950 resultados para Search Strategies
Resumo:
Thyristor forced commutated AC/DC convertors are useful for improving the power factor and waveform of AC-side line current. These are controlled through pulse-width modulation schemes for best performance. However, the 3-phase versions impose restrictions on the PWM strategies that can be implemented for excellent harmonic rejection. This paper presents new PWM control strategies for the 3-phase converters and compares them along with the conventional 4-pulse PWM strategy for harmonic elimination. Finally, two new PWM strategies are shown to be the best, for which oscillograms are presented from actual implementation.
Resumo:
Tutkielman tavoitteena on tutkia, millaisia käännösstrategioita DVD-tekstittämisessä suositaan reaalioita eli kulttuurisidonnaisia käsitteitä käännettäessä. Lähtökohtana on, että osaa strategioista voidaan käyttää reaalioiden kulttuurisen erilaisuuden korostamiseen, osaa taas tämän erilaisuuden häivyttämiseen. Nämä kaksi kategoriaa eivät kuitenkaan kata kaikkia mahdollisia strategioita, minkä vuoksi myös neutraalit strategiat otetaan tutkielmassa huomioon. Tutkielman aineisto koostuu Suomessa nimillä Ruuvit löysällä ja Pikku-Britannia tunnettujen brittiläisten sketsisarjojen DVD-julkaisuista. Molemmat tutkituista julkaisuista käsittävät yhden tuotantokauden. Formaatiltaan sketsisarjat perustuvat lukuisiin lyhyisiin kohtauksiin, joissa käsitellään useita eri aihealueita. Tämän vuoksi ne soveltuvat erinomaisesti reaalioiden tutkimukseen. Tutkittava kääntämisen laji on DVD-kääntäminen, koska sen merkityksen voidaan katsoa kasvaneen DVD:n lisääntyneen suosion myötä. Tutkielman teoriatausta muodostuu reaalioiden, käännösstrategioiden ja tekstityksen teoriasta. Näistä osa-alueista ensimmäisessä korostuu kulttuurin vaikutus kieleen ja siten myös kääntämiseen, kun taas toinen pohjautuu sekä tekstitason kotouttavista ja vieraannuttavista käännösstrategioista että sanatason lokaaleista strategioista esitettyyn teoriaan, ja kolmannessa nousevat esille sanan ja kuvan yhteistyö sekä muut tekstittämiseen vaikuttavat tekijät, kuten rajallinen käytettävissä oleva tila ja aika. Yhdessä teorian eri osa-alueet mahdollistavat tutkimuksen, jossa voidaan tarkastella kulttuuristen, kielellisten ja audiovisuaalisten piirteiden vaikutusta reaalioiden kääntämiseen. Tutkielmassa käytetään kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvalitatiivinen menetelmä perustuu käännösstrategioiden käyttötapojen kuvaamiseen tutkimalla tutkimusaineistosta transkriboituja reaalioiden käännöksiä yksittäisissä tapauksissa. Analyysissa otetaan huomioon ensisijaisesti reaalioiden tekstuaalinen ja audiovisuaalinen konteksti sekä niiden oletettu tunnistettavuus käännösten kohdekulttuurissa. Tätä analyysia täydennetään kaikkien havaittujen reaalioiden kääntämistä kuvaavalla kvantitatiivisella menetelmällä. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että erilaisten käännösstrategioiden välillä on huomattavia eroja siinä, millä tavoin ja miten usein niitä käytetään. Lisäksi tulokset osoittavat odotetusti sen, että kotouttavat ja vieraannuttavat strategiat eivät sulje toisiaan pois, vaan niitä molempia voidaan käyttää saman käännöksen sisällä. Kokonaisuutena tutkielmassa tuodaan ilmi monia aihealueen tutkimiseen liittyviä haasteita aina kulttuurin määrittelystä audiovisuaalisen aineiston analysoimiseen asti. Avainsanat: Kulttuurisidonnaiset käsitteet, käännösstrategia, tekstittäminen, kotouttaminen, vieraannuttaminen
Resumo:
Pro gradu –tutkielman aiheena on kulttuurin ominaispiirteiden kääntäminen. Teksteissä kulttuurin jälki voi näkyä monin eri tavoin. Tutkielman kohteena ovat erityisesti käännösstrategiat, joita kääntäjät käyttävät kohdatessaan kulttuurisidonnaisia viittauksia. Tutkielma nostaa esiin myös niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät valitsevat. Näistä tekijöistä tutkielma keskittyy kääntämisen normeihin. Tutkielma pureutuu kulttuurisidonnaisten viitteiden kääntämiseen tarkastelemalla kahta suomalaista kaunokirjallista teosta ja niiden käännöksiä. Tutkielman aineistona ovat Matti Yrjänä Joensuun kaksi rikosromaania ja näiden käännökset. Teoksista toinen on vuonna 1983 suomeksi julkaistu Harjunpää ja poliisin poika, jonka englanninkielinen käännös Harjunpaa the stone murders julkaistiin vuonna 1986. Toinen teos on vuonna 2003 julkaistu Harjunpää ja pahan pappi ja sen käännös The Priest of Evil vuodelta 2006. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kulttuurisidonnaisia viittauksia romaanit sisälsivät, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät käyttivät kääntäessään näitä viittauksia ja mikä voisi selittää heidän strategisia valintojaan. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voisiko jonkin kääntämistä koskevan normin olemassa olo selittää kääntäjien strategisia valintoja. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, suositaanko kääntämisessä englannin kieleen niin kutsuttuja kotouttavia käännösstrategioita ja ovatko käännösstrategiat ja kääntämistä koskevat normit muuttuneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi suomenkielisistä teksteistä on etsitty kaikki kulttuurisidonnaisia viittauksia sisältävät tekstinkohdat. Näitä vastaavat kohdat on sitten etsitty käännöksistä ja suomen- ja englanninkielisiä kohtia on vertailtu keskenään. Molemmat suomenkieliset romaanit sisältävät runsaasti kulttuurisidonnaisia viittauksia. Suurimman kulttuurisidonnaisten viittausten ryhmän muodostivat molemissa romaaneissa henkilöiden nimet. Romaanin sisälsivät myös runsaasti viittauksia maantieteeseen, erityisesti kulttuurimaantieteeseen, ja yhteiskuntaan. Sitä vastoin viittaukset suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan olivat vähäisempiä. Tutkielma osoittaa, että kääntäessään suomesta englannin kielelle suomalaisen rikoskirjallisuuden kääntäjät saattavat käyttää enemmän vieraannuttavia strategioita kuin kotouttavia strategioita ja että he suosivat vieraannuttavia strategioita kasvavassa määrin. Harjunpään ja pahan papin kääntäjä käytti enemmän vieraannuttavia strategioita kuin Harjunpään ja poliisin pojan kääntäjä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tutkielman tulokset eivät tue väitettä siitä, että käännettäessä englannin kielelle suosittaisiin kotouttavia strategioita. Näyttää siltä, että vieraannuttavia strategioita on käytetty enemmän ja käytetään yhä enenevässä määrin. Lisääntyvän vieraannuttamisen taustalla voi olla useita syitä, kuten suomalaisen kulttuurin lisääntynyt tunnettuus maailmalla, rikosromaanin genren vaatimukset tai muutokset kääntäjäyhteisön arvoissa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että ainakin muutoksia normeissa ja arvoissa on tapahtunut. Lisätutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, pätevätkö tutkielman tulokset muihin romaaneihin ja niiden käännöksiin tai muihin genreihin käännettäessä suomesta englantiin. Lisätutkimus voisi nojautua laajempaan ja erilaisia tekstejä kattavaan aineistoon. Jatkotutkimus voisi myös sisältää kääntäjien haastatteluita tai kyselyitä kääntäjille. Näiden avulla voitaisiin saada lisäselvyyttä syistä heidän strategisille valinnoilleen. Asiasanat: Käännöskirjallisuus – kaunokirjallisuus Kääntäminen – suomen kieli – englannin kieli Kääntäminen – strategia Kääntäminen - normi
Resumo:
Suomen koulutuspolitiikasta vastaavat viranomaiset ovat reagoineet kansainvälisten kommunikaatiotarpeiden asettamiin haasteisiin ja muuttaneet yhden lukion A-tasoisen vieraan kielen kurssin sisällön vastaamaan suullisen viestinnän tarpeita. Tutkimuksessa selvitetään, miten englannin puhestrategioita voi opettaa suomalaisille lukiolaisille ja mitä metodeja on käytettävissä puhestrategioiden oppimisen arvioimiseksi. Vastaan asettamiini kysymyksiin aikaisemman tutkimuskirjallisuuden ja englannin kielen lukio-opetuksesta keräämäni aineiston avulla. Keskeisiä elementtejä tutkielmassa ovat erityisesti pragmaattinen kompetenssi ja kolme yleisen tason puhestrategiaa (keskustelun aloittaminen, oman puheenvuoron säilyttäminen sekä keskustelun ylläpitäminen). Aineistossa on mukana 65 ensimmäisen vuosiluokan lukiolaista (luokka A ja B) Helsingistä ja Espoosta. Opetusmateriaalina on käytetty SCOTS korpusta; tarkemmin määriteltynä puhetiedosto nimeltä Conversation 20: Four secondary school girls in the North East. Tiedostossa esille tulleet, kolmeen puhestrategiaan liittyvät fraasit, sanat ja rakenteet havainnollistettiin opiskelijoille mm. AntConc - konkordanssiohjelman avulla. Opiskelijat tekivät myös kirjallisia ja suullisia harjoituksia, jotka liittyivät puhestrategioihin. Neljälle vapaaehtoiselle opiskelijalle suunnattu toinen suullinen tehtävätyyppi vapaamuotoisine keskusteluineen äänitettiin, transkriboitiin ja tuloksia arvioitiin mm. eurooppalaisen viitekehyksen avulla. Lisäksi B - luokka vastasi kyselylomakkeeseen, jossa kysyttiin heidän mielipiteitään esim. hyödyllisimmästä testioppitunnista sekä heidän osallistumishalukkuudestaan uudelle pitkän englannin kahdeksannelle syventävälle kurssille. Tutkimustulokset ovat kannustavia ja osoittavat, että puhestrategioita on mahdollista opettaa jo lukiotasolla. Vaikka tutkimuksessa käytetty lähestymistapa oli opiskelijoille osittain uusi, valtaosa heistä myönsi oppineensa uutta englannin kielen keskustelurakenteista. Lisäksi vapaaehtoisten opiskelijoiden äänitetyt ja transkriboidut keskustelut tarjoavat hyvän lähtökohdan mahdolliselle jatkotutkimukselle.
Resumo:
Decision-making in agriculture is carried out in an uncertain environment with farmers often seeking information to reduce risk. As a result of the extreme variability of rainfall and stream-flows in north-eastern Australia, water supplies for irrigated agriculture are a limiting factor and a source of risk. The present study examined the use of seasonal climate forecasting (SCF) when calculating planting areas for irrigated cotton in the northern Murray Darling Basin. Results show that minimising risk by adjusting plant areas in response to SCF can lead to significant gains in gross margin returns. However, how farmers respond to SCF is dependent on several other factors including irrigators’ attitude towards risk.
Resumo:
1 Five experiments were conducted during 1995-99 in stone fruit orchards on the Central Coast and in inland New South Wales, Australia, on the use of synthetic aggregation pheromones and a coattractant to suppress populations of the ripening fruit pests Carpophilus spp. (Coleoptera: Nitidulidae). 2 Perimeter-based suppression traps baited with pheromone and coattractant placed at 3m intervals around small fruit blocks, caught large numbers of Carpophilus spp. Very small populations of Carpophilus spp. occurred within blocks, and fruit damage was minimal. 3 Carpophilus spp. populations in stone fruit blocks 15-370m from suppression traps were also small and non-damaging, indicating a large zone of pheromone attractivity. 4 Pheromone/coattractant-baited suppression traps appeared to divert Carpophilus spp. from nearby (130 m) ripening stone fruit. Ten metal drums containing decomposing fruit, baited with pheromone and treated with insecticide, attracted Carpophilus spp. and appeared to reduce populations and damage to ripening fruit at distances of 200-500 m. Populations and damage were significantly greater within 200m of the drums and may have been caused by ineffective poisoning or poor quality/overcrowding of fruit resources in the drums. 5 Suppression of Carpophilus spp. populations using synthetic aggregation pheromones and a coattractant appears to be a realistic management option in stone fruit orchards. Pheromone-mediated diversion of beetle populations from ripening fruit may be more practical than perimeter trapping, but more research is needed on the effective range of Carpophilus pheromones and the relative merits of trapping compared to attraction to insecticide-treated areas.
Resumo:
A strategy comprising a winter/spring protein supplement, rumen modifier and hormonal growth promotant (Compudose 400) was used in either the first year (Tl), second year (T2), or in both years (T1+2) following weaning in Brahman cross steers as a means of increasing liveweight gain up to 2.5 years of age. T2 produced the heaviest final liveweight (544.7 kg) and highest overall liveweight gain (366.7 kg), but these were not significantly different from T1 (538.6 kg; 360.9 kg), or T1+2 (528.7 kg; 349.3 kg). However, final liveweight and overall liveweight gains of T1 and T2 but not T1+2 were significantly greater than for untreated (C) steers (504.9 kg; 325.2 kg, both P < 0.05). Regardless of the strategy imposed, liveweight and liveweight gain were enhanced, however final liveweights in each treatment were below the preferred minimum target liveweight (570-580 kg) for premium export markets. Treatment in both years gave no benefit over treatment in 1 year only. 19th Biennial Conference. 5-9 July 1992. LaTrobe University, Melbourne.
Resumo:
Grass and broad-leaved weeds can reduce both yields and product marketability of desmanthus (Desmanthus virgatus) seed crops, even when cultural control strategies are used. Selective herbicides might economically control these weeds, but, prior to this study, the few herbicides tolerated by desmanthus did not control key weed contaminants of desmanthus seed crops. In this study, the tolerance of desmanthus cv. Marc to 55 herbicides used for selective weed control in other leguminous crops was assessed in 1 pot trial and 3 Queensland field trials. One field trial assessed the tolerance of desmanthus seedlings to combinations of the most promising pre-emergent and post emergent herbicides. The pre-emergent herbicides, imazaquin, imazethapyr, pendimethalin, oryzalin and trifluralin, gave useful weed control with very little crop damage. The post-emergent herbicides, haloxyfop, clethodim, propyzamide, carbetamide and dalapon, were safe for controlling grass weeds in desmanthus. Selective post-emergence control of broad-leaved weeds was achieved using bentazone, bromoxynil and imazethapyr. One trial investigated salvaging second-year desmanthus crops from mature perennial weeds, and atrazine, terbacil and hexazinone showed some potential in this role. Overall, our results show that desmanthus tolerates herbicides which collectively control a wide range of weeds encountered in Queensland. These, in combination with cultural weed control strategies, should control most weeds in desmanthus seed crops.
Resumo:
Game strategies have been developed in past decades and used in the field of economics, engineering, computer science and biology due to their efficiency in solving design optimisation problems. In addition, research on Multi-Objective (MO) and Multidisciplinary Design Optimisation (MDO) has focused on developing robust and efficient optimisation method to produce quality solutions with less computational time. In this paper, a new optimisation method Hybrid Game Strategy for MO problems is introduced and compared to CMA-ES based optimisation approach. Numerical results obtained from both optimisation methods are compared in terms of computational expense and model quality. The benefits of using Game-strategies are demonstrated.
Resumo:
Nezara viridula (L.) is a cosmopolitan, polyphagous heteropteran that causes economic damage to many crop species. At present, control of N. viridula in Australia and other countries relies heavily upon insecticides, most of which are disruptive to beneficial insects, constituting a constraint on integrated pest management (IPM). Much research has been conducted into non-chemical control methods for N. viridula. This paper reviews the potential for and limitations of sterile insect technique, classical, inundative and conservation biological control, and trap cropping. None of these techniques appear to be adequate for control of N. viridula when used alone but there is scope for these non-chemical approaches to be adopted for use in integrated management of this pest. A proposal is given for one such integrated approach for future development. It includes biopesticides, trap crops and carefully targeted habitat manipulation to enhance arthropod natural enemies as well as area-wide management and grower education.
Resumo:
Systems of learning automata have been studied by various researchers to evolve useful strategies for decision making under uncertainity. Considered in this paper are a class of hierarchical systems of learning automata where the system gets responses from its environment at each level of the hierarchy. A classification of such sequential learning tasks based on the complexity of the learning problem is presented. It is shown that none of the existing algorithms can perform in the most general type of hierarchical problem. An algorithm for learning the globally optimal path in this general setting is presented, and its convergence is established. This algorithm needs information transfer from the lower levels to the higher levels. Using the methodology of estimator algorithms, this model can be generalized to accommodate other kinds of hierarchical learning tasks.
Resumo:
Co-suppression of transgenes and their homologous viral sequences by RNA silencing is a powerful strategy for achieving high-level virus resistance in plants. This review provides a brief overview of RNA silencing mechanisms in plants and discusses important transgene construct design features underpinning successful RNA silencing-mediated transgenic virus control. Application of those strategies to protect horticultural and field crops from virus infection and results of field tests are also provided. The effectiveness and stability of RNA-mediated transgenic resistance are assessed taking into account effects of viral, plant and environmental factors.
Resumo:
Therapeutic options aimed at confronting the HIV pandemic face many obstacles. Current opinion on HIV-induced pathogenic immune activation and strategies aimed at eliminating HIV, including a potential role for non-neutralising antibodies as part of a therapeutic vaccine option, was elegantly reviewed by Martin Cadogan and Angus Dalgleish. 1 It is important to note that, for eliciting such antibody responses in patients, functionally fit antigen presenting cells and effector T and B cells are cruc.
Resumo:
Over 1 billion ornamental fish comprising more than 4000 freshwater and 1400 marine species are traded internationally each year, with 8-10 million imported into Australia alone. Compared to other commodities, the pathogens and disease translocation risks associated with this pattern of trade have been poorly documented. The aim of this study was to conduct an appraisal of the effectiveness of risk analysis and quarantine controls as they are applied according to the Sanitary and Phytosanitary (SPS) agreement in Australia. Ornamental fish originate from about 100 countries and hazards are mostly unknown; since 2000 there have been 16-fold fewer scientific publications on ornamental fish disease compared to farmed fish disease, and 470 fewer compared to disease in terrestrial species (cattle). The import quarantine policies of a range of countries were reviewed and classified as stringent or non-stringent based on the levels of pre-border and border controls. Australia has a stringent policy which includes pre-border health certification and a mandatory quarantine period at border of 1-3 weeks in registered quarantine premises supervised by government quarantine staff. Despite these measures there have been many disease incursions as well as establishment of significant exotic viral, bacterial, fungal, protozoal and metazoan pathogens from ornamental fish in farmed native Australian fish and free-living introduced species. Recent examples include Megalocytivirus and Aeromonas salmonicida atypical strain. In 2006, there were 22 species of alien ornamental fish with established breeding populations in waterways in Australia and freshwater plants and molluscs have also been introduced, proving a direct transmission pathway for establishment of pathogens in native fish species. Australia's stringent quarantine policies for imported ornamental fish are based on import risk analysis under the SPS agreement but have not provided an acceptable level of protection (ALOP) consistent with government objectives to prevent introduction of pests and diseases, promote development of future aquaculture industries or maintain biodiversity. It is concluded that the risk analysis process described by the Office International des Epizooties under the SPS agreement cannot be used in a meaningful way for current patterns of ornamental fish trade. Transboundary disease incursions will continue and exotic pathogens will become established in new regions as a result of the ornamental fish trade, and this will be an international phenomenon. Ornamental fish represent a special case in live animal trade where OIE guidelines for risk analysis need to be revised. Alternatively, for countries such as Australia with implied very high ALOP, the number of species traded and the number of sources permitted need to be dramatically reduced to facilitate hazard identification, risk assessment and import quarantine controls. Lead papers of the eleventh symposium of the International Society for Veterinary Epidemiology and Economics (ISVEE), Cairns, Australia