Sopimusvalmistajan tarjouslaskentamallin kehittäminen monituoteympäristöön

Työn tavoitteena oli luoda yhtenäinen, tehokas ja helppokäyttöinen tarjouslaskentamalli sopimusvalmistajan käyttöön. Konsernin käytössä oli aiemmin neljä erilaista tarjouslaskentamallia ja niitä oli erittäin vaikea vertailla keskenään, eikä niillä voitu laskea tarjouksia kaikille tehtaille. Työ jakautuu kirjallisuuskatsaukseen ja empiiriseen osaan. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään erilaisia hinnoitteluvaihtoehtoja, kustannuslaskennan roolia ja kustannuslaskentamenetelmiä. Empiirinen osa koostuu tarjouslaskennan nykytilan analysoinnista, uuden tarjouslaskentamallin rakentamisesta sekä kehitetyn tarjouslaskentamallin toimintakuvauksesta. Tarjouslaskentamallin pohjaksi valittiin kustannusperusteinen hinnoittelu, koska sitä oli käytetty aikaisemminkin ja se oli koettu hyväksi. Kustannusperusteisen tarjouslaskentamallin pohjaksi luotiin yhtenäiset työ – ja konetuntihinnat koko konserniin. Konetuntihinnat laskettiin 28 koneelle. Konetuntihintoja analysoitiin ja ryhmiteltiin siten, että päädyttiin 16 konelisän käyttöön. Tarjouslaskentamalli käsittelee vain valmistuksen kustannuksia eikä ota kantaa hallintokustannusten syntyyn. Yhtenäinen tarjouslaskentamalli helpottaa eri myyntimiesten tekemien tarjousten vertailua ja mahdollistaa tuotteiden myynnin useille tehtaille. Tarjouslaskentamalli toteutettiin taulukkolaskentaohjelmalla.

Arkeologia

Arkeologian kokoelma sijaitsee kirjaston lainattavassa kokoelmassa. Se koostuu runsaasta 6000 niteestä monografioita. Lisäksi hankitaan kattavasti kotimaisia jatkuvia julkaisuja, n. 80 nimekettä pohjoismaisia, n. 35 venäläisiä ja n. 10 Baltian arkeologiaa käsitteleviä kausijulkaisuja (tiedot joulukuulta 2009). Kokoelma karttuu suurelta osin tieteellisen julkaisuvaihdon ja ostojen kautta. Arkeologia kuuluu kirjaston keskeisiin aihealueisiin. Kokoelmassa painottuu erityisesti kotimainen arkeologia, jota pyritään kartuttamaan kattavasti. Lisäksi kartutetaan aktiivisesti lähialueiden arkeologiaa, sekä metodologista ja teoreettista tutkimusta. Muuta Eurooppaa ja muita maanosia koskevaa tutkimusta kartutetaan tällä hetkellä monografioiden suhteen lähinnä perusteosten osalta, mutta jatkuvien julkaisujen kautta kokoelma karttuu myös näiltä osin laajemmin. Kotimaisen arkeologian suhteen kokoelma on ajantasainen, n. 45 % on julkaistu 1990- ja 2000-luvuilla, kun taas lähialueiden osalta samalta tarkastelujaksolta luvut vaihtelevat 20–30 %. Koko kokoelman osalta uusinta aineistoa on 17 %. Kokoelmaa on kartutettu pitkällä aikavälillä, se on ajallisesti laaja ja sisältää myös tieteenalalle edelleen tärkeää vanhempaa tutkimusta. Ennen vuotta 1900 julkaistu kirjallisuus on siirretty ei-lainattavaan kokoelmaan (runsas 300 nimekettä). Koko arkeologian kokoelmasta suurin osa on julkaistu englannin, saksan ja venäjän kielillä (n. 20 % kutakin). Ruotsinkielisiä julkaisuja on 9 %, ranskankielisiä 6 % ja suomen- ja tanskankielisiä 4 % kokoelmista. Julkaisuvaihdon kautta sarjoja saadaan laajalta kielialueelta, näin kokoelma karttuu myös harvinaisempien kielten osalta. Lainattavaa kokoelmaa täydentävät Arkeologian käsikirjasto, Meriarkeologian käsikirjasto sekä Rakennushistorian käsikirjasto historiallisen arkeologian osalta. Lisäksi Konservoinnin ja Rahakammion käsikirjastoihin on sijoitettu erityisesti esinetutkimukseen liittyvää kirjallisuutta.

Merihistoria

Suomen Merimuseon merihistorian kokoelma on osa Tietokeskus Vellamon lainattavaa kokoelmaa, joka sijaitsee Merikeskus Vellamossa Kotkassa. Kokoelma koostuu runsaasta 6000 niteestä monografioita ja n. 100 jatkuvasta julkaisusta (tiedot maaliskuulta 2009). Merihistorian kokoelmaa kartutetaan erityisesti Suomen Merimuseon toimintaa tukevilta aloilta. Kokoelmaa on kartutettu pitkällä aikavälillä merenkulun ja sen historian eri aloilta. Suurimpia aihealueita ovat merenkulun historia, laivanrakennus, sotahistoria, vesiurheilu, saaristo- ja sisävesietnologia, merenkulkuoppi ja kauppamerenkulku. Kokoelmaan kuuluu myös merenkulun hallintoa ja merioikeutta, luotsi- ja majakkalaitosta ja satamia käsittelevää kirjallisuutta sekä purjehdusselostuksia ja alusten historiikkeja. Myös meriaiheista kaunokirjallisuutta, paikallishistorioita, yritysten ja yhdistysten historiikkeja sekä alan hakuteoksia ja kausijulkaisuja on runsaasti. Rariteetteja on huomattava määrä (n. 330 nidettä). Kokoelma on monikielistä. Suurimmat kieliryhmät ovat: englanti 28 %, suomi 27 %, ruotsi 25 % ja saksa 8 %. Muunkielistä aineistoa on 12 %. Kokoelma on ajallisesti laaja: uusinta, 1990-2000 –luvuilla julkaistua aineistoa on n. 25 %, mutta myös jo ennen 1950-lukua julkaistua kirjallisuutta on yli 30 %. Merihistorian kokoelma on osa Museoviraston kirjaston kokoelmia, mutta se on luetteloitu KYMI-tietokantaan kokoelman muutettua Kymenlaakson ammattikorkeakoulun merikirjaston ja Kymenlaakson museon käsikirjaston kanssa Tietokeskus Vellamoon. Kokoelman kirjoja ja lehtiä saa lainaan sekä Tietokeskus Vellamosta Kotkasta että Museoviraston kirjaston kautta Helsingistä.

Eksistentiaalilauseen ilmiasut edistyneiden suomenoppijoiden kirjoituksessa

Tämän tutkielman aiheena on edistyneiden suomenoppijoiden kielen eksistentiaaliset lauseet. Tutkielmassa selvitetään eksistentiaalisten lauseiden muotoon liittyvää variaatiota ja erilaisten varianttien esiintymisympäristöjä. Eksistentiaalisia lauseita tarkastellaan sekä oppijankielessä eli ns. välikielessä yleisesti että suhteessa kohdekieleen eli suomeen. Tutkielma kuuluu suomi toisena kielenä tutkimuksen piiriin ja käsittelee syntaksia. Se on osa Turun yliopiston Lauseopin arkiston alaista Edistyneiden suomenoppijoiden korpus tutkimushanketta (LAS2korpus). Tutkielmassa käytetään frekvenssi, variaatioja virheanalyysien ohella myös korpustutkimuksessa käytettäviä tutkimusmetodeja, kuten myötäesiintymien tarkastelua. Aineistona on edistyneiden suomenoppijoiden kirjoittamia tenttivastauksia, jotka kuuluvat LAS2korpukseen. Aineisto mahdollistaa osittain myös pitkittäismuutosten tarkastelun. Vertailuaineistona on ensikielenään suomea puhuvien opiskelijoiden tenttivastauksia. Esimerkki prototyyppisestä eksistentiaalisesta lauseesta on tutkimusaineistostani poimittu: ”Tavun laadulla on edelleen erittäin tärkeä merkitys suomen astevaihtelulle.” (LAS25/7) Tutkimuksessa selviää, että edistyneiden suomenoppijoiden eksistentiaaliset lauseet vastaavat yleensä sanajärjestykseltään ensikielisten suomenpuhujien sanajärjestystä, molemmissa aineistoissa 90 prosentissa eksistentiaalisista lauseista on VSsanajärjestys. Eksistentiaalilauseelle epäprototyyppiselle Svsanajärjestykselle löytyy kolme esiintymisympäristöä, jotka saattavat motivoida sanajärjestystä edistyneiden suomenoppijoiden kielessä. Näitä ovat 1) lauseen kielteisyys, 2) lauseessa oleva kontekstiin viittaava elementti ja 3) olla olemassa rakenne. Eksistentiaalisten lauseiden subjektit ovat edistyneillä suomenoppijoilla nominatiivimuotoisia ensikielisiä useammin. Tutkimusaineiston eksistentiaalisista lauseista 11 prosentissa on epäidiomaattinen sijamerkintä. Epäidiomaattisen sijamerkinnän myötäesiintymiä saattavat olla subjektilausekkeen määritteet ja kongruoiva subjekti. 5 prosentissa tutkimusaineiston eksistentiaalisista lauseista on lausetyypille epäidiomaattinen, kongruoiva subjekti. Voidaankin olettaa, että eri lausetyypit saattavat sekoittua samassa tekstilauseessa edistyneidenkin suomenoppijoiden kielessä. Sekoittuminen näkyy tyypillisesti joko 1) jonkin lauseenjäsenen epäidiomaattisena muotona, 2) epäidiomaattisena sanajärjestyksenä tai 3) jonkin lauseenjäsenen puuttumisena. Tulokset osoittavat, että eksistentiaalilausetta määrittävät kielenpiirteet eivät välttämättä läpäise oppijan koko välikieltä. Välikielelle ominainen variaatio on sitä todennäköisempää, mitä enemmän kulloinkin kyseessä oleva tapaus eroaa prototyyppisestä eksistentiaalilauseesta. Analogisen oppimisen vaikutus välikielen kielioppijärjestelmään vaikuttaa suurelta, mikä puoltaa tilastollisesti todennäköisten myötäesiintymien jatkotutkimusta. Syntaktisesti koodattu korpus mahdollistaa kieliopillisten esiintymisympäristöjen tarkastelun tavalla, johon kielellinen intuitio ei yllä.

”Käsitteitä tarpeen mukaan". Kirjallisuustieteelliset käsitteet lukion kirjallisuudenopetuksessa

Tavoitteeni tässä tutkimuksessa oli selvittää, miten kirjallisuustieteellisiä proosa-anayysin käsitteitä opetetaan opetussuunnitelman mukaisissa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa ja miten hyvin kokelaat hallitsivat kertoja-käsitteen tekstitaidon ylioppilaskokeessa keväällä 2007. Samalla pohdin, minkälainen kirjallisuustieteellinen käsitteistö palvelisi tekstianalyysin opetusta koulussa, koska Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003 ja äidinkielen ylioppilaskoe edellyttävät äidinkielen ja kirjallisuuden opetukselta ja oppilailta käsitteiden käyttöä. Tutkimusaineistonani olivat kaikki kuusi käytössä olevaa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjaa ja 440 kpl kevään 2007 äidinkielen tekstitaidon ylioppilaskokeen vastaustekstiä. Oppikirjoja tarkastelin soveltamalla niiden arviointiin Lev S. Vygotskin ajatuksia arkikäsitteiden ja tieteellisten käsitteiden opettamisesta ja Hans Aeblin esittämiä teoreettisia malleja käsitteiden opettamisesta ja oppimisesta. Tutkimukseni osoittaa, että opetussuunnitelmassa mainittujen proosa-analyysin käsitteiden kertoja, näkökulma, motiivi, aihe ja teema opetus on epätäsmällistä. Oppikirjoissa ei ole otettu huomioon sitä, että käsitteenoppiminen on monivaiheinen prosessi. Myöskään problematiikkaa, joka aiheutuu kyseisten käsitteiden määrittelyn kirjavuudesta ja käytöstä sekä arkikielen käsitteinä että tieteellisinä käsitteinä, ei oppikirjoissa käsitellä. Sama näkyy ylioppilaskoeaineistossa: oppilaat eivät hallitse käsitettä kertoja tieteellisenä käsitteenä. Tietoisuus kirjallisuustieteellisten käsitteiden määrittelyn problematiikasta ja arkikäsitteiden ja tieteellisten käsitteiden ontologisista kategorioista on onnistuneen käsitteenoppimisen edellytys. Kirjallisuustieteelliset käsitteet ovat metakäsitteitä, jotka edellyttävät oppilaiden metakäsitteellisen tietoisuuden ja motivaation hyödyntämistä opetuksessa, jossa olisi sovellettava monipuolisesti eri oppimiskäsitysten parhaita puolia hyödyntäviä lähestymistapoja, erilaisia pedagogisia diskursseja. Koulujen kirjallisuudenopetusta suunniteltaessa ja kirjallisuustieteellisiä käsitteitä opetettaessa on otettava huomioon niin kirjallisuustieteen kuin kasvatustieteen näkökulma. Opetussuunnitelman ja ylioppilaskokeen asettama vaatimus käsitteiden käytöstä on kohtuuton, mikäli ei sovita, miten käsitteet määritellään ja mitä käsitteitä kokelaiden oletetaan ylioppilaskokeessa hallitsevan. Kirjallisuustieteellisten käsitteiden puutteellisen opetuksen oppikirjoissa ja niiden epämääräisen käytön ylioppilaskokeen tehtävänannoissa ja arvioinnissa voi kärjistyneimmillään nähdä oppilaan oikeusturvakysymyksenä

Sunnanmuutoksia. Luova, innovatiivinen ja hyvinvoiva Etelä-Karjala

Suunnanmuutoksia -raporttiin on koottu hankkeen tuloksia sekä aiemmissa Etelä-Karjala-instituutin hankkeissa syntynyttä tietoa. Raportti on tiivis lukupaketti, joka sisältää seitsemän artikkelia maakunnan kannalta keskeisistä aiheista. Jokaisen ytimekkään artikkelin lopussa on toimenpide-ehdotuksia, jotka on laadittu aluekehitystä silmälläpitäen. Raportissa pohditaan kestävän rakennemuutoksen mahdollisuuksia, maakunnan identiteetin ja median suhdetta, Saimaata ja veden merkitystä, yliopiston asemaa maakunnassa, venäläisten maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta, matkailun kehittämistä sekä kulttuurin merkitystä maakunnan hyvinvoinnille. Etelä-Karjalassa on tehty paljon työtä hyvinvoinnin eteen ja kirjoitettu runsaasti erilaisia strategioita. Strategioiden toteuttajia ei tunnu kuitenkaan olevan tarpeeksi. Maakunta on ikään kuin odottavassa tilassa ja toivoo, että jostakin löytyisi veturi, joka tulisi vetämään maakuntaa eteenpäin. Suunnanmuutoksia -raportin kirjoittajat esittävät, että Etelä-Karjalan on aika siirtyä veturin odottamisesta malliin, jossa kaikki toimijat ottavat vastuuta oma-aloitteisina toimijoina. Luovuus ei synny siitä, että yksi vetää muita perässään kohti tiettyä päämäärää, vaan siitä, että kukin toimija ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistaan ja kulkee luovasti sitä kohti. Suunnanmuutoksia -raportti päättyy toivomukseen maakunnallisesta flow-ilmiöstä, keskittymisen, osaamisen ja onnistumisen kautta saavutetusta onnellisuuden tunteesta. Sen alkua ja suuntaa on mahdoton ennustaa, mutta aika on kypsä entistä radikaaleimmille innovaatioille. Näiden tekeminen vaatii flowta; halua ja rohkeutta tavoitella jotakin sellaista, joka on arkipäiväisyyden yläpuolella. Raportti on suunnattu kaikille Etelä-Karjalan tulevaisuudesta ja kehittämisestä kiinnostuneille. Raportin kirjoittaneet Etelä-Karjala-instituutin tutkijat toivovat etenkin kuntien päättäjien ja aluekehittäjien ottavan sen työkalukseen.

Onni kuulua Venäjälle

Kirjallisuusarvostelu

Neuvostolainen jälkikuva Terijoen hallituksesta

Kirjallisuusarvostelu

Suomen suuriruhtinaskunnan valtiollisen historian opus magnum

Kirjallisuusarvostelu

Piirilääkärit kierroksella

Kirjallisuusarvostelu

Kiista ihmisluonnosta jatkuu

Kirjallisuusarvostelu