1 month-26 years old). The outpatients had upper respiratory tract infections with flu-like symptoms and all hospitalized children had lower respiratory tract infections. A pediatric patient died from complications associated with hMPV A2a infection. hMPV has been reported as a respiratory pathogen in all age groups. No correlation was observed between viral subtype and disease severity in the samples of this study.

Molecular epidemiology of HIV-1 clades in Southern Brazil

Human immunodeficiency virus (HIV) clades B and C account for more than 60% of the HIV-1 infections worldwide. In this paper, we describe the profiles of patients infected with subtypes of HIV-1 from the state of Paraná, Southern Brazil, and correlate them with demographic and epidemiological findings. A retrospective analysis of HIV cases reported from 1999-2007 was also performed. Data from 293 patients were reviewed and 245 were older than 13 (58% female). The distribution of clades was as follows: B 140 (57%), C 67 (23%), F 24 (10%) and mosaic or unique recombinant forms (URFs) 24 (10%). Of the 48 patients younger than 13 years of age (62.5% male), vertical transmission occurred in 46 and the distribution of clades was as follows: B 14 (29%), C 24 (50%), F 7 (15%) and URFs 6 (13%). There was no significant difference in mortality between HIV-1 subtypes. In both groups, patients infected with clade C tended to have higher rates of injection drug use exposure risk.

Autoria literària i gènere: el cas de Clarice Lispector

El projecte de recerca que s’ha dut a terme els darrers tres anys consisteix en una reflexió teòrica al voltant de l’autoria literària, fent especial èmfasi en les implicacions de gènere dels processos de legitimació literària i les posicions autorials que se’n deriven. Clarice Lispector en tant que nom d’autor sota el qual s’agrupa no només un corpus literari sinó tots aquells textos que construeixen un cos d’autora, constitueix l’objecte d’anàlisi a partir del qual es posa en joc la reflexió teòrica esmentada. Per a dur-lo a terme, es realitza un anàlisi de la producció autogràfica de l'autora i de tots aquells discursos que contribueixen a la construció del seu personatge: els discurso acadèmics, biogràfics i mediàtics; els materials fotogràfics i audiovisuals; les recreacions del personatge des de diversos llenguatges artístics (literari, teatral i cinematogràfic), etc.

Acute gastroenteritis and enteric viruses in hospitalised children in southern Brazil: aetiology, seasonality and clinical outcomes

Viral acute gastroenteritis (AG) is a significant cause of hospitalisation in children younger than five years. Group A rotavirus (RVA) is responsible for 30% of these cases. Following the introduction of RVA immunisation in Brazil in 2006, a decreased circulation of this virus has been observed. However, AG remains an important cause of hospitalisation of paediatric patients and only limited data are available regarding the role of other enteric viruses in these cases. We conducted a prospective study of paediatric patients hospitalised for AG. Stool samples were collected to investigate human adenovirus (HAdV), RVA, norovirus (NoV) and astrovirus (AstV). NoV typing was performed by nucleotide sequencing and phylogenetic analysis. From the 225 samples tested, 60 (26%) were positive for at least one viral agent. HAdV, NoV, RVA and AstV were detected in 16%, 8%, 6% and 0% of the samples, respectively. Mixed infections were found in nine patients: HAdV/RVA (5), HAdV/NoV (3) and HAdV/NoV/RVA (1). The frequency of fever and lymphocytosis was significantly higher in virus-infected patients. Phylogenetic analysis of NoV indicated that all of these viruses belonged to genotype GII.4. The significant frequency of these pathogens in patients with AG highlights the need to routinely implement laboratory investigations.

HIV-1 coreceptor usage and CXCR4-specific viral load predict clinical disease progression during combination antiretroviral therapy

Background: Although combination antiretroviral therapy (cART) dramatically reduces rates of AIDS and death, a minority of patients experience clinical disease progression during treatment. <p>Objective: To investigate whether detection of CXCR4(X4)-specific strains or quantification of X4-specific HIV-1 load predict clinical outcome. Methods: From the Swiss HIV Cohort Study, 96 participants who initiated cART yet subsequently progressed to AIDS or death were compared with 84 contemporaneous, treated nonprogressors. A sensitive heteroduplex tracking assay was developed to quantify plasma X4 and CCR5 variants and resolve HIV-1 load into coreceptor-specific components. Measurements were analyzed as cofactors of progression in multivariable Cox models adjusted for concurrent CD4 cell count and total viral load, applying inverse probability weights to adjust for sampling bias. Results: Patients with X4 variants at baseline displayed reduced CD4 cell responses compared with those without X4 strains (40 versus 82 cells/mu l; P= 0.012). The adjusted multivariable hazard ratio (HR) for clinical progression was 4.8 [95% confidence interval (Cl) 2.3-10.0] for those demonstrating X4 strains at baseline. The X4-specific HIV-1 load was a similarly independent predictor, with HR values of 3.7(95%Cl, 1.2-11.3) and 5.9 (95% Cl, 2.2-15.0) for baseline loads of 2.2-4.3 and > 4.3 log(10)copies/ml, respectively, compared with < 2.2 log(10)copies/ml. Conclusions: HIV-1 coreceptor usage and X4-specific viral loads strongly predicted disease progression during cART, independent of and in addition to CD4 cell count or total viral load. Detection and quantification of X4 strains promise to be clinically useful biomarkers to guide patient management and study HIV-1 pathogenesis.

Uhkaava ennenaikainen synnytys: hoitotyön prosessi Naistenklinikan osastolla 42 kätilöiden kokemana

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja kuvata miten hoitotyön prosessi etenee uhkaavassa ennenaikaisessa synnytyksessä Naistenklinikan osastolla 42 kätilöiden näkökulmasta. Lisäksi selvitettiin, minkälaisia haasteita uhkaavan ennenaikaisen synnytyksen hoitotyön prosessissa ilmenee. Opinnäytetyön tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla viittä Naistenklinikan osastolla 42 työskentelevää kätilönä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Teemahaastatteluiden avulla pyrittiin saamaan vastauksia tutkimusongelmiin, jotka oli laadittu perehtymällä aihetta käsitteleviin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen. Saatu tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tulosten mukaan uhkaavan ennenaikaisen synnytyksen hoidossa kätilön rooli korostuu potilaan kokonaistilanteen kartoittamisessa sekä äidin fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukemisessa. Osastolla toteutettavaa hoitoa ohjaavat lääkärin antamat yksilölliset hoito-ohjeet ja määräykset, mutta kätilöillä on myös oma hoitotyön näkökulma työskentelyssään äitien kanssa. Kätilötyön näkökulmasta uhkaavan ennenaikaisen synnytyksen hoito koostuu äidin ja sikiön fyysisen hyvinvoinnin sekä äidin psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukemisesta. Fyysisen hyvinvoinnin tukemiseen kuuluvat lepohoidosta ja lääkehoidosta huolehtiminen, supistusten, vuotojen ja infektio-oireiden seuranta sekä sikiön voinnin tarkkailu. Psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehditaan pyrkimällä antamaan äideille riittävästi tukea, tietoa ja ohjausta sekä huomioimalla myös potilaan muun perheen jaksaminen. Uhkaavan ennenaikaisen synnytyksen hoito on moniammatillista yhteistyötä, jossa kätilö toimii hoitotiimin koordinaattorina. Haasteellisimmaksi asiaksi hoitotyössä haastatteluihin osallistuneet kätilöt nimesivät äitien psyykkisen hyvinvoinnin tukemisen. Tämän opinnäytetyön tutkimustuloksia voidaan hyödyntää uhkaavan ennenaikaisen synnytyksen hoitotyön prosessin arvioinnissa ja kehittämisessä Naistenklinikan osastolla 42. Lisäksi tätä opinnäytetyötä tullaan käyttämään lähteenä, kun osastolla 42 tehdään prosessikuvaus uhkaavan ennenaikaisen synnytyksen hoidosta ja hoitopolusta.

Saaristolaisen kokemus omasta kulttuuristaan. Eläminen merestä ja meren kanssa

Tutkimuksessa on hahmoteltu saaristolaisen ihmisen omaa kokemusta kulttuurinsa ja yhteisönsä olennaisista piirteistä. Aineistona on kaksi Kustavin kylissä Turunmaan suomenkielisessä saaristossa koottua haastatteluaineistoa, joista toinen on 1990-luvun alussa tutkijan itsensä keräämä, toinen 1950 - 60-luvuilla kerätty. Haastateltavien elämä on sijoittunut saaristolaiskulttuurin muutosvaiheeseen omavaraisuudesta keskusorienteisuuteen ja tarkastelu keskittyy aikaan 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta toisen maailmansodan jälkeiseen ajanjaksoon. Tarkastelun painopisteenä on vanha yhteisö elämänpiireineen ja 1960-luvulla alkanut markkinatalouden ja suuryhteiskunnan suoran vaikutuksen tehostumisen leimaama muutos on ollut peilauspintana olennaisten piirteiden löytämisessä. Näkökulmana on ollut yksilön kokemus ja erityisinä mielenkiinnon kohteina hänen suhteensa luonnonympäristöön ja hänen mentaalinen orientaationsa, hänen kokemusmaailmansa suuntautuneisuus sekä kylän yhteisyyden sisältö. Saaristolaisten itse olennaisiksi kokemat oman kulttuurinsa piirteet nousivat haastatteluaineistosta pohtimalla haastateltavien voimakkaasti painottaman nuottakalastuksen sisältämiä merkityksiä sekä erittelemällä haastatteluaineiston kokonaisuudessa erityisen painoarvon saaneita asioita. Tukena tiettyjen asioiden nostamisessa on ollut tutkijan oma kuuluminen paikallisyhteisöön, osallistuminen saaristolaisyhteisön elämään ja elinkeinoihin sekä keskustelu yhteisön jäsenten kanssa eri asioiden merkityksistä. Meri hallitsee saaristolaisen elämää sekä fyysisesti että henkisesti. Merellä kulkeminen ja merellisten elinkeinojen harjoittaminen korostaa yksilökohtaista vaihtelevien tilanteiden ja tapahtumaketjujen hallinnan tärkeyttä, osaamista ja selviytymistä, joista ominaisuuksista tulee osa saaristolaista mentaliteettia. Meri myös rajaa eristyneisyyden, jossa on tultava omavaraisesti toimeen turvautuen omiin ja kylän muiden ihmisten taitoihin. Yhdessä tekeminen ja oleminen on päällimmäisenä haastateltavien mielessä kun he kuvaavat aikaisempaa kylän ilmapiiriä ja sitä suurinta menetystä, mikä oman elämän aikana tapahtuneessa elämäntavan muutoksessa on ollut. Yhdessä eläminen ja tekeminen on myös taito. Se liittyy saaristolaiskylässä omavaraisuuteen ja selviämiseen merellisen luonnonympäristön keskellä, mitkä seikat aiheuttavat keskinäisen riippuvuuden. Vastavuoroisuus ja keskinäinen riippuvuus ja siitä juontuva solidaarisuus ja auttaminen ovat identiteettiä luovia tekijöitä. Hyvän ihmisen määrittelyn yhteydessä haastateltavat toivat esille arvostavansa toisten huomioimista, suvaitsevaisuutta ja kaikkien kanssa toimeen tulemista, mitkä kaikki ovat rehellisyyden ohella yhteisön kiinteyteen liittyviä arvoja. Toisten huomioiminen omana itsenään on keskeinen mentaliteetin piirre myös siten, että oman lähiympäristön ihmiset hyväksytään sellaisinaan, vaikka ei kaikesta oltaisikaan samaa mieltä tai joku havaitaan vajavaiseksi. Heidät hyväksytään osaksi omaa yhteisöä, jonka kanssa ollaan vuorovaikutuksessa erilaisuudesta ja erimielisyyksistä huolimatta. Saaristolaisen taidot yhdistyvät lähiympäristöön paneutumiseen. Ne johtavat tietynlaiseen elämän kokonaisuuden hallintaan ja hahmottamiseen. Taitojen suuri merkitys ilmenee siinä, että ihmisen arvostus yhteisössä on määräytynyt myös sen mukaan, millainen tekijä hän on, kuinka kätevä käsistään. Omavaraisuuden taito ja arvostus on kylän selviytymistä merellisessä luonnonympäristössä kylän sisäisen työnjaon turvin, varsin riippumattomana ulkomaailmasta. Se on myös yhteisyyden voimaa. Saaristolaisen omavaraisuus ja henkinen itseriittoisuus merkitsee, että omasta ympäristöstä otetaan tarvittava ja selvitään sillä mitä on. Kokemisen kannalta katsoen yksilöllisyyden ja yhteisyyden, yksilöllisen vapauden ja keskinäisen riippuvuuden yhdistyminen saaristolaiskylässä on kulttuurin ydinaluetta. Kylän ilmapiirissä ristiriitaiset tekijät vetävät eri suuntiin: toisaalta yhteisyys ja yhdenvertaisuus, jota yhteistyö tukee – toisaalta varallisuuserot ja muunlainen eriarvoisuus, kateus ja katkeruus. Erilaisten lahjojen anto ja toisten hienoviritteinen huomioiminen on ollut tärkeä osa keskinäisiä suhteita. Ne korostavat kyläläisten yhdessä elämistä ja yhteenkuuluvuutta huolimatta eroista ja erimielisyyksistä. Yksilö on voinut myös olla varma, ettei häntä hädän hetkellä jätetä yksin, vaan autetaan naapurien voimin. Tällä tietoisuudella on erittäin tärkeä merkitys ihmisten keskinäisissä suhteissa, koska se koskettaa olemassaolon perusteita. Yksilöt ovat myös tämän asian suhteen samassa asemassa varallisuudesta riippumatta. Salakuljetus samoin kuin talonpoikaispurjehdus oli toisaalta saaristolaisyhteisön voiman uhoa keskusvaltaa vastaan, eikä sitä pidetty tuomittavana. Suuryhteiskunnan taholta määritelty rikollinen toiminta ei saaristolaisyhteisön mielestä sitä ollut, mutta siihen liittyvät lieveilmiöt tuomittiin, jos ne asettuivat yhteisön moraalia vastaan. Tonttikaupan vaikutus saaristolaiskylään on ollut toisenlainen kuin viinan salakuljetuksen, vaikka ne molemmat ovat olleet keskusorienteista toimintaa. Tonttikaupan vaikutukset tunkeutuivat rajummin kylän sisäiseen systeemiin sitä hajottaen. Talot saivat helppoa rahaa, mutta kylän köyhemmän väen elinkeinot vaikeutuivat. Kesämökkikauppa kasvatti yhteisön sisäisiä ristiriitoja. Maanomistuksesta tuli suurin asukkaita ja heidän selviytymistään valikoiva tekijä saaristossa viime vuosisadalla. Keskuksen otteen kiristyminen tuntui vähitellen myös henkisessä ilmapiirissä. Kyläihmisen hienovaraisesti toisia huomioonottava mentaliteetti on vastakkainen keskuksen taloudellisesti ja henkisesti tukemalle haastavalle kilpailu-asenteelle. Monet haastateltavat toivat esiin näkemyksen, joka on vastakkainen sen modernin teesin kanssa, että entisaikojen yhteisöihmistä olisi vaivannut jonkinlainen yksilöllisyyden puute. Sukupolvien kesken on eroa. Vanhan, viime vuosisadan vaihteessa syntyneen sukupolven ihmiset koettiin erilaisina, jopa yksilöllisempinä ja henkisesti rikkaampina. Väitöskirja on ensimmäinen Turunmaan suomenkielisestä saaristosta tehty sosiaaliantropologian alaan kuuluva väitöskirja.