Lastensuojelun alkuvaiheen tilannearvio sosiaalityön interventiona

Pro gradu -työssäni tutkin lastensuojelun alkuvaiheen tilannearviomallia sosiaalityön interventiona ja tämän intervention vaikuttavuutta. Aineistonani olen käyttänyt lomakkeiden avulla kerättyä tietoa, jonka olivat tuottaneet tilannearvioprosesseissa työskennelleet lastensuojelun sosiaalityöntekijät. Tutkimuskohteenani ovat lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden antamat merkitykset lastensuojelun asiakkuuden alkuvaiheen työskentelyn vaikuttavuudelle. Haluan tietää, mitä vaikutuksia asiakkuuden alkuvaiheen työskentelyllä on sosiaalityöntekijöiden mielestä ollut heidän omissa asiakasprosesseissaan. Aineisto on kerätty yhdessä kaupungissa. Tutkimukseni empiirinen osuus koostuu kahdesta, käyttämieni tutkimusmenetelmien mukaan jaotellusta osuudesta. Kvantitatiivinen osuus ei pyri selittämään, vaan esittelemään: millaisten asiakkaiden kanssa ja millä välineillä tilannearviotyöskentelyä tehdään ja mitä tilannearvion päätyttyä tapahtuu. Kvalitatiivisessa analyysissä paneudun kysymykseen tilannearvion vaikuttavuudesta. Tutkimukseni on tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan fenomenologis-hermeneuttinen, tulkinnallinen tutkimus. Tutkimusmenetelmäni on laadullinen, aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Kontekstoinnissa olen hyödyntänyt myös numeraalista tietoa, eli olen yhdistänyt tutkimukseeni myös kvantitatiivisia menetelmiä. Koosteena tuloksista voitaisiin todeta, että tllannearviomallin mukaista sosiaalityötä tehtiin erityisesti murrosikäisten (13-17- vuotiaat) asiakasryhmän kanssa. Näiden lasten lastensuojeluasiakkuuden syinä olivat yleisimmin perheväkivalta, lapsen rajaton käyttäytyminen, koulunkäyntiin liittyvät hankaluudet sekä vanhempien päihteidenkäyttö. Noin 3/5 asiakasprosesseista lapsella ei ollut aikaisempaa lastensuojeluasiakkuutta - joskaan rajanveto uusien ja vanhojen asiakkuuksien välillä ei ole ongelmatonta. Tilannearviomallin mukaisen työskentelyn päätyttyä 44% asiakkuuksista voitiin lopettaa. Päättyvien asiakkuuksien joukossa oli niin uusia lastensuojeluilmoituksia, joissa lastensuojelun työskentelyä ei alkukartoituksen jälkeen katsottu tarpeelliseksi jatkaa, kuin myös vanhoja asiakkuuksia, jotka voitiin lopettaa tilannearviotyöskentelyn päätyttyä. Laadullisen sisällönanalyysin keinoin muotoilin sosiaalityöntekijöiden vastauksista kuusi luokkaa, joiden mukaan luokittelin vaikuttavuuden muodot. Analyysini perusteella vaikuttavuus tilannearviossa voi olla: 1) muutoksia 2) ajatusten herättämistä 3) latkotyöskentelyn helpottumista 4) lastensuojeluun kohdistuvien ennakkoluulojen purkamista tai 5) perheenjäsenten näkemysten välittämistä toisilleen. Lisäksi muodostui "vaikuttamattomien" tilannearvioiden luokka (6).

Effect of microstructure and hardness on the grinding abrasive wear resistance of a ball bearing steel

Grinding media wear appears to be non-linear with the time of grinding in a laboratory-scale ball mill. The kinetics of wear can be expressed as a power law of the type w=atb, where the numerical constant a represents wear of a particular microstructure at time t = 1 min and b is the wear exponent which is independent of the particle size prevailing inside a ball mill at any instant of time of grinding. The wear exponent appears to be an indicator of the cutting wear mechanism in dry grinding: a plot of the inverse of the normalised wear exponent (Image ) versusHs (where Hs is the worn surface hardness of the media) yields a curve similar to that of a wear resistance plot obtained in the case of two-body sliding abrasive wear. This method of evaluating the cutting wear resistance of media is demonstrated by employing 15 different microstructures of AISI-SAE 52100 steel balls in dry grinding of quartz in a laboratory-scale ball mill.

Fyysinen varhaiskasvatusympäristö päiväkotien varhaiskasvatussuunnitelmissa

The National Curriculum Guidelines on Early Childhood Education and Care (ECEC) in Finland says that ECEC is developed holistically through observing children´s and the educator community´s activities and the ECEC environment. The background of this research was that assesment should be based on commonly agreed principles, which are recorded e.g. to unit-specific ECEC curriculum. The objective of this research was to investigate how unit-specific ECEC curriculums have descriped the physical indoor environment in day-care centres. According to the National Curriculum Guidelines on ECEC, there are four ways of acting that are peculiar to children: playing, physical activities, exploration and artistic experiences and self-expression. The descriptions of physical environment in unit-spesific curriculums were observed through above mentioned four ways of acting. In addition to that, the descriptions of four ways of acting were compared to each other, in order to find out, which are the main differencies and similarities in relation to physical ECEC environment. Research material was build on unit-specific ECEC curriculums from 18 day-care centres of Helsinki. Target of the research were the descriptions of physical indoor environment in curriculums.The method used in the research was theory-guided content analysis. The analyses were mainly qualitative. The descriptions of psysical environment varied widely both quantitatively and by substance. All curriculums contained mentions of playing and artistic experiences and self-expression, but mentions of physical activities and exploration were noticiably fewer. All four ways of acting were mentioned in research material in relation to premises and instruments. Also, principles related to the use of premises and instruments and other more common priciples were mentioned in relation to all ways of acting. Instead of that, children were not mentioned even once as an upholders or innovators of physical activities environment and children were mentioned only once regarding to exploration environment. All ways of acting included scenarios of e.g. that environment must provide possibilities of particular way of acting, and both materials and instruments must be available for children. Anyhow, research material did not include any principle or scenario that relates to physical environment that would have occurred in every unit-specific curriculum.

Neurocognitive processing of inflected and derived words

The representation of morphologically complex words in the mental lexicon and their neurocognitive processing has been a vigorously debated topic in psycholinguistics and the cognitive neuroscience of language. This thesis investigates the effect of stimulus modality on morphological processing, the spatiotemporal dynamics of the neural processing of inflected (e.g., work+ed ) and derived (e.g., work+er ) words and their interaction, using the Finnish language. Overall, the results suggest that the constituent morphemes of isolated written and spoken inflected words are accessed separately, whereas spoken derived words activate both their full form and the constituent morphemes. The processing of both spoken and written inflected words elicited larger N400 responses than monomorphemic words (Study I), whereas the responses to spoken derived words did not differ from those to monomorphemic words (Study IV). Spoken inflected words elicited a larger left-lateralized negativity and greater source strengths in the left temporal cortices than derived words (Study IV). Thus, the results suggest different cortical processing for derived and inflected words. Moreover, the neural mechanisms underlying inflection and derivation seem to be not only different, but also independent as indexed by the linear summation of the responses to derived and inflected stimuli in a combined (derivation+inflection) condition (Study III). Furthermore, the processing of meaningless, spoken derived pseudowords was more difficult than for existing derived words, indexed by a larger N400-type effect for the pseudowords. However, no differences were observed between meaningful derived pseudowords and existing derived words (Study II). The results of Study II suggest that semantic compatibility between morphemes seems to have a crucial role in a successful morphological analysis. As a methodological note, time-locking the auditory event-related potentials/fields (ERP/ERF) to the suffix onset revealed the processes related to morphological analysis more precisely (Studies II and IV), which also enables comparison of the neural processes in different modalities (Study I).

Koodinvaihto Madventures-matkailuohjelmassa

Pro gradu tutkielman aiheena on kielensisäinen koodinvaihto suomalaisessa Madventures-matkailuohjelmassa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä funktioita koodinvaihdolla on kyseisessä ohjelmassa ja millä tavoin koodinvaihto siinä ilmenee. Aineistona on ohjelman ensimmäinen tuotantokausi, joka on kuvattu vuonna 2002. Tuotantokausi koostuu kymmenestä 45 50 minuuttia pitkästä jaksosta. Tarkasteltavana on ohjelman kahden juontajan, Riku Rantalan ja Tuomas Tunna Milonoffin kieli. Tutkielmassa hyödynnettävät tutkimussuuntaukset ovat sosiolingvistinen variaationtutkimus ja keskustelunanalyysi. Analyysiluvut rakentuvat koodinvaihdon funktioiden mukaan. Luvussa 3 tarkastellaan koodinvaihtoja, jotka viestivät siirtymästä roolista toiseen. Koodinvaihdon funktiona voi tällöin olla aikaisemman, todella tapahtuneen tai sellaisena esitetyn puhetilanteen referointi, kuvitteellisen puhetilanteen esittäminen tai ohjelman juontajan rooliin orientoituminen. Luvussa 4 käsitellään koodinvaihtoa merkkinä siirtymästä näkökulmasta toiseen. Vaihtelevina näkökulmina voivat tällöin olla persoonallinen ja objektiivinen, nykyinen ja mennyt aika tai puhujan ja katsojan näkökulma. Luku 5 on sekaluku, johon on koottu muita aineistossani esiintyviä koodinvaihdon funktioita. Niitä ovat moodinvaihto, vuoron vastaanottajan vaihtuminen, siirtyminen toiminnasta toiseen, edeltävän käskyn vahvistaminen tai sen ilmaiseminen, ettei sanottu asia pidä paikkaansa. Useilla koodinvaihdoilla on samaan aikaan monia eri funktioita. Esimerkiksi kuvitteellisen puhetilanteen referointiin liittyy aina myös moodinvaihto vakavasta humoristiseen. Enemmistö koodinvaihdoista tapahtuu pääkaupunkiseudun puhekielen ja yleiskielen välillä. Jonkin verran koodinvaihtoa tapahtuu myös murteelliseen koodiin tai toiseen kielelliseen tyyliin. Tavallisesti puhujat osoittavat orientoituvansa toiseen koodiin paralingvistisillä piirteillä mutta myös muilla ei-kielellisillä keinoilla kuten ilmeillä ja eleillä. Paralingvististen piirteiden esiintyminen vaihtelee jossain määrin koodinvaihdon funktioiden mukaan. Silloin kun koodinvaihdon funktiona on referointi tai siirtyminen katsojan näkökulmaan, koodinvaihdon yhteydessä esiintyy usein äänenlaadun muutoksia sekä muusta puheesta poikkeavaa prosodiaa. Muissa funktiossa niitä esiintyy harvemmin. Koodinvaihto ilmenee toisinaan myös lauserakenteessa, erityisesti viestiessään näkökulman muutoksesta. Erikoinen piirre tämän tutkielman koodinvaihdoissa on se, ettei koodinvaihto aina koske sanastoa. Vaikka äänne- ja muotopiirteet ovatkin yleiskielisiä, voi koodinvaihtojakson sanasto siitä huolimatta olla slangipitoista. Runsas slangisanasto onkin Madventuresin kielelle kaikkein ominaisin piirre. Koodinvaihdossa on useimmiten olennaisempaa kontrasti kahden eri kielimuodon välillä kuin se, mihin kielimuotoon koodi vaihtuu. Tällöin koodinvaihdon funktio on sama riippumatta siitä, vaihtuuko koodi pääkaupunkiseudun puhekielestä yleiskieleen vai esimerkiksi murteeseen. Tietyissä funktioissa koodinvaihtojakson kielimuodolla on kuitenkin merkitystä funktion kannalta. Esimerkiksi ohjelman juontajan rooliin siirryttäessä koodi vaihtuu poikkeuksetta pääkaupunkiseudun puhekielestä yleiskieleen. Sen sijaan esimerkiksi referoitaessa kielimuodolla ei ole juuri merkitystä funktion kannalta, vaan referaateissa esiintyy useita eri kielimuotoja. Ohjelman juontajat eivät vaihda koodia samalla tavalla, vaan heidän koodinvaihtotavoissaan on eroja. Riku vaihtaa aineistossa koodia selvästi useammin kuin Tunna. Lisäksi hän käyttää koodinvaihtoa useammissa funktioissa ja hyödyntää koodinvaihdossa useita eri kielimuotoja. Sen sijaan Tunnan koodinvaihdot rajoittuvat lähes yksinomaan pääkaupunkiseudun puhekielen ja yleiskielen välille.

Monumenttikuvista elämyskuviin : Helsinki matkaesitteiden kuvituksessa 1895 - 2005

The purpose of this study is to define how Helsinki has been presented in the pictures of tourist brochures and how their illustration has changed over time. Attention is also paid to the values and meanings that the pictures mediate, as well as their historical and societal connections. The pictures are approached as representations selectively interpreting and illustrating the reality of Helsinki, while constructing mental images of it. An iconological framework structures the study. It proceeds from the description and classification of the physical features towards an analysis of time- and culture-specific meanings. The emergence of meanings and their historical and cultural underpinnings are examined from the perspectives of humanistic geography, semiotics and constructionism. In the analysis attention is paid to the discourses, myths and ideologies that underlie the representations. Information on the physical features of the pictures and their changes is collected with a content analysis. The classified data consists of 1377 photographs. These pictures are collected from 75 tourist brochures of Helsinki that have been published between 1895 and 2005. The deeper meanings of the pictures are studied qualitatively, by paying attention to the mental images that the content elements and visual effects evoke. Research studies, contemporary literature and the texts of the tourist brochures are utilised in the interpretation of the meanings. There has been a permanent core to objects of the pictures during the entire study period. It has consisted mainly of sights that are located close to the Senate and Market Squares. In addition, marine elements have been popular. The area of Helsinki represented in the brochures has extended from the Senate Square towards Töölö Bay. Pictures of monumental buildings and statues have been complemented with snapshots and portraits. In the beginning of the 20th century, brochures were mainly produced for the travelling, educated elite. The style of the pictures was declaratory and educative. They aimed at medating an objective image of the reality that prevailed in Helsinki. In practice, the pictures were connected to a patriotic ideology and the corresponding myth of Finnishness. In the second half of the 20th century the improvement of the standard of living led to a democratisation of consumers and an increase in the tourism demand. Local culture and the everyday life of "ordinary" people became popular themes in the pictures. A new welfare ideology manifested itself in the people of the local residential areas, for instance. The increase in the cultural diversity has led to the recognition of new target groups, expecially since the 1980s. The human figures in the pictures have started to function as objects of identification and a means of constructing mental images. A pronounced emphasis on experience and individuality in the illustration of the tourist brochures mirrors the post-modern change and a new ideology based on consumption. The construction and consumption of the pictures in the tourist brochures is governed by the conventions of representation and interpretaion that are typical of the genre of tourist brochures. The pictures emphasize the perceived positive characteristics of Helsinki and thus construct a skewed view of the reality. However, consumers can knowingly use the pictures as a means of dreaming and detaching themselves from their everyday reality.

Kosmopolitanistisen ilmastoetiikan mahdollisuudet. Diskurssianalyyttinen tulkinta Kööpenhaminan ilmastokokouksesta 2009

Tässä pro gradu –työssä tarkastellaan valtioiden ilmastokonferenssissa pitämissä puheenvuoroissa esiintyviä diskursseja ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä oikeudenmukaisuuskysymyksistä. Tutkielmassa etsitään vastauksia ensinnäkin siihen, millä tavoilla valtioiden korkeat edustajat puhuvat ilmastonmuutoksesta ja sen hallinnasta. Toisekseen analysoidaan, tukeutuvatko valtiot puheissa kosmopolitanistisiin käsityksiin ilmasto-oikeudenmukaisuudesta vai hallitseeko niissä kommunitaristinen etiikka. Kosmopolitanistinen etiikka on hallitsevassa asemassa kansainvälisen politiikan filosofiassa, mutta käytännön politiikassa sen ajatellaan olevan kommunitarististen lähestymistapojen varjossa. Tämän työn yhtenä lähtökohtana on ajatus siitä, että kansainvälinen ilmastopolitiikka on ilmastonmuutokseen liittyvän syvän keskinäisriippuvuuden ja yhteistyön välttämättömyyden vuoksi erityisen otollinen politiikan ala kosmopolitanistiselle ajattelulle. Tavoitteena on tutkia, näkyykö tämä valtioiden puhetavoissa. Tutkielman aineistona on 64 Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa 2009 pidettyä puhetta, jotka ovat otos konferenssissa puhuneiden 192 valtion puheenvuoroista. Puheet on valittu kokouksen lopussa pidetystä kolmen päivän mittaisesta ”korkean tason osiosta”, jossa ministerit ja valtioiden päämiehet pitivät niin kutsuttuja kansallisia lausuntoja. Aineisto on valittu sillä perusteella, että näihin puheisiin tiivistyy kunkin valtion ilmastopoliittisen ajattelun ydin. Aineistoa teemoitellaan ensin erilaisten keskeisten aiheiden kartoittamiseksi. Tämän jälkeen sitä analysoidaan tarkemmin kriittisen diskurssianalyysin keinoin Norman Fairclough’n esittelemillä menetelmillä. Aineistosta nostetaan esiin kuusi erilaista diskurssia ilmastonmuutoksesta ja sen edellyttämästä politii-kasta. Näitä ovat: ”rikkaiden syyllisyys”, ”talousjärjestelmän kritiikki”, ”oikeus kehittyä”, ”vastuulliset rikkaat”, ”vihreä kasvu” ja ”samalla planeetalla”. Kunkin diskurssin keskeisiä piirteitä ja teemoja esitellään ensin yleisellä tasolla, minkä jälkeen analysoidaan tarkemmin kustakin yhtä puhetta, jossa kyseinen diskurssi on erityisen vahvasti läsnä. Diskurssit ovat erilaisia tulokulmia ilmastoeettisiin kysymyksiin, ja kiinnostuksen kohteena oleva kosmopolitanistinen ajattelu on niissä läsnä erilaisissa asteissa. Vahvimmin kosmopolitanistinen etiikka tulee esiin ”samalla planeetalla” –diskurssissa, joka hallit-see erityisesti monien pienten saarivaltioiden puheita. Sen sijaan eniten kommunitaristisia äänenpainoja on ”oikeus kehittyä” –diskurssissa, joka on vaikutusvaltainen suuressa joukossa kehitysmaiden puheita. Yleisesti kosmopolitanistinen ajattelu tulee lievemmissä muodoissaan aineistossa laajasti esiin, mutta vahva kaikkien maailman ihmisten yhtäläisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin perustuva argumentointi on harvinaista. Johtopäätöksenä todetaan, että kosmopolitanismi on osa kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden hyväksyttyä puhetapaa mutta lähinnä sellaisissa muodoissa, joissa sillä ei ole radikaaleja poliittisia seurauksia.

Taulukkoaineistojen tilastolliset tietosuojamenetelmät

Tutkielmassa käsitellään taulukkoaineistoihin liittyviä tilastollisia tietosuojakysymyksiä, kuten milloin julkaistavan taulukkoaineiston tilastoyksiköihin kohdistuu paljastumisriski ja millä menetelmillä tätä riskiä voidaan pienentää. Taulukkoaineistojen tilastollisia tietosuojamenetelmiä on tutkittu jo kymmeniä vuosia, mutta edelleen niiden soveltamiseen liittyy haasteita ja ratkaisemattomia kysymyksiä. Taulukkoaineistolla tai taulukolla tarkoitetaan tässä tutkielmassa taulukkomuotoon järjestettyä aggregoitua aineistoa. Yhteiskunta tarvitsee toimiakseen luotettavia tilastotietoja ja tilastoviranomaisten tehtävä on tuottaa niitä. Taulukko on perinteinen muoto julkaista tilastotietoja, joten niille on välttämätön tarve. Paitsi lainsäädäntö, myös tilastoalan eettiset periaatteet edellyttävät tilastoinnin kohteiden yksityisyyden suojaamista. Taulukkoaineisto on näin ollen suojattava ennen julkaisua, jos taulukkoon kohdistuu paljastumisriski. Taulukon paljastumisriski määritellään solukohtaisen paljastumisriskin avulla: taulukkoon kohdistuu riski, jos yhteenkin sen soluun kohdistuu riski. Soluun kohdistuu paljastumisriski, jos yksikin siihen kuuluva tilastoyksikkö on vaarassa paljastua julkaistun taulukon avulla. Paljastumisriskiä ei kokonaan voida poistaa, mutta tilastollisilla tietosuojamenetelmillä se pyritään laskemaan hyväksyttävälle tasolle. Tilastolliset tietosuojamenetelmät muokkaavat aineistoa rajoittamalla, muuntamalla tai korvaamalla, jolloin tietoa väistämättä menetetään. Samalla aineiston laatu, oikeellisuus, tarkkuus, täydellisyys ja käytettävyys kärsivät. Eri menetelmiä sovellettaessa eri määrä informaatiota häviää. Oikean tietosuojamenetelmän valinnassa tärkeimmät kriteerit ovat vaaditun suojaustason saavuttaminen ja taulukon tärkeiden analyyttisten ominaisuuksien säilyminen. Haasteena on löytää kunkin taulukon kohdalla oikea tasapaino tilastoyksiköihin kohdistuvan paljastumisriskin sekä menetetyn tiedon ja hyödyn välillä. Tilastollinen tietosuoja on haastava tilastotieteen osa-alue, koska jokaisella suojattavalla tilastolla on omat huomioonotettavat erityispiirteensä. Voidaan sanoa, että jokainen tilasto muodostaa suojaamisen kannalta oman erikoistapauksensa. Paljastumisriskiä ja erilaisia tilastollisia tietosuojamenetelmiä käsitellään tutkielmassa ensin teoreettisesti. Teoreettinen tarkastelu keskittyy kahteen menetelmään: peittämiseen ja kontrolloituun taulukon säätöön, eli CTA:han (engl. controlled tabular adjustment). Peittäminen on 1970-luvulta asti ollut suosittu suojausmenetelmä, mutta sen myötä taulukosta häviää liikaa tietoa. 2000-luvulla kehitetty vaihtoehtoinen menetelmä CTA pyrkii peittämistä paremmin säilyttämään suojattujen taulukoiden tärkeät ominaisuudet, kuten taulukon additiivisuuden ja soluarvojen jakauman. Tutkielman lopussa on lyhyt empiirinen osa, jossa peittämisen ja CTA:n toimivuutta käytännössä testataan todellisen yritysaineiston avulla. Menetelmiä vertailtaessa tultiin tulokseen, että taulukon laadun ja hyödyn säilyttämisen näkökulmasta CTA on peittämistä parempi menetelmä. Koska CTA on uusi menetelmä, sen soveltamiseen liittyy kuitenkin vielä ongelmia. CTA voi johtaa taulukon käyttäjää harhaan, jos käyttäjä ei ymmärrä menetelmän periaatteita.

(Ba3MTiMO9)-Ti-III-O-V (M-III = Fe, Ga, Y, Lu, M-V = Nb, Ta, Sb) perovskite oxides Synthesis, structure and dielectric properties

We describe the synthesis structures and dielectric properties of new perovskite oxides of the formula (Ba3MTiMO9)-Ti-III-O-V for M-III = Fe Ga Y Lu and M-V = Nb Ta Sb While M-V = Nb and Ta oxides adopt disordered/partially ordered 3C perovskite structures where M-III/Ti/M-V metal-oxygen octahedra are corner connected the M-V = Sb oxides show a distinct preference for the 6H structure where Sb-V/Ti-IV metal-oxygen octahedra share a common face forming (Sb Ti)O-9 dimers that are corner-connected to the (MO6)-O-III octahedra The preference of antimony oxides (Sb-V 4d(10)) for the 6H structure which arises from a special Sb-V-O chemical bonding that tends to avoid linear Sb-O-Sb linkages unlike Nb-V/Ta-V d(0) atoms which prefer similar to 180 degrees Nb/Ta-O-Nb/Ta linkages - is consistent with the crystal chemistry of M-V-O oxides in general The dielectric properties reveal a significant difference among Mill members All the oxides with the 3C structure excepting those with Mill = Fe show a normal low loss dielectric behaviour with epsilon = 20-60 in the temperature range 50-400 degrees C the M-III = Fe members with this structure (M-V = Nb Ta) display a relaxor-like ferroelectric behaviour with large E values at frequencies <= 1 MHz (50-500 degrees C) (C) 2010 Elsevier Masson SAS All rights reserved

Grinding abrasive wear and associated particle size effect

The type of abrasion that the grinding medium experiences inside a ball mill is classified as high stress or grinding abrasion, because the stress levels at the surface of the medium exceed the yield stress of the metal when hard abrasives are crushed. During dry grinding of ores the medium undergoes not only abrasion but also erosion and impact. As all three mechanisms of wear occur simultaneously, it is difficult to follow the individual components of wear. However, it is possible to show that the overall kinetics of wear follows a simple power law of the type w = at(b), where w is the weight loss of the grinding medium for a specified grinding time t and a and b are constants. Experimental data, obtained from dry grinding of quartz for a wide range of times using AISI 52100 steel balls having various microstructures in a laboratory scale batch mill, are fitted to the proposed equation and the wear rate w is calculated from the first derivative of the equation. The mean particle sizes of the quartz charge DBAR corresponding to 50 and 80% retained size are determined by mechanical sieving of the ground product after a grinding time t and thus the relationship between wear rate and particle size of the abrasive is established. It is found that w increases rapidly with DBAR up to some critical size and then increases at a much lower rate.

Ball wear mechanisms and control in the grinding of sulfide and phosphate ores

Marked ball grinding tests were carried out in the laboratory using high carbon low alloy steel (cast and forged) and high chrome cast iron balls. Relative ball wear as a function of grinding period and milling conditions was evaluated for the different type of ball materials in the grinding of lead-zinc sulphide and phosphate ores. Results indicated that ball wear increased with time and showed a sharp increase for wet grinding over dry grinding. Ball wear under wet grinding conditions was also influenced by the gaseous atmosphere in the mill. The influence of oxygen on the corrosive wear of grinding balls was increasingly felt in case of sulphide ore grinding. The grinding ball materials could be arranged in the following order with respect to their overall wear resistance:

Laboratory studies on ball wear in the grinding of a chalcopyrite ore

Wear of high carbon low alloy (HCLA) cast steel balls during the grinding of a chalcopyrite ore was evaluated under different experimental conditions. The role of oxygen in enhancing ball wear during wet finding is brought out. The influence of pH on ball wear was also examined from the view point of acid production during grinding and reactivity of sulphides. Contributions from corrosion and abrasion towards ball wear are quantified in terms of ball wear rates as a function of time, particle size and gaseous atmosphere in the mill.

Solid state amorphization in binary Ti---Ni, Ti---Cu and ternary Ti---Ni---Cu system by mechanical alloying

An amorphous phase has been synthesized by mechanical alloying in a planetary mill over a nickel content range of 10�70 at.% in the Ti---Ni system and a copper content range of 10�50 at.% in the Ti---Cu system. In the case of ternary Ti---Ni---Cu alloys the glass-forming composition range has been found to be given by x = 10�20 for Ti60Ni40 ? xCux, x = 10 � 30 for Ti50Ni50 ? xCux and x = 10 � 40 for Ti40Ni60 ? xCux alloys. The difficulty in the amorphization of copper-rich compositions is explained in the light of enthalpy composition diagrams calculated for the ternary solid solution and the amorphous phase.

Treatment of electroplating effluent through emulsion-free liquid embrane

Separation of dissolved heavy metals such-as Cr(VI) and Cu(II) from electroplating effluents using a new technique of emulsion-free liquid membrane (EFLM) has been studied. Experimental results show that nearly 95% extraction is obtained resulting in stripping phase enrichment up to 50 times relative to feed. It is also found that emulsion-free liquid membranes are highly efficient and superior to other types of liquid membranes.

Studies on grinding media wear and its effect on flotation of ferrugenous phosphate ore

Marked ball grinding rests were carried out in the laboratory with a low grade phosphate ore under different experimental conditions. Two types of balls were used, namely high carbon low alloy (HCLA) cast steel and high chrome cast iron. Results of marked ball grinding tests indicated that ball wear increased with time and showed a sharp increase for wet grinding over dry grinding. Ball wear under wet grinding conditions was also influenced by the gaseous atmosphere in the mill. The grinding ball materials could be arranged in the following order with respect to their overall wear resistance: High chrome cast iron > HCLA cast steel balls Methods to minimize ball wear through control of mill atmosphere and addition of flotation reagents are discussed. Effect of grinding media and additions of flotation reagents during grinding on phosphate ore flotation are also discussed. (C) 1999 Elsevier Science Ltd. All rights reserved.