Tietovirtojen hyödyntäminen alueellisen terveysjärjestelmän johtamisessa

Julkinen terveydenhuollon toimintaympäristö on muuttumassa. Terveydenhuollon käytettävissä olevat resurssit ovat heikkenemässä yleisen taloudellisen tilanteen ja väestön ikääntymisen johdosta. Terveydenhuollon palvelurakenteita ollaan uudistamassa. Merkittävien päätösten perusteiksi ja organisaatioiden johtamisen tueksi tarvitaan tietoa ja tietovirtoja. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka empiirinen osuus toteutettiin erikoissairaanhoidon palveluita tuottavassa keskussairaalassa. Haastatteluaineisto kerättiin sairaalan ylimmästä johdosta. Tutkimuksen mukaan informaatio-ohjaukseen, asiantuntijoiden johtamiseen ja palvelutuotannon vaikuttavuuteen liittyvät tietovirrat ovat alueellisen terveydenhuollon organisaation keskeisiä tietovirtoja.

Opus Sylvanum : Selim Palmgren ja Paavo Heininen vedenjakajan maisemissa

Konsertissa esiintyvät pianistit: Elisa Järvi, Annikka Konttori-Gustafsson, Tuomas Mali, Maria Männikkö, Anu Vehviläinen.

Vaajavirran taimen – nykytilanne ja tulevaisuus

Vaeltavan järvitaimenen suojelun kannalta tärkeitä kohteita ovat järvien välissä olevat virta-alueet ja niiden ympäristö. Jyväskylän alueella sijaitseva Vaajavirta on yksi tämänkaltainen kohde. Vaajavirta kokoaa Rautalammin reitin, Keitele-Päijänne -reitin sekä Saarijärven reitin vedet ja laskee Pohjois-Päijänteeseen Vaajakosken kohdalla. Taimenen suojelu järviä yhdistävillä kapeikko- ja virta-alueilla on ensiarvoisen tärkeää, sillä tällaiset alueet toimivat kalojen vaellusväylinä eri järvien tai järven eri osien välillä. Usein virta-alueiden yhteydessä on myös koskia, jotka ovat tärkeitä taimenen lisääntymispaikkoja ja poikasten elinympäristöjä. Vaeltava järvitaimen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, ja taimenmuodon säilymisen turvaamiseksi oikeanlainen kalastuksen säätely vaellusreiteillä on välttämätöntä. Vaikka Vaajavirta on yksi keskeisistä kohteista järvitaimenen kannalta Keski-Suomessa, ei alueen taimenen tilanteesta ole aikaisemmin tehty yleisluontoista selvitystä. Tähän raporttiin on koottu Vaajavirran taimenen historiaa, sekä mahdollisimman monipuolinen selvitys taimenen nykytilasta sekä tulevaisuudennäkymistä alueella. Tekstissä myös luetellaan toimenpiteitä, joilla voitaisiin parantaa taimenen tilannetta Vaajavirran alueella ja sen alapuolella Pohjois-Päijänteellä.

Vesien tila hyväksi yhdessä : Keski-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2016-2021

Vesienhoidon tavoitteena on saada pinta- ja pohjavedet vähintään hyvään tilaan ja estää hyvälaatuisten vesien tilan heikkeneminen. Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittu vesienhoitosuunnitelmat ja niiden tausta-aineistona olevat yksityiskohtaisemmat toimenpideohjelmat. Keski-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2016–2021 tarkentaa Kymijoen-Suomenlahden ja Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren-vesienhoitosuunnitelmia Keski-Suomen osalta. Toimenpideohjelmassa on kuvattu Keski-Suomen pinta- ja pohjavesien nykytila, vesiä muuttavat tekijät, vesien parantamistarpeet sekä esitetty tarvittavat toimenpiteet vesien tilan parantamiseksi ja ylläpitämiseksi. Toimenpideohjelmassa on arvioitu yli 460 pintavesimuodostuman tila sekä 45 pohjavesialueen pohjaveden tila. Maakunnan luokiteltujen järvien pinta-alasta 22 % on erinomaisia, 71 % hyviä ja 7 % alle hyvän tilan. Luokiteltujen jokien pituudesta 7 % on erinomaisia, 41 % hyviä ja 52 % alle hyvän tilan. Ekologista tilaa heikentää erityisesti hajakuormitus, joka on pääosin peräisin maa-ja metsätaloudesta ja haja-asutuksesta. Paikoitellen myös pistekuormitus heikentää vesientilaa. Joet ovat järviä huonommassa tilassa muun muassa ihmistoiminnan aiheuttamien rakenteellisten ja hydrologisten muutosten vuoksi. Hyvässä kemiallisessa tilassa on 40 % järvipinta-alasta ja 41 % jokipituudesta. Huono kemiallinen tila johtuu kalojen elohopeasta, jonka on arvioitu olevan peräisin pääosin ilman kautta tulevasta laskeumasta. Maakunnassa on luokiteltu 239 I ja II luokan pohjavesialuetta. Pohjaveden kemiallista tai määrällistä tilaa uhkaavaa toimintaa on arvioitu olevan 45 pohjavesialueella. Näistä riskinalaisiksi on todettu 28 pohjavesialuetta, joista huonotilaisiksi on arvioitu 24 ja hyvätilaisiksi 4. Kaikilla huonotilaisilla pohjavesialueilla huonon tilan aiheuttaa pohjaveden kemiallinen tila. Teollisuus- ja yritystoiminta ja näiden synnyttämät pilaantuneet alueet, liikenne ja tienpito sekä maatalous aiheuttavat merkittävimmät uhkat pohjavedelle. Lisäselvityksiä riskinalaisuudesta ja tilasta on tarpeen tehdä 17 pohjavesialueella Maa- ja metsätalouden vesienhoitotoimenpiteillä pyritään erityisesti ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseen. Esimerkiksi maatalouden suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja on esitetty nyt selvästi enemmän kuin 1. kaudella. Kunnostusojituksen vesiensuojelua tehostetaan perusvesiensuojelutason lisäksi muun muassa putkipadoilla ja vanhojen ojitusten aiheuttamia eroosiohaittoja torjutaan erillishankkeiden kautta. Pistekuormituksen vähentämiskesi esitetään muun muassa kahdeksan jätevedenpuhdistamon perusparantamista sekä turvetuotannon vesiensuojelua tehostetaan viidesosalla olemassa olevasta turvetuotantopinta-alasta. Vesistöjen rakentamiseen, säännöstelyyn ja kunnostukseen liittyviä toimenpiteitä on esitetty yhteensä 22 jokimuodostumalle ja 14 järvelle.. Pohjavesialueilla keskeisiä vesienhoitotoimenpiteitä ovat erityisesti pilaantuneiden alueiden kunnostukset, teiden talvisuolauksen vähentäminen ja suolaa vähemmän haitallisen aineen käyttöönotto sekä pohjavesisuojausten rakentaminen liikennealleille ja -väylille. Toimenpideohjelma on valmisteltu yhteistyössä vesienhoidon yhteistyöryhmän kanssa. Kansalaisia, viranomaisia ja sidosryhmiä on kuultu useissa suunnittelun eri vaiheissa

The surface urban energy and water balance scheme (SUEWS): evaluation in Los Angeles and Vancouver

An urban energy and water balance model is presented which uses a small number of commonly measured meteorological variables and information about the surface cover. Rates of evaporation-interception for a single layer with multiple surface types (paved, buildings, coniferous trees and/or shrubs, deciduous trees and/or shrubs, irrigated grass, non-irrigated grass and water) are calculated. Below each surface type, except water, there is a single soil layer. At each time step the moisture state of each surface is calculated. Horizontal water movements at the surface and in the soil are incorporated. Particular attention is given to the surface conductance used to model evaporation and its parameters. The model is tested against direct flux measurements carried out over a number of years in Vancouver, Canada and Los Angeles, USA. At all measurement sites the model is able to simulate the net all-wave radiation and turbulent sensible and latent heat well (RMSE = 25–47 W m−2, 30–64 and 20–56 W m−2, respectively). The model reproduces the diurnal cycle of the turbulent fluxes but typically underestimates latent heat flux and overestimates sensible heat flux in the day time. The model tracks measured surface wetness and simulates the variations in soil moisture content. It is able to respond correctly to short-term events as well as annual changes. The largest uncertainty relates to the determination of surface conductance. The model has the potential be used for multiple applications; for example, to predict effects of regulation on urban water use, landscaping and planning scenarios, or to assess climate mitigation strategies.

Local-scale urban meteorological parameterization scheme (LUMPS): longwave radiation parameterization and seasonality-related developments

Recent developments to the Local-scale Urban Meteorological Parameterization Scheme (LUMPS), a simple model able to simulate the urban energy balance, are presented. The major development is the coupling of LUMPS to the Net All-Wave Radiation Parameterization (NARP). Other enhancements include that the model now accounts for the changing availability of water at the surface, seasonal variations of active vegetation, and the anthropogenic heat flux, while maintaining the need for only commonly available meteorological observations and basic surface characteristics. The incoming component of the longwave radiation (L↓) in NARP is improved through a simple relation derived using cloud cover observations from a ceilometer collected in central London, England. The new L↓ formulation is evaluated with two independent multiyear datasets (Łódź, Poland, and Baltimore, Maryland) and compared with alternatives that include the original NARP and a simpler one using the National Climatic Data Center cloud observation database as input. The performance for the surface energy balance fluxes is assessed using a 2-yr dataset (Łódź). Results have an overall RMSE < 34 W m−2 for all surface energy balance fluxes over the 2-yr period when

Development of the Surface Urban Energy and Water balance Scheme (SUEWS) for cold climate cities

The Surface Urban Energy and Water Balance Scheme (SUEWS) is developed to include snow. The processes addressed include accumulation of snow on the different urban surface types: snow albedo and density aging, snow melting and re-freezing of meltwater. Individual model parameters are assessed and independently evaluated using long-term observations in the two cold climate cities of Helsinki and Montreal. Eddy covariance sensible and latent heat fluxes and snow depth observations are available for two sites in Montreal and one in Helsinki. Surface runoff from two catchments (24 and 45 ha) in Helsinki and snow properties (albedo and density) from two sites in Montreal are also analysed. As multiple observation sites with different land-cover characteristics are available in both cities, model development is conducted independent of evaluation. The developed model simulates snowmelt related runoff well (within 19% and 3% for the two catchments in Helsinki when there is snow on the ground), with the springtime peak estimated correctly. However, the observed runoff peaks tend to be smoother than the simulated ones, likely due to the water holding capacity of the catchments and the missing time lag between the catchment and the observation point in the model. For all three sites the model simulates the timing of the snow accumulation and melt events well, but underestimates the total snow depth by 18–20% in Helsinki and 29–33% in Montreal. The model is able to reproduce the diurnal pattern of net radiation and turbulent fluxes of sensible and latent heat during cold snow, melting snow and snow-free periods. The largest model uncertainties are related to the timing of the melting period and the parameterization of the snowmelt. The results show that the enhanced model can simulate correctly the exchange of energy and water in cold climate cities at sites with varying surface cover.

An overview on the urban boundary-layer atmosphere network in Helsinki

The Helsinki Urban Boundary-Layer Atmosphere Network (UrBAN: http://urban.fmi.fi) is a dedicated research-grade observational network where the physical processes in the atmosphere above the city are studied. Helsinki UrBAN is the most poleward intensive urban research observation network in the world and thus will allow studying some unique features such as strong seasonality. The network's key purpose is for the understanding of the physical processes in the urban boundary layer and associated fluxes of heat, momentum, moisture, and other gases. A further purpose is to secure a research-grade database, which can be used internationally to validate and develop numerical models of air quality and weather prediction. Scintillometers, a scanning Doppler lidar, ceilometers, a sodar, eddy-covariance stations, and radiometers are used. This equipment is supplemented by auxiliary measurements, which were primarily set up for general weather and/or air-quality mandatory purposes, such as vertical soundings and the operational Doppler radar network. Examples are presented as a testimony to the potential of the network for urban studies, such as (i) evidence of a stable boundary layer possibly coupled to an urban surface, (ii) the comparison of scintillometer data with sonic anemometry above an urban surface, (iii) the application of scanning lidar over a city, and (iv) combination of sodar and lidar to give a fuller range of sampling heights for boundary layer profiling.

Seasonal surface urban energy balance and wintertime stability simulated using three land-surface models in the high-latitude city Helsinki

The performance of three urban land surface models, run in offline mode, with their default external parameters, is evaluated for two distinctly different sites in Helsinki: Torni and Kumpula. The former is a dense city centre site with 22% vegetation, while the latter is a suburban site with over 50% vegetation. At both locations the models are compared against sensible and latent heat fluxes measured using the eddy covariance technique, along with snow depth observations. The cold climate experienced by the city causes strong seasonal variations that include snow cover and stable atmospheric conditions. Most of the time the three models are able to account for the differences between the study areas as well as the seasonal and diurnal variability of the energy balance components. However, the performances are not systematic across the modelled components, season and surface type. The net all-wave radiation is well simulated, with the greatest uncertainties related to snowmelt timing, when the fraction of snow cover has a key role, particularly in determining the surface albedo. For the turbulent fluxes, more variation between the models is seen which can partly be explained by the different methods in their calculation and partly by surface parameter values. For the sensible heat flux, simulation of wintertime values was the main problem, which also leads to issues in predicting near-surface stabilities particularly at the dense city centre site. All models have the most difficulties in simulating latent heat flux. This study particularly emphasizes that improvements are needed in the parameterization of anthropogenic heat flux and thermal parameters in winter, snow cover in spring and evapotranspiration in order to improve the surface energy balance modelling in cold climate cities.