Peruskoulun yläkouluvalinnat Turussa. Perheiden yläkouluvalintojen rakentuminen äitien puheissa ja toimissa

Tutkimuksessa tarkastellaan peruskoulun yläkouluvalintoja Turussa. Tarkastelun keskiössä ovat vuonna 1997 syntyneiden turkulaislasten vanhempien yläkouluvalintaa koskeva yleinen sekä omaan lapseen kiinnittyvä puhe ja toimijuus paikallisessa institutionaalisessa kouluvalintatilassa sekä vanhempien lapsen koulutukseen ja kouluvalintaan liittämät perustelut, merkitykset, arvot ja arvostukset. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan puheesta ja toimista rakentuvia perheiden kouluvalintastrategioita, joita peilataan äitien koulutuksellisiin ja sosiaalisiin resursseihin sekä paikalliseen toimintapolitiikkaan. Tutkimus ei kerro ainoastaan paikallisessa kontekstissa tapahtuvista kouluvalinnoista, vaan laajemmin yhteiskunnassa vallitsevista hierarkioista ja arvoista sekä koulutukseen ja sosioekonomiseen asemaan linkittyvistä normatiivisista toimintatavoista. Tutkimuksessa käytetään haastattelu- ja kyselyaineistoja. Aineistot kerättiin osana kahta laajempaa Suomen Akatemian rahoittamaa Helsingin ja Turun yliopistojen kanssa yhteistyössä tehtyä tutkimusprojektia Vanhemmat ja kouluvalinta – Perheiden koulutusstrategiat, eriarvoistuminen ja paikalliset koulupolitiikat suomalaisessa peruskoulussa (VAKOVA) 2009–2012 sekä Parents and School Choice. Family Strategies, Segregation and School Policies in Chilean and Finnish Basic Schooling (PASC) 2010–2013. Tutkimusaineistot koostuvat 87 turkulaisäidin haastattelusta ja kyselyaineistosta. Kyselyaineiston analyysissä on käytetty kuvailevia tilastollisia menetelmiä, ja sitä käytetään ensisijaisesti taustoittamaan haastatteluaineistoa. Haastatteluaineiston analyysi perustuu pääasiallisesti teema-analyysiin, mutta toimija-asema-analyysin osalta myös diskursiiviseen lähestymistapaan. Haastatteluaineiston pohjalta esiin nousseiden lasten koulutusta ja kouluvalintoja koskevien kuvausten perusteella perheiden yläkouluvalinnat jaettiin kolmeen erityyppiseen valintastrategiaan: perinteiseen lähikouluvalintastrategiaan (n=41), ambivalenttiseen kouluvalintastrategiaan (n=23) ja päämäärätietoiseen kouluvalintastrategiaan (n=23). Jokainen kolmesta strategiasta piti sisällään kahdenlaista toimijuutta kouluvalintakentällä. Ryhmittely kouluvalintastrategioittain ja toimija-asemittain perustui äitien puhetapaan kouluvalinnoista ja yleisemmin koulutukseen liitetyistä merkityksistä ja arvoista sekä konkreettiseen toimintaan kouluvalinnan suhteen. Lähikouluvalintastrategiaa suosivien jälkeläiset siirtyivät koulunsa yleisluokalle. Perheet toimivat valintakentällä kaupungin rajaavan toimintapolitiikan ohjaamina, jolloin kouluvalinta näytti passiiviselta. Osoitteenmukaiseen kouluun siirtymistä perusteltiin praktisilla syillä; koulumatkan pituudella, kulkuyhteyksillä ja lapsen kaverisuhteilla. Hyvinvointivaltion edellytykseksi nähtiin kaikille taattu samanvertainen koulutus ja edelleen luotettiin perinteistä peruskoulua määrittävään mahdollisuuksien tasa-arvoon. Koulutuksen yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi nähtiin lapsen kasvattaminen hyvinvoivaksi ja onnelliseksi. Vanhempien toiminta oli perinteisen kouluvalintastrategian mukaista. Ambivalenttista kouluvalintastrategiaa käyttävistä perheistä toiminta kouluvalintakentällä oli kahtalaista. Äidit joko harkitsivat kouluvalintoja tai vertailivat kouluja ja niihin pääsymahdollisuuksia realistisesti tasapainoillen ohjaavan ja mahdollistavan toimintapolitiikan välimaastossa. Tärkeintä oli olla tietoinen kaupungin kouluvalintapolitiikasta sekä siitä, että valinnoilla voi olla merkitystä jälkikasvun koulupolulle. Eri vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen päädyttiin useimmin lähikoulun painotettuun opetukseen. Lapsen peruskoulutusta haluttiin rikastaa painotetulla opetuksella ja hänen toivottiin pääsevän motivoituneeseen ja oppimismyönteiseen koululuokkaan. Valintoja tehtiin paikallisen toimintapolitiikan puitteissa lapsen parasta toivoen. Koulutuksen tehtäväksi nähtiin lapsen intellektuaalinen kasvu kiedottuna koulutuksen tuottamaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Perheiden valintastrategiaksi muodostui ambivalenttinen strategia motivoituneen oppimisympäristön löytämiseksi. Päämäärätietoista kouluvalintastrategiaa käyttävät vanhemmat hyödynsivät aktiivisesti erilaisia reittejä tiettyihin yläkouluihin pääsemiseksi. Ennakoivien perheiden lapset olivat opiskelleet sellaisessa alakoulussa, joka ei kuulunut yläkoulun oppilasalueelle, mutta takasi lapselle reitin suosittuun yläkouluun. Määrätietoisten perheissä havahduttiin valintoihin puolestaan yläkouluun siirryttäessä, jolloin koulupaikkaa haettiin sopivimman painotetun opetuksen ja koulun maineen mukaan pois lähiyläkoulusta. Lähikoulu -periaate koettiin epäoikeudenmukaiseksi, sillä lapsella tulee olla oikeus toteuttaa omia kykyjään ja lahjakkuuttaan valikoidussa oppilasryhmässä ja perheillä mahdollisuus valita lapsen koulu. Paikallinen toimintapolitiikka ei näyttänyt rajaavan vanhempien kouluvalintoja. Koulutuksen tarkoitukseksi nähtiin intellektuaalinen kasvu ja akateemissivistävä tehtävä. Päämäärätietoisen kouluvalintavalintastrategian tavoitteena oli perheelle sopivan habituksen takaaminen. Paikallinen toimintapolitiikka mahdollisti vanhempien erilaisten kouluvalintastrategioiden rakentumisen ohjaten ensisijaisesti lähiyläkouluun, mutta samalla mahdollistaen koulun valinnan toissijaisen haun kriteerein. Kouluvalintastrategioihin ja toimintatapaan kouluvalintakentällä kytkeytyi vanhempien koulutukseen liittämät arvot sekä kulttuuriset ja sosiaaliset resurssit ja se, miten niitä käytettiin.

Käsityön osaamisen jäljillä. Tutkimus käsityön oppiaineen osaamisen ja oppilaan käsityönopetuksellisen taustan yhteydestä neljän yläkoulun 7.luokilla Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella

Käsityön oppiaineen tulevaisuus on viimeaikoina puhuttanut niin opetusalan kehittäjiä, opetushenkilöstöä, opettajankouluttajia kuin opettajaopiskelijoitakin. Käsityön oppiainetta toteutetaan edelleen valtakunnallisesti kahteen eri sisältöön painottuneena tai enemmän molemmat käsityön sisällöt, tekninen työ ja tekstiilityö, huomioiden. Tulevat Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2016) eivät enää mahdollista oppilaalle painottumiseen perustuvaa valintaa teknisen työn tai tekstiilityön sisältöjen välillä, mikä on lisännyt keskustelua entisestään. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää onko käsityön oppiaineen toteuttamistavalla samansisältöisenä tai painottuneena yhteyttä oppilaan käsityön osaamiseen. Lisäksi selvitettiin onko oppilaan sukupuolella tai harrastuneisuudella yhteyttä oppilaan osaamiseen. Osaamista tutkittiin myös käsityön eri osa-alueilla, joita olivat työvälineet ja materiaalit, tuotteen suunnittelu, tuotteen valmistus ja menetelmät, kestävä kehitys, työturvallisuus ja teknologia. Tutkimus toteutettiin Opetushallituksen (Koulutuksen seurantaraportti 2011:1) käsityön osaamista arvioivan tutkimuksen syventävän tehtäväsarjan mittaria käyttäen. Tutkimus suoritettiin neljässä yläkoulussa Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella huhti- ja toukokuun 2014 aikana. Tutkimukseen osallistui yhteensä 229 7. luokan oppilasta. Tutkimusaineisto analysoitiin vertailemalla keskeisiä tunnuslukuja, keskihajontoja ja korrelaatioita. Analysoinnissa käytettiin epäparametrisiä menetelmiä ja päätestit tehtiin käyttäen Mann Withneyn U- ja Kruskal-Wallisin testiä. Tuloksista voidaan tulkita, että käsityön oppiaineen toteuttaminen monipuolisesti, molemmat käsityön sisällöt huomioivana opetuksena, ei heikennä oppilaiden käsityön osaamista. Heikoiten mittauksessa menestyivät erittäin painottuneessa käsityönopetuksessa olleet oppilaat. Tuloksista voitiin tulkita, että sukupuolella on tilastollisesti merkittävä yhteys käsityön osaamiseen. Tytöt menestyivät poikia paremmin käsityön osaamisen kokonaisarvioinnissa sekä tekstiilityön kysymyksissä. Pojat menestyivät paremmin vain teknisen työn kysymyksissä. Harrastuneisuudella ei ollut tilastollisesti merkittävää yhteyttä osaamiseen, mutta harrastajat menestyivät keskiarvovertailussa ei-harrastajia paremmin. Eri osa-alueiden keskiarvovertailuissa neljällä osa-alueella parhaiten menestyivät oppilaat, jotka olivat osallistuneet molempisisältöiseen käsityönopetukseen koko tähänastisen käsityönopetuksensa ajan.

Kestävyysstrategioiden arviointi pk-yrityksissä

Yrityksien vastuullinen liiketoiminta ja kestävä kehitys ovat nousseet esille sekä julkisessa keskustelussa että tieteellisessä tutkimuksessa. Tehty tutkimus on painottunut suuryrityksiin ja eri viitekehykset ja työkalut on luotu suuryrityksien näkökulmasta. Kuitenkin suurten ja pk-yritysten toiminta eroaa huomattavasti toisistaan, minkä vuoksi erilaiset mallit ei ole suoraan sovellettavissa pk-yrityksille. Tämä diplomityö pyrkii vastaamaan tähän ongelmaan tarkastelemalla kestävyyttä pk-yrityksien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, miten kestävyys näkyy pk-yrityksien toiminnassa sekä pohtia, miten kestävien strategioiden syntymistä saadaan edistettyä. Tutkimus koostuu kirjallisuustutkimuksena tehdystä teoriakatsauksesta sekä empiirisestä osuudesta, joka pohjautuu haastatteluihin sekä kyselytutkimukseen. Tarkastelun tuloksena muodostuu ymmärrys siitä, miten kestävyys ilmenee pk-yrityksissä ja miten pk-yrityksien ominaispiirteet vaikuttavat kestävyyden huomioimiseen. Tulokset osoittavat, että kirjallisuudesta tunnistetut kestävyysstrategiatyypittelyt ovat sovellettavissa suomalaisiin pk-yrityksiin, mutta selvää rajaa kestävyysstrategiatyyppien välille on vaikea vetää. Samassa yrityksessä voi olla tunnistettavissa useita strategiatyyppejä riippuen tarkasteltavasta osa-alueesta. Pk-yrityksissä kestävyyden huomioimiseen vaikuttavat merkittävästi myös niiden ominaispiirteet, mitkä erottavat pk-yritykset suuryrityksistä. Merkittävimmiksi ominaispiirteiksi tässä tutkimuksessa tunnistettiin omistajien asenteet, likviditeettiongelmat, resurssien sekä tiedon ja osaamisen vähyys.

Sosiaaliset suhteet ja eriarvoisuuden tutkimus

Kirjallisuusarvostelu

Perusteellinen tutkimus 1920-luvun autoilusta ja sukupuolesta

Kirjallisuusarvostelu

Farmasian tutkimus ja opetus muuttuvassa maailmassa

Farmaseuttinen aikakauskirja Dosis 30 v. 1984-2014.

Ryhmä Raappanan tiedustelun kuva Ilomantsin taisteluihin 1944 osallistuneista neuvostojoukoista : eri tiedustelulajien tehokkuus ja luotettavuus

Työn aiheena on selvittää Ryhmä Raappanan tiedustelun kuvaa Ilomantsin taisteluihin 1944 osallistuneista neuvostojoukoista ja kuinka realistinen tämä kuva oli. Tämän lisäksi on tarkoitus selvittää Ilomantsin taisteluissa käytettyjä tiedustelumenetelmiä ja eri tiedustelulajien tehokkuutta ja luotettavuutta. Päätutkimusongelma on, millaisen kuvan Ryhmä Raappanan tiedustelu sai Ilomantsin taisteluiden aikana neuvostojoukoista? Alatutkimusongelmia ovat, millaiset olivat tiedustelumenetelmät jatkosodan aikana ja kuinka niitä käytettiin Ilomantsin taisteluissa? Kuinka tehokasta ja luotettavaa eri tiedustelulajien toiminta oli taisteluiden aikana? Ja kuinka realistinen tiedustelun kuva oli? Tutkimusongelmani selvittämiseen käytän Ryhmä Raappanan esikunnan näkökulmaa. Tutkimus perustuu sekä primääri- että sekundäärilähteisiin. Lähdemateriaalina on yleisteoksena Antti Juutilaisen teosta Ilomantsi - lopultakin voitto, mutta sitä käytetään vain tukevana lähteenä. Päälähdemateriaali tulee kuitenkin Sota-arkistosta. Muut lähteet käsittelevät lähinnä tiedustelumenetelmiä, tiedustelun suorittamista yleisesti jatkosodan aikana ja Päämajan suorittamaa tiedustelua Ilomantsin taisteluihin liittyen. Tutkimusmenetelmänä käytetään asiakirjatutkimusta. Tapahtumista on kuusikymmentä vuotta ja paikalla olleet henkilöt eivät ole elossa tai he ovat erittäin vanhoja. Näin heidän haastattelunsa ei ollut mahdollista. Asiakirjatutkimusta voi pitää parhaana tutkimusmenetelmä, koska suuri osa tiedoista on löydettävissä asiakirjoista. Näin myös pääsee tiedon alkulähteelle, koska suuri osa tiedoista on kirjoitettu muistiin tapahtumahetkellä. Tutkimuksen tärkeimpinä tuloksina oli koota Ilomantsin taisteluiden tiedustelutiedot yhteen tutkielmaan. Näin selvittää alueella käytettyjä eri tiedustelulajeja ja niiden käyttöä. Samoin selvittää eri tiedustelumenetelmien tehokkuus ja luotettavuus. Näistä selvittää Ryhmä Raappanan viholliskuva ja sen oikeellisuus. Tutkielmani johtopäätöksinä on, että tiedustelun aktiivisuus lisääntyi taisteluiden aikana. Ryhmä Raappanan hyökkäys alkoi heikoilla tiedustelutiedoilla, tästä johtuen tiedustelua käskettiin tehostaa. Tiedustelu parani näiden käskyjen jälkeen ja taisteluiden loppuvaiheessa tiedustelutehtävät olivat selkeitä taistelevilla joukoilla. Tästä johtuen myös tiedustelutiedot lisääntyivät. Ryhmä Raappanan viholliskuva selkeytyi taisteluiden kuluessa ja taisteluiden loppuvaiheessa se oli varsin realistinen. Yleisesti tiedustelun taso oli kohtuullinen, kuitenkin parantuen taisteluiden edetessä.

Vertaileva tutkimus suomalaisten päivittäistavara kaupan alan yritysten likviditeetin hallinnasta vuosina 2009 - 2013

Tämän Pro gradu -tutkielman aiheena on tutkia suomalaisten päivittäistavarakaupan alan yritysten likviditeetin hallintaa vuosina 2009 - 2013. Tutkielmassa tutkitaan, millä tavalla suomalaisten päivittäistavarakaupan alan yritysten käyttöpääoman hallinta on muuttunut rajatulla ajanjaksolla. Lisäksi työssä tutkitaan millä tavoin valikoitujen yritysten kannattavuus, maksuvalmius ja vakavaraisuus ovat muuttuneet vuosina 2009 - 2013. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, miten suomalainen päivittäistavarakauppa on kehittynyt tarkasteluajanjaksolla. Tutkimus on rajattu koskemaan neljää suurinta suomalaista päivittäistavarakaupan, pois lukien Lild Suomi Ky taloudellisten tietojen puuttumisen takia, alan ryhmittymää käyttäen kriteerinä vuoden 2013 päivittäistavaramyyntiä sekä markkinaosuuksia. Edellä mainittujen kriteerien perusteella tutkimukseen valikoitui seuraavat ryhmittymät: S-ryhmä, K-ryhmä, Suomen Lähikauppa Oy sekä Stockmann Oyj Abp.Teoriapohjaan tutkimuksessa käytetään aikaisempaa kirjallisuutta ja julkaistuja akateemisia tutkimuksia toimitusketjun ja sen hallinnasta, sekä käyttöpääomasta ja sen hallinnasta. Valikoitujen yritysten tilinpäätöstiedot on koottu Virre -tietokannasta ja toimiala tiedot tilastokeskuksen ohjelmalla PC -Axis 2008. Tutkimuksessa havaittiin käyttöpääomaprosentin ja quick ratio - tunnusluvun välillä pieniä yhtymäkohtia. Kun käyttöpääomaprosentti pienenee, quick ratio -tunnusluku paranee. Käyttöpääomaprosentin muutoksilla oli negatiivinen korrelaatio koko pääoman tuottoprosenttiin sekä liikevoittoprosenttiin. Tutkimuksen kohdeyritykset ovat pystyneet pitämään käyttöpääomaprosentin erilaisilla tehostamistoiminnoilla hyvin tasaisena tiukasta taloustilanteesta huolimatta.

Advanced biofuel production: Engineering metabolic pathways for butanol and propane biosynthesis.

Greenhouse gases emitted from energy production and transportation are dramatically changing the climate of Planet Earth. As a consequence, global warming is affecting the living conditions of numerous plant and animal species, including ours. Thus the development of sustainable and renewable liquid fuels is an essential global challenge in order to combat the climate change. In the past decades many technologies have been developed as alternatives to currently used petroleum fuels, such as bioethanol and biodiesel. However, even with gradually increasing production, the market penetration of these first generation biofuels is still relatively small compared to fossil fuels. Researchers have long ago realized that there is a need for advanced biofuels with improved physical and chemical properties compared to bioethanol and with biomass raw materials not competing with food production. Several target molecules have been identified as potential fuel candidates, such as alkanes, fatty acids, long carbon‐chain alcohols and isoprenoids. The current study focuses on the biosynthesis of butanol and propane as possible biofuels. The scope of this research was to investigate novel heterologous metabolic pathways and to identify bottlenecks for alcohol and alkane generation using Escherichia coli as a model host microorganism. The first theme of the work studied the pathways generating butyraldehyde, the common denominator for butanol and propane biosynthesis. Two ways of generating butyraldehyde were described, one via the bacterial fatty acid elongation machinery and the other via partial overexpression of the acetone‐butanol‐ethanol fermentation pathway found in Clostridium acetobutylicum. The second theme of the experimental work studied the reduction of butyraldehyde to butanol catalysed by various bacterial aldehyde‐reductase enzymes, whereas the final part of the work investigated the in vivo kinetics of the cyanobacterial aldehyde deformylating oxygenase (ADO) for the generation of hydrocarbons. The results showed that the novel butanol pathway, based on fatty acid biosynthesis consisting of an acyl‐ACP thioesterase and a carboxylic acid reductase, is tolerant to oxygen, thus being an efficient alternative to the previous Clostridial pathways. It was also shown that butanol can be produced from acetyl‐CoA using acetoacetyl CoA synthase (NphT7) or acetyl‐CoA acetyltransferase (AtoB) enzymes. The study also demonstrated, for the first time, that bacterial biosynthesis of propane is possible. The efficiency of the system is clearly limited by the poor kinetic properties of the ADO enzyme, and for proper function in vivo, the catalytic machinery requires a coupled electron relay system.