Catalogue de toutes les estampes qui forment l'oeuvre de Daniel Marot : architecte et graveur français /

Mode of access: Internet.

Insufficientia cerebri, ad sensum & motum animalis expenditur meningumque ad illos indispensabilior usus assertus, adversus vagas intentationes Joh.Philip. Burggravii ... stabilitur a J.D. Gohl.

Mode of access: Internet.

Criminal Conversations: Rogues, Words and the World in the Work of Daniel Defoe

Even as Daniel Defoe's roguish protagonists notably Moll Flanders and Colonel Jack try to separate themselves from illicit itinerants, they are implicated further in deviance. Moll and Jack both embody and exploit ambiguous moral and spatial arrangements, and use hybrid linguistic formulations, all of which collocate the roguish and the reputable. By brilliantly realizing this interpenetration of words and worlds, Defoe problematises eighteenth-century efforts to demarcate the illicit and itinerant along the lines of space, rank, gender and language. Such efforts facilitated deviant mobility as much as they demonised it. Much scholarship has attended to Defoe's representations of criminality and poverty. This article develops such research to re-position him in a tradition of rogue-writing that stylishly problematises normative discriminatory practices.

Early crime writing and the state: Jonathan Wild, Daniel Defoe and Bernard Mandeville in 1720s London

This article argues that the early development of crime writing needs to be understood in relation to the consolidation of the modern state. It demonstrates that London in the 1720s constitutes a significant moment in this early development for three main reasons. First, the period witnessed a crime epidemic which reached its climax in the 1720s and which precipitated a set of particularly aggressive counter-measures by the state; second, it saw the rise and eventual fall of the infamous Jonathan Wild who acted as both thief and surrogate policeman; and third, it was also marked by a surge in interests on the part of writers like Daniel Defoe and Bernard Mandeville in the related matters of crime and punishment. This article explores the ways in which accounts of crime and punishment in this period deployed and in some instances interrogated the rhetoric of social contract theory and writings on statecraft, particularly by Thomas Hobbes and Mandeville. But while the criminal biographies and gallows sermons produced by the Newgate prison’s ‘ordinaries’ provided crude and reductive accounts of the efficacy of the state, the article shows how two accounts of the life of Jonathan Wild (by Defoe and H.D) responded in highly complex ways to the issues of crime and policing and provided a consistently and self-consciously ambivalent reading of the state and state power. To conclude, I suggest that this ambivalence can be read as a critique of the impartial or neutral state and that it constitutes one of the key features of what we would later understand to be crime writing as a dedicated literary genre.

Tou en agiois patros emon Iohannou tou Chrysostomou Omiliai IV eis Psalmous, kai hermeneia eis ton Daniel = Sancti patris nostri Iohannis Chrysostomi quatuor homiliae in Psalmos, & interpretatio Danielis.

Mode of access: Internet.

Danielis Georgii Morhofii Polyhistor, literarius, philosophicus et practicus /

Brevis notitia alphabetica ephemeridum literarium, et aliorum quorundam scriptorum eiusmodi diurnorum, hebdomadariorum, menstruorum, anniversariorumque / aucta et ad annum MDCCXLVII continuata a Io. Ioachimo Schwabio: (a)4-(f)4.

Commentary on Defoe's Essay on the Regulation of the Press (1704)

Treatise in which Daniel Defoe sets out his arguments concerning the importance of maintaining a free press, as well as the need to provide for a statutory protection to prevent the ‘press-piracy' of published books.
Defoe sets out various public interest arguments concerning the encouragement of learning, industry and the arts, in support of his case for the introduction of copyright legislation. The commentary describes part of the background to the passing of the Statute of Anne 1710 (uk_1710), in particular: the various unsuccessful attempts to reintroduce an alternative to the Licensing Act 1662 (uk_1662); Defoe's public writing on the need for, and social value of, copyright protection; and the influence of his writings in providing the Company of Stationers with a new rhetorical strategy with which to lobby parliament and secure the passing of the Statute of Anne.

Grandiflora : Recent Paintings by Daniel Mafe

Grandiflora: Recent Paintings by Daniel Mafe The paintings of Grandiflora are improvised around a range of different flower motifs culled from medieval textiles and botanical illustrations. Each of the paintings is constructed upon a ground of flat, palely luminous yellow occasionally supplemented by additional areas of high-keyed pastel. Pink, blue, green and mauve together with the yellow, generate a shimmering and even incandescent glow. The graphic images of the flowers with the flat colour areas are then contrasted and worked over with richly sensual, abstract gestures of paint. Within the work there is a pronounced almost rococo-esque opticality as it operates between these different visual codes of flat colour, recognizable floral forms, and gesture. These codes combine to produce a definite visceral impact on the viewer, a pronounced and tactile sense of the experience and ambiguity inherent in perceiving. This ambiguity is interestingly at odds with the apparently clean and crisp quality each painting demonstrates as an integrated whole. Indeed each piece goes on to reveal, despite the use of overt figurative quotations, a sense of the purely abstract which in its turn concretely establishes the ornamental.

Tuuleen piirrän nimeni : Daniel Urwindin fragmentaarinen omaelämäkerta Bo Carpelanin romaanissa Alkutuuli

Tutkielma käsittelee Bo Carpelanin romaania Alkutuuli (Urwind 1993) päähenkilö Daniel Urwindin fragmentaarisesti kerrottuna elämäntarinana. Kyse on kahdella aikatasolla etenevästä fiktiivisestä omaelämäkerrasta, joka perustuu viikottaisiin päiväkirjamerkintöihin. Daniel hahmottaa identiteettiään tilaan kytkeytyneiden muistojen sekä oman nimensä avulla leikaten samalla kerronnan jatkuvuuden. Tutkimusongelmana on hahmottaa Danielin kerronnan tavat, kirjoittamisen syyt sekä prosessiin lopputulos. Menneisyyteen kohdistuvan minä-kerronnan analyysi perustuu Dorrit Cohnin Transparent minds -teoksen käsitteistöön. Alkutuulessa esiintyy muistikerronnan ja muistimonologin epäsäännöllistä vuorottelua. Niiden osana on edesmenneiden läheisten upotettuja monologeja, joiden takaa kuultaa Danielin ääni: monologit ovat Danielin kuvittelemia tai referoimia puheita ja ajatuksia, joiden esittäjä on hänen yksinäisen keskustelunsa toinen osapuoli. Omaelämäkertaa käsittelevinä teoreettisina lähteinä ovat ensisijaisesti Päivi Kososen artikkelit sekä hänen tutkimuksensa Elämät sanoissa. Tutkielman tulkinnan kannalta keskeisessä asemassa ovat Bo Carpelanin essee- ja kaunokirjallinen tuotanto. Kirjoittamisen lähtökohtana on päähenkilön identiteettiä horjuttava elämänvaihe. Vaimo Marian lähdettyä vuodeksi Amerikkaan Daniel pyrkii löytämään oman kielensä ja luomaan muistojensa avulla eheämmän kuvan itsestään. Prosessiin kytkeytyy keskeisesti tila - Danielin kulkiessa talossaan, joka on hänen lapsuudenkotinsa, aistitodellisuus toimii mieleenpalauttajana: äänet ja tuoksut johdattavat hänet elämään menneisyyden muistoja uudelleen nykyhetkessä. Samalla talo ja huoneet personifioituvat ja minuus alkaa rakentua tilan kaltaiseksi. Uusien ovien ja huoneiden löytyminen symboloi Danielin muistojen selkeytymistä ja itseymmärryksen syvenemistä. Kirjoittamisen voi tulkita olevan psykoanalyyttinen prosessi, jossa omaelämäkerran minä keskustelee menneisyyden minänsä kanssa. Puhuja odottaa vastausta toiselta, vaikka vastaus löytyy paradoksaalisesti itsestä. Omaelämäkerran moniäänisyyttä korostavat edesmenneiden läheisten läsnäolo, Danielin eri ikävaiheiden identiteetit ja kaksoisolentojen hahmoissa esiintyvät minuudet. Kirjoittamisen avulla Daniel pyrkii pääsemään etäämmälle itsestään ja saavuttamaan minättömyyden tilan, jota käsitellään John Keatsilta peräisin olevan käsitteen "negatiivinen kyky" avulla. Alkutuuli on taiteilijaromaani, jossa taiteilijuutta edustavat siivet ja lentäminen kytkeytyvät mielikuvitukseen ja uusiutumiseen. Danielin tie taiteilijuutta edeltävään minättömyyteen on kuitenkin vaikea ja monet merkit viittaavat diletantin kohtaloon. Unenomaisen logiikan omaavan, fragmentaarisen kerronnan takaa on hahmotettavissa myös lainalaisuuksia. Muiden henkilöiden lyhyet elämäkerrat ovat heidän haavansa paljastavia episodeja, jotka muuttuvat osaksi Danielin elämäntarinaa. Danielin kirjallinen omakuva on montaasi, jossa eri tasossa olevat elementit, nykyhetki ja menneisyys, mielikuvitus, unet ja upotetut monologit rinnastuvat samaan tasoon. Daniel peilaa elettyä ja koettua koomisen peilirakenteen avulla, jossa hänen elämäänsä osallisena olleet menneisyyden henkilöt kulkevat narrikulkueen mukana. Toive eheästä minäkuvasta osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi merkityssulkeuman todenvastaisuuden vuoksi. Urwind-nimen pohdinnasta liikkeelle lähtenyt omaelämäkerta päättyy syklistä liikettä mukaillen tilanteeseen, jossa päähenkilö hyväksyy elämän käsittämättömyyden ja luottaa omassa nimessään piilevään voimaan, tuuleen, viitaten samalla myös romaanin nimeen. Avainsanat: Bo Carpelan - muistot - tila - fragmentaarisuus - fiktiivinen omaelämäkerta