Franks family papers, 1711-1821, [1965-1968].

Contains business correspondence, accounts and documents relating to Jacob Franks of New York, his two sons, Moses and David, a nephew, Isaac, and a John Franks of Halifax, possibly a member of the family.

Myer S. Isaacs collection undated, 1844, 1851-1925

Contains correspondence and newspaper clippings relating to the centennial birthday celebration of and memorial services for Sir Moses Montefiore; correspondence consists primarily of replies to a circular advocating the holding of memorial services issued by the Board of Delegates on Civil and Religious Rights from congregations in Buffalo, Charleston, Chicago, Cincinnati, Cleveland, and Detroit. Contains also correspondence relating to the activities of the Alliance Israelite Universelle on behalf of Palestine and the Jews in the Balkan States and Morocco and to the establishment of United States committees for the Alliance and the raising of funds, including correspondence with H. Pereira Mendes, Henry S. Jacobs, John Hay, and Adolphe Cremieux as well as letters from Baltimore, Cleveland, Detroit, Galveston, Minneapolis, Mobile, Rochester, St. Louis, and San Francisco. Also contains extensive correspondence concerning anti-semitism in Russia, aid to Jewish immigrants, and Jewish agricultural colonies in the United States, with letters from James G. Blaine, Manuel Augustus Kursheedt, Sabato Morais, Charles Nathan, Hirsch Leib Sabsovich, (Isaac N.?) Seligman and Judah Wechsler, among others. Also contains newspaper clippings and other items relating to Jewish life during the late 19th century and articles and memorabilia about various members of the Isaacs family.

Contract with John Moore for building house on Mill Street

Digital image

Warrant to pay John Moore for building house on Mill Street

Digital image

John Searlen teoria tietoisuudesta

Tutkielmassa esitellään ja arvioidaan John Searlen teoriaa tietoisuudesta. Tietoisuus (consciousness) on Searlen mukaan tärkein mielenfilosofinen käsite. Searle ei määrittele käsitettä tarkasti, vaan tyytyy esittämään sitä kuvaavia esimerkkejä ja analogioita. Tietoisuuden keskeisimmiksi ominaisuuksiksi Searlen teoriassa näyttävät muodostuvan intentionaalisuus (intentionality), subjektiivisuus (subjectivity) ja kausaalinen vaikutus käyttäytymiseen (mental causation). Näihin ominaisuuksiin liittyvät myös Searlen painavimmat tietoisuudesta esittämät argumentit. Argumenttien analysointi on tutkielman tärkein tavoite. Searlen yhteysperiaatteen (Connection Principle) mukaan intentionaalisia tiloja voi olla vain olennolla, jolla voi olla tietoisia intentionaalisia tiloja, ja jokainen alitajuinen intentionaalinen tila on ainakin potentiaalisesti tietoinen. Toisin sanoen intentionaalisuuden ja tietoisuuden välillä vallitsee välttämätön yhteys seuraavasti: on loogisesti välttämätöntä, että jokainen intentionaalinen tila voi ainakin periaattessa päästä tietoisuuteen.Tutkielmassa kuitenkin osoitetaan, että yhteysperiaateeseen on syytä suhtautua epäillen. Searlen yhteysperiaatteen puolesta esittämä argumentti näyttää nimittäin sisältävän dilemman. Jos erottelu intrinsiseen ja näennäiseen intentionaalisuuteen tulkitaan Searlen tavoin, syyllistytään sen olettamiseen, mikä pitäisi todistaa; jos taas erottelu tulkitaan toisin kuin Searle, argumentti ei tue yhteysperiaatetta. Searlen mukaan mentaaliset tilat ovat aina jonkun mentaalisia tiloja. Tästä väitteestä Searle pyrkii johtamaan toisen, paljon radikaalimman väitteen: mielen ilmiöt kuuluvat omaan ontologiseen kategoriaansa, subjektiivisten mentaalisten tilojen kategoriaan. Searlen käsitystä tukee Thomas Nagelin esittämä, hyvin samansisältöinen argumentti. Yksimielisyys ei kuitenkaan ole erehtymättömyyden tae, sillä Paul Churchlandin kritiikki näyttää pahasti horjuttavan Searlen subjektiivisuusargumentin uskottavuutta. Churchland väittää Searlen syyllistyvän intensionaaliseen virhepäätelmään. Yksittäisen henkilön episteemisen pääsyn rajoittuneisuudesta ei Churchlandin mukaan voida tehdä mitään ontologisia johtopäätöksiä, koska tiedetyksi tuleminen ei ole objektin aito ominaisuus. Vastaväite näyttää olevan kohtalokas Searlen subjektiivisuusargumentille. Subjektiivisuuden ongelma näyttää olevan perustava metafyysinen vedenjakaja, joka jakaa mielenfilosofiset teoriat toisaalta materialistisiin, toisaalta dualistisiin. Searle uskoo, että mieli-ruumis -ongelma (mind-body problem) on ratkaistavissa ilman, että tarvitsee valita kumpaakaan. Ratkaisu sisältyy kahteen Searlen näennäisesti yhteensopimattomaan teesiin. Ensimmäisen teesin mukaan mentaaliset tilat ovat todellisia ilmiöitä, eikä niitä voida redusoida mihinkään muuhun tai eliminoida määrittelemällä ne uudestaan. Toisen teesin mukaan aivojen operaatiot aiheuttavat mentaaliset tilat ja mentaaliset tilat ovat aivojen piirteitä. Teeseistä jälkimmäinen osoittautuu ongelmalliseksi syistä, jotka Jaegwon Kim on esittänyt. Jos mentaaliset tilat olisivat aivojen ominaisuuksia, ei mielen ja aivojen välinen suhde voisi olla kausaalinen, koska kausaatiossa (causation) on aina kyse kahden erillisen entiteetin tai tapahtuman välisestä relaatiosta, jossa suhteen osapuolien välillä on oltava ajallista etäisyyttä. Toiseksi Searlen vertaus tietoisuuden ja aivojen suhteesta kappaleen kiinteyden ja sen mikrorakenteen suhteeseen epäonnistuu, koska tietoisuus ja kiinteys kuuluvat Searlen teoriassa eri ontologisiin kategorioihin, eikä niitä siten voi ongelmattomasti rinnastaa. Searlen analogia kiinteyteen murtuu myös siksi, että kappaleen mikrorakenne ei yksinkertaisesti aiheuta sen kiinteyttä. Tietoisuus ei siis voi olla samanaikaisesti aivojen ominaisuus ja aivojen kausaalisen toiminnan seuraus. Tutkielmassa päädytään puolustamaan kantaa, että Searlen argumentit eivät ole vakuuttavia ja että Searle ei ole onnistunut eksplikoimaan teoriaa, joka välttäisi dualismiin ja materialismiin liittyvät tunnetut ongelmat. Kysymys mikä on mielen suhde ruumiiseen, jää siten avoimeksi. Avainsanat: intentionaalisuus, mentaalinen, mieli-ruumis -ongelma, Searle, subjektiivisuus, tietoisuus

Untitled (after Steven and John)

'Untitled (after Steven and John)' takes inspiration from Spielbergian tracking shots and Baldessarian collages to create ghostly apparitions that explore the affective power of the cinematic close up. By appropriating and obfuscating this common filmic convention, the work investigates the intersubjective potential of the moving image.

Ratios of T-cell immune-effectors with tumour associated macrophages and PD-1/PD-L1 axis immune-checkpoint molecules, as prognosticators in diffuse large B cell lymphoma: A population-based study

Background Risk-stratification of diffuse large B-cell lymphoma (DLBCL) requires identification of patients with disease that is not cured despite initial R-CHOP. Although the prognostic importance of the tumour microenvironment (TME) is established, the optimal strategy to quantify it is unknown. Methods The relationship between immune-effector and inhibitory (checkpoint) genes was assessed by NanoString™ in 252 paraffin-embedded DLBCL tissues. A model to quantify net anti-tumoural immunity as an outcome predictor was tested in 158 R-CHOP treated patients, and validated in tissue/blood from two independent R-CHOP treated cohorts of 233 and 140 patients respectively. Findings T and NK-cell immune-effector molecule expression correlated with tumour associated macrophage and PD-1/PD-L1 axis markers consistent with malignant B-cells triggering a dynamic checkpoint response to adapt to and evade immune-surveillance. A tree-based survival model was performed to test if immune-effector to checkpoint ratios were prognostic. The CD4*CD8:(CD163/CD68)*PD-L1 ratio was better able to stratify overall survival than any single or combination of immune markers, distinguishing groups with disparate 4-year survivals (92% versus 47%). The immune ratio was independent of and added to the revised international prognostic index (R-IPI) and cell-of-origin (COO). Tissue findings were validated in 233 DLBCL R-CHOP treated patients. Furthermore, within the blood of 140 R-CHOP treated patients immune-effector:checkpoint ratios were associated with differential interim-PET/CT+ve/-ve expression.

The crystal and molecular structure of benzyloxycarbonyl-a-amino-isobutyryl-L-prolyl-methylamide. The observation of an X2-Pro3 Type III b-turn

The crystal and molecular structure of N-benzyloxycarbonyl-a-aminoisobutyryl-L-prolyl methylamide, the amino terminal dipeptide fragment of alamethicin, has been determined using direct methods. The compound crystallizes in the orthorhombic system with the space group P212-21. Cell dimensions are a = 7.705 A, b = 11.365 A, and c = 21.904 A. The structure has been refined using conventional procedures to a final R factor of 0.054. The molecular structure possesses a 4 - 1 intramolecular N-H--0 hydrogen bond formed between the CO group of the urethane moiety and the NH group of the methylamide function. The peptide backbone adopts the type 111 P-turn conformation, with 42 = -51.0°, +* = -39.7",&j = -65.0', $3 = -25.4'. An unusual feature is the occurrence of the proline residue at position 3 of the P-turn. The observed structure supports the view that Aib residues initiate the formation of type 111 @-turn conformations. The pyrrolidine ring is puckered in Cy-exo fashion.

Book Review: "The Interface: IBM and the Transformation of Corporate Design, 1945-1975", John Harwood, Minneapolis: University of Minnesota Press, 2011

Within the history of twentieth-century design, there are a number of well-known objects and stories that are invoked time and time again to capture a pivotal moment or summarize a much broader historical transition. For example, Marcel Breuer’s Model B3 chair is frequently used as a stand-in for the radical investigations of form and new industrial materials occurring at the Bauhaus in the mid-1920s. Similarly, Raymond Loewy’s streamlined pencil sharpener has become historical shorthand for the emergence of modern industrial design in the 1930s. And any discussion of the development of American postwar “organic design” seems incomplete without reference to Charles and Ray Eames’s molded plywood leg splint of 1942. Such objects and narratives are dear to historians of modern design. They are tangible, photogenic subjects that slot nicely into exhibitions, historical surveys, and coffee-table best sellers...

Pragmatismi poliittisena filosofiana. Yksilö ja yhteisö John Deweyn ajttelussa

John Dewey (1859-1952) oli yhdysvaltalainen filosofi, pedagogi ja julkinen keskustelija, jonka ajattelu on merkittävästi vaikuttanut pragmatismina tunnetun filosofisen suuntauksen kehittymiseen. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Devveyn poliittista filosofiaa ja ajattelua. Tarkoituksena on selvitellä, millaista on Devveyn poliittinen filosofia ja voiko hänen pragmatistinen poliittinen filosofiansa tarjota jotain mielenkiintoista myös tämän päivän poliittisen filosofian kentälle. Tutkielmassa tarkastellaan Devveyn esittämää kritiikkiä klassista liberalismia ja individualismia kohtaan, Devveyn omaa poliittisen filosofian projektia sekä sen kohtaama kritiikkiä ja arvioidaan Devveyn poliittista filosofiaa yleisesti. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa Devveyn käsitykset yksilöstä, valtiosta, demokratiasta, vallasta ja tiedosta. Ensisijaisena lähteenä tutkielmassa on Devveyn koottujen teosten sarja vuosilta 1882-1953, ennen kaikkea 1920-30-lukujen tuotanto. Lisäksi lähteenä on useita tuoreita artikkeleita sekä kommentaareja. Keskeisin löytö tutkielmassa on, että Devveyn poliittisen filosofian oleellinen piirre on "anti-essentialismi", eli huomion siirtäminen pois jostain oletetuista yksilöiden ja ryhmien olemuksista tai sisäisestä luonnosta niiden välisiin suhteisiin ja näiden ilmauksiin. Tähän liittyen Devveyn poliittisen filosofian keskeiseksi lähtökohdaksi osoittautuu perinteisen yksilö-yhteisö jaottelun kyseenalaistaminen. Tutkielma tarjoaa laajan katsauksen Devveyn poliittiseen ajatteluun sekä pragmatistiseen poliittiseen filosofiaan.

Peptide models for b-turns.A circular dichroism study

The circular dichroism spectra of four 0-turn model peptides, Z-Aib-Pro-Aib-Pro- OMe (l), Piv-Pro-Aib-NHMe (2), Piv-Pro-D-Ala-NHMe (3) and Piv-Pro-Val-NHMe (4) have been examined under a wide range of solvent conditions, using methanol, hexafluoroisopropanol and cyclohexane. Type I and Type I1 0-turns have been observed for peptides 1 and 2 respectively, in the solid state, while the Pro-D-Ala sequence adopts a Type I1 Sturn in a related peptide crystal structure. A class C spectrum is observed for 1 in various solvents, suggesting a variant of a Type I(II1) structure. The Type I1 f3-turn is characterized by a CD spectrum having two positive CD bands at - 230 nm and - 202 nm, a feature observed in Piv-Pro- D-Ala-NHMe in cyclohexane and methanol and for Piv-Pro-Aib-NHMe in methanol. Peptide 2 exhibits solvent dependent CD spectra, which may be rationalized by considering Type 11, I11 and V reverse turn structures. Piv-Pro- Val-NHMe adopts nonaturn structures in polar solvents, but exhibits a class B spectrum in cyclohexane suggesting a population of Type I &turns.

b-Turn conformations in crystal structures of model peptides containing a,a-di-n-propylglycine (Dpg) and a,a-di-n-butyl-glycine (Dbg).

The crystal state conformations of three peptides containing the a,a-dialkylated residues, a,adi n-propylglycine (Dpg) and a,@-di-n-butylglycine (Dbg), have been established by x-ray diffraction. Boc-Ala-Dpg-Ala-OMe ( I ) and Boc-Ala-Dbg-Ala-OMe (III) adopt distorted type II @-turn conformations with Ala ( I ) and Dpg/Dbg (2) as the corner residues. In both peptides the conformational angles at the Dxg residue (I: 4 = 66.23 J/ = 19.3'; III: 4 = 66S0, J. = 21 .la)deviate appreciablyfrom ideal values for the i + 2 residue in a type II @-turn. In both peptides the observed(N. 0) distances between the Boc CO andAla(3) NHgroups are far too long (I:3.44 k; III: 3.63 k) for an intramolecular 4 + 1 hydrogen bond. Boc-Ala-Dpg-Ala-NHMe (II)crystallizes with two independent molecules in the asymmetric unit. Both molecules IIA and IIB adopt consecutive @-turn (type III-III in IIA and type III-I in IIB) or incipient 3,,,-helical structures, stabilized by two intramolecular 4 --t I hydrogen bonds. In all four molecules the bond angle N-C"-C' ( T ) at the Dxg residues are 2 1109 The observation of conformational angles in the helical region of 4,J/ space at these residues is consistent with theoretical predictions