Voi niitä aikoja

Yksinlaulu, sovitus kansanlaulusta.

Hyvä on laulella

Yksinlaulu, sovitus kansanlaulusta.

Kuinka se joki

Yksinlaulu, sovitus kansanlaulusta.

Aamurusko

Sottiisi.

Ensi rakkaus

Suomalainen kansanlaulu.

Ähä ja hohhoh

Kansanlaulu, Suomi.

Parodia kirjallisuudentutkimuksesta. Mika Waltarin Neljä päivänlaskua metafiktiivisenä romaanina

Tutkielman tarkoituksena on tutkia Mika Waltarin romaanin Neljä päivänlaskua (1949) lajityypin hahmottumista kertojahahmojen luotettavuuden kautta. Neljä päivänlaskua on aikaisemmissa tutkimuksissa tulkittu Waltarin omaelämäkerrallisena päiväkirjaromaanina ja tätä tulkintaa tukevat romaanin lukuisat paratekstit ja Neljän päivänlaskun Waltarin elämään viittaava kertomus. Tutkielman tavoitteena on osoittaa, että romaani pitää sisällään aineksia paljon monipuolisempaan tarkasteluun. Motiivina on haastaa suomalainen kirjallisuushistoria ja aiemmat Waltari-tutkimukset osoittamalla, että Neljä päivänlaskua on jo aikakaudelleen poikkeuksellinen suomalainen romaani ja se on maamme ensimmäisiä postmodernistisia ja metafiktiivisiä romaaneja. Neljässä päivänlaskussa on kaksi erilaista kertojahahmoa, joista jälkimmäinen erottuu siten, että hänen kerrontatapansa on lähes pelkästään loppuviitteiden merkitsemistä. Ensimmäinen kertojahahmo kertoo fantastisia aineksia sisältävän kertomuksen kokemistaan kummallisuuksista ja kirjoittamisesta. Jälkimmäinen kertoja kommentoi tätä kerrontaa korostetun epäpätevästi ja epätieteellisesti. Yhdessä kertojahahmot tuottavat varsin metafiktiivisen romaanikokonaisuuden. Kun Neljää päivänlaskua pidetään yleisesti Sinuhe egyptiläisen työpäiväkirjana, niin tutkielmani osoittaa, että näiden romaanien välillä on vahva yhteys, mutta se ei perustu niiden tekijä Waltariin. Romaanien todellisuudet limittyvät toisiinsa, ne käyvät dialogia keskenään ja toistavat samantapaista kertomusta, joissa fakta ja fiktio sekoittuvat erottamattomasti. Neljän päivänlaskun ja Sinuhe egyptiläisen yhteyttä voi luonnehtia postmodernistiseksi. Keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat metafiktio ja postmodernismi. Tutkielmassa keskeisiä teoreetikkoja ovat Mika Hallila, Sari Salin ja Dorrit Cohn, sekä väittelykumppaneita ovat lukuisat Waltari-tutkijat, kuten Markku Envall ja Panu Rajala. Lajityypin ja kertojahahmojen luotettavuuden analysointi tuo tutkielmaan monia elementtejä, jotka tukevat teoreettista viitekehystä. Kun romaanin lajityyppi hahmottuu postmodernismin kautta, tutkimuskysymykseen vastaaminen yllättää: sillä ei ole väliä, pitääkö Neljän päivänlaskun kertojia luotettavina. Matka tähän toteamukseen osoittautui tärkeäksi, ei määränpää.

Improvement of Surface Strength of Paper

Offset printing is a popular printing method that is especially suitable for large and fast print jobs. Newspapers, magazines and books are typical examples of products printed with offset method. In high volume printing production high efficiency is essential. Offset printing uses tacky inks that cause serious stress to the paper surface. Dusting and linting are terms that describe how loose and weakly bonded particles are removed from the paper surface in the printing process. The removed particles accumulate in the process causing deteriorating print quality. This forces the printing operators to stop production for washing and cleaning. Time and money are lost. Dusting and linting tendency of paper can be decreased by improving the surface strength of paper. In the present work a method to increase the surface strength of paper was studied. In the literature part offset printing method and challenges related to offset printing are presented. A review of new methods for surface sizing of paper is also presented. The experimental part presents trials where an apparatus for improving paper surface strength was tested and developed in mill scale. Laboratory work supporting the actual mill scale operations is also presented. The acquired results provide a solid base of information to make decisions on how to proceed with research in the present field of study.

Rediscovering profitability in entrepreneurship : evidence from Finnish high-technology start-ups

Denna avhandling utmanar sambandet mellan tillväxt och lönsamhet. Lönsamhet, som borde vara företagens största prioritet har nästan totalt försvunnit från entreprenörskapsfältet. Istället har den blivit ersatt av en fokus på tillväxt och framförallt hög tillväxt. Den nuvarande allmänna normen verkar vara att tillväxt blint prioriteras över lönsamhet. Detta beror på det förvrängda sambandet mellan tillväxt och lönsamhet; antagandet att hög tillväxt förr eller senare kommer att leda till hög lönsamhet. Således ses tillväxt som ett mått på ett företags framgång och som ett mål värt att eftersträva. Det har blivit fokuset i allmän media och entreprenörskapsforskning, något beslutfattarna försöker stöda och uppmuntra, entreprenörerna vill uppnå och finansiärerna vill skapa. Allt detta, oftast på bekostnad av lönsamhet. Denna avhandling strävar efter att få en ändring på detta genom att utmana denna nuvarande norm. Avhandlingens empiriska del fokuserar sig på nya finska högteknologiföretag inom bio- och IT-branschen. Tillväxtfenomenet studeras i tre olika kontexter: forskningen (en analys på 118 artiklar i ledande entreprenörskaps och managementjournaler), praktiken (en finansiell analys på 1039 nya företag) och bland intressenternas perspektiv (23 intervjuer med entreprenörer, beslutsfattare, offentliga finansiärer och riskfinansiärer). Resultaten bekräftar en stark förvrängning av tillväxt och lönsamhet inom de tre studerade kontexterna. Den finansiella analysen bekräftar resultaten av senare forskning och visar att lönsamhet, istället för tillväxt, är förutsättningen för fortsatt lönsam tillväxt. Resultaten stämmer oberoende av företagens ålder. Det visas även att en ändring i strategisk position är osannolik och mycket svår att genomföra. Detta lyfter fram nödvändigheten för startade företag att fokusera sig på rätt saker genast från start; skapandet av en lönsam affärsmodell.

EFEITOS DA INOCULAÇÃO COM BACTÉRIAS DIAZOTRÓFICAS E DA ADUBAÇÃO NITROGENADA NO CRESCIMENTO E NA QUALIDADE DE MUDAS DE Inga laurina (SW.) Willd. (Fabaceae)1

Inga laurina é uma espécie arbórea com ampla distribuição na América do Sul, útil para sistemas agroflorestais, restauração florestal e arborização urbana. Este estudo teve como objetivo avaliar os efeitos da inoculação com bactérias fixadoras de nitrogênio (N) e da adubação nitrogenada no crescimento e qualidade de mudas de I. laurina. O experimento teve duração de 170 dias, e as mudas foram cultivadas em tubetes plásticos com 115 cm3 de capacidade, contendo uma mistura 9: 1 em volume de HS Florestal® e pó de fibra de coco como substrato. Foram analisados seis tratamentos, sendo quatro inoculações (Bradyrhizobium japonicum 1 - BJ1, Rhizobium miluonense - RM, Bradyrhizobium japonicum 2- BJ2 e Burkholderia cepacia - BC), o controle positivo - C+ (sem inoculação e com adubação nitrogenada semanal, 60 mg dm3 de N, na forma de ureia) e o controle negativo - C- (sem inoculação e sem adubação nitrogenada). Os tratamentos com inoculação foram pouco efetivos em relação ao crescimento das mudas, visto que as médias das variáveis de crescimento, da massa foliar específica (MFE) e do índice de qualidade de Dixon (IQD) foram significativamente superiores no C+, em comparação com os demais tratamentos. No entanto, os isolados RM e BJ2 foram efetivos na produção de nódulos, pois apresentaram os maiores valores médios da massa de matéria seca de nódulos (MSN). Além disso, os valores médios do índice de clorofila Falker (ICF) foram significativamente superiores nos tratamentos com inoculação em relação ao C-. Os melhores resultados entre os tratamentos com inoculação foram obtidos para RM, seguido de BJ2.