Application to K.K.S.I. by Isaac Gomez for clerk

Digital image

Seixas report regarding the Sepher claimed by Isaac D. Lyons

Digital image

Isaac Levi's application to be shochet

Digital image

Copy of English translation of prayer for peace during the revolution, with note of Reverend Gershom Seixas to Isaac Moses

Digital image

Citizenship certificate of Isaac Hayman

Digital image

Inventory of K.K.S.I. chest, receipted by Alexander Zuntz, with note by Isaac H. Levy

Digital image

Call for a meeting of the congregation to elect a trustee in place of Isaac Gomez

Digital image

Petition of Isaac Da Silva for money

Digital image

Letters to Aaron Levy from Isaac M. Gomez

Digital image

Eugene Katz Collection 1947-1992

Various materials pertaining to the recollections of Eugene (Egon) Katz about his life in the 1920s and 1930s in Barntrup in North Rhine-Westphalia, Germany.

Letter from Isaac Seixas to Hayman Levy on proposed marriage of Benjamin Seixas to Zipporah Levy

Digital image

Sale of ship "Farmer" to Isaac M. Gomez by Joao Jose da Silva

Digital image

Certificate of election of Isaac Moses as trustee

Digital image

Lower limb amputation in Northern Netherlands: Unchanged incidence from 1991-1992 to 2003-2004

Background Investigating population changes gives insight into effectiveness and need for prevention and rehabilitation services. Incidence rates of amputation are highly varied, making it difficult to meaningfully compare rates between studies and regions or to compare changes over time. Study Design Historical cohort study of transtibial amputation, knee disarticulation, and transfemoral amputations resulting from vascular disease or infection, with/without diabetes, in 2003-2004, in the three Northern provinces of the Netherlands. Objectives To report the incidence of first transtibial amputation, knee disarticulation, or transfemoral amputation in 2003-2004 and the characteristics of this population, and to compare these outcomes to an earlier reported cohort from 1991 to 1992. Methods Population-based incidence rates were calculated per 100,000 person-years and compared across the two cohorts. Results Incidence of amputation was 8.8 (all age groups) and 23.6 (≥45 years) per 100,000 person-years. This was unchanged from the earlier study of 1991-1992. The relative risk of amputation was 12 times greater for people with diabetes than for people without diabetes. Conclusions Investigation is needed into reasons for the unchanged incidence with respect to the provision of services from a range of disciplines, including vascular surgery, diabetes care, and multidisciplinary foot clinics. Clinical relevance This study shows an unchanged incidence of amputation over time and a high risk of amputation related to diabetes. Given the increased prevalence of diabetes and population aging, both of which present an increase in the population at risk of amputation, finding methods for reducing the rate of amputation is of importance.

"Mikä ihana kuva: isä, äiti ja lapset Herran työssä" : Lähetystyöntekijöiden perhe-elämä Kiinassa 1910- ja 1920-luvuilla

Tutkimukseni käsittelee Suomen Lähetysseuran Kiinan-työssä olleita perheitä vuosina 1915–1928. Enemmistö tuolloin SLS:n lähetystössä olleista läheteistä oli perheellisiä, ja perheiden elämäntilanteet lähetyskentällä vaikuttivat koko SLS:n yhteisön työmahdollisuuksiin. Tutkimukseni kohdehenkilöt ovat Signe ja Väinö Kantele sekä Inkeri ja Toivo Koskikallio perheineen, ja he edustavat sitä kokonaisuutta, jonka perheelliset lähetit Kiinassa muodostivat. Tutkin pro gradu -työssäni, millaista lähetystyöntekijöiden perhe-elämä oli lähetyskentällä. Kysyn myös, miten lähetystyö vaikutti perheeseen, ja miten perhe vaikutti lähetystyön tekemiseen. Lisäksi selvitän, miten kiinalainen kulttuuri vaikutti lähettiperheiden elämään. Tutkimukseni tärkeimmät lähteet ovat Signe Kanteleen kirjeet omaisilleen sekä Inkeri Koskikallion kirjeet ja päiväkirjat. Lähetyshistoriaa ei ole aiemmin tutkittu perheen näkökulmasta, joten tutkimus on hyvin aineistolähtöinen. Tärkeimpään käyttämääni kirjallisuuteen kuuluvat SLS:n Kiinan-työn historiaan sekä naislähetystyöntekijöihin liittyvät tutkimukset. Lähetystyöntekijät solmivat Kiinassa keskenään useita avioliittoja. Jotkut läheteistä olivat avioituneet jo Suomessa. SLS:n johtokunta kontrolloi lähettien avioliittoja ja myös perheiden lapsia, joten perhe ei ollut pelkästään lähettien yksityisasia. 1910- ja 1920-luvut olivat erityisen lapsirikasta aikaa, mikä vaikutti merkittävästi SLS:n Kiinan-yhteisön toimintaan. Joihinkin perheisiin oli syntynyt lapsia jo Suomessa ja lähetyskentällä perheisiin syntyi tutkimusajankohtana 26 lasta. Monet lähettiperheiden haasteista liittyivät lähetystyön ja perhe-elämän yhdistämiseen. Perheenäideillä oli vahva lähetyskutsumus, mutta raskaudet, synnytykset ja elämä pienten lasten kanssa rajoittivat naisten työskentelymahdollisuuksia ja aiheuttivat rooliristiriitoja. Perheen arjessa haasteena oli myös perheenisän poissaolo lähetystyöhön liittyneiden matkojen takia. Erityisesti tuolloin korostui lähetysasemalla asuneiden muiden suomalaisten läsnäolon tärkeys, vaikka SLS:n yhteisön tiiviys myös rajoitti perheiden yksityisyyttä. Perhe-elämällä oli SLS:n tuki, sillä monien muiden protestanttisten lähetysseurojen tavoin SLS kannusti perheellisiä lähettejään hyödyntämään perhettään evankelioimistyössä ja toimimaan kristityn perheen esimerkkinä paikallisille. Perheen esimerkillisyyteen kannustamisesta huolimatta Suomen Lähetysseura oli virallisissa julkaisuissaan vaitonainen perhetapahtumien vaikutuksesta työhön lähetyskentällä. Työn tukijat haluttiin vakuuttaa työn häiriöttömyydestä, vaikka todellisuus Kiinassa oli ajoittain toinen. Perheenäitien ja lasten sairastelut pakottivat perheenisiä välillä vähentämään tai lopettamaan työskentelyä. Lähetit myös menettivät Kiinassa lapsia ja puolisoita, mikä luonnollisesti vaikutti lähettiyhteisön toimintaan. Suomalaisvanhemmat kokivat perhe-elämän kiinalaisen kulttuurin keskellä ajoittain haasteelliseksi. Ristiriitatilanteita aiheuttivat kiinalaisten erilaiset elintavat ja esimerkiksi suomalaisten mielestä kyseenalainen lastenhoito- ja kasvatuskulttuuri. Suomalaisperheiden elämä Kiinassa oli joiltain osin samanlaista kuin heidän aikakautenaan Suomessa, mutta lähetystyö ja kiinalainen kulttuuri toivat siihen oman erikoisleimansa. Elämä perheenä lähetystyössä sisälsi paljon ulkoapäin tulleita ja sisäisiä haasteita. Lähetit kertoivat näistä haasteista, mutta korostivat myös vahvaa hengellistä kutsumustaan, tyytyväisyyttään elämäänsä sekä perheensä onnellisuutta.