Induced down-regulation of neuropeptide Y-Y1 receptors delays initiation of kindling.

Neuropeptide Y appears to modulate epileptic seizures differentially according to the receptor subtypes involved. In the hippocampus, neuropeptide Y expression and release are enhanced in different models of epileptogenesis. On the contrary, the expression of Y1 receptors is decreased and it has been shown that activation of these receptors has pro-convulsant effects. The aim of our study was to investigate the role of Y1 receptors during hippocampal kindling epileptogenesis using (i) knock-out mice lacking Y1 receptors and (ii) intrahippocampal infusion of Y1 antisense oligodeoxynucleotide in rats. Y1 knock-out mice showed similar susceptibility to seizure induction and presented no difference in kindling development as compared with their control littermates. Conversely, local hippocampal down-regulation of Y1 receptors during the first week of hippocampal kindling, induced by a local infusion of a Y1 antisense oligodeoxynucleotide, significantly increased seizure threshold intensity and decreased afterdischarge duration. A reverse effect was observed during the week following the infusion period, which was confirmed by a significant decrease in the number of hippocampal stimulations necessary to evoke generalized seizures. At the end of this second week, an up-regulation of Y1 receptors was observed in kindled rats infused with the antisense as compared with the mismatch-treated controls. Our results in the rat suggest that the down-regulation of Y1 receptors in the hippocampus participates in the control of the initiation of epileptogenesis. The lack of an effect of the deficiency of Y1 receptors in the control of kindling development in Y1 knock-out mice could be due to compensatory mechanisms.

Pom1 regulates the assembly of Cdr2-Mid1 cortical nodes for robust spatial control of cytokinesis.

Proper division plane positioning is essential to achieve faithful DNA segregation and to control daughter cell size, positioning, or fate within tissues. In Schizosaccharomyces pombe, division plane positioning is controlled positively by export of the division plane positioning factor Mid1/anillin from the nucleus and negatively by the Pom1/DYRK (dual-specificity tyrosine-regulated kinase) gradients emanating from cell tips. Pom1 restricts to the cell middle cortical cytokinetic ring precursor nodes organized by the SAD-like kinase Cdr2 and Mid1/anillin through an unknown mechanism. In this study, we show that Pom1 modulates Cdr2 association with membranes by phosphorylation of a basic region cooperating with the lipid-binding KA-1 domain. Pom1 also inhibits Cdr2 interaction with Mid1, reducing its clustering ability, possibly by down-regulation of Cdr2 kinase activity. We propose that the dual regulation exerted by Pom1 on Cdr2 prevents Cdr2 assembly into stable nodes in the cell tip region where Pom1 concentration is high, which ensures proper positioning of cytokinetic ring precursors at the cell geometrical center and robust and accurate division plane positioning.

Low-Cost Rural Surface Alternatives: Literature Review and Recommendations, TR-632, 2013

Freezing and thawing action induces damage to unbound gravel roads in Iowa resulting in maintenance costs for secondary road departments. Some approaches currently used by County Engineers to deal with this problem include temporarily spreading rock on the affected areas, lowering or improving drainage ditches, tiling, bridging the area with stone and geosynthetic covered by a top course of aggregate or gravel, coring boreholes and filling them with calcium chloride to melt lenses and provide drainage, and re-grading the crown to a slope of 4% to 6% to maximize spring drainage. However, most of these maintenance solutions are aimed at dealing with conditions after they occur. This study was tasked with identifying alternative approaches in the literature to mitigate the problem. An annotated bibliographic record of literature on the topic of frost-heave and thaw-weakening of gravel roads was generated and organized by topic, and all documents were assessed in terms of a suitable rating for mitigating the problem in Iowa. Over 300 technical articles were collected and selected down to about 150 relevant articles for a full assessment. The documents collected have been organized in an electronic database, which can be used as a tool by practitioners to search for information regarding the various repair and mitigation solutions, measurement technologies, and experiences that have been documented by selected domestic and international researchers and practitioners. Out of the 150+ articles, 71 articles were ranked as highly applicable to conditions in Iowa. The primary mitigation methods identified in this study included chemical and mechanical stabilization; scarification, blending, and recompaction; removal and replacement; separation, and reinforcement; geogrids and cellular confinement; drainage control and capillary barriers, and use of alternative materials. It is recommended that demonstration research projects be established to examine a range of construction methods and materials for treating granular surfaced roadways to mitigate frost-heave and thaw-weakening problems. Preliminary frost-susceptibility test results from ASTM D5916 are included for a range of Iowa materials.

Heat Dissipation and Crack Control in Massive Concrete at the Burlington Bridge, MLR-94-1, 1995

The large concrete placements at the Burlington Bridge were expected to cause great temperature differentials within the individual placements. In an attempt to reduce cracking due to the large temperature differentials, the Iowa Department of Transportation required that contractors continuously monitor the temperatures and temperature differentials in the concrete placement to assure that the temperature differentials did not exceed 35 deg F. It was felt that if temperature differentials remained below 35 deg F, cracking would be minimized. The following is a summary of the background of the project, and what occurred during individual concrete placements. The following conclusions were drawn: 1) Side temperatures are cooler and more greatly affected by ambient air temperatures; 2) When the 35 deg F limit was exceeded, it was almost exclusively the center to side differential; 3) The top temperature increases substantially when a new pour is placed; 4) The use of ice and different cement types did seem to affect the overall temperature gain and the amount of time taken for any one placement to reach a peak, but did not necessarily prevent the differentials from exceeding the 35 deg F limit, nor prevent cracking in any placement; and 5) Larger placements have a greater tendency to exceed the differential limit.

Hog1 bypasses stress-mediated down-regulation of transcription by RNA polymerase II redistribution and chromatin remodeling

Cells are subjected to dramatic changes of gene expression upon environmental changes. Stresscauses a general down-regulation of gene expression together with the induction of a set of stress-responsivegenes. The p38-related stress-activated protein kinase Hog1 is an important regulator of transcription uponosmostress in yeast. Genome-wide localization studies of RNA polymerase II (RNA Pol II) and Hog1 showed that stress induced major changes in RNA Pol II localization, with a shift toward stress-responsive genes relative to housekeeping genes. RNA Pol II relocalization required Hog1, which was also localized to stress-responsive loci. In addition to RNA Pol II-bound genes, Hog1 also localized to RNA polymerase III-bound genes, pointing to a wider role for Hog1 in transcriptional control than initially expected. Interestingly, an increasing association of Hog1 with stressresponsive genes was strongly correlated with chromatin remodeling and increased gene expression. Remarkably, MNase-Seq analysis showed that although chromatin structure was not significantly altered at a genome-wide level in response to stress, there was pronounced chromatin remodeling for those genes that displayed Hog1 association. Hog1 serves to bypass the general down-regulation of gene expression that occurs in response to osmostress, and does so both by targeting RNA Pol II machinery and by inducing chromatin remodeling at stressresponsive loci.

Use of antimicrobial biodegradable packaging to control Listeria monocytogenes during storage of cooked ham

The antimicrobial effect against L. monocytogenes of biodegradable films (alginate, zein and polyvinyl alcohol) containing enterocins was investigated. Survival of the pathogen was studied by means of challenge tests performed at 6 °C during 8 and 29 days, for air-packed and vacuum-packed sliced cooked ham, respectively. Air packaging was tested with two concentrations of enterocins (200 and 2000 AU/cm2). Control air-packed cooked ham showed an increase of L. monocytogenes from 104 to 107 CFU/g after 8 days. By contrast, packaging with antimicrobial films effectively slowed down the pathogen's growth, leading to final counts lower than in control lots. Air-packaging with alginate films containing 2000 AU/cm2 of enterocins effectively controlled L. monocytogenes for 8 days. An increase of only 1 log unit was observed in zein and polyvinyl alcohol lots at the same enterocin concentration. Vacuum packaging with films containing enterocins (2000 AU/cm2) also delayed the growth of the pathogen. No increase from inoculated levels was observed during 15 days in antimicrobial alginate films. After 29 days of storage, the lowest counts were obtained in samples packed with zein and alginate films containing enterocins, as well as with zein control films. The most effective treatment for controlling L. monocytogenes during 6 °C storage was vacuum-packaging of sliced cooked ham with alginate films containing 2000 AU/cm2 of enterocins. From the results obtained it can concluded that antimicrobial packaging can improve the safety of sliced cooked ham by delaying and reducing the growth of L. monocytogenes.

Case-control analysis of paternal age and trisomic anomalies.

OBJECTIVES: To determine whether older paternal age increases the risk of fathering a pregnancy with Patau (trisomy 13), Edwards (trisomy 18), Klinefelter (XXY) or XYY syndrome. DESIGN: Case-control: cases with each of these syndromes were matched to four controls with Down syndrome from within the same congenital anomaly register and with maternal age within 6 months. SETTING: Data from 22 EUROCAT congenital anomaly registers in 12 European countries. PARTICIPANTS: Diagnoses with observed or (for terminations) predicted year of birth from 1980 to 2005, comprising live births, fetal deaths with gestational age ≥ 20 weeks and terminations after prenatal diagnosis of the anomaly. Data include 374 cases of Patau syndrome, 929 of Edwards syndrome, 295 of Klinefelter syndrome, 28 of XYY syndrome and 5627 controls with Down syndrome. MAIN OUTCOME MEASURES: Odds ratio (OR) associated with a 10-year increase in paternal age for each anomaly was estimated using conditional logistic regression. Results were adjusted to take account of the estimated association of paternal age with Down syndrome (1.11; 95% CI 1.01 to 1.23). RESULTS: The OR for Patau syndrome was 1.10 (95% CI 0.83 to 1.45); for Edwards syndrome, 1.15 (0.96 to 1.38); for Klinefelter syndrome, 1.35 (1.02 to 1.79); and for XYY syndrome, 1.99 (0.75 to 5.26). CONCLUSIONS: There was a statistically significant increase in the odds of Klinefelter syndrome with increasing paternal age. The larger positive associations of Klinefelter and XYY syndromes with paternal age compared with Patau and Edwards syndromes are consistent with the greater percentage of these sex chromosome anomalies being of paternal origin.

Different transcriptional control of metabolism and extracellular matrix in visceral and subcutaneous fat of obese and rimonabant treated mice.

BACKGROUND: The visceral (VAT) and subcutaneous (SCAT) adipose tissues play different roles in physiology and obesity. The molecular mechanisms underlying their expansion in obesity and following body weight reduction are poorly defined. METHODOLOGY: C57Bl/6 mice fed a high fat diet (HFD) for 6 months developed low, medium, or high body weight as compared to normal chow fed mice. Mice from each groups were then treated with the cannabinoid receptor 1 antagonist rimonabant or vehicle for 24 days to normalize their body weight. Transcriptomic data for visceral and subcutaneous adipose tissues from each group of mice were obtained and analyzed to identify: i) genes regulated by HFD irrespective of body weight, ii) genes whose expression correlated with body weight, iii) the biological processes activated in each tissue using gene set enrichment analysis (GSEA), iv) the transcriptional programs affected by rimonabant. PRINCIPAL FINDINGS: In VAT, "metabolic" genes encoding enzymes for lipid and steroid biosynthesis and glucose catabolism were down-regulated irrespective of body weight whereas "structure" genes controlling cell architecture and tissue remodeling had expression levels correlated with body weight. In SCAT, the identified "metabolic" and "structure" genes were mostly different from those identified in VAT and were regulated irrespective of body weight. GSEA indicated active adipogenesis in both tissues but a more prominent involvement of tissue stroma in VAT than in SCAT. Rimonabant treatment normalized most gene expression but further reduced oxidative phosphorylation gene expression in SCAT but not in VAT. CONCLUSION: VAT and SCAT show strikingly different gene expression programs in response to high fat diet and rimonabant treatment. Our results may lead to identification of therapeutic targets acting on specific fat depots to control obesity.

Integration of Notch 1 and calcineurin/NFAT signaling pathways in keratinocyte growth and differentiation control.

The Notch and Calcineurin/NFAT pathways have both been implicated in control of keratinocyte differentiation. Induction of the p21(WAF1/Cip1) gene by Notch 1 activation in differentiating keratinocytes is associated with direct targeting of the RBP-Jkappa protein to the p21 promoter. We show here that Notch 1 activation functions also through a second Calcineurin-dependent mechanism acting on the p21 TATA box-proximal region. Increased Calcineurin/NFAT activity by Notch signaling involves downregulation of Calcipressin, an endogenous Calcineurin inhibitor, through a HES-1-dependent mechanism. Besides control of the p21 gene, Calcineurin contributes significantly to the transcriptional response of keratinocytes to Notch 1 activation, both in vitro and in vivo. In fact, deletion of the Calcineurin B1 gene in the skin results in a cyclic alopecia phenotype, associated with altered expression of Notch-responsive genes involved in hair follicle structure and/or adhesion to the surrounding mesenchyme. Thus, an important interconnection exists between Notch 1 and Calcineurin-NFAT pathways in keratinocyte growth/differentiation control.

The complex SNP and CNV genetic architecture of the increased risk of congenital heart defects in Down syndrome.

Congenital heart defect (CHD) occurs in 40% of Down syndrome (DS) cases. While carrying three copies of chromosome 21 increases the risk for CHD, trisomy 21 itself is not sufficient to cause CHD. Thus, additional genetic variation and/or environmental factors could contribute to the CHD risk. Here we report genomic variations that in concert with trisomy 21, determine the risk for CHD in DS. This case-control GWAS includes 187 DS with CHD (AVSD = 69, ASD = 53, VSD = 65) as cases, and 151 DS without CHD as controls. Chromosome 21-specific association studies revealed rs2832616 and rs1943950 as CHD risk alleles (adjusted genotypic P-values <0.05). These signals were confirmed in a replication cohort of 92 DS-CHD cases and 80 DS-without CHD (nominal P-value 0.0022). Furthermore, CNV analyses using a customized chromosome 21 aCGH of 135K probes in 55 DS-AVSD and 53 DS-without CHD revealed three CNV regions associated with AVSD risk (FDR ≤ 0.05). Two of these regions that are located within the previously identified CHD region on chromosome 21 were further confirmed in a replication study of 49 DS-AVSD and 45 DS- without CHD (FDR ≤ 0.05). One of these CNVs maps near the RIPK4 gene, and the second includes the ZBTB21 (previously ZNF295) gene, highlighting the potential role of these genes in the pathogenesis of CHD in DS. We propose that the genetic architecture of the CHD risk of DS is complex and includes trisomy 21, and SNP and CNV variations in chromosome 21. In addition, a yet-unidentified genetic variation in the rest of the genome may contribute to this complex genetic architecture.

FPGA-Based Control Design for Power Electronic Applications

Tehoelektoniikkalaitteella tarkoitetaan ohjaus- ja säätöjärjestelmää, jolla sähköä muokataan saatavilla olevasta muodosta haluttuun uuteen muotoon ja samalla hallitaan sähköisen tehon virtausta lähteestä käyttökohteeseen. Tämä siis eroaa signaalielektroniikasta, jossa sähköllä tyypillisesti siirretään tietoa hyödyntäen eri tiloja. Tehoelektroniikkalaitteita vertailtaessa katsotaan yleensä niiden luotettavuutta, kokoa, tehokkuutta, säätötarkkuutta ja tietysti hintaa. Tyypillisiä tehoelektroniikkalaitteita ovat taajuudenmuuttajat, UPS (Uninterruptible Power Supply) -laitteet, hitsauskoneet, induktiokuumentimet sekä erilaiset teholähteet. Perinteisesti näiden laitteiden ohjaus toteutetaan käyttäen mikroprosessoreja, ASIC- (Application Specific Integrated Circuit) tai IC (Intergrated Circuit) -piirejä sekä analogisia säätimiä. Tässä tutkimuksessa on analysoitu FPGA (Field Programmable Gate Array) -piirien soveltuvuutta tehoelektroniikan ohjaukseen. FPGA-piirien rakenne muodostuu erilaisista loogisista elementeistä ja niiden välisistä yhdysjohdoista.Loogiset elementit ovat porttipiirejä ja kiikkuja. Yhdysjohdot ja loogiset elementit ovat piirissä kiinteitä eikä koostumusta tai lukumäärää voi jälkikäteen muuttaa. Ohjelmoitavuus syntyy elementtien välisistä liitännöistä. Piirissä on lukuisia, jopa miljoonia kytkimiä, joiden asento voidaan asettaa. Siten piirin peruselementeistä voidaan muodostaa lukematon määrä erilaisia toiminnallisia kokonaisuuksia. FPGA-piirejä on pitkään käytetty kommunikointialan tuotteissa ja siksi niiden kehitys on viime vuosina ollut nopeaa. Samalla hinnat ovat pudonneet. Tästä johtuen FPGA-piiristä on tullut kiinnostava vaihtoehto myös tehoelektroniikkalaitteiden ohjaukseen. Väitöstyössä FPGA-piirien käytön soveltuvuutta on tutkittu käyttäen kahta vaativaa ja erilaista käytännön tehoelektroniikkalaitetta: taajuudenmuuttajaa ja hitsauskonetta. Molempiin testikohteisiin rakennettiin alan suomalaisten teollisuusyritysten kanssa soveltuvat prototyypit,joiden ohjauselektroniikka muutettiin FPGA-pohjaiseksi. Lisäksi kehitettiin tätä uutta tekniikkaa hyödyntävät uudentyyppiset ohjausmenetelmät. Prototyyppien toimivuutta verrattiin vastaaviin perinteisillä menetelmillä ohjattuihin kaupallisiin tuotteisiin ja havaittiin FPGA-piirien mahdollistaman rinnakkaisen laskennantuomat edut molempien tehoelektroniikkalaitteiden toimivuudessa. Työssä on myösesitetty uusia menetelmiä ja työkaluja FPGA-pohjaisen säätöjärjestelmän kehitykseen ja testaukseen. Esitetyillä menetelmillä tuotteiden kehitys saadaan mahdollisimman nopeaksi ja tehokkaaksi. Lisäksi työssä on kehitetty FPGA:n sisäinen ohjaus- ja kommunikointiväylärakenne, joka palvelee tehoelektroniikkalaitteiden ohjaussovelluksia. Uusi kommunikointirakenne edistää lisäksi jo tehtyjen osajärjestelmien uudelleen käytettävyyttä tulevissa sovelluksissa ja tuotesukupolvissa.

Balanced Scorecardin implementointi ja käytön nykytila Suomessa

Lisääntynyt Balanced Scorecardin käyttö herätti kiinnostuksen tutkia, mistä BSC:ssä oli oikein kysymys. Epäonnistumiset BSC-projekteissa vaikuttivat siihen, että haluttiin tutkia, mikä nykyisissä projektimalleissa oli vikana. Kirjallisuudessa on esitetty useita BSC:n käyttöönoton projektimalleja, joista tunnetuin on Kaplanin ja Nortonin kehittämä malli. Alun perin kyseessä oli varsin operatiivinen suoritusmittaristo, jonka tavoitteena oli nostaa ei-taloudelliset mittarit taloudellisten mittareiden rinnalle. Sittemmin lähestymistapa onlaajentunut strategiapohjaiseksi johtamisen järjestelmäksi, mutta mallin rakentamisessa on vielä puutteita. Havaitut puutteet BSC-projektimalleissa loivat tarpeen uuden mallin kehittämiselle. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää suomalaisten yritysjohtajien ja alan asiantuntijoiden avulla BSC-projektimalli, jota käyttämällä yritykset voisivat menestyksekkäämmin toteuttaa BSC-projektinsa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää BSC:n käytön nykytila Suomen 500 suurimmassa yrityksessä. Tutkimuksessa haluttiin myös hankkia tietoa siitä, miksi yritykset olivat lähteneet BSC-projektiin, mitkä tekijät vaikuttivat BSC-projektin onnistumiseen jamitä muutoksia yritykset olivat tehneet BSC:n käytännön kokemuksen pohjalta. Tutkimuksen teoriaosassa tarkasteltiin yrityksen strategista suunnittelua ja johtamista, yrityksen johtamisessa käytettyjä ohjausjärjestelmiä, toiminnan kehittämistä ja BSC-projektien toteuttamista. Tutkimuksen empiriisessä osassa kehitettiinkymmenvaiheinen BSC-projektin toteuttamismalli. Se tehtiin tutustumalla 15 konsultointiyrityksen tapaan toteuttaa BSC-projekti ja paneutumalla 50 yrityksen BSC-projektista saamiin kokemuksiin. Kehitettyä mallia testattiin Tulikivi-casessa,ja sitä arvioitiin kyselytutkimuksessa ja työistunnossa. Kyselytutkimuksen mukaan ensimmäiset suomalaiset yritykset aloittivat BSC:n käytön vuonna 1995. Vuonna1996 käyttö yleistyi jonkin verran, ja vuosia 1997 ja 1998 voidaan Suomessa kutsua BSC:n läpimurtovuosiksi. Vastanneista yrityksistä 23,2 % ilmoitti käyttävänsä BSC:tä. Yrityksistä 14,8 % oli ottamassa sitä käyttöön, ja 19,2 % harkitsi käyttöönottamista. Yritykset olivat lähteneet BSC-projektiin mm. paremman ohjausjärjestelmän, toiminnan tehostamisen ja muutoksen aikaansaamisen toivossa. BSC-projektin onnistumisen tärkeimpinä tekijöinä pidettiin johdon sitoutumista hankkeeseen, mittariston kytkeytymistä strategiaan ja mittareiden selkeyttä. BSC:n nähtiin vaikuttaneen yrityksissä eniten liiketoiminnan kokonaisuuden ymmärtämiseen, strategian toteutumiseen ja ei-taloudellisten asioiden seurantaan. Yrityksissä olimuutettu toimintaa mm. niin, että se suuntautuisi enemmän asiakkaisiin ja tulevaisuuteen. Tulevaisuudessa BSC:llä uskottiin olevan suurimmat vaikutukset kokonaisvaltaiseen ja strategiseen johtamiseen sekä strategian toteutumisen seurantaan. Kyselytutkimuksen perusteella voitiin osoittaa, että suuret yritykset käyttävät BSC:tä enemmän kuin pienet yritykset. Myös alueellisia eroja on: pääkaupunkiseudulla BSC:tä käytetään enemmän kuin muualla maassa. Mitä kannattavammaksi kyselyyn vastaaja arvioi yrityksensä, sitä parempana se piti tässä tutkimuksessa kehitettyä BSC-projektimallia verrattuna Kaplanin ja Nortonin kehittämään BSC-projektimalliin. BSC-projekti on niin kokonaisvaltainen, että sen onnistuminen edellyttää koko henkilöstön osallistuvan siihen. Ylimmän johdon aito sitoutuminen on välttämätöntä, jotta BSC-projekti saa riittävästi resursseja. Projektissa visio jastrategiat puretaan käytännön toimiksi, joten ilman ylimmän johdon mukanaoloa projektilla ei ole asiakasta. Keskijohto ja henkilöstö toteuttavat laaditut strategiat, jolloin heidän panoksensa on erittäin merkittävä projektin onnistumiseksi. Henkilöstö pitää saada osallistumaan mittaristotyöhön, jotta he sitoutuisivat asetettuihin tavoitteisiin. Ellei henkilöstöä saada mukaan, mittaristo jää helposti ylimmän johdon työkaluksi. Tällöin strategian toteuttaminen koko organisaatiossa on hyvin työlästä, jopa mahdotonta. Mittariston pitää olla strategialähtöinen, eikä se saa olla liian monimutkainen. Mitä alemmalle tasolle organisaatiossamennään, sitä yksinkertaisempi mittariston pitää olla. Ylimmillä tasoilla mittareita voi olla kahdeksasta kahteentoista, mutta alemmilla tasoilla niitä on oltava hieman vähemmän. Projektin nopea läpivienti yrityksessä ei saa olla itsetarkoitus, mutta nopeasti saadut konkreettiset tulokset auttavat, että projekti saa resursseja ja mahdollistavat palautteen saamisen ja oppimisen. Kerralla ei BSC:täsaada täydellisesti toimivaksi, vaan se on oppimisprosessi, joka mahdollistaa syvällisemmän strategian toteuttamiseen. Tässä tutkimuksessa kehitetty BSC-projektin toteuttamismalli perustuu kymmenien asiantuntijoiden kokemuksiin ja näkemyksiin BSC-projektin toteuttamisesta. Kyselytutkimuksesta, työistunnosta ja Tulikivi-casesta saadut tulokset osoittavat, että kehitetyn mallin avulla yrityksillä on entistä paremmat mahdollisuudet saada BSC-projekti onnistumaan. Näin tutkimuksen päätavoite saavutettiin. Muut tavoitteet saavutettiin kyselytutkimuksen tulosten avulla.

Hepatocyte nuclear factor-4 alpha regulates the human apolipoprotein AV gene: Identification of a novel response element and involvement in the control by peroxisome proliferator-activated receptor-gamma coactivator-1 alpha, AMP-activated protein kinase, and mitogen-activated protein kinase pathway

The recently discovered apolipoprotein AV (apoAV) gene has been reported to be a key player in modulating plasma triglyceride levels. Here we identify the hepatocyte nuclear factor-4 (HNF-4 ) as a novel regulator of human apoAV gene. Inhibition of HNF-4 expression by small interfering RNA resulted in down-regulation of apoAV. Deletion, mutagenesis, and binding assays revealed that HNF-4 directly regulates human apoAV promoter through DR1 [a direct repeat separated by one nucleotide (nt)], and via a novel element for HNF-4 consisting of an inverted repeat separated by 8 nt (IR8). In addition, we show that the coactivator peroxisome proliferator-activated receptor- coactivator-1 was capable of stimulating the HNF-4 -dependent transactivation of apoAV promoter. Furthermore, analyses in human hepatic cells demonstrated that AMP-activated protein kinase (AMPK) and the MAPK signaling pathway regulate human apoAV expression and suggested that this regulation may be mediated, at least in part, by changes in HNF-4 . Intriguingly, EMSAs and mice with a liver-specific disruption of the HNF-4 gene revealed a species-distinct regulation of apoAV by HNF-4 , which resembles that of a subset of HNF-4 target genes. Taken together, our data provide new insights into the binding properties and the modulation of HNF-4 and underscore the role of HNF-4 in regulating triglyceride metabolism.

The Control of the Edge Shrinkage in Board

Tämän diplomityön tavoitteena oli löytää prosessiparametrejä nestepakkauskartongin reuna-alueiden kuivatuskutistuman hallintaan ja saada tuotteen reuna-alueiden sileystaso paremmaksi. Tarkoituksena oli parantaa reuna-alueiden painettavuusominaisuuksia sekä saada koneen poikkisuunnassa laadultaan parempi tuote. Työn kirjallisuusosassa on tarkasteltu työn kannalta nestepakkauskartongin kriittisimpiä ominaisuuksia, sileyttä ja jäykkyyttä. Lisäksi kirjallisuusosassa on tarkasteltu kuitujen ominaisuuksia, sylinterikuivatusta ja kuivatuskutistumaa. Kokeellisessa osassa on etsitty esitutkimuksella prosessiparametrejä, jotka ovat aiheuttaneet poikkisuunnan sileyserojen kasvun kartonkikoneen investoinnin jälkeen. Suoria korrelaatioita prosessiparametrien ja kuivatuskutistuman välille ei löydetty. Kokeellisen osan tehdasmittakaavaisissa koeajoissa tutkittiin kahdeksan eri parametrin vaikutusta kuivatuskutistumaan, jotka perustuivat kirjallisuuteen. Tutkituista parametreistä huulisuihkun iskukulman muutoksella sekä konesuuntaisella kuivatusprofiililla ei ollut vaikutusta kuivatuskutistumaan. Runkokerroksen mäntysellun korvaaminen koivusellulla vähensi kuivatuskutistumaa ja lisäsi sileyttä, mutta tuotteen palstautumislujuus ei tällöin ollut riittävä. Retentiokemikaalien reseptimuutoksilla pinta- ja taustakerroksen välillä, kuivatusosan nollatason laskulla ja perälaatikkosakeuksien pienentämisellä oli vähän vaikutusta kuivatuskutistumaan. Vaikutus reuna-alueiden sileyteen oli kuitenkin vähemmän kuin 10 %. Diplomityön perusteella kuivatusosan nopeuseroilla ja kuivatusviirojen kireyksillä oli suurin vaikutusta kuivatuskutistumaan ja reuna-alueiden sileystasoon. Lisäämällä nopeuseroja ja kiristämällä kuivatusviiroja reuna-alueiden sileyttä pystyttiin parantamaan yli 20 %.

Investigating Neuroanatomical Features in Top Athletes at the Single Subject Level.

In sport events like Olympic Games or World Championships competitive athletes keep pushing the boundaries of human performance. Compared to team sports, high achievements in many athletic disciplines depend solely on the individual's performance. Contrasting previous research looking for expertise-related differences in brain anatomy at the group level, we aim to demonstrate changes in individual top athlete's brain, which would be averaged out in a group analysis. We compared structural magnetic resonance images (MRI) of three professional track-and-field athletes to age-, gender- and education-matched control subjects. To determine brain features specific to these top athletes, we tested for significant deviations in structural grey matter density between each of the three top athletes and a carefully matched control sample. While total brain volumes were comparable between athletes and controls, we show regional grey matter differences in striatum and thalamus. The demonstrated brain anatomy patterns remained stable and were detected after 2 years with Olympic Games in between. We also found differences in the fusiform gyrus in two top long jumpers. We interpret our findings in reward-related areas as correlates of top athletes' persistency to reach top-level skill performance over years.