Tekniset rakenteet vaelluskalakantojen hoidossa : Esiselvitys ja katsaus Pielisen ja pohjoisen Saimaan tilanteeseen

Pohjois-Karjalan ELY-keskus selvitti teknisten rakenteiden tarvetta ja vaihtoehtoja vaelluskalakantojen hoidossa Pielisjoella ja Lieksanjoella. Kyseiset joet kuuluvat vaelluskalakantojen säilyttämisen suhteen kansallisen kalatiestrategian kärkikohteisiin Vuoksen vesistöalueella. Raporttiin on koottu jonkin verran taustatietoa myös Heinäveden/Juojärven reitiltä. Tarkastelussa esitetään kohdejokien eri tekniset vaihtoehdot, joilla voitaisiin edistää vaelluskalakantojen säilyttämistä. Vaihtoehtoja on käsitelty yleisellä tasolla eikä vaihtoehtojen valikoima ole täysin kattava. Esitetyt vaihtoehdot tarjoavat hyvän lähtökohdan jatkosuunnittelulle. Raportin sisältöön on vaikuttanut laaja joukko alan asiantuntijoita eikä tällaista katsausta ole ennen kyseisiltä joilta tehty. Raporttia laadittaessa on haettu vastausta kysymykseen, millä teknisten vaihtoehtojen yhdistelmillä ratkaistaan Lieksanjoella ja Pielisjoella parhaiten vaelluskalojen, erityisesti järvilohen ja järvitaimenen, mahdollisuus vaeltaa sekä ylä- että alavirtaan, eri olosuhteiden vaikutus ratkaisuihin ja miten emokalojen pyyntiä voidaan teknisten rakenteiden avulla kehittää. Vaihtoehtojen valikoima on varsin suuri ja toteutuksessa on sovitettava yhteen mm. vesivoimayhtiöiden ja kalatalouden intressit. Lohikalakantojen hoitoon on pyrittävä jatkossa saamaan aiempaa enemmän rahoitusta esimerkiksi Euroopan unionin rahoituslähteistä.

Pirkanmaan arvokkaiden harjualueiden inventoinnin tarkistus 2014 : Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen Pirkanmaalla (POSKI-hanke)

Suomen harjumuodostumat ovat syntyneet Pohjois-Euroopan peittäneen mannerjäätikön reunan perääntymisen yhteydessä noin 10 000 vuotta sitten. Ainutkertaisia harjumuodostumia ei synny uusia ennen seuraavaa jääkautta. Harjuihin liittyy myös erityisiä muutoksille herkkiä elinympäristöjä, kuten paahderinteitä. Viimeisten sadan vuoden aikana ihmisen toiminta on alkanut vaikuttaa harjuihin, joihin kohdistuu nykyään erilaisia ja usein keskenään ristiriitaisia maankäyttöpaineita. Kaikkein voimakkaimmin harjuihin on vaikuttanut (ja vaikuttaa edelleen) maa-ainesten ottaminen, minkä myötä menetetään harjujen geologisia, biologisia ja maisemallisia arvoja. Pirkanmaan arvokkaimmat harjualueet, kuten myös suurimmat hiekka- ja soravarat, sijoittuvat Ikaalisista Tampereen kautta Pälkäneelle kulkevaan saumamuodostumajaksoon sekä Hämeenkyröstä Ruovedelle ja edelleen Mänttä-Vilppulan suuntaan kulkevaan Sisä-Suomen reunamuodostuman varrelle. Harjumuodostumien kartoitus ja inventointi on Suomessa aloitettu valtakunnallisella tasolla 1970-luvulla, ja maa-aineslain tultua voimaan 1980-luvulla rajattiin valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmana liitettävät harjualueet. Tämän jälkeen harjualueiden inventointityötä on tehty paikallisella tasolla maakunnissa. Arvokkaiden harjualueiden rajausten tavoitteena on säilyttää harjujen luonteenomaiset, geologiset, geomorfologiset, biologiset ja maisemalliset piirteet. Samalla pyritään säilyttämään muitakin erityisarvoja, kuten moninais- ja virkistyskäyttöarvoja. Pirkanmaan arvokkaiden harjujen rajauksista on laadittu kolme erilaista selvitystä vuosina 1990–2008. Lisäksi Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa on esitetty omat rajauksensa geologisesti arvokkaille harjumuodostumille (ge1-alueet). Jokaisen selvityksen yhteydessä harjualueet (tai osa niistä) on rajattu uudelleen ja tuloksena on syntynyt useita keskenään ristiriitaisia rajauksia. Ongelmia syntyy, kun eri tahot tekevät päätöksiä käyttäen eri aikoina tehtyjä rajauksia. Tämän päivitystyön tavoitteena onkin tarkastella eri aikoina tehtyjen rajausten aiheuttama ristiriitoja ja luoda kaikille alueille uudet, yhtenäisiin kriteereihin perustuvat rajaukset. Tämän työn yhteydessä käytiin läpi kaikki 139 Pirkanmaalle sijoittuvaa arvokkaan harjualueen rajausta. Työssä käytettiin samaa arvoluokitusta (valtakunnallinen, maakunnallinen, paikallinen), kuin alkuperäisessä, vuonna 1990 julkaistussa Pirkanmaan harjuluonto -selvityksessä. Eniten ristiriitoja ja rajausmuutostarpeita esiintyi alueilla, joilla on harjoitettu maa-ainesten ottamista. Varsinaisten rajausmuutosten lisäksi tehtiin muutamia arvoluokitusmuutoksia, kolme aluetta poistettiin arvokkaiden alueiden joukosta kokonaan ja aineistoa täydennettiin neljällä uudella, aiemmin rajaamattomalla alueella. Arvokkaiden harjualueiden rajausten inventoinnin tarkistustyö on osa Pirkanmaalla vuosina 2012–2015 toteutettua pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishanketta (POSKI), joka on jatkoa osassa Pirkanmaata vuosina 1997–2000 toteutetulle POSKI-hankkeelle.

Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ympäristöstrategia 2014-2020 - Kohti eurooppalaista kestävän kehityksen edelläkävijäaluetta : Osa 1

Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan yhteinen ympäristöstrategia kaudelle 2014 - 2020 on laadittu laajana alueellisena yhteistyönä. Aiemman kauden ympäristöstrategia on päivitetty vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä. Strategiakausi noudattaa EU-ohjelmakausia. Ympäristöstrategia on Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskuksien sekä Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liittojen yhteinen linjaus alueen ympäristön parhaaksi ja kestävän kehityksen toteutumiseksi alueella. Visiona on kehittyminen eurooppalaiseksi kestävän kehityksen esimerkkialueeksi ja alueelliseksi edelläkävijäksi vuoteen 2030 mennessä. Vision toteutumisessa painotetaan viittä eri teemaa. Nämä ovat vesien hyvän tilan saavuttaminen ja tulvariskien hallinta, asutun ympäristön elinvoiman turvaaminen, vähähiilisyys ja ilmastonmuutoksen torjunta, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä ympäristötietoisuuden edistäminen. Indikaattorit muodostavat vision sekä päätavoitteiden toteutumisen seurannan ytimen. Ne on jaettu sekä avainindikaattoreihin että muihin seurantaindikaattoreihin. Ympäristöstrategian koordinaatiovastuu on ollut Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella.

Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ympäristöstrategia 2014–2020 – Kohti eurooppalaista kestävän kehityksen edelläkävijäaluetta : Osa 2

Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan yhteinen ympäristöstrategia kaudelle 2014 - 2020 on laadittu laajana alueellisena yhteistyönä. Aiemman kauden ympäristöstrategia on päivitetty vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä. Strategiakausi noudattaa EU-ohjelmakausia. Ympäristöstrategia on Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskuksien sekä Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liittojen yhteinen linjaus alueen ympäristön parhaaksi ja kestävän kehityksen toteutumiseksi alueella. Visiona on kehittyminen eurooppalaiseksi kestävän kehityksen esimerkkialueeksi ja alueelliseksi edellä kävijäksi vuoteen 2030 mennessä. Vision toteutumisessa painotetaan viittä eri teemaa. Nämä ovat vesien hyvän tilan saavuttaminen ja tulvariskien hallinta, asutun ympäristön elinvoiman turvaaminen, vähähiilisyys ja ilmastonmuutoksen torjunta, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä ympäristötietoisuuden edistäminen. Indikaattorit muodostavat vision sekä päätavoitteiden toteutumisen seurannan ytimen. Ne on jaettu sekä avainindikaattoreihin että muihin seurantaindikaattoreihin. Ympäristöstrategian koordinaatiovastuu on ollut Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella.

Liminkaojan valuma-alueen maatalouden suojavyöhykkeiden, kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma : Pyhäjoki

Liminkaojan vesistöalueelle Pyhäjoelle laadittiin suojavyöhykkeiden, kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma vuosina 2014–2015. Suunnittelualueelta kartoitettiin perinnebiotooppeja, luonnon monimuotoisuuskohteita ja mahdollisia kosteikkojen perustamispaikkoja sekä suojavyöhykepaikkoja. Yleissuunnitelmaan sisältyy 55 kohdetta, jotka on esitelty karttojen ja kohdekuvausten avulla. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei rajoita alueiden käyttöä. Maanomistajia ei velvoiteta kohteiden hoitamiseen tai kosteikkojen perustamiseen, vaan toteutus on vapaaehtoista. Maatalousalueiden suojavyöhykkeiden, kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalouden vesiensuojelua ja luonnonhoitoa sekä suunnata toimenpiteet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä hyödyntämään maataloustukimahdollisuuksia sekä lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta.

Valtatien 5 parantaminen välillä Hietanen–Pitkäjärvi : Yleissuunnitelma

Valtatie 5 on osa Suomen tärkeintä päätieverkkoa Helsingin, Lahden, Mikkelin, Kuopion ja Kajaanin välillä. Tie kuuluu myös Euroopan komission päätökseen Suomen kattavaksi verkoksi, joka tarkoittaa tärkeää liikenneverkkoa jäsenmaissa, alueellisella ja kansallisella tasolla. Valtatie 5 ei täytä suunnittelualueella Suomen tärkeimmille pääteille asetettuja vaatimuksia. Puutteita on liikenneturvallisuudessa, liikenteen sujuvuudessa ja myös liikenteen aiheuttamien haittojen torjunnassa kuten meluntorjunnassa. Laadittu yleissuunnitelma perustuu vuonna 2013 valmistuneeseen ympäristövaikutusten arviointiin ja sen yhteydessä tutkittuihin päävaihtoehtoihin. Yleissuunnitelma koskee noin 19 kilometrin pituista osuutta valtatiestä 5. Suunnittelualue alkaa Hietasesta, Hirvensalmen kunnan alueelta, maantien 4021 liittymän eteläpuolelta ja päättyy Pitkäjärven eritasoliittymään Mikkelin kaupunkitaajaman eteläosassa. Yleissuunnitelman ratkaisuehdotuksessa valtatie 5 parannetaan korkealuokkaiseksi valtatieksi Hietasesta Pitkäjärvelle noin 19 kilometrin pituudelta tarvittavine tie- ja liittymäjärjestelyineen. Hietanen–Otava-välillä valtatie 5 rakennetaan keskikaiteelliseksi eritasoliittymin varustetuksi ohituskaistatieksi uudessa maastokäytävässä ja välillä Otava–Pitkäjärvi nelikaistaiseksi keskikaidetieksi nykyisellä paikallaan. Valtatien mitoitusnopeus on koko välillä Hietanen–Pitkäjärvi 100 km/h. Hidas- sekä jalankulku- ja pyöräilyliikenne kielletään päätiellä ja se ohjataan rinnakkaistielle. Hankkeen rakentamiskustannuksiksi on arvioitu 82,5 miljoonaa euroa, josta lunastus- ja korvauskustannusten osuus on 1,5 miljoonaa euroa (MAKU 112,2; 2010=100,0). Hanke voidaan tarvittaessa toteuttaa vaiheittain.

Vt 4 (E75) välillä Heinola – Jyväskylä – Oulu – Haaparanta : Palvelutasolähtöinen kehittämisselvitys

Työssä tarkasteltiin noin 600 kilometriä pitkää valtatien 4 yhteysväliä Lusista Haaparantaan. Selvitys toteutettiin yhteysvälin ELYkeskusten ja Liikenneviraston yhteistyönä laajassa vuorovaikutuksessa keskeisten sidosryhmien ja käyttäjätahojen edustajien kanssa. Selvitystyö on osa niin sanotun uuden liikennepolitiikan soveltamista ja uusien periaatteiden mukaista tarkastelua. Perusperiaatteena on nostaa esiin keskeisimmät käyttäjätarpeet nyt ja tulevaisuudessa, johtaa niiden perusteella palvelutasotavoitteet, määrittää palvelutasopuutteet ja tuottaa laajaa keinovalikoimaa hyödyntävä kehittämispolku puutteiden poistamiseksi. Työn painopisteenä oli muodostaa keskeisten toimijoiden yhteinen käsitys kehittämispolusta, jolla vastataan valtatieltä 4 edellytettäviin palvelutasovaatimuksiin. Nämä määritettiin tarkastelemalla yhteysvälin roolia osana liikennejärjestelmää ja rajaamalla käyttäjäryhmät, joiden palvelutasovaatimuksiin voidaan vastata ainoastaan tai tehokkaimmin valtatietä 4 kehittämällä. Yhteysvälillä korostuvat pitkän matkan kuljetusten ja päivittäisen työmatkaliikenteen tarpeet. Turvallisuuden ohella nousi aiempaa vahvemmin esiin matka-ajan ennakoitavuuden merkitys. Selkeimmät palvelutasopuutteet kohdentuvat kaupunkiseutujen vilkkaille työmatkaliikenteen osuuksille. Valtatieltä 4 edellytettävä palvelutaso turvataan pitkäjänteisesti toteuttamalla investoinnit olemassa olevien hankepriorisointien pohjalta. Kiireellisimpiä ovat kaupunkiseutujen vilkkaiden työssäkäyntiosuuksien hankkeet (Kirri – Tikkakoski, Äänekosken kohta, Oulun kohta, Kello – Räinänperä ja Pohjois-Ii – Maksniemi). Vuoteen 2030 tähtäävä toimenpideohjelma luo pohjan suunnitelmavalmiuden kehittämiselle ja hankkeiden ohjelmoinnille. Kehittämishankkeiden ohella tehdään jatkuvasti pieniä maankäytön ja toimintaympäristön muutosten edellyttämiä parantamistoimenpiteitä sekä hyödynnetään uusia älyliikenteen ratkaisuja. Lisäksi työssä nousi korostetusti esiin olemassa olevan väylän kunnossapidon ja sen yhtenäisyyden tärkeys sekä eri toimijoiden välisen yhteistyön merkitys liikennepalveluiden kehittämisessä. Työ tuotti uutta tietoa toimenpiteiden tarpeesta ja niiden merkityksestä matka- ja kuljetusketjujen palvelutason turvaamiseksi. Palvelutasolähtöinen tarkastelu ei muuttanut merkittävästi aiempien kehittämishankkeiden sisältöä tai kiireellisyysjärjestystä, mutta tuo esiin entistä parempia hankeperusteita sekä ohjaa jatkosuunnittelua ja hankepriorisointia.

Karasjoen vihreäkivivyöhykkeen kultarakeiden ominaispiirteet

Pohjois-Norjassa, Finnmarkin läänin itäosassa sijaitsevan Karasjoen vihreäkivivyöhykkeen (KVV) on muiden vihreäkivialueiden tapaan ajateltu olevan potentiaalinen kohde orogeenisen kullan löytymiselle. Alueella on tehty järjestelmällistä malminetsintää eri yritysten toimesta jo 1950-luvulta asti, mutta aluetta voidaan silti pitää alitutkittuna muihin vastaavanlaisiin alueisiin verrattuna. Vuosina 2006–2012 Store Norske Gull As:n malminetsintään liittyen KVV:ltä kerättiin 1137 raskasmineraalinäytettä, joista on löydetty yhteensä lähes 13 000 kultaraetta. Näistä näytteistä valittiin 892, joiden 7928 kultarakeesta saaduilla tiedoilla määriteltiin alueen tausta-arvot kuvaamaan KVV:n rm-näytteissä esiintyvien kultarakeiden määrää, kokoa ja morfologiaa. Tausta-arvoja ja neljän erilaisen mineralisaatiotyypin ympäristöstä kerätyistä rm-näytteistä löydettyjen kultarakeiden määrää, morfologiaa ja hienouslukua verrattiin toisiinsa erilaisten kultaraepopulaatioiden löytämiseksi ja määrittämiseksi. Kolmella tutkimuskohteella on rm-näytteenoton lisäksi tehty kallioperäkairauksia ja kairasydämistä löytyneiden kultarakeiden hienouslukua verrattiin saman alueen rm-näytteiden kultarakeiden hienouslukuun. Raskasmineraalimenetelmän ohessa tehtiin moreenin geokemiallista tutkimusta, jonka perusteella saatuja tuloksia verrattiin tiettyjen alkuaineiden osalta saman näytepisteen rm-näytteen kultarakeiden määrään. Kaikki kultarakeet tutkittiin stereomikroskoopilla ja tämän lisäksi jokaiselta kohdealueelta valittiin muutamia rm- ja kairasydännäytteiden kultarakeita SEM-EDS-tutkimuksiin, jolla selvitettiin rakeiden pintojen tekstuurit ja kemialliset koostumukset. Kohdealueiden kultarakeiden määrän perusteella pystyttiin osoittamaan kaksi selvästi anomaalista aluetta Suolomaraksen BIF-tyypin rautamuodostumalla ja Raitevarrin porfyyrityypin Cu-Au-mineralisaatiolta. Muiden kohdealueiden ympäristössä kultarakeiden määrä rm-näytteissä ei ollut merkittävä. Rakeiden määrän ja morfologian sekä niiden hienouslukujen perusteella voitiin hyvällä varmuudella todeta Suolomaraksen esiintymällä olevien rakeiden olevan erittäin paikallisia, eivätkä ne todennäköisesti ole kulkeutuneet lainkaan viimeisimmän jäätiköitymisen aikana. Raitevarrin mineralisaation luoteisosassa olevat erittäin anomaaliset rm-näytteet ja niissä olevat kultarakeet ovat todennäköisesti peräisin eri mineralisaatiosta tai vaihtoehtoisesti saman mineralisaation kemiallisesti erilaisesta osasta kuin niistä noin kolme kilometriä kaakkoon kairatun kairasydännäytteet kultarakeet. Muiden kohdealueiden osalta aineistoa oli liian vähän, jotta rakeiden alkuperästä olisi voitu tehdä luotettavia päätelmiä. Moreenin geokemialliset analyysitulokset osoittivat kasvavaa korrelaatiota samasta näytepisteestä otettujen kultarakeiden määrän kanssa, kun rakeiden määrä näytteessä oli suurempi. Kultarakeiden määrän ollessa alle anomaliarajan, korrelaatio geokemiallisten tulosten kanssa oli heikko, kun taas anomaalisissa näytteissä vaikutti olevan jonkinlainen yhteys moreenin geokemiaan. Moreenin kultatutkimusten osalta rm-menetelmä vaikuttaisi antavan luotettavamman kuvan moreenin kullan määrästä kuin geokemiallinen menetelmä

Yhdenvertaisuuden toteutuminen ulosoton vapaakuukausi- ja rajoittamismenettelyssä

Tutkielma selvittää ulosoton vapaakuukausi- ja rajoittamismenettelyn yhdenvertaisuuden toteutumista velallisten välillä. Tutkielma vastaa siihen tehdäänkö ulosottomenettelyssä samanlaisia päätöksiä samanlaisissa tilanteissa ja ovatko velalliset keskenään yhdenvertaisessa ase-massa. Tämän lisäksi tutkielmassa tuodaan esille ehdotuksia toimista, joilla päätöksentekomenettelyn yhdenvertaisuutta voitaisiin parantaa. Yhdenvertaisuuden vaatimus kulkee koko ulosottoprosessin läpi ja se tulisi huomioida jokaisessa prosessin vaiheessa. Tässä tutkielmassa tutkimuksen kohteena on vain vapaakuukausi- ja rajoittamismenettely. Yhdenvertaisuutta tutkitaan muodollisen eli oikeudellisen yhdenvertaisuuden kannalta. Tällä tarkoitetaan samanlaisten tapausten samanlaista kohtelua. Teoreettisen toteutuksen lisäksi tutkielmaa varten on tehty empiiristä selvitystyötä. Tutkielmaa varten on tutkittu eri ulosottovirastojen päätöksentekomenettelyä tutustumalla niissä tehtyihin vapaakuukausi- ja rajoittamispäätöksiin. Päätöksiä on tutkittu yhteensä 200 kappaletta ja ne koostuvat Helsingin ulosottoviraston, Varsinais-Suomen ulosottoviraston, Pohjois-Savon ulosottoviraston, Oulun ulosottoviraston sekä Lapin ulosottoviraston päätöksistä vuosilta 2014–2015. Oikeudellisen yhdenvertaisuuden toteutuminen ulosoton vapaakuukausi- ja rajoittamismenettelyn osalta on heikkoa. Kihlakunnanulosottomiesten harkintavalta on niin laajaa, että se mahdollistaa hyvinkin erilaisten päätösten tekemisen samanlaisissa tilanteissa. Vaikka kaikki tutkielmassa tarkastellut päätökset ovat lain mukaisesti tehtyjä, ei lainmukaisuus kuitenkaan tässä korreloi sen kanssa, että yhdenvertaisuus toteutuisi optimaalisella tavalla. Mikäli velallisen päätöstä peilataan toisten velallisten saamiin päätöksiin samanlaisissa tilanteissa, voidaan todeta, ettei velallisia kohdella yhdenvertaisesti. Nykykäytännön mukainen menettely ei palvele velallisten oikeuksia parhaalla mahdollisella tavalla. Säädöspohjaa vasten tulkittuna vapaakuukausi- ja rajoittamismenettelyssä toteutetaan lain säännöksiä ja lain vaatimuksia yhdenvertaisesta kohtelusta. Menettelyä tulisi kuitenkin parantaa yhdenvertaisuuden paremman toteutumisen turvaamiseksi. Tutkielmassa esitettyjen muutostoimien tarkoitus on osoittaa, että vaihtoehtoja yhdenvertaisuuden parantamiseksi vapaakuukausi- ja rajoittamismenettelyn osalta on olemassa ja niitä tulisi mahdollisuuksien mukaan tutkia lisää.

Pyhäjoen ydinvoimalan edellyttämät tieinvestoinnit : Hankearviointi

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on laatinut hankearvioinnin Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamishankkeen edellyttämille tieinvestoinneille, jotka käsittävät joukon valtatien 8 Kalajoki–Liminka välin parantamistoimenpiteitä. Hankkeeseen sisältyy Pyhäjoen ydinvoimalan uusi tieyhteys kevyen liikenteen väylineen. Tieinvestoinneilla edistetään ydinvoimalahankkeen toteuttamista ja turvataan valtatien 8 Kalajoki–Liminka välin liikenteen toimivuus ja turvallisuus merkittävästä liikenteen kasvusta huolimatta. Ydinvoimalan rakentamisen aikana valtatien 8 liikennemäärä välillä Kalajoki - Liminka lisääntyy tienkohdasta riippuen 50 % - 15 % nykyiseen verrattuna. Valmistumisensa jälkeen ydinvoimala tuottaa vain vähän lisäliikennettä. Tieinvestointien kannattavuus perustuu Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen yhteiskuntataloudelliseen kokonaiskannattavuuteen. Ydinvoimalan edellyttämät tieinvestoinnit eivät ole yksinään väylähankkeina liikennetaloudellisesti kannattavia. Pyhäjoen ydinvoimalan tieinvestointihanke voidaan toteuttaa vaiheittain, mutta tiejärjestelyjen tulee olla toteutettuna ennen kuin ydinvoimalan rakentaminen alkaa vuonna 2018. Pyhäjoen ydinvoimalan tieinvestointihankkeen rahoitus on varmistunut keväällä 2015. Ydinvoimalaitoksen tieyhteyden ja kevyen liikenteen väylän rakentaminen on käynnistynyt syksyllä 2014 Fennovoima Oy:n toimesta jälkirahoitusmallilla. Pääosalle valtatien 8 parantamistoimenpiteistä on valmiit tie- ja rakennussuunnitelmat, lukuun ottamatta muutamaa kohdetta, joiden suunnitelmat valmistuvat syksyllä 2015. Hankkeen toteutus on etenemässä tavoiteaikataulun mukaisesti.

Käsityksiä työmotivaatioon vaikuttavista tekijöistä : tapaustutkimus Tohmajärven rajavartioaseman rajojen valvonnan työtehtävissä työskentelevistä rajavartijoista

Tämän laadullisen tapaustutkimuksen tavoitteena oli tutkia rajojen valvonnan työtehtävien parissa työskentelevien koirattomien rajavartijoiden käsityksiä työmotivaatioon liittyvistä tekijöistä työn sisällöllisten sekä työympäristön ominaisuuksien kautta. Tutkimuksen tarkoi-tuksena oli vastata siihen asetettuun päätutkimuskysymykseen ”Millaisia työmotivaatioon liittyviä tekijöitä ilmenee rajavartijoiden käsityksissä omasta työstään?” Tutkimuksen tavoit-teena oli tutkia henkilöstön työmotivaatiota myös itsemääräämisteoriaan peilaten työssä koe-tun itsenäisyyden ja vastuun sekä työilmapiirin osalta. Tässä kohtaa tutkittiin erityisesti sitä, motivoivatko mahdollisesti toteutuessaan työssä koetut yksilön psykologiset perustarpeet, itsenäisyyden, pätevyyden sekä yhteenkuuluvuuden tunteet työntekijöitä. Tutkimusjoukoksi valikoitui 10 koiratonta rajavartijaa Pohjois-Karjalan rajavartioston Tohmajärven rajavartioasemalta. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin tutkimusaineiston tiedonkeruun ensimmäisessä vaiheessa Webropolin avulla toteutetulla avoimella kyselylo-makkeella. Tutkimusaineiston tiedonkeruun toisessa vaiheessa toteutettiin teemahaastattelut kyselylomakkeen kautta tehtyjen havaintojen perusteella. Sekä kyselyyn että haastatteluun osallistui molempiin sama, tutkimukseen valittu 10 koirattoman rajavartijan joukko. Tutkimusaineisto analysoitiin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimustuloksien mukaan työn sisällöllisistä ominaisuuksista tärkeimmät, työmotivaatiota selittävät tekijät olivat työssä koettu vastuullisuus sekä itsenäisyys, työn mielekkyys ja siinä koettu vaihtelevuus sekä työstä saatu palaute ja tunnustus. Työympäristöön liittyvistä tekijöistä motivaation rakentumista keskeisimmin selittävinä tekijöinä toimivat kokonaisuudessaan työn järjestelyt, työilmapiiri sekä esimiehen johtamistapa. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että itsemääräämisteorian mukainen työntekijän sisäinen motivoituminen mahdollistui työssä koetun itsenäisyyden ja vastuun sekä yhteenkuuluvuuden tunteiden ko-kemisen myötä. Sopeuttamistoimien vaikutukset nousivat huomattavaan osaan ja resurssien vähenemisen vaikutukset työmotivaatioon olivat pääosin negatiiviset muun muassa työtä kohtaan osoitetun arvostuksen vähenemisenä, työn yksipuolistumisen sekä vähentyneen esi-miesten ja alaisten välisen sosiaalisen kanssakäymisen osalta. Rajavartioaseman esimiestasan toimenpiteillä voitiin kuitenkin vaikuttaa huomattavan moneen asiaan henkilöstön työmotivaatiota positiivisesti rakentavalla tavalla; jokaisessa tämän tutkimusraportin teemassa tuli esimiehen johtamistapa jollakin tapaa esille. Tämä olisikin syytä huomioida rajavartioaseman esimiestasolla, sillä rajavartijoiden työmotivaatioon negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä voidaan kompensoida huomattavissa määrin esimiehen toimenpiteillä.

Lapin liikenneturvallisuussuunnitelma : Toimenpiteet vuosina 2015-2018

Lapin liikenneturvallisuussuunnitelma vuosille 2015 – 2018 tukee alueella tehtävää liikenneturvallisuustyötä. Suunnitelman eettinen perusta on ajatus, että kenenkään Lapin teillä liikkuvan ei tarvitse joutua vakavan liikenneonnettomuuden uhriksi. Tavoite on yhtenevä jokaisen liikkujan omien tavoitteiden kanssa. Tilastojen mukaan piittaamattomuus liikennesäännöistä on merkittävin taustatekijä Lapissa tapahtuneissa vakavissa liikenneonnettomuuksissa. Kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan selvitysten mukaan onnettomuuksien taustalta löytyy mm. laiminlyöntejä nopeusrajoitusten noudattamisessa ja turvavyön käyttämisessä sekä päihteiden vaikutuksen alaisena ajamista. Lapille ja koko Pohjois-Suomelle ominaisia muusta maasta poikkeavia piirteitä ovat maastoajoneuvoliikenteen onnettomuuksien ja porokolareiden suuri määrä. Lapin liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitetyt lyhyemmän aikavälin toimenpiteet kohdistuvat valtakunnallisen suunnitelman tavoin ajokuntoon, liikennekäyttäytymiseen sekä taajamien ja maanteiden liikenneturvallisuuden parantamiseen. Lisäksi toimenpiteitä kohdistetaan maastoajoneuvoliikenne- ja porokolarionnettomuuksien vähentämiseen. Yhteistyötä liikenneturvallisuuden parantamiseksi tehdään myös Barentsin alueen maiden kesken. Työhön kuuluu parhaiden käytäntöjen vertailu ja hyödyntäminen, liikenneturvallisuusongelmien analysointi ja esitysten tekeminen niiden ratkaisemiseksi. Lapin nykyinen liikennejärjestelmä perustuu vahvasti maantieyhteyksiin. Matkailun volyymin kasvaminen, kaivostoiminnan laajeneminen, energiaa tuottavien voimaloiden rakentaminen sekä Koillisväylän avautuminen synnyttävät tulevaisuudessa uutta liikennettä, mikä vaatii panostamista liikenneturvallisuuteen myös pidemmällä aikavälillä liikennejärjestelmäsuunnittelun tasolla.

Sigrid Juséliuksen jäljillä. Heijastuksia porvarillisesta lapsuudesta ja lapsuuden ihanteista 1800-luvun lopun Suomessa

Tutkimus käsittelee porilaisen kauppiasperheen tyttären, Sigrid Maria Juséliuksen (1887–1898) ja hänen perheensä tapaustutkimuksen kautta porvarillista lapsuutta ja lapsuuden ihanteita 1800-luvun lopun Suomessa. Sigrid Jusélius oli vuorineuvos Fritz Arthur Juséliuksen (1855–1930) ja Blenda Theresia (o.s. Moliis) Juséliuksen (1850–1919) ainoa lapsi. Vanhempien avioliiton päätyttyä ajalle harvinaiseen avioeroon Sigrid muut-ti äitinsä kanssa Tukholman kautta Turkuun, missä hän eli ja aloitti koulunkäynnin, kunnes menehtyi 11-vuotiaana. Sigridin muisto jäi elämään isän rakennuttaman mausoleumin sekä tyttären nimeä kantavan säätiön myötä. Varsinaisesti Sigridin elämästä tiedetään vähän, mutta siitä jääneet jäljet innoittivat tarkastelemaan, minkälaisia piirteitä varakkaan perheen tyttären elämään mahdollisesti kuului? Löytyisikö yksittäistä tutkimuskohdetta koskevasta aineistosta merkkejä sivistyneistön elämäntavasta ja lapsuuteen sekä perhe-elämään kohdistetuista ihanteista? Mikä mahdollisesti oli lapsen maailmassa merkityksellistä toisaalta hänen itsensä ja toisaalta aikuisten näkökulmasta? Moninainen tutkimusaineisto käsitti museaalista esineistöä, kuten leluja ja lastenkirjoja, sekä valokuvia, kirjeitä ja asiakirjoja. Metodologisena lähtökohtana tutkimuksessa oli aineiston kulttuurihistoriallinen kontekstointi mikrohistoriallisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa lapsuus sekä perhe ymmärretään kulttuurisidonnaisina ilmiöinä, jotka ovat riippuvaisia kontekstissaan niille annetuista mahdollisista merkityksistä. Tämä edellytti ilmiöiden taustalla vaikuttaneiden yhteiskunnallisten tekijöiden tarkastelua suhteessa tutkimuskohteeseen. Tutkimuksessa hyödynnettyjen aineistojen tarkastelu eri tulosuunnista sekä pyrkimys tunnistaa ja ymmärtää tutkimuskohteesta jo esitettyjen tulkintojen taustavaikuttimia olivat läsnä analyysissa. Moniaineistoisuus haastoi käyttämään vaihtelevaa lähdeanalyysin välineistöä. Merkityksellistä lähdetyöskentelyn kannalta oli esitettyjen kysymysten sekä aineiston keskinäisen suhteen tarkastelun kautta muodostettu mahdollinen tulkinta, jonka kannalta moniaineistoisuuden etuna oli toisiaan täydentävien lähdetyyppien vuoropuhelu suhteessa aiempaan tutkimustietoon. Sigridin muistosta ja hänen kohtaloonsa liittyvistä muistamisen tavoista on muotoutunut osa kulttuuriperintöä. Aineistossa oli havaittavissa mahdollisia merkkejä yhteisön lapsuutta ja perhettä koskevasta ajatusmaailmasta sekä niitä koskevista yksilöllisistä valinnoista. Tutkimusaineisto valotti sivistyneistölapsen elämää myös hänen omista lähtökohdistaan käsin. Tutkimuksessa välittyi toisaalta kuva lapsuuden käsittämisestä omana erillisenä ja erityisenä ajanjaksona, ja toisaalta lapsen ja aikuisen kulttuurisen elinpiirin yhteneväisyys ja kiinteys tarkastelukontekstin puitteissa.

Limingan liikenneturvallisuussuunnitelma

Liikenneturvallisuussuunnitelman laatimisen tavoitteena oli päivittää aikaisempi vuonna 2007l aadittu liikenneturvallisuussuunnitelma. Pääpaino suunnittelutyössä oli liikenneympäristön ongelmakohtien selvittämisessä ja parantamistoimenpiteiden suunnittelussa. Jatkuvan liikenneturvallisuustyön osalta tavoitteena oli esittää tuleva seudullinen toiminta- ja organisointimalli. Suunnittelutyön alussa kartoitettiin kaikille avoimella nettikyselyillä Limingan kunnan asukkaiden sekä koululaisten kokemia liikenneturvallisuusongelmia ja liikenneturvallisuuden parantamisesityksiä. Paikkatietoaineistojen pohjalta selvitettiin Limingan kunnan tie- ja katuverkon nykytila, liikennemäärät ja poliisin tietoon tulleet liikenneonnettomuudet vuosilta 2009 - 2013. Toimenpidesuunnittelussa tarkistettiin tie- ja katuverkon nopeusrajoitusjärjestelmä ja suunniteltiin liikenneympäristön parantamistoimenpiteet yhteistyössä Limingan kunnan ja Pohjois- Pohjanmaan Ely-keskuksen asiantuntijoiden kanssa. Toimenpidesuunnitteluvaiheessa tehtiin maastokäyntejä. Suunnitelmaluonnosta esiteltiin touko-kesäkuussa Limingan kunnan liikenneturvallisuusryhmälle ja kunnan tekniselle lautakunnalle. Lisäksi suunnitelmaluonnosta esiteltiin heinäkuussa 2015 Limingan Niittypäivät -tapahtumassa. Liikenneturvallisuustoimenpiteinä on esitetty mm. nopeusrajoitusjärjestelyjä, liittymä- ja kevyen liikenteen järjestelyjä, suojateitä, ajonopeuksien hidastimia (töyssyt, suojatiekorotukset), kevyen liikenteen väylien rakentamista. Rakenteelliset parantamistoimenpiteet kohdistuvat pääosin kirkonkylän ja Tupoksen taajamiin. Haja-asutusalueelle esitetyt toimenpiteet ovat pääosin nopeusrajoitusjärjestelyjä. Lisäksi suunnitelmassa on käsitelty viisaan liikkumisen edistämistä sekä esitetty kirkonkylän ja Tupoksen taajamien kevyen liikenteen tavoiteverkon luokittelu.

Kuopion ja Siilinjärven taksien yhteisliikenteen vaikutusarviointi

Kuopion ja Siilinjärven taksilupien asemapaikat yhtenäistettiin osittain ensimmäisen kerran jo vuonna 1991. Yhtenäistämispäätös on ollut usean otteeseen hallintotuomioistuinten käsiteltävänä ja viimein marraskuussa 2014 korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä Kuopion ja Siilinjärven taksien täydellinen yhteisliikenne vahvistettiin. Kuopio ja Siilinjärvi muodostavat yhteisen työssäkäynti- ja talousalueen, jossa taksien kysyntä ja keskimääräinen liikevaihto on selvästi suurempi kuin Pohjois-Savon taksien keskimääräinen liikevaihto. Vuosina 2011 ja 2012 Siilinjärven taksien keskimääräinen liikevaihto oli noin 7–8 % pienempi kuin Kuopion taksien keskimääräinen liikevaihto, mutta vuosina 2013 ja 2014 Siilinjärven taksien keskimääräinen liikevaihto oli 2–3 % suurempi kuin Kuopion taksien keskimääräinen liikevaihto. On vaikea arvioida johtuuko Siilinjärven taksien hieman parempi keskimääräisen liikevaihdon kehitys yhteisliikenteestä vai jostakin muusta syystä. Taksinkuljettajille suunnatun kyselyn mukaan Kuopion takseista joka kolmas ottaa vastaan välitetyn kyydin Siilinjärven alueella harvoin tai ei ota sitä vastaan. Vastaavasti Siilinjärven taksit ottavat vastaan välitetyn kyydin aina tai melkein aina koko yhteisliikennealueella. Yleisesti taksien kysyntä on vähentynyt sekä Kuopion, Vuorelan ja Siilinjärven alueella että koko Suomessa viime vuosina. Yhteisliikennealueella taksipalvelut toimivat asiakkaan kannalta kokonaisuutena hyvin. Taksin saatavuus Kuopion keskusta-alueella on vähintään hyvä ja muualla alueella muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta riittävää. Myös odotusaika asiakkaalle on pääsääntöisesti lyhyt. Taksinkuljettajien asiakaspalvelu ja paikallistuntemus ovat vähintään hyvällä tasolla. Saman taksimatkan hinta saattaa kuitenkin joissakin tapauksissa vaihdella yhteisliikennealueella, mikä on asiakkaalle hämmentävää. Kuopion ja Siilinjärven taksinkuljettajien välinen työilmapiiri on kyselyn mukaan hieman heikentynyt yhteisliikenteen myötä. Taksiyrittäjien keskuudessa koetaan, etteivät kaikki toimi samojen pelisääntöjen mukaan. Yhteisliikennepäätös on voimassa ja yhteisten toimintatapojen ottaminen käyttöön on asiakaspalvelun kannalta välttämätöntä. Toimintatapoja kehitetään yhteistyössä taksialan ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen kanssa. Pohjois-Savon ELY-keskus tulee parantamaan tiedottamista sekä taksien asiakkaiden että taksiyrittäjien suuntaan ja tulee myös seuraamaan yhteisliikenteen toimivuutta säännöllisesti. Savon Taksidata Oy tekee määräajoin taksiautoilijakyselyn, jonka avulla seurataan taksiautoilijoiden kokemuksia muiden muassa yhteisliikenteestä. Lisäksi Savon Taksidata Oy on tekemässä syksyllä 2015 asiakaskyselyä, joka huomioidaan seurannassa. Työpajan ehdotusten pohjalta hinnoittelua voidaan yhdenmukaistaa ja taksin saatavuutta parantaa esimerkiksi yhdistämällä Kuopion ja Vuorelan perusmaksun soveltamisalueet tai lyhentämällä yhteisliikennealueen hakuketjuja niin, että kyytitilaukselle haetaan sopivinta autoa pääsääntöisesti samalta perusmaksun soveltamisalueelta, jolta kyytitilaus on. Jos autoa ei löydy, tilaus jää hakuun ja se tulee näkyviin avoimena tilauksena. Kun kuljettaja ottaa kyytitilauksen vapaaehtoisesti avoimista tilauksista, hän sitoutuu käyttämään tilausta lähimpänä olevan perusmaksun soveltamisalueen taksoitusta. Edellä kuvattu menettely ratkaissee saatavuuden ohella myös taksimatkan hinnoitteluun liittyviä ongelmia.