Simulaattorilennonopettajan pedagoginen johtaminen HW1-tyyppikoulutuksessa

Ammattitaitoiset lentäjät muodostavat Ilmavoimien tärkeimmän resurssin nykyaikaisen kaluston ohella. Lentäjien koulutus muodostuu nykypäivänä oikealla lentokoneella lentämisen ja simulaattorilentämisen yhdistelmästä. Lentokoulutusprosessissa hyödynnetään yhä enemmän simulaattoreita, sillä ne ovat kustannustehokkaita ja tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia lentokoulutukselle verrattuna oikealla koneella lentämiseen. Simulaattorilentokoulutus on tärkeässä osassa lentokoulutusta, simulaattoreiden hyödyntämiseen tehokkaasti tarvitaan ammattitaitoisia simulaattorilennonopettajia. Tutkielmassa tarkastellaan miten simulaattorilennonopettajat johtavat HW1-tyyppikoulutuksen simulaattorilentopalvelusta pedagogisen johtamisen keinoin. Tutkielman tavoitteena on selvittää valittujen pedagogisen johtamisen työkalujen käyttöä tutkimalla HW1-tyyppikoulutuksen johtamiseen liittyviä asiakirjoja. Alatutkimusongelman avulla pyritään vastaamaan mahdollisesti löytyviin kehityskohteisiin simulaattorilentopalveluksen pedagogisessa johtamisessa. Löydytetyt kehitysideat, tuodaan esille tutkielman johtopäätöksissä simulaattorilentokoulutuksen sekä työyhteisön johtamisen kehittämiseksi. Simulaattorikoulutus tulee pitää ajantasaisena ja sen toimintaa kehittää kaikin mahdollisin keinoin. Pedagogisen johtamisen työkaluilla pyritään helpottamaan tätä kehitystyötä ja siksi niiden käyttäminen suunnitelmallisesti on tärkeää. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jolla tarkasteltiin olemassa olevaa teoriaa uudessa toimintaympäristössä, simulaattorilentopalveluksessa. Aineistonhankintamenetelmä pohjautui pääosin Maanpuolustuskorkeakoulun julkaiseman kirjallisuuden sekä puolustusvoimien ja Patria Aviation Oy:n asiakirjojen tarkasteluun. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että pedagogisen johtamisen työkalut ovat osittain käytössä simulaattorilentopalveluksen johtamisessa, mutta niiden toteuttamista ei ole kirjoitettu tai määritelty tämän tutkielman teoriaperustan mukaisesti riittävällä tavalla. Keskeisin johtopäätös on systemaattisen aikataulun hyödyntämisen puuttuminen simulaattorilentopalveluksen pedagogisessa johtamisessa. Simulaattorilentopalveluksen johtamisessa on paljon pedagogisen johtamisen työkaluja, mutta niiden toteuttamisesta puuttuu vakituinen aikataulu. Kyseiseen johtopäätökseen päästiin sisällönanalyysin ja matriisitaulukon tulkitsemisen kautta. Pedagogisen johtamisen työkalujen käyttö tulisi löytyä toimintaa ohjaavista asiakirjoista ja niiden toteuttamisajankohdat tulisi olla tarkoin määritellyt ainakin vuositasolla.

Liikuntakoulutus Suomen Puolustusvoimissa ja Yhdysvaltain armeijassa peruskoulutuskaudella

Tässä kandidaatintutkielmassa olen tutkinut Suomen Puolustusvoimien ja Yhdysvaltain armeijan peruskoulutuskauden liikuntakoulutusta. Liikuntakoulutuksella kehitetään sotilaiden fyysistä toimintakykyä, joka tarkoittaa sotilaan kykyä selvitä taistelukentän haasteita fyysisesti. Fyysisen toimintakyvyn osa-alueita ovat muun muassa kestävyys, voima ja nopeus. Suomen Puolustusvoimat mainostaa itseään Suomen suurimpana kuntokouluna ja Yhdysvaltain armeija on aktiivisesti sodissa ja konflikteissa toimiva organisaatio, joka tuottaa vakavasta ylipainoisuusongelmasta kärsivästä kansasta toimintakykyisiä sotilaita. Omilla liikuntakoulutusohjelmillaan asevoimat pyrkivät suurin piirtein samaan tavoitteeseen. Tutkimuksessa vertaillaan koulutusohjelmien heikkouksia ja vahvuuksia ja pohditaan, voisiko harjoitteita omaksua keskenään. Tutkielma on katsaus molempien asevoimien ohjeisiin ja oppaisiin sekä koulutusohjelmista tehtyihin muihin tutkimuksiin. Lisäksi molempien maiden tapoja ja metodeja analysoidaan käyttäen hyväksi urheiluvalmennukseen ja liikuntaan liittyviä teoksia. Suomen Puolustusvoimien liikuntakoulutuksen tavoite peruskoulutuskaudella on kehittää alokkaiden fyysinen toimintakyky (peruskestävyys, kestovoima) kestämään erikoiskoulutuskauden vaatimuksia. Lajikirjo on melko laaja sauvakävelystä, hiihdosta, suunnistuksesta joukkuepeleihin ja kuntopiireihin. Tarkoituksena on myös virkistää, rentouttaa ja kannustaa liikunnan harrastamiseen vapaa-ajalla. Yhdysvaltain armeijan liikuntakoulutusohjelma kulkee nimellä Army Physical Readiness Training. Basic Combat Trainingin kymmenelle viikolle on tarkka ohjelma harjoitteineen ja toistomäärineen. Yhdysvaltain armeijan liikuntakoulutus koostuu kestävyys-, voima-, liikkuvuus- ja erikoiskuntoharjoituksista, joihin on annettu tarkat ohjeet. Harjoitteet ovat tarkasti sulkeismuodossa toteutettavia ja valvottuja. Molemmat koulutusohjelmat keskittyvät kestovoiman ja peruskestävyyden kehittämiseen, Yhteistä on, pyrkimys tehokkaaseen harjoitukseen pienillä resursseilla Toisaalta Yhdysvaltojen koulutusohjelman kestävyysharjoitteet voivat olla liian rajuja ja korkeasykkeisiä huonokuntoisimmille alokkaille. Lisäksi haittapuolena molemmissa koulutusohjelmissa on, että ne eivät välttämättä ole tarpeeksi haastavia kovakuntoisimmille alokkaille. Molempien maiden koulutusohjelmat soveltuvat omiin konteksteihinsa. Yhdysvallat voisi omaksua peruskestävyysharjoitteita Suomesta ja Suomi joitakin kuntopiirejä Yhdysvalloista. Molempien maiden koulutusohjelmiin olisi hyvä lisä toiminnallinen harjoittelu, joka on tämän päivän harjoittelun muoti-ilmiö.

Sopimussotilaiden valmiudet kouluttajana peruskoulutuskaudella

Valtioneuvosto laati vuonna 1997 puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon, jossa mai-nittiin ensimmäisen kerran määräaikaiset sotilasvirat. Selonteko toi tällöin esille sen, että tär-keimpiin operatiivisiin joukkoihin palkattaisiin henkilöitä vuoden mittaiseen palvelussuhtee-seen. Kyseisiä henkilöitä kutsutaan sopimussotilaiksi. Vuodesta 1999 sopimussotilaita on toiminut kouluttajan tehtävissä. Työn alkuvaiheessa sopimussotilaita ei jatkokouluteta kou-luttajan tehtävää varten, vaan he aloittavat kouluttajan tehtävänsä täysin varusmiesjohtaja- ja kouluttajakoulutuksen pohjalta. Tutkielman tarkoituksena on tutkia varusmiesjohtajille annet-tavaa kouluttajakoulutusta. Päätutkimuskysymys oli, mikä on tuoreiden sopimussotilaiden valmius toimia kouluttajan tehtävässä? Alakysymykset olivat, onko johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteet mahdol-lista saavuttaa, sekä oliko AUK tai RUK -koulutustaustalla merkitystä valmiuksiin? Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Valmista aineistoa täydennettiin lomakehaastattelulla, joka toteutettiin 98. sekä 99. kadettikurssien kadeteille, jotka ovat toi-mineet sopimussotilaana heti varusmiespalveluksen jälkeen. Lomakehaastattelu toteutettiin syksyllä 2013. Tutkimuksen mukaan johtaja- ja kouluttajakoulutus eivät välttämättä anna sopimussotilaalle Kouluttajan oppaan mukaisia valmiuksia toimia kouluttajana perusyksikössä. Suurin ongelma on johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteissa, jotka ovat suurimmaksi osaksi osaa – tasol-la. Kouluttajan oppaan mukaan kouluttajan tulisi hallita oman puolustushaaran ja aselajin asiat. Oppaan mukaan kouluttajan tulee myös hallita P-kauden sisältö. Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteet ovat mahdollisia saavuttaa, mutta riittääkö tavoit-teiden taso sopimussotilaan tehtävää ajatellen? Aliupseeri- ja reserviupseerikurssin käyneet sopimussotilaat eivät eroa juurikaan valmiuksissaan toimia joukkueen kouluttajana peruskou-lutuskaudella. Suurin vaikuttava tekijä varusmiesjohtajan kouluttajana kehittymisessä on tä-män kouluttaja. Halonen, Pulkka, Kärkkäinen & Saarelainen (2007, 10, 34) tuo esille, että vuorovaikutus kouluttajan ja koulutettavan välillä vaikuttaa sekä oppimismotivaatioon että oppimiseen.

Sotilasjohtajan eettiset haasteet kriisinhallinnan toimintaympäristössä

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan eettistä sotilasjohtamista kriisinhallinnan toimintaympäristössä suomalaisen kriisinhallinnan näkökulmasta. Pyrin selvittämään, millaisia uudenlaisia eettisiä haasteita sotilasjohtajat joutuvat kohtaamaan nykyaikaisissa vaativissa kriisinhallintaoperaatioissa, joiden luonne sekä tehtäväkentän että toimintaympäristön kannalta poikkeaa voimakkaasti aikaisemmista perinteisistä rauhanturvaoperaatioista. Pohjana tutkimukselle toimii holistinen sotilaan toimintakyvyn malli, johon eettinen toimintakyky liittyy yhtenä elementtinä. Eettistä sotilasjohtamista käsitellään erityisesti eettisen päätöksenteon näkökulmasta. Luonteeltaan kvalitatiivisen tutkimuksen tutkimusmetodina käytetään systemaattista kirjallisuuskatsausta, jossa tavoitteena on luoda aiheen aikaisemmasta tutkimuksesta synteesi. Pääasiallisena aineistona on käytetty aikaisemmin Suomessa aiheesta tehtyjä tutkimuksia.

A119 Koala –helikopterin yötoiminta nyt ja tulevaisuudessa

Viranomaishelikopteritoiminnassa tulee pyrkiä joustavuuteen, luotettavuuteen ja turvalliseen lentotoimintaan. Näiden lisäksi organisaatiolle osoitettuja resursseja tulee kyetä hyödyntä-mään mahdollisimman optimaalisesti. Yksimoottorisen helikopterin yötoimintaa on harjoitet-tu Vartiolentolaivueessa hyvin vähän, ja kalustopäivityksen myötä sen uudelleenkäsittely on suotavaa. Tutkielma käsittelee A119 Koala –helikopterin yötoimintakyvyn kehitysmahdolli-suuksia Vartiolentolaivueen toiminnassa. Tutkimus on laadullinen, eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimukseen liittyvä kirjallisuus käsi-tellään aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen lähteenä käytetään paljon erilaisia määräyksiä, asiakirjoja, julkaisuja ja muuta kirjallisuutta, sekä kirjallisuuslähteitä täydennetään asiantuntijahaastatteluin. Tutkija perehtyy myös omatoimisesti tutkimukseen liittyviin seikkoihin seuraamalla Vartiolentolaivueen lentotoimintaa. Tutkimuksen pääpaino on rajavalvontatoimintaan liittyvissä tekijöissä. Koala-helikopterin nykyinen yötoimintakyky on heikko, ja sillä kyetään vain hyvin yksinker-taisiin yölentoihin. Koulutustaso yölentämisen saralla konetyypin ohjaajilla on matala, ja vanhan kaluston mukaiset määräykset ovat edelleen voimassa. Määräykset ovat kuitenkin edelleen aiheellisia, sillä niitä laajentavaa tutkimustyötä ei ole tehty. Yötehtäviä ei kyetä ny-kyisillä valmiuksilla ja määräyspohjalla suorittamaan tehokkaasti. Tutkielman aiheeseen perehtyminen osoitti, että yötoiminnan mahdollistaminen yksimootto-rikalustolla vaatii toiminnan sisällyttämistä operatiiviseen toimintaan, jotta ohjaajille saatai-siin riittävästi kokemusta yötoiminnasta vaativampiin tehtäviin siirtymiseen. Yksinkertaisten yötehtävien, kuten maapartioiden tukitehtävien, lentoturvallisuuden arviointi, lentomenetel-mien laatiminen ja miehistön lisäkoulutus mahdollisimman aikaisessa vaiheessa uraa ovat askeleet kohti yksimoottorikaluston yötoiminnan mahdollistamista.

Uudistetun taistelutavan tuottamat vaatimukset kouluttajan pedagogisille valmiuksille

Osana suurempaa Puolustusvoimauudistusta, maavoimat uudistaa taistelutapansa. Tarve uudistukselle on syntynyt sodan kuvan muutoksesta, uusista uhkamalleista ja maavoimille asetettujen suorituskykyvaatimusten muutoksesta. Tulevaisuudessa maavoimien on kyettävä täyttämään tehtävänsä pienemmillä, mutta suorituskykyisimmillä joukoilla. Tähän liittyen joukkojen toiminta-alueet ja toiminnanvapaus kasvavat. Maavoimien uudistettu taistelutapa on saanut nimen Maavoimien taistelu 2015. Tässä tutkimuksessa tutkittiin uudistettuun taistelutapaan siirtymisen tuottamia vaatimuksia sotilaspedagogiikan näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, mitä uusia vaatimuksia uudistus asettaa kouluttajan pedagogisille taidoille verrattuna perinteiseen taistelutapaan. Päätutkimusongelma oli: Mitä vaatimuksia uudistettuun taistelutapaan siirtyminen tuottaa kouluttamiselle Puolustusvoimien oppaiden näkökulmasta? Tutkimuksen tuloksia on pohjustettu selvittämällä ensin sodan kuvan ja kouluttajan pedagogisten valmiuksien merkitys sotilaskoulutukselle, jonka jälkeen tulosluvussa vastataan tutkimusongelmiin. Tutkimus on laadullinen ja analyysimenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimustulosten perusteella uudistettuun taistelutapaan siirtyminen vaatii kouluttajilta ja koulutukselta ominaisuuksia, jotka kehittävät koulutettavien itsenäisyyttä, oma-aloitteisuutta ja kykyä arvioida omaa toimintaa. Kouluttajien on pyrittävä siirtymään kouluttajakeskeisestä koulutustavasta koulutettavakeskeiseen koulutustapaan, jossa kouluttaja on enemmän ulkoa ohjaava voima kuin esimerkkivastaus ongelmiin. Koulutettavien tulisi aktiivisesti arvioida omaa oppimistansa ja toimintaansa, sekä ilmaista käsityksiään niistä. Kouluttajien tulee hallita koulutustapojen ja –menetelmien käyttö, jotka tukevat yllämainittujen ominaisuuksien kehittymistä.

Chromosome sensitivity to bleomycin in G2 lymphocytes from Down syndrome patients

Several studies have demonstrated that lymphocytes from patients with Down syndrome (DS) exhibit an increased frequency of chromosome aberrations when they are exposed to ionizing radiation or to chemicals at the G0 or G1 phases of the cell cycle, but not at G2, when compared to normal subjects. To determine the susceptibility of DS lymphocytes at G2 phase, bleomycin, a radiomimetic agent, was used to induce DNA breaks in blood cultures from 24 Down syndrome patients. All the patients with DS showed free trisomy 21 (47,XX + 21 or 47,XY + 21). Individuals that showed an average number of chromatid breaks per cell higher than 0.8 were considered sensitive to the drug. No control child showed susceptibility to bleomycin, and among the 24 patients with DS, only one was sensitive to the drug. No significant difference was observed between the two groups, regarding chromatid break frequencies in treated G2 lymphocytes. The distribution of bleomycin-induced breaks in each group of chromosomes was similar for DS and controls. No significant difference was found in the response to bleomycin between male and female subjects. Probably, the main factor involved in chromosome sensitivity of lymphocytes from patients with DS is the phase of the cell cycle in which the cell is treated.

Is the Thoroughbred race-horse under chronic stress?

Thoroughbred fillies were divided into three groups according to age: group 1, 7 fillies aged 1 to 2 years (G1) starting the training program; group 2, 9 fillies aged 2 to 3 years (G2) in a full training program; group 3, 8 older fillies 3 to 4 years of age (G3) training and racing. Blood samples were collected weekly from July to December. Cortisol was quantified using a solid phase DPC kit. The intra- and interassay coefficients of variation were 12.5% and 15.65% and sensitivity was 1.9 ± 0.2 nmol/l. The semester average of cortisol levels varied between groups: G1 = 148.8 ± 6.7, G2 = 125.7 ± 5.8, G3 = 101.1 ± 5.4 nmol/l, with G3 differing statistically from the other groups. The lower cortisol levels observed in the older fillies lead us to propose that the stress stimulus, when maintained over a long period of time, may become chronic and result in a reduction of hypophyseal corticotropin-releasing hormone receptors. The secretion of endogenous opioids may also lead to low serum cortisol levels.

Perturbation of EGF-induced MAP kinase activation by TGF-ß1

TGF-ß1 regulates both cellular growth and phenotypic plasticity important for maintaining a growth advantage and increased invasiveness in progressively malignant cells. Recent studies indicate that TGF-ß-1 stimulates the conversion of epitheliod to fibroblastoid phenotype which presumably leads to the inactivation of growth-inhibitory effects by TGF-ß1 (Portella et al. (1998) Cell Growth and Differentiation, 9: 393-404). Therefore, the investigation of TGF-ß1 signaling that leads to altered growth and migration may provide novel targets for the prevention of increased cell growth and invasion. Although much attention has been paid to TGF-ß1 responses in epithelial cells, the above studies suggest that examination of signal transduction pathways in fibroblasts are important as well. Data from our laboratory are consistent with the concept that TGF-ß1 can act as a regulatory switch in density-dependent C3H 10T1/2 fibroblasts capable of either promoting or delaying G1 traverse. The regulation of this switch is proposed to occur prior to pRb phosphorylation, namely prior to activation of cyclin-dependent kinases. The current study is concerned with the evaluation of a key cyclin (cyclin D1) which activates cdk4 and p27KIP1 which in turn inhibit cdk2 in the proliferative responses of epidermal growth factor (EGF) and platelet-derived growth factor (PDGF) and their modulation by TGF-ß1. Although the molecular events that lead to elevation of cyclin D1 are not completely understood, it appears likely that activation of p42/p44MAPK kinases is involved in its transcriptional regulation. TGF-ß1 delayed EGF- or PDGF-induced cyclin D1 expression and blocked the induction of active p42/p44MAPK. The mechanism by which TGF-ß1 induces a block in p42/p44MAPK activation is being examined and the possibility that TGF-ß1 regulates phosphatase activity is being tested.

Control of the adrenocortical cell cycle: interaction between FGF2 and ACTH

FGF2 elicits a strong mitogenic response in the mouse Y-1 adrenocortical tumor cell line, that includes a rapid and transient activation of the ERK-MAPK cascade and induction of the c-Fos protein. ACTH, itself a very weak mitogen, blocks the mitogenic response effect of FGF2 in the early and middle G1 phase, keeping both ERK-MAPK activation and c-Fos induction at maximal levels. Probing the mitogenic response of Y-1 cells to FGF2 with ACTH is likely to uncover reactions underlying the effects of this hormone on adrenocortical cell growth.

Efficient retrovirus-mediated transfer of cell-cycle control genes to transformed cells

The use of gene therapy continues to be a promising, yet elusive, alternative for the treatment of cancer. The origins of cancer must be well understood so that the therapeutic gene can be chosen with the highest chance of successful tumor regression. The gene delivery system must be tailored for optimum transfer of the therapeutic gene to the target tissue. In order to accomplish this, we study models of G1 cell-cycle control in both normal and transformed cells in order to understand the reasons for uncontrolled cellular proliferation. We then use this information to choose the gene to be delivered to the cells. We have chosen to study p16, p21, p53 and pRb gene transfer using the pCL-retrovirus. Described here are some general concepts and specific results of our work that indicate continued hope for the development of genetically based cancer treatments.

Lean Six Sigma in a Manufacturing Lead Time Improvement Project

The objective of this research is to demonstrate the use of Lean Six Sigma methodology in a manufacturing lead time improvement project. Moreover, the goal is to develop working solutions for the target company to improve its manufacturing lead time. The theoretical background is achieved through exploring the literature of Six Sigma, Lean and Lean Six Sigma. The development will be done in collaboration with the related stakeholders, by following the Lean Six Sigma improvement process DMAIC and by analyzing the process data from the target company. The focus of this research is in demonstrating how to use Lean Six Sigma improvement process DMAIC in practice, rather than in comparing Lean Six Sigma to other improvement methodologies. In order to validate the manufacturing system’s current state, improvement potential and solutions, statistical tools such as linear regression analysis were used. This ensured that all the decisions were as heavily based on actual data as possible. As a result of this research, a set of solutions were developed and implemented in the target company. These solutions included batch size reduction, bottleneck shift, first-in first-out queuing and shifting a data entry task from production planners to line workers. With the use of these solutions, the target company was able to reduce its manufacturing lead time by over one third.

Differential regulation of vitamin D receptor expression in distinct leukemic cell lines upon phorbol ester-induced growth arrest

A close correlation between vitamin D receptor (VDR) abundance and cell proliferation rate has been shown in NIH-3T3 fibroblasts, MCF-7 breast cancer and in HL-60 myeloblastic cells. We have now determined if this association occurs in other leukemic cell lines, U937 and K562, and if VDR content is related to c-myc expression, which is also linked to cell growth state. Upon phorbol myristate acetate (PMA) treatment, cells from the three lineages (HL-60, U937 and K562) differentiated and expressed specific surface antigens. All cell lines analyzed were growth inhibited by PMA and the doubling time was increased, mainly due to an increased fraction of cells in the G0/G1 phase, as determined by flow cytometry measurements of incorporated bromodeoxyuridine and cell DNA content. C-myc mRNA expression was down-regulated and closely correlated to cell growth arrest. However, VDR expression in leukemic cell lines, as determined by immunofluorescence and Northern blot assays, was not consistently changed upon inhibition of cell proliferation since VDR levels were down-regulated only in HL-60 cells. Our data suggest that VDR expression cannot be explained simply as a reflection of the leukemic cell growth state.

Proliferative signaling initiated in ACTH receptors

This article reviews recent results of studies aiming to elucidate modes of integrating signals initiated in ACTH receptors and FGF2 receptors, within the network system of signal transduction found in Y1 adrenocortical cells. These modes of signal integration should be central to the mechanisms underlying the regulation of the G0->G1->S transition in the adrenal cell cycle. FGF2 elicits a strong mitogenic response in G0/G1-arrested Y1 adrenocortical cells, that includes a) rapid and transient activation of extracellular signal-regulated kinases-mitogen-activated protein kinases (ERK-MAPK) (2 to 10 min), b) transcription activation of c-fos, c-jun and c-myc genes (10 to 30 min), c) induction of c-Fos and c-Myc proteins by 1 h and cyclin D1 protein by 5 h, and d) onset of DNA synthesis stimulation within 8 h. ACTH, itself a weak mitogen, interacts with FGF2 in a complex manner, blocking the FGF2 mitogenic response during the early and middle G1 phase, keeping ERK-MAPK activation and c-Fos and cyclin D1 induction at maximal levels, but post-transcriptionally inhibiting c-Myc expression. c-Fos and c-Jun proteins are mediators in both the strong and the weak mitogenic responses respectively triggered by FGF2 and ACTH. Induction of c-Fos and stimulation of DNA synthesis by ACTH are independent of PKA and are inhibited by the PKC inhibitor GF109203X. In addition, ACTH is a poor activator of ERK-MAPK, but c-Fos induction and DNA synthesis stimulation by ACTH are strongly inhibited by the inhibitor of MEK1 PD98059.

Aggrecan structure in amphibian cartilage

The structure of the large proteoglycan present in the bullfrog epiphyseal cartilage was studied by immunochemical and biochemical methods. The isolated monomer showed a polydisperse behavior on Sepharose CL2B, with a peak at Kav = 0.14. Chondroitin sulfate chains were identified by HPLC analysis of the products formed by chondroitinase digestion and mercuric acetate treatment. These chains have approximately 38 disaccharides, a Di45:Di68 ratio of 1.6 and GalNAc4S + GalNAc4,6S are the main non-reducing terminals. Keratan sulfate was identified by the use of two monoclonal antibodies in Western blots after chondroitinase ABC treatment. A keratan sulfate-rich region (~110 kDa) was isolated by sequential treatment with chondroitinase ABC and proteases. We also employed antibodies in Western blotting experiments and showed that the full length deglycosylated core protein is about 300 kDa after SDS-PAGE. Domain-specific antibodies revealed the presence of immunoreactive sites corresponding to G1/G2 and G3 globular domains and the characterization of this large proteoglycan as aggrecan. The results indicate the high conservation of the aggrecan domain structure in this lower vertebrate.