Oxidation of Abel's ketone and similar spiroketones with 2,3-dichloro-5,6-dicyano-1,4- benzoquinone (DDQ). Synthesis of novel tropone derivatives

The structure of the novel product obtained from the oxidation of Abel's ketone (1a) and similar spiroketones (1b–d) with 2, 3-dichloro-5, 6-dicyano-1,4-benzoquinone has been determined on basis of spectral data (i.r., n.m.r., and mass)

Ravinnon hiilihydraattien glykemiaindeksin vaikutus keskiglukoosipitoisuuteen ja glukoosikäyrän alaiseen pinta-alaan henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosinsieto

Johdanto Korkeat aterianjälkeiset veren glukoosipitoisuushuiput ovat haitallisia verisuonille jo ennen varsinaisten diabeteskriteerien täyttymistä. Valitsemalla alhaisen glykemiaindeksin (GI) hiilihydraatteja ruokavalioon, voidaan veren glukoosipitoisuutta alentaa diabeetikoilla. Tyypin 2 diabeteksen lisääntymisen takia on tarpeellista etsiä keinoja ehkäistä sairauden puhkeamista riskiryhmissä. Glukoosimonitorilla on mahdollista seurata aiempaa tarkemmin glykemiaindeksin vaikutusta veren glukoosipitoisuuteen. Tavoitteet Selvittää, miten korvaamalla ruokavalion tavanomaiset hiilihydraatit joko korkean tai alhaisen GI:n hiilihydraateilla voidaan vaikuttaa vuorokauden keskiglukoosipitoisuuteen. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, voidaanko vain hiilihydraattien laatua muuttamalla, puuttumatta niiden määrään tai muuhun ruokavalioon, vaikuttaa glukoosiaineenvaihduntaan henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosin sieto. Tutkittavat ja menetelmät Tutkimus toteutettiin satunnaistettuna vaihtovuorokokeena, jossa tutkittavina oli 56 51-73-vuotiasta henkilöä, joista naisia oli 41 ja miehiä 15. Tutkittavilla oli heikentynyt glukoosinsieto tai ruokavaliohoitoinen tyypin 2 diabetes. Tutkittavat korvasivat ruokavalionsa päähiilihydraatit 7-10 vuorokauden ajaksi glykemiaindeksiltään joko alhaiseksi (GI = 38) tai korkeaksi (GI = 72) arvioiduilla tutkimushiilihydraateilla. Kolmen viimeisen vuorokauden ajaksi tutkittaville asennettiin glukoosimonitoriin kytketty ihonalainen sensori, joka mittasi kudosnesteen glukoosipitoisuutta ja tutkimusjaksojen lopuksi tutkittaville tehtiin oraalinen glukoosirasituskoe. Tulokset Alhaisen GI:n ruokavaliolla kahden vuorokauden glukoosikäyrien alainen pinta-ala oli pienempi kuin korkean GI:n ruokavaliolla (16487 vs. 17270 mmol/l*48h; p = 0,009, n = 47). Vastaavasti kahden vuorokauden keskiglukoosipitoisuudet olivat 5,7 mmol/l ja 6,0 mmol/l, p = 0,009, n = 47. Glykosyloitunut hemoglobiini oli alhaisen GI:n ruokavalion jälkeen pienempi (5,33% vs. 5,38 %, p = 0,017, n = 53). Tutkittavien paino pieneni kummallakin ruokavaliolla; alhaisen GI:n ruokavaliolla 1,02 kg ja korkean GI:n ruokavaliolla 0,31 kg (p alle 0,001, n = 56). Vaikutusta plasman paastoglukoosiin ja seerumin paastoinsuliiniin ei ollut. Johtopäätökset Korvaamalla ruokavalion päähiilihydraatit alhaisen GI:n hiilihydraateilla, voidaan pitkäaikaista glukoositasoa pienentää ja näin ollen mahdollisesti ehkäistä heikentyneen glukoosinsiedon kehittymistä tyypin 2 diabetekseksi. Koska paastoglukoosipitoisuus ja paastoinsuliinipitoisuus eivät muuttuneet, lienee erityisesti aterianjälkeisillä glukoosihuipuilla merkitystä elimistön pitkäaikaiselle glukoositasolle henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosinsieto.

Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

Pressure dependence of 35Cl nuclear quadrupole resonance in 2,5-, 2,6- and 3,5-dichlorophenols

Pressure dependence of the 35Cl Nuclear Quadrupole Resonances (N.Q.R.) in 2,5-, 2,6- and 3,5-dichlorophenols (DCP) has been studied up to a pressure of about 6·5 kbar at room temperature. While the pressure dependence of the two resonance lines in 2,6-DCP is essentially similar, the lower frequency line in 2,5-DCP is almost pressure independent and the higher frequency line shows a linear variation with pressure upto about 3·5 kbar but shows a negative pressure coefficient beyond this pressure. The two lines in 3,5-DCP have a non-linear pressure dependence with the curvature changing smoothly with pressure. The pressure coefficient for both lines becomes negative beyond a pressure of 5 kbar. The pressure dependence of the N.Q.R. frequencies is discussed in relation to intra- and inter-molecular contacts. Also, a thermodynamic analysis of the data is carried out to determine the constant volume temperature derivative of the N.Q.R. frequency.

Decision trees for detection of activity intensity in youth with cerebral palsy

PURPOSE To develop and test decision tree (DT) models to classify physical activity (PA) intensity from accelerometer output and Gross Motor Function Classification System (GMFCS) classification level in ambulatory youth with cerebral palsy (CP); and 2) compare the classification accuracy of the new DT models to that achieved by previously published cut-points for youth with CP. METHODS Youth with CP (GMFCS Levels I - III) (N=51) completed seven activity trials with increasing PA intensity while wearing a portable metabolic system and ActiGraph GT3X accelerometers. DT models were used to identify vertical axis (VA) and vector magnitude (VM) count thresholds corresponding to sedentary (SED) (<1.5 METs), light PA (LPA) (>/=1.5 and <3 METs) and moderate-to-vigorous PA (MVPA) (>/=3 METs). Models were trained and cross-validated using the 'rpart' and 'caret' packages within R. RESULTS For the VA (VA_DT) and VM decision trees (VM_DT), a single threshold differentiated LPA from SED, while the threshold for differentiating MVPA from LPA decreased as the level of impairment increased. The average cross-validation accuracy for the VC_DT was 81.1%, 76.7%, and 82.9% for GMFCS levels I, II, and III, respectively. The corresponding cross-validation accuracy for the VM_DT was 80.5%, 75.6%, and 84.2%, respectively. Within each GMFCS level, the decision tree models achieved better PA intensity recognition than previously published cut-points. The accuracy differential was greatest among GMFCS level III participants, in whom the previously published cut-points misclassified 40% of the MVPA activity trials. CONCLUSION GMFCS-specific cut-points provide more accurate assessments of MVPA levels in youth with CP across the full spectrum of ambulatory ability.

Reliability and validity of objective measures of physical activity in youth with cerebral palsy who are ambulatory

BACKGROUND Physical therapy for youth with cerebral palsy (CP) who are ambulatory includes interventions to increase functional mobility and participation in physical activity (PA). Thus, reliable and valid measures are needed to document PA in youth with CP. OBJECTIVE The purpose of this study was to evaluate the inter-instrument reliability and concurrent validity of 3 accelerometer-based motion sensors with indirect calorimetry as the criterion for measuring PA intensity in youth with CP. METHODS Fifty-seven youth with CP (mean age=12.5 years, SD=3.3; 51% female; 49.1% with spastic hemiplegia) participated. Inclusion criteria were: aged 6 to 20 years, ambulatory, Gross Motor Function Classification System (GMFCS) levels I through III, able to follow directions, and able to complete the full PA protocol. Protocol activities included standardized activity trials with increasing PA intensity (resting, writing, household chores, active video games, and walking at 3 self-selected speeds), as measured by weight-relative oxygen uptake (in mL/kg/min). During each trial, participants wore bilateral accelerometers on the upper arms, waist/hip, and ankle and a portable indirect calorimeter. Intraclass coefficient correlations (ICCs) were calculated to evaluate inter-instrument reliability (left-to-right accelerometer placement). Spearman correlations were used to examine concurrent validity between accelerometer output (activity and step counts) and indirect calorimetry. Friedman analyses of variance with post hoc pair-wise analyses were conducted to examine the validity of accelerometers to discriminate PA intensity across activity trials. RESULTS All accelerometers exhibited excellent inter-instrument reliability (ICC=.94-.99) and good concurrent validity (rho=.70-.85). All accelerometers discriminated PA intensity across most activity trials. LIMITATIONS This PA protocol consisted of controlled activity trials. CONCLUSIONS Accelerometers provide valid and reliable measures of PA intensity among youth with CP.

EU:n maataloustuotteiden tuonti Mercosurista

Tutkimuksessa tarkastellaan kansainvälisen kaupan teorian lähtökohdista Euroopan unionin maataloustuotteiden tuontia Mercosur-maista. Tarkastelun kohteeksi valittiin seitsemän maataloustuotetta: naudanliha, kaakao, kahvi, appelsiinimehu, siipikarjanliha, soija ja vehnä. Tutkimusongelmana oli tuonti- ja vientikysyntöjen estimointi näille tuotteille. Tutkimuksessa tehtiin myös simulaatioita, joilla pyrittiin kuvaamaan kaupan vapautumisen vaikutuksia. Lisäksi pyrittiin vastaamaan kysymykseen: millä tavoin kaupan vapautuminen olisi vaikuttanut EU:n maataloustuotteiden kokonaistuontiin ja tuontiin Mercosur-maista? Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä oli ekonometrinen estimointi. Ensin estimoitiin EU:n tuotteen tuontikysyntä eli kokonaistuonti, josta johdettiin kysyntä EU:n tuonnille eri Mercosur-maista eli vientikysynnät. Tuotteiden tuontikysynnöille estimoitiin tulo- ja hintajoustot ja vientikysynnöille joustot kokonaistuonnin ja hinnan suhteen. EU:n tuontikysyntää selittäviksi tekijöiksi valittiin EU:n tulotaso ja tuotteen reaalihinta. Muutamiin tuontikysyntä -malleihin lisättiin vielä niin sanottu dummy-muuttuja kuvaamaan suuria tuonnin vaihteluita. Kaikille seitsemälle tuotteelle estimoitiin myös vientikysyntämallit eli estimoitiin EU:n tietyn tuotteen tuontia yhdestä Mercosur-maasta kerrallaan. Vientikysyntää selittäviksi tekijöiksi valittiin EU:n kyseisen tuotteen kokonaistuonti ja kyseisen tuotteen suhteellinen hinta. Log-lineaariset mallit estimoitiin pienimmän neliösumman menetelmällä ja malleissa, joissa esiintyi autokorrelaatiota hyödynnettiin Cochrane-Orcutt -tekniikkaa. Tutkimuksessa tehtiin tuonti- ja vientikysyntöjen regressiokertoimien estimaateilla historiallisia (ex post) simulaatioita vuosille 1988-2006. Simulaatioiden avulla pyrittiin saamaan selville, mitä vaikutuksia kaupanvapautumisella ja EU:n ja Mercosurin välisellä vapaakauppaliitolla olisi ollut EU:n tuonti- ja vientikysyntöihin kyseisten tuotteiden kohdalla ceteris paribus. Estimoitujen EU:n tuontikysyntä -mallien hintajoustot vaihtelivat -0,69 ja 1,97 välillä, mistä voidaan päätellä, että kaupan vapauttaminen tai lähinnä tariffien poistaminen ei vaikuttaisi kovin merkittävästi EU:n kokonaistuonnin määrään. Tuontikysyntämallien tulojoustot vaihtelivat 0,77 ja 5,98 välillä. Tuontikysynnät olivat tulojen suhteen aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna huomattavasti joustavampia. Tutkimuksessa estimoitujen EU:n vientikysyntä -mallien joustot kokonaistuonnin suhteen vaihtelivat -6,31 ja 4,69 välillä ja hintajoustot vaihtelivat -14,51 ja 0,87 välillä. Vientikysynnät kokonaistuonnin että hinnan suhteen olivat joustavampia aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Tuontikysyntöjen simulaatiot osoittivat, että aikavälillä 1988-2006 EU:n ja Mercosurin välisen vapaakauppaliiton tapauksessa EU:n tuonti olisi ollut suurempaa kuin perusskenaariossa ja vapaankaupan tapauksessa tuonti olisi ollut vieläkin suurempaa alhaisemmasta hinnasta johtuen. Vientikysynnöissä perusskenaarion ja vapaakauppa-skenaarion välille ei syntynyt useiden tuotteiden kohdalla kovinkaan suurta eroa tuonnin määrään, mutta EU:n ja Mercosurin välinen vapaakauppaliitto olisi tämän tutkimuksen mukaan lisännyt EU:n maataloustuotteiden tuontia Mercosur-maista aikavälillä 1988-2006. Avainsanat: tuontikysyntä, vientikysyntä, kansainvälisen kaupan teoria, ekonometrinen estimointi

Structure of (4S)-2,4-dimethyl-1,2-dihydropyrazino[2,1-b]quinazoline-3(4H),6-dione

C13HI3N302, orthorhombic, P2~2121, a = 17.443 (5), b = 11.650 (4), c = 5.784 (1)/~, Z = 4, d m = 1.456, d c = 1.429 Mg m -3, F(000) = 512, g(Cu Ka) = 0.843 mm-L The R index is 0.040 for 1358 significant reflections. The structure is stabilized by C-H...O interactions. The N-methylated eis peptide group which forms part of a six-membered ring is non-planar. The torsion angle about the peptide bond is -6.1 (4) ° and the peptide bond length is 1.337 (3) A.

Amide catalysed facile isomerization of 5,6-dihydroisoquinolines: synthesis of stable 1,2-dihydroisoquinolines

Stable 1,2-dihydroisoquinolines have been synthesized by an amide catalysed novel isomerization reaction of 5,6-dihydroisoquinolines.

Suomessa esiintyvien lämpötilan ääriarvojen mallintaminen yksidimensioisilla ilmakehämalleilla

Tässä Pro Gradu -tutkielmassa oli tarkoitus määrittää ne lämpötilan ääriarvojen maksimi ja minimi arvot, jotka ovat vielä fysikaalisesti mahdollisia Suomen ilmastossa. Työssä käytettiin hyväksi kahta eri yksidimensioista ilmakehämallia, 1D-H634 sekä 1D-RCA3. Ensiksi mainittu pohjaa HIRLAM 6.3.4- malliin. Jälkimmäisessä mallissa HIRLAMin pintaprosessit on korvattu ruotsalaisen Rossby-keskuksen RCA3 -mallin fysiikalla. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki kolme luotausasemaa Suomesta (Jokioinen, Jyväskylä ja Sodankylä). Työ aloitettiin poimimalla Ilmatieteen laitoksen ilmastotietokannasta ne ajankohdat, joina kahden metrin lämpötila on ylittänyt kesällä +30°C ja alittanut talvella -35°C. Seuraavaksi etsittiin näitä ajanjaksoja vastaavat luotaustiedot. Luotauksia tutkimalla pyrittiin selvittämään mitkä tekijät vaikuttivat äärilämpötilojen esiintymiseen. Tämän jälkeen nämä luotaustiedot interpoloitiin vastaamaan mallin 40 vertikaalitasoa. Nämä tiedot syötettiin malleille yhdessä päivämäärän, kellonajan sekä koordinaattien kanssa ja tulokseksi saatiin vuorokauden kahden metrin lämpötilakäyrät. Koska yksidimensioiset mallit eivät ota huomioon lämmön advektiota, laskettiin Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) ERA40-uusanalyysien pohjalta kyseisiä ajanhetkiä vastaavat lämmön advektiot. Lisäksi laskettiin keskimääräiset advektion vuorokausirytmit kesällä (kesä-heinä-elo) ja talvella (tammi-helmi). Suomesta saatujen luotaustietojen pohjalta tehtyjen ajojen kahden metrin lämpötilat eivät kesätilanteessa kyenneet ylittämään Turussa vuonna 1914 mitattua lämpötilaennätystä +35,9°C. Verrattaessa kuitenkin malliajojen tuloksia tehtyihin havaintoihin, voitiin kesätilanteissa todeta mallin antavan jopa 5°C lämpimämpiä arvoja kuin kyseisissä tilanteissa on mitattu. Lopuksi päätettiin tehdä malliajo, jossa luotaus otettiin Tallinnan lentoasemalta elokuulta 1992. Tämän luotaustiedon pohjalta tehdyn ajon tulos (+36,4°C) ylitti Suomessa havaitun lämpötilaennätyksen. Talvitilanteissa 1D-H634-malli ei puolestaan kyennyt saavuttamaan Suomen pakkasennätystä (-51,5°C), joka mitattiin Kittilässä vuonna 1999. Mallitetut pakkaslukemat olivat kuitenkin suurimmassa osassa ajoja kireämpiä kuin mitä kyseisten tilanteiden havainnot kertovat. Käytettäessä 1D-RCA3-mallia päästiin pakkasissa -53,8°C:seen ja pakkaslukemat olivat muutenkin paljon alhaisempia verrattuna 1D-H634- mallin tuloksiin.

Synthesis of 4,6-(and 5,7-)dimethoxy-3,3-dimethyl-1-indanones

Grignard reaction of ethyl 3-(3,5-dimethoxyphenyl)-propionate (4) followed by cyclodehydration of the carbinol (5) with conc H2SO4 gave 4,6-dimethoxy-3,3-dimethylindane (6). Oxidation of the indane (6) with CrO3-pyridine complex in methylene chloride gave 4,6-dimethoxy-3,3-dimethylindan-1- one (1) in high yield. Conjugate addition of methyl magnesium iodide to methyl α-cyano-β-methyl-3,5-dimethoxycinnamate (11), prepared from 3,5-dimethoxyacetophenone (10) by Knoevenagel condensation, resulted in methyl 2-cyano-3-(3,5-dimethoxyphenyl)-3,3-dimethylpropionate (12). Refluxing the ester (12) with aq DMSO containing sodium chloride gave the corresponding nitrile (15) which underwent Höesch reaction to yield 5,7-dimethoxy-3,3-dimethylindan-1-one (2).

The structure of the monobarium salt of glucose 6-phosphate heptahydrate

C6H11o9P2-.Ba2+.7H2o, M, = 521.5, is monoclinic, space group P21, a = 11.881 (4), b = 8.616 (5), c = 8.350 (4) A,B = 102.95 (3)0, Z = 2, U = 833.0 A 3, d m = 2.09, d c = 2.08 Mg m -3, F(000) = 516. Mo Ka (u = 0.034 mm -1) intensity data. R is 0.068 for 1603 reflections. Of the two endocyclic C-O bonds in the glucose ring, C(5)-O(5) [1.463 (23)] is longer than C(1)-O(5) [1.395 (23)A]. The pyranose sugar ring takes a 4C1 chair conformation. The Cremer-Pople puckering parameters are, 0 = 6.69 o, Q = 0.619 A and 0 = 263.7o. The conformation about the exocyclic C(5)-C(6) bond is gauche-gauche, in contrast to gauche-trans observed in the structure of glucose 1-phosphate. The phosphate ester bond, P-O(6), is 1.61 (1)A. It is similar in length to the 'high-energy' P~O bond in phosphoenolpyruvate. The Ba 2÷ ion is surrounded by nine O atoms within a distance of 2.95 A, of which seven are from water molecules. There is an intramolecular hydrogen bond between the sugar hydroxyl 0(4) and phosphate oxygen O(12).

Structure of pentacyclo[7.4.2.02,6.06,15.011,14]pentadec-4-ene-7,13-dione, a novel pentacyclic C15 quinane system

C 15H 1602 (a synthetic precursor to dodecahedrane), monoclinic, P21/n, a = 12.171 (5), b = 6.976(5), c = 13.868 (3) A, B = 102.56 (3) ° , Z = 4, D m = 1.30, D c = 1.318 g cm -3, F(000) = 488, g(Mo K¢t) = 0.92 cm- 1. Intensity data were collected on a Nonius CAD-4 diffractometer and the structure was solved by direct methods. Full-matrix least-squares refinement gave R = 0.077 (R w = 0.076) for 1337 observed reflections. All the five-membered rings are cis fused and have envelope (C s symmetry) conformations.

Patterns of service utilisation within Australian hepatology clinics: High prevalence of advanced liver disease

Accepted Article Abstract Background: Liver diseases in Australia are estimated to affect 6 million people with a societal cost of $51 billion annually. Information about utilization of specialist hepatology care is critical in informing policy makers about the requirements for delivery of hepatology-related health care. Aims: This study examined etiology and severity of liver disease seen in a tertiary hospital hepatology clinic, as well as resource utilisation patterns. Methods: A longitudinal cohort study included consecutive patients booked in hepatology outpatient clinics during a 3 month period. Subsequent outpatient appointments for these patients over the following 12 months were then recorded. Results: During the initial 3 month period 1471 appointments were scheduled with a hepatologist, 1136 of which were attended. 21% of patients were “new cases”. Hepatitis B (HBV) was the most common disease etiology for new cases (37%). Advanced disease at presentation varied between etiology, with HBV (5%), Hepatitis C (HCV) (31%), non-alcoholic fatty liver disease (NAFLD) (46%) and alcoholic liver disease (ALD) (72%). Most patients (83%) attended multiple hepatology appointments, and a range of referrals patterns for procedures, investigations and other specialty assessments were observed. Conclusions: There is a high prevalence of HBV in new case referrals. Patients with HCV, NAFLD and ALD have a high prevalence of advanced liver disease at referral, requiring ongoing surveillance for development of decompensated liver disease and liver cancer. These findings that describe patterns of health service utilisation among patients with liver disease provide useful information for planning sustainable health service provision for this clinical population