893 resultados para Acetyl coenzyme A carboxylase


Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

The synthesis of 6-acetyl-2,2-dimethyl-8-methoxychromene (lc), a naturally occurring isomer of encecalin (la)h~s been described startilag from 2,2,6- trimethyl-8-methoxyclaromene (2e) which was obtained from creosol (4) in two steps involving condensation of the phenol with malic acid to the coumarin (3), followed by Grignard reaction with CHaMgI. The transformation of (2e) to the natural product (lc) was effeeted by oxidative dehydrogenation by DDQ of the 6-meth~r function to the formyl group (2f), Grignard reaction to the carbinol (2g) and finally its oxidation to the acetyl moiety (lc), the sequence of the essential steps schematically summarised as : Ar-CHs --* Ar-CHO --* Ar-CH (OH) CHs --* Ar---COCHs.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

The crystal and molecular structure of the title compound has been determined by direct methods from diffractometer data. Crystals are orthorhombic, with Z= 4 in a unit cell of dimensions : a= 13.811 (10), b= 5.095(5), c= 12.914(10)Å, space group P212121. The structure was refined by least-squares to R 3.31% for 868 observed reflections. There is significant non-planarity of the peptide group and its nitrogen atom is significantly pyramidal. There is no correlation between the double-bond character and reactivity of the C–N bond of the terminal amide group in glutamine and acetamide

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

N-acetyl-β-D-glucosaminidaasi (NAGaasi) on glykosidaaseihin kuuluva, solujen lysosomeissa esiintyvä entsyymi, jota vapautuu maitoon utaretulehduksen aikana vaurioituneista utareen epiteelisoluista, neutrofiileistä ja makrofageista. NAGaasientsyymiaktiivisuuden on useissa tutkimuksissa havaittu korreloivan utareen tulehdustilan ja maidon soluluvun (SCC) kanssa ja sitä on ehdotettu käytettäväksi utareen epiteelisolutuhon mittaamiseen yksinään tai yhdistettynä SCC:n määritykseen. Koska saostuminen ei häiritse NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden mittausta maidosta, entsyymiaktiivisuus ei muutu maitoa säilytettäessä ja entsyymin mittaaminen on melko yksinkertaista ja nopeaa, menetelmä vaikuttaisi sopivan hyvin seulontatestiksi piileville utaretulehduksille. NAGaasin käyttö on toistaiseksi rajoittunut tutkimuskäyttöön. Sen hyödyntämistä vaikeuttaa se, että terveille lehmille eri tutkimuksissa määritetyissä NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoissa on suurta vaihtelua. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus maidossa on useiden tutkimusten mukaan korkeampi silloin, kun tulehduksen on aiheuttanut jokin merkittävä patogeeni kuin silloin, kun tulehduksen taustalla on vähäpätöinen patogeeni. Lypsykauden vaiheen on havaittu vaikuttavan maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen siten, että aktiivisuudet ovat korkeampia heti poikimisen jälkeen ja lypsykauden lopulla. On myös havaittu, että normaalimaidossa NAGaasi-entsyymiaktiivisuus on hieman korkeampi loppumaidossa kuin alkumaidossa. Poikimakerran vaikutuksista NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot terveen sekä utaretulehdusta sairastavan lypsylehmän maidossa, sekä selvittää tulehduksen voimakkuuden, aiheuttajapatogeenin, poikimakerran ja lypsykauden vaiheen vaikutusta kyseisen entsyymin aktiivisuuteen maidossa. Tutkimusaineistossa oli mukana kaikkiaan 838 vuosina 2000–2010 otettua maitonäytettä 62 eri lypsykarjatilalta Suomesta ja Virosta. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot määritettiin yhdeksältä suomalaiselta lypsykarjatilalta kerätyistä 196 maitonäytteestä, jotka täyttivät asettamamme normaalimaidon kriteerit. Normaalimaidon kriteerit olivat seuraavat: SCC < 100 000, lehmällä ei ole utaretulehduksen oireita, poikimisesta on kulunut aikaa yli 30 vuorokautta ja edellisestä lypsystä yli 6 tuntia. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus mitattiin modifioidulla Mattilan menetelmällä (Mattila 1985) vakioiduissa olosuhteissa. Aineisto analysoitiin käyttäen Stata Intercooler tilasto-ohjelman versiota 11.0 (Stata Corporation, Texas, USA). Maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuteen terveessä neljänneksessä vaikuttavia tekijöitä tutkittiin lineaarisella sekamallilla, jossa sekoittavana tekijänä oli tila. SCC:n ja NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden korrelaatiota arvioitiin terveillä lehmillä, piilevää utaretulehdusta sairastaneilla lehmillä ja koko aineistossa. Korrelaatiot laskettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Tilastollisesti merkitsevänä raja-arvona kaikissa analyyseissä pidettiin p < 0.05. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoiksi lehmillä, joilla poikimisesta oli kulunut yli 30 vrk, saatiin 0,09–1,04 pmol/min/μl maitoa. Verrattuna normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (0,56) ja piilevää utaretulehdusta sairastaneiden lehmien NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (2,49), kliinistä utaretulehdusta sairastavien lehmien maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli keskimäärin selvästi korkeampi (16,65). Keskiarvoissa oli selvä ero paikallisoireisten (12,24) ja yleisoireisten (17,74) lehmien välillä. Terveiden neljännesten maitonäytteistä määritetyn NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä ei havaittu korrelaatiota. Piilevässä utaretulehduksessa havaittiin positiivinen korrelaatio (0,74) maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen vaikuttivat tilastollisesti merkitsevästi SCC, poikimisesta kulunut aika ja poikimakerta. Eri patogeeniryhmien osalta havaitsimme, että neljänneksissä, joista eristettiin vähäpätöinen patogeeni, NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli selvästi matalampi kuin neljänneksissä, joista eristettiin merkittävä patogeeni. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden keskiarvoksi vähäpätöisille patogeeneille (KNS, koryneformi) saatiin 2,82 ja merkittäville patogeeneille (S. aureus, Str. uberis, Str, agalactiae, Str. dysgalactiae, E.coli) 16,87.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

The three dimensional structures of 8-bromo 2',3',5' triacetyl adenosine (8-Br Tri A) and 8-bromo 2',3',5'-triacetyl guanosine (8-Br Tri G) have been determined by single crystal X-ray diffraction methods to study the combined effect of bromine and acetyl substitutions on molecular conformation and interactions. The ribose puckers differ from those found in unbrominated Tri A and Tri G and unacetylated 8-Br A and 8-Br G analogues

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

The sulfur atom in the substrates leads to modest enhancements in the titled phenomena: these are essentially derived from favourable enthalpies of activation, the negative entropies of activation possibly indicating a measure of stereoelectronic control.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

We have identified a methanol- and biotin-starvation-inducible zinc finger protein named ROP [repressor of phosphoenolpyruvate carboxykinase (PEPCK)] in the methylotrophic yeast Pichia pastoris. When P. pastoris strain GS115 (wild-type, WT) is cultured in biotin-deficient, glucose-ammonium (Bio(-)) medium, growth is suppressed due to the inhibition of anaplerotic synthesis of oxaloacetate, catalysed by the biotin-dependent enzyme pyruvate carboxylase (PC). Deletion of ROP results in a strain (Delta ROP) that can grow under biotin-deficient conditions due to derepression of a biotin- and PC-independent pathway of anaplerotic synthesis of oxaloacetate. Northern analysis as well as microarray expression profiling of RNA isolated from WT and Delta ROP strains cultured in Bio(-) medium indicate that expression of the phosphoenolpyruvate carboxykinase gene (PEPCK) is induced in Delta ROP during biotin- or PC-deficiency even under glucose-abundant conditions. There is an excellent correlation between PEPCK expression and growth of Delta ROP in Bio(-) medium, suggesting that ROP-mediated regulation of PEPCK may have a crucial role in the biotin- and PC-independent growth of the Delta ROP strain. To our knowledge, ROP is the first example of a zinc finger transcription factor involved in the catabolite repression of PEPCK in yeast cells cultured under biotin- or PC-deficient and glucose-abundant conditions.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Coenzyme Q (ubiquinone), a fully substituted benzoquinone with polyprenyl side chain, participates in many cellular redox activities. Paradoxically it was discovered only in 1957, albeit being ubiquitous. It required a person, F. L. Crane, a place, Enzyme Institute, Madison, USA, and a time when D. E. Green was directing vigorous research on mitochondria. Located at the transition of 2-electron flavoproteins and 1-electron cytochrome carriers, it facilitates electron transfer through the elegant Q-cycle in mitochondria to reduce O-2 to H2O, and to H2O2, now a significant signal-transducing agent, as a minor activity in shunt pathway (animals) and alternative oxidase (plants). The ability to form Q-radical by losing an electron and a proton was ingeniously used by Mitchell to explain the formation of the proton gradient, considered the core of energy transduction, and also in acidification in vacuoles. Known to be a mobile membrane constituent (microsomes, plasma membrane and Golgi apparatus), allowing it to reach multiple sites, coenzyme Q is expected to have other activities. Coenzyme Q protects circulating lipoproteins being a better lipid antioxidant than even vitamin E. Binding to proteins such as QPS, QPN, QPC and uncoupling protein in mitochondria, QA and QB in the reaction centre in R. sphaeroides, and disulfide bond-forming protein in E. coli (possibly also in Golgi), coenzyme Q acquires selective functions. A characteristic of orally dosed coenzyme Q is its exclusive absorption into the liver, but not the other tissues. This enrichment of Q is accompanied by significant decrease of blood pressure and of serum cholesterol. Inhibition of formation of mevalonate, the common precursor in the branched isoprene pathway, by the minor product, coenzyme Q, decreases the major product, cholesterol. Relaxation of contracted arterial smooth muscle by a side-chain truncated product of coenzyme Q explains its effect of decreasing blood pressure. Extensive clinical studies carried out on oral supplements of coenzyine Q, initially by K. Folkers and Y. Yamamura and followed many others, revealed a large number of beneficial effects, significantly in cardiovascular diseases. Such a variety of effects by this lipid quinone cannot depend on redox activity alone. The fat-soluble vitamins (A, D, E and K) that bear structural relationship with coenzyme Q are known to be active in their polar forms. A vignette of modified forms of coenzyme Q taking active role in its multiple effects is emerging.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Reaction of 3-acetyl and 3-bromoacetyl coumarins with hydrazine hydrate has resulted in the ring opening of the coumarin moiety. The reaction was attempted with a view to obtain some new pyridazinones and pyrazolones. The reaction did not proceed via the expected pathway instead led to the formation of salicyl azines, the structure of which has been confirmed by single crystal X-ray studies.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Methanol expression regulator 1 (Mxr1p) is a zinc finger protein that regulates the expression of genes encoding enzymes of the methanol utilization pathway in the methylotrophic yeast Pichia pastoris by binding to Mxr1p response elements (MXREs) present in their promoters. Here we demonstrate that Mxr1p is a key regulator of acetate metabolism as well. Mxr1p is cytosolic in cells cultured in minimal medium containing a yeast nitrogen base, ammonium sulfate, and acetate (YNBA) but localizes to the nucleus of cells cultured in YNBA supplemented with glutamate or casamino acids as well as nutrient-rich medium containing yeast extract, peptone, and acetate (YPA). Deletion of Mxr1 retards the growth of P. pastoris cultured in YNBA supplemented with casamino acids as well as YPA. Mxr1p is a key regulator of ACS1 encoding acetyl-CoA synthetase in cells cultured in YPA. A truncated Mxr1p comprising 400 N-terminal amino acids activates ACS1 expression and enhances growth, indicating a crucial role for the N-terminal activation domain during acetate metabolism. The serine 215 residue, which is known to regulate the expression of Mxr1p-activated genes in a carbon source-dependent manner, has no role in the Mxr1p-mediated activation of ACS1 expression. The ACS1 promoter contains an Mxr1p response unit (MxRU) comprising two MXREs separated by a 30-bp spacer. Mutations that abrogate MxRU function in vivo abolish Mxr1p binding to MxRU in vitro. Mxr1p-dependent activation of ACS1 expression is most efficient in cells cultured in YPA. The fact that MXREs are conserved in genes outside of the methanol utilization pathway suggests that Mxr1p may be a key regulator of multiple metabolic pathways in P. pastoris.