882 resultados para Steinem, Gloria , 1934-
Resumo:
Itämerensuomalaisissa kielissä esiintyy suuri joukko sanoja, jotka muistuttavat balttilaisten kielten sanoja sekä muotonsa että merkityksensä puolesta. Yhtäläisyyksiä oli yritetty selittää eri tavoin 1700-luvulta lähtien, kunnes Vilhelm Thomsen vuonna 1869 osoitti tämän sanastokerrostuman olevan lainaa jostakin muinaisbalttilaisesta kielimuodosta nykyisten itämerensuomalaisten kielten yhteiseen kantakieleen. Vuonna 1890 Thomsen julkaisi aiheesta laajemman tutkimuksen, jossa hän esitti noin 200 muinaisbalttilaista lainaetymologiaa ja käsitteli lainojen äännevastaavuuksia sekä kielellisten kontaktien paikkaa, aikakautta ja kulttuurikontekstia. Nykykäsitys itämerensuomalaisten kielten vanhoista balttilaisista lainasanoista perustuu tähän Thomsenin esitykseen, ainoastaan kontaktien ajoituksia on arkeologian tulosten myötä siirretty taaksepäin. Thomsen sovelsi ensimmäisenä suomalais-ugrilaisten kielten tutkimukseen aikakautensa uusinta kielitieteellistä metodia, nuorgrammatiikkaa. Nuorgrammatiikka keskittyi kielihistoriaan ja antoi eksaktit välineet etymologialle. Suomeen nuorgrammatiikan toi E. N. Setälä, jonka johdolla metodi uudisti nopeasti koko fennougristiikan ja nosti Suomen tutkimuksen kärkeen. Suomalaistutkijat tarkensivat myös Thomsenin luomaa kuvaa vanhoista balttilaisista lainoista. Setälän ohella keskeisiä etymologeja olivat J. J. Mikkola ja Heikki Paasonen. Muualla tutkimus ei ollut yhtä intensiivistä: vain liettualainen Kazimieras Būga perehtyi mainittavasti aiheeseen, ja hänenkin tutkijan uransa jäi lyhyeksi. Vasta 1910-luvun puolessa välissä Thomsenin ja Setälän teesejä alettiin kritikoida. Torsten Karsten ja K. B. Wiklund esittivät vanhimmille balttilaiskontakteille paljon kauemmas menneisyyteen ulottuvia ajoituksia kuin Thomsen. Setälän auktoriteetti kuitenkin torjui uudet teoriat, jotka on vasta paljon myöhemmin yleisesti hyväksytty. Sotien välinen kausi oli erittäin vilkkaan etymologisen tutkimuksen aikaa, ja balttilaisiakin lainoja esitettiin kymmeniä lisää. Ajan uutterimmat tutkijat olivat Heikki Ojansuu, Yrjö Toivonen ja Jalo Kalima. Luonnollisesti myös monet Thomsenin balttilaiset etymologiat korvattiin paremmin sopivilla lainaetymologioilla tai rinnastuksilla sukukielistä. Mikkola arvosteli hyvin voimakkaasti Thomsenin lainaetymologioita. Mikkolan kritiikki osoittautui pääosin pätemättömäksi, mutta on päässyt epäsuorasti vaikuttamaan myöhempään tutkimukseen. Eino Nieminen taas esitti vuonna 1934 hypoteesin, jonka mukaan ainakin osa vanhoista balttilaislainoista voisi olla peräisin muinaiskuurin kielestä, jota baltologit olivat parin vuosikymmenen ajan pyrkineet rekonstruoimaan. Jalo Kalima julkaisi vuonna 1936 oppikirjan itämerensuomalaisten kielten vanhoista balttilaislainoista. Kalima pyrki antamaan kattavan kuvan aiheesta, mutta ei onnistunut kovin hyvin. Kaliman tiedot balttilaisista kielistä eivät olleet ajan tutkimuksen tasolla, ja hän jätti kirjassansa käsittelemättä suuren osan uudempaa tutkimusta, mm. Thomsenin ajoituksia kohtaan osoitetun kritiikin sekä kymmenittäin niin Thomsenin kuin myöhempienkin tutkijoitten esittämiä etymologioita. Kaliman kirja on kuitenkin selkeästi laadittu ja sisältää uusia, ansiokkaitakin etymologioita. Kaliman jälkeen kukaan ei ole kirjoittanut yleisesitystä aiheesta. Tämän tutkielman tavoite on antaa kattava kuva vanhimpien itämerensuomalais-balttilaisten kielikontaktien tutkimuksesta ennen Kaliman oppikirjaa. Näin se voisi tasoittaa tietä uudelle alan yleisesitykselle.
Resumo:
This research examined the influence commercial customers have on the social and financial accountability of social enterprises, specifically considering whether a dominant or diversified customer base impacts on social enterprise accountability. Findings revealed that social enterprise accountability was influenced by social enterprises' main stakeholder(s), not necessarily the dominant customer. Accountability practices focused on fulfilling social enterprises' main stakeholders' accountability demands, and reporting to them rather than reporting on performance to a broader range of stakeholders. This research enhances the understanding of stakeholder impact on social enterprises' accountability, and develops an understanding of accountability theory in a social enterprise context.
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Therese Molling (1890-1981) is in back row in white dress, to her left is her mother Henny Molling nee Meyerhof (1864-1934), her husband (and Therese's father) Adolf Molling (1865-1921) is posing on the grass in front.
Resumo:
The house the Gottschalk family lived in after 1934; Hans and Elizabeth Krakauer were married on the third floor in 1936
Resumo:
From left to right: Therese Gottschalk nee Molling, Elizabeth Gottschalk, Henny Molling
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Digital Image
Resumo:
We revise the genus Opisthoscelis Schrader, and erect the genus Tanyscelis gen. n. with Opisthoscelis pisiformis Froggatt as its type species. Species of both genera induce sexually dimorphic galls on Eucalyptus (Myrtaceae) in Australia, with Opisthoscelis subrotunda Schrader also in Papua New Guinea. We synonymise the following taxa (junior synonym with senior synonym): Opisthoscelis fibularis Froggatt, syn. n. with Opisthoscelis spinosa Froggatt; Opisthoscelis recurva Froggatt, syn. n. with Opisthoscelis maculata Froggatt; Opisthoscelis globosa Froggatt, syn. n. (=Opisthoscelis ruebsaameni Lindinger) with Opisthoscelis convexa Froggatt; and Opisthoscelis mammularis Froggatt, syn. n. with Opisthoscelis verrucula Froggatt. We transfer seven Opisthoscelis species to Tanyscelis as Tanyscelis conica (Fuller), comb. n., Tanyscelis convexa (Froggatt), comb. n., Tanyscelis maculata (Froggatt), comb. n., Tanyscelis maskelli (Froggatt), comb. n., Tanyscelis pisiformis (Froggatt), comb. n., Tanyscelis spinosa (Froggatt), comb. n., and Tanyscelis verrucula (Froggatt), comb. n. We redescribe and illustrate the adult female of each named species of Opisthoscelis for which the type material is known, as well as the first-instar nymph of the type species of Opisthoscelis (Opisthoscelis subrotunda) and Tanyscelis (Opisthoscelis pisiformis). We describe four new species of Opisthoscelis: Opisthoscelis beardsleyi Hardy & Gullan, sp. n., Opisthoscelis thurgoona Hardy & Gullan, sp. n., Opisthoscelis tuberculata Hardy & Gullan, sp. n., and Opisthoscelis ungulifinis Hardy & Gullan, sp. n., and five new species of Tanyscelis: Tanyscelis grallator Hardy & Gullan, sp. n., Tanuscelis megagibba Hardy & Gullan, sp. n., Tanyscelis mollicornuta Hardy & Gullan, sp. n., Tanyscelis tripocula Hardy & Gullan, sp. n., and Tanyscelis villosigibba Hardy & Gullan, sp. n. We designate lectotypes for Opisthoscelis convexa, Opisthoscelis fibularis, Opisthoscelis globosa Froggatt, Opisthoscelis maculata, Opisthoscelismammularis, Opisthoscelis maskelli, Opisthoscelis pisiformis, Opisthoscelis recurva, Opisthoscelis serrata, Opisthoscelis spinosa, and Opisthoscelis verrucula. As a result of our taxonomic revision, Opisthoscelis has six species and Tanyscelis has 12 species. We describe the galls of females for all 18 species and galls of males for 10 species of Opisthoscelis and Tanyscelis, and provide photographs of the galls for most species. A key to the adult females of the species of both genera is included.
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Handwritten thank you note under photograph signed by Lotte Lewin dated February 6, 1935
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Sitting in the Strandkorb (beach chair) at Norderney are Henny Molling and Therese Gottschalk; sitting in the sand are Kurt, Elizabeth and Hal Gottschalk
Resumo:
Postcard written to Therese Gottschalk nee Molling at Norderney