Stealth-kyvyn merkitys Persianlahden sodassa Wardenin kehäteorian mukaan

Ilmasodankäynnissä on tunnustettu useita teoreetikkoja ja vahvasti nykypäivän ilmasodan-käynnissä on ollut esillä John Warden, jonka teoriaa päästiin käytännössä todistamaan Persi-anlahden sodassa vuonna 1991. Hänen luoman kehäteorian lisäksi sodassa käytettiin laaja-mittaisesti ensimmäisen kerran stealth-kykyä, joka mahdollisti ilmasodankäynnin yllätyksel-lisyyden ja tarkkuuden lisäämisen. Tutkielman tavoitteena on selvittää stealth-kyvyn vaiku-tusta Persianlahden sodassa Wardenin kehäteorian mukaan. Nykyaikaisesta teknologiasta ja varsinkin sen käytöstä on vaikea löytää avoimia lähteitä. Per-sianlahden sota on tämän vuoksi hyvä tutkimuksen kohde tutkittaessa nykyaikaista il-masodankäyntiä, sillä siinä käytetystä stealth-teknologiasta löytyy julkisista lähteistä materi-aalia. Tutkimusstrategiana tutkielmassa on käytetty tapaustutkimusta, jossa tapauksena on Persianlahden sota. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuustutkimus, jonka tarkoituksena on analysoida ja tulkita käytettyjä lähteitä, kuten tutkimuksia ja artikkeleita. Tulokset osoittavat, että Wardenin kehäteoriaa hyödyntämällä stealth-kyvyllä pystyttiin saa-vuttamaan suuri etulyöntiasema Persianlahden sodassa. Kyseisellä kyvyllä saavutettu strate-ginen hyöty oli varsin suurta verrattuna aikaisemmin käytyihin ilmaoperaatioihin. Varsinkin Wardenin kehäteoriaa hyödyntäen stealth-kyvyllä oli mahdollista vaikuttaa suoraan Irakin johtoportaisiin ja muihin oleellisiin komponentteihin järjestelmän toimivuuden kannalta. Persianlahden sodassa Yhdysvallat käytti ensimmäisen kerran stealth-kykyä hyödyntävää hä-vittäjää hankkiakseen yliotteen heti sodan alusta asti. Irak oli hyvin varustautunut ilmapuo-lustuksellisesti, mutta stealth-kyvyn käyttö ensimmäisen kerran strategisella tasolla tuli va-rautuneelle Irakille yllätyksenä. Kyseisen kyvyn hyötyä ei voida siis suoraan projisoida nyky-päivän käytön ja Persianlahden sodan välillä. Stealth-kyvyn yleistymisen myötä myös vasta-keinot ovat kehittyneet ja tänä päivänä ei voida olettaa selviävän yhtä pienillä tappioilla kuin Yhdysvallat selvisi Persianlahden sodassa. Stealth-kyky on myös kriteeri, joka nousee var-masti esille suunniteltaessa seuraajaa Suomen nykyiselle Hornet-hävittäjälle.

Sopimussotilaiden koulutustaidon kehittäminen perusyksiköissä

Vuosien 1999–2006 välillä puolustusvoimissa palveli noin 2500 sopimussotilasta. Valtioneuvoston tekemän puolustuspoliittisen selonteon (1997) mukaan sopimussotilasjärjestelmän tulisi lisätä ammattitaitoa reserviläisissä, jonka tarve lisääntyy ase- ja johtamisjärjestelmien kehittyessä. Näkemys ei vastaa järjestelmän nykysuuntausta, koska sopimussotilaita käytetään pääasiassa kouluttajan tehtävissä. Sopimussotilaat ovat muista poikkeava henkilöstöryhmä. Puolustusvoimissa on eri henkilöstöryhmille tarkoitettuja johtaja- ja kouluttaja koulutusjärjestelmiä. Puolustusvoimat eivät tarjoa sopimussotilaille erilaisia koulutustaidon jatkokursseja, kuten varusmiesjohtajille tai muille henkilöstöryhmille. Tutkielma perehtyy työssä oppimisen näkökulmaan, koska työssä oppiminen ei ole sidoksissa mihinkään koulutukseen, koulutustasoon, henkilöstöryhmään tai pätevyyteen. Työssä oppiminen on jokaisen henkilöstöryhmän osaamisen kehittämistä. Tutkielman viitekehys on sopimussotilaiden koulutustaidon kehittyminen työssä oppimisen näkökulmasta. Tutkimusaineistoa analysoimalla vastataan tutkielman päätutkimuskysymykseen: Miten sopimussotilaiden koulutustaito kehittyy perusyksikössä? Samaa menetelmää käyttämällä vastataan tutkielman alakysymyksiin: Miten perusyksikön peruskoulutettua sotilashenkilöstöä hyödynnetään sopimussotilaiden koulutustaidon kehittämisessä? Minkälaista palautetta sopimussotilas saa koulutussuorituksistaan? Tutkimusaineisto koostuu kohderyhmälle lähetetyistä haastattelulomakkeista. Tekemällä oppiminen on monen sopimussotilaan tapa kehittää omaa koulutustaitoaan. Kokemukset ja havainnot omasta toiminnasta antavat hyvän perustan oman koulutustaitonsa kehittämiselle. Perusyksikön peruskoulutetun sotilashenkilöstön työkokemuksien ja arvokkaiden neuvojen avulla sopimussotilaat pystyvät kehittämään omaa koulutustaitoaan. Sopimussotilaat oppivat seuraamalla ja ottamalla mallia esimiehiensä koulutuksista. He seuraavat kokeneempien kouluttajien koulutusmetodeja ja pyrkivät löytämään sieltä heille sopivat koulutustyylit. Kokemattomat sopimussotilaat hakevat ohjeita, oppeja ja vinkkejä koulutussuorituksiinsa kokeneemmilta kouluttajilta. He haluavat tietää, millä tavalla koulutus on toteutettu aikaisemmin. Sopimussotilaalla on mahdollisuus saada valmiiksi testattuja koulutusmetodeja, jos he uskaltavat kysyä vinkkejä tai valmista harjoitussuunnitelmaa. Vaikuttaa siltä, että paras aika arvioinnille ja palautteen antamiselle on välittömästi koulutuksen jälkeen. Kohderyhmän vastauksien perusteella sopimussotilaiden koulutussuorituksia arvioidaan liian harvoin.

Yhdysvaltojen ja Israelin erityissuhde realismin silmin

Kun Israel julistautui 14.5.1948 itsenäiseksi valtioksi, oli Yhdysvallat ensimmäisenä valtiona tunnustamassa Israelin itsenäisyyden. Myöhemmin kylmän sodan kilpailun ja Israelin arabimaita vastaan käymien sotien seurauksena, Yhdysvaltojen ja Israelin yhteistyö kasvoi, mistä alkoi valtioiden välisen erityissuhteen kehittymään nykyiseen tilaansa. Yhdysvaltojen ja Israelin erityissuhde perustuu vahvasti turvallisuuteen ja sillä on merkittävä asema Lähi-idän vakauden ja voimatasapainon kannalta. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Yhdysvaltojen ja Israelin erityissuhdetta realismin ja voimatasapainoteorian näkökulmasta. Tarkastelun kohteena ovat erityissuhteen kehittymi-nen ja valtioiden välisen yhteistyön eri tasot. Lisäksi tutkimuksessa keskitytään Yhdysvaltojen ja Israelin uhkiin, sekä valtioiden yhteisiin ja kansallisiin tavoitteisiin, Lähi-idän voimatasapainoasetelmassa. Tutkimus-ongelmana on, miksi Yhdysvaltojen ja Israelin välillä on olemassa erityissuhde. Tutkimusaineistoa tarkastellaan sisällönanalyysin avulla. Tärkeimpinä lähteinä ovat Yhdysvaltojen ja Israelin hallintojen asiakirjat, tilastot sekä verkkosivut. Lisäksi tutkimuksessa käytetään uutisartikkeleita, sekä tutkimuskirjallisuutta aiheesta, johon sisältyvät myös luotettavaksi todetut politiikan tutkimukseen erikoistuneet aikakauslehdet. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Yhdysvaltojen ja Israelin erityissuhde on ainutlaatuinen maailman historiassa. Vaikka Lähiidän uhkakuvat ovatkin muuttuneet, erityissuh-de edelleen perustuu etenkin yhteisiin turvallisuusintresseihin, kuten Lähi-idän vakauden ylläpitämiseen. Erityissuhteesta huolimatta Yhdysvalloilla ja Israelilla on myös paljon ristirii-toja politiikassaan, mitkä johtuvat valtioiden eriävistä kansallisista tavoitteista Lähiidän turvallisuuspolitiikassa, mutta eivät toistaiseksi ole uhanneet erityissuhteen olemassaoloa.

Simulaattorilennonopettajan pedagoginen johtaminen HW1-tyyppikoulutuksessa

Ammattitaitoiset lentäjät muodostavat Ilmavoimien tärkeimmän resurssin nykyaikaisen kaluston ohella. Lentäjien koulutus muodostuu nykypäivänä oikealla lentokoneella lentämisen ja simulaattorilentämisen yhdistelmästä. Lentokoulutusprosessissa hyödynnetään yhä enemmän simulaattoreita, sillä ne ovat kustannustehokkaita ja tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia lentokoulutukselle verrattuna oikealla koneella lentämiseen. Simulaattorilentokoulutus on tärkeässä osassa lentokoulutusta, simulaattoreiden hyödyntämiseen tehokkaasti tarvitaan ammattitaitoisia simulaattorilennonopettajia. Tutkielmassa tarkastellaan miten simulaattorilennonopettajat johtavat HW1-tyyppikoulutuksen simulaattorilentopalvelusta pedagogisen johtamisen keinoin. Tutkielman tavoitteena on selvittää valittujen pedagogisen johtamisen työkalujen käyttöä tutkimalla HW1-tyyppikoulutuksen johtamiseen liittyviä asiakirjoja. Alatutkimusongelman avulla pyritään vastaamaan mahdollisesti löytyviin kehityskohteisiin simulaattorilentopalveluksen pedagogisessa johtamisessa. Löydytetyt kehitysideat, tuodaan esille tutkielman johtopäätöksissä simulaattorilentokoulutuksen sekä työyhteisön johtamisen kehittämiseksi. Simulaattorikoulutus tulee pitää ajantasaisena ja sen toimintaa kehittää kaikin mahdollisin keinoin. Pedagogisen johtamisen työkaluilla pyritään helpottamaan tätä kehitystyötä ja siksi niiden käyttäminen suunnitelmallisesti on tärkeää. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jolla tarkasteltiin olemassa olevaa teoriaa uudessa toimintaympäristössä, simulaattorilentopalveluksessa. Aineistonhankintamenetelmä pohjautui pääosin Maanpuolustuskorkeakoulun julkaiseman kirjallisuuden sekä puolustusvoimien ja Patria Aviation Oy:n asiakirjojen tarkasteluun. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että pedagogisen johtamisen työkalut ovat osittain käytössä simulaattorilentopalveluksen johtamisessa, mutta niiden toteuttamista ei ole kirjoitettu tai määritelty tämän tutkielman teoriaperustan mukaisesti riittävällä tavalla. Keskeisin johtopäätös on systemaattisen aikataulun hyödyntämisen puuttuminen simulaattorilentopalveluksen pedagogisessa johtamisessa. Simulaattorilentopalveluksen johtamisessa on paljon pedagogisen johtamisen työkaluja, mutta niiden toteuttamisesta puuttuu vakituinen aikataulu. Kyseiseen johtopäätökseen päästiin sisällönanalyysin ja matriisitaulukon tulkitsemisen kautta. Pedagogisen johtamisen työkalujen käyttö tulisi löytyä toimintaa ohjaavista asiakirjoista ja niiden toteuttamisajankohdat tulisi olla tarkoin määritellyt ainakin vuositasolla.

Liikuntakoulutus Suomen Puolustusvoimissa ja Yhdysvaltain armeijassa peruskoulutuskaudella

Tässä kandidaatintutkielmassa olen tutkinut Suomen Puolustusvoimien ja Yhdysvaltain armeijan peruskoulutuskauden liikuntakoulutusta. Liikuntakoulutuksella kehitetään sotilaiden fyysistä toimintakykyä, joka tarkoittaa sotilaan kykyä selvitä taistelukentän haasteita fyysisesti. Fyysisen toimintakyvyn osa-alueita ovat muun muassa kestävyys, voima ja nopeus. Suomen Puolustusvoimat mainostaa itseään Suomen suurimpana kuntokouluna ja Yhdysvaltain armeija on aktiivisesti sodissa ja konflikteissa toimiva organisaatio, joka tuottaa vakavasta ylipainoisuusongelmasta kärsivästä kansasta toimintakykyisiä sotilaita. Omilla liikuntakoulutusohjelmillaan asevoimat pyrkivät suurin piirtein samaan tavoitteeseen. Tutkimuksessa vertaillaan koulutusohjelmien heikkouksia ja vahvuuksia ja pohditaan, voisiko harjoitteita omaksua keskenään. Tutkielma on katsaus molempien asevoimien ohjeisiin ja oppaisiin sekä koulutusohjelmista tehtyihin muihin tutkimuksiin. Lisäksi molempien maiden tapoja ja metodeja analysoidaan käyttäen hyväksi urheiluvalmennukseen ja liikuntaan liittyviä teoksia. Suomen Puolustusvoimien liikuntakoulutuksen tavoite peruskoulutuskaudella on kehittää alokkaiden fyysinen toimintakyky (peruskestävyys, kestovoima) kestämään erikoiskoulutuskauden vaatimuksia. Lajikirjo on melko laaja sauvakävelystä, hiihdosta, suunnistuksesta joukkuepeleihin ja kuntopiireihin. Tarkoituksena on myös virkistää, rentouttaa ja kannustaa liikunnan harrastamiseen vapaa-ajalla. Yhdysvaltain armeijan liikuntakoulutusohjelma kulkee nimellä Army Physical Readiness Training. Basic Combat Trainingin kymmenelle viikolle on tarkka ohjelma harjoitteineen ja toistomäärineen. Yhdysvaltain armeijan liikuntakoulutus koostuu kestävyys-, voima-, liikkuvuus- ja erikoiskuntoharjoituksista, joihin on annettu tarkat ohjeet. Harjoitteet ovat tarkasti sulkeismuodossa toteutettavia ja valvottuja. Molemmat koulutusohjelmat keskittyvät kestovoiman ja peruskestävyyden kehittämiseen, Yhteistä on, pyrkimys tehokkaaseen harjoitukseen pienillä resursseilla Toisaalta Yhdysvaltojen koulutusohjelman kestävyysharjoitteet voivat olla liian rajuja ja korkeasykkeisiä huonokuntoisimmille alokkaille. Lisäksi haittapuolena molemmissa koulutusohjelmissa on, että ne eivät välttämättä ole tarpeeksi haastavia kovakuntoisimmille alokkaille. Molempien maiden koulutusohjelmat soveltuvat omiin konteksteihinsa. Yhdysvallat voisi omaksua peruskestävyysharjoitteita Suomesta ja Suomi joitakin kuntopiirejä Yhdysvalloista. Molempien maiden koulutusohjelmiin olisi hyvä lisä toiminnallinen harjoittelu, joka on tämän päivän harjoittelun muoti-ilmiö.

Toivoa paremmasta? : Hämeen alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2014

Hämeen ELY-keskus julkaisee nyt toisen kerran oman erillisen Alueelliset kehitysnäkymät -katsauksensa, Toivoa paremmasta? -raportin, jossa on valtakunnalliseen kehitysnäkymät-julkaisuun sisältyvän tekstiosuuden lisäksi sisällytetty Hämeen elinkeinoelämään ja yritystoimintaan, työllisyyteen sekä koulutukseen ja osaamiseen liittyvää ajankohtaista tilastoaineistoa ja sen analysointia. Erityisenä tarkastelun kohteena tällä kertaa on hämäläinen maaseutu. Elinkeinoelämän osalta tarkastellaan aloittaneita ja lopettaneita yrityksiä, kasvuyrityksiä, pienyrityksiä ja maaseutuyrityksiä. Työllisyyttä koskevassa luvussa analysoidaan pitkäaikaistyöttömien, ulkomaalaisten ja nuorten työllisyystilannetta. Tämän jälkeen kerrotaan ammattiluokituksen muutoksista ja esitellään uutta ForeAmmatti-palvelua. Lisäksi tarkastellaan työmarkkinatilannetta maa- ja metsätalousammateissa. Koulutus ja osaaminen -luvussa pohditaan, parantaako työvoimakoulutus työllistymismahdollisuuksia, ja esitellään nuorten aikuisten osaamisohjelmaa. Tarkastelun kohteena ovat myös ammattikorkeakouluista valmistuneiden sijoittuminen sekä luonnonvara- ja ympäristöalan koulutusmahdollisuudet Hämeessä. Kehitysnäkymien tarkastelussa elinkeinoelämän ja yritystoiminnan näkymiä ennakoidaan sekä puolen vuoden että vuoden tähtäyksellä. Kanta-Hämeessä tilanteen arvioidaan pysyvän jokseenkin ennallaan, mutta Päijät-Hämeessä kehityksen arvioidaan edelleen jatkuvan miinusmerkkisenä. Hämeen kummankin maakunnan yritystoimintaa leimaa edelleen selkeä varovaisuus. Toisaalta yritysten kasvunäkymät ovat varsin epäyhtenäisiä: monien yritysten näkymät ovat heikkenemässä, mutta esimerkiksi joidenkin suurempien kansainvälisten metallituote- ja koneenrakennusalan yritysten tilausten kasvu näyttäisi edelleen jatkuvan vahvana. Työllisyystilanteen ei Hämeen ELY-keskuksen alueella uskota vielä vuoden 2015 syksyyn mennessä paranevan nykytilanteeseen verrattuna. Hämäläistä maaseutua esittelevässä luvussa kerrotaan uudistuneesta kaupunki–maaseutu-luokituksesta ja siitä, miten Kanta- ja Päijät-Häme eroavat aluerakenteeltaan toisistaan. Hämäläisen maaseudun tulevaisuudennäkymät pohjautuvat alueelliseen maaseutuohjelmaan Vihreän kasvun Häme.

AKVAS 2014 : Ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden seurantaselvitys

AKVAS 2014 - Etelä-Savon ammatillisesta koulutuksesta vuonna 2013 ja elokuuhun 2014 mennessä valmistuneiden seurantaselvityksessä kartoitettiin opiskelijoiden sijoittumista työelämään opintojen jälkeen. Selvityksessä tutkittiin valmistuneiden kotipaikkakuntaa opintojen päätyttyä elokuussa 2014 sekä työllisyystilannetta Etelä-Savossa asuvien henkilöiden osalta syyskuussa 2014. Lisäksi selvityksessä luotiin katsaus Etelä-Savon ELY-keskuksessa vuonna 2013 tehtyyn vastaavaan tutkimukseen vuosina 2011 ja 2012 Etelä-Savossa ammattiin valmistuneiden henkilöiden osalta. Tämän joukon työllisyystilanteen kehittymistä tutkittiin kolmena eri ajankohtana kesäkuussa 2013 sekä heinäkuussa ja syyskuussa 2014. Kaiken kaikkiaan Etelä-Savon ammatillisista oppilaitoksista valmistui ammattiin vuosina 2013 ja 2014 (elokuuhun mennessä) 5393 henkilöä. Näistä 61 % (3296 hlöä) asui opintojensa jälkeen elokuussa 2014 Etelä-Savossa. Selvityksen mukaan maakuntaan jäävät asumaan varsinkin liiketalouden ja hallinnon alan, luonnontieteiden, tekniikan ja liikenteen ja matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opiskelijat. Ammattikorkeakoulusta valmistuneista vain 667 eli 43 % jäi Etelä-Savoon valmistumisen jälkeen, kun taas ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneista maakuntaan jäi 2629 eli 69 %. Tosin ammattikorkeakoulusta yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalle valmistuneista peräti 64 % jää maakuntaan opintojensa jälkeen. Etelä-Savossa asuvista vuonna 2013 ja elokuuhun 2014 mennessä valmistuneista (3296 hlöä) oli syyskuussa 2014 rekisteröitynyt työnhakijoiksi 34 % ja työttömiksi 18 %. Suhteellisesti eniten työnhakijoita on kulttuuri- ja luonnontieteiden aloilta valmistuneissa. Myös liiketalouden ja hallinnon alalle valmistuneista on työnhakijoina huomattavan suuri osa. Paras työllisyystilanne on sosiaali- ja terveysalalle valmistuneilla, joista syyskuussa 2014 työttömänä oli 12 %. Samaan aikaan kaikista vastavalmistuneista oli työttömiä työnhakijoita keskimäärin 18 % ja Etelä-Savon yleinen työttömyysaste oli samaan aikaan 12,5 %. Vertailuaineistona selvityksessä tarkasteltiin kahtena aiempana vuonna valmistuneita. Vuosina 2011 ja 2012 valmistuneista Etelä-Savossa asuvista oli kesäkuussa 2013 työnhakijoina 26 %. Vastaava osuus heinäkuussa 2014 oli 21 % ja 13 % syyskuussa 2014. Työnhakijoiksi rekisteröityneiden valmistuneiden määrä puolittui kesäkuusta 2013 syyskuuhun 2014. Vuosina 2011 ja 2012 valmistuneiden työllisyystilanteen vertailu kolmena eri ajanjaksona osoittaa, että valmistumisesta kulunut aika ja karttunut työkokemus parantavat valmistuneiden työmarkkina-asemaa, minkä lisäksi monet valmistuneista ovat tänä aikana siirtyneet jatko-opintoihin.

Päästökauppa Yhdysvalloissa

Tässä kandidaatin työssä tutkitaan päästökauppaa Yhdysvalloissa. Työssä käydään läpi päästökaupan historia ja Yhdysvaltojen nykyiset päästökauppaohjelmat. Lisäksi työssä pohditaan, millainen Yhdysvaltojen pakollisen kasvihuonekaasuja rajoittavan päästökauppaohjelman tulisi olla.

The long, small war : kokemukset epäsymmetrisestä sodasta Irakissa vuosina 2003–2008

Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, miten epäsymmetrinen sodankäynti Irakissa vuosina 2003–2008 vaikutti Yhdysvaltain armeijaan ja merijalkaväkeen. Päätutkimuskysymykseen vas-tataan selvittämällä historian kokemuksien vaikutus siihen miten Irakin sotaan valmistauduttiin. Tarkoituksena on myös selvittää miten epäsymmetrinen sota ilmeni vuosien kuluessa ja miten amerikkalaiset kehittivät varusteita, koulutusta, organisaatioita ja doktriiniaan sodan kuluessa. Lähdeaineistona on käytetty englanninkielistä kirjallisuutta. Suurin osa aineistosta on operaati-oon osallistuneiden sotilaiden ja siviilien kirjoittamia. He ovat kirjoittaneet joko omien koke-muksien pohjalta tai sitten teoksissa on haastateltu tapahtumia todistaneita avainhenkilöitä. Li-säksi on käytetty sotilasammatillisissa lehdissä julkaistuja artikkeleita, asevoimien ohjesääntöjä ja eri puolustushallinnon sekä riippumattomien tutkimuslaitoksien tekemiä raportteja. Opinnäyt-teiden osuus on vähäinen ja haastatteluja ei ole käytetty. Tutkimusmenetelmä on aineistoanalyy-siin perustuva kirjallisuustutkimus. Työssä korostuu lähdekritiikki ja lähteiden vertailu, koska ajoittain lähteissä esitetyt tiedot ovat kirjoittajien omia näkemyksiä historiallisista tapahtumista. Vuonna 2003 alkanut Irakin sota kehittyi vuosia kestäneeksi taisteluksi epäsymmetrisesti toimi-vaa vihollista vastaan. Irakin sodan kynnyksellä operaation suunnittelussa ei huomioitu hyökkä-yksen jälkeistä vakauttamisvaihetta riittävällä tarkkuudella. Seurauksena oli se että Irakin ajau-tumista sekasortoon Baghdadin valtauksen jälkeen ei voitu estää. Liittouman päätös lakkauttaa Irakin omat turvallisuuskoneistot vaikeutti tilannetta entisestään. Vuoden 2003 lopulla Irak oli ajautumassa etnisten ja uskonnollisten ristiriitojen vaikuttamaan kumoukselliseen sotaan. Seu-raavat vuodet Yhdysvallat pyrki viholliskeskeisellä strategialla kukistamaan epäsymmetrisesti toimivat kumoukselliset taistelijat. Keskeisinä tutkielman havaintoina on, että Yhdysvalloilla on paljon kokemusta epäsymmetri-sestä sodankäynnistä. Historian kokemuksista johtuvien asenteiden ja vuonna 2003 vaikuttaneen poliittisen ilmapiirin vuoksi Irakin sodan miehitysvaihetta ei suunniteltu kunnolla. Yhtenäisen strategian puute aiheutti ongelmia sodan alkuvuosina. Tänäkin aikana osa joukoista toteutti on-nistuneesti vastakumouksellisen sodan operaatioita, jotka vaikuttivat uuden doktriinin syntyyn. Doktriinin avaintekijä oli uusi ohjesääntö FM 3-24, jonka opit olivat keskeisessä asemassa vuonna 2007 alkaneissa operaatioissa. Näiden operaatioiden menestyksen taustalla oli monia tekijöitä, mutta myös amerikkalaisten uudenlainen ymmärrys siitä miten taistella epäsymmetri-sesti toimivaa vihollista vastaan. Sotakokemukset synnyttivät uusia varusteita, koulutusta ja organisaatiomuutoksia. Suurin vaikutus on kuitenkin siinä, miten vuoteen 2008 mennessä epä-tavanomaisen sodankäynnin merkitys asevoimien tehtävissä oli noussut aiempaa tärkeämmäksi.

"Bullets, bread & bandaids" : Yhdysvaltain V armeijakunnan täydennystoiminta operaatio Iraqi freedomin hyökkäysvaiheessa 2003

Yhdysvaltain maavoimien ja samalla huollon doktriinia kehitettiin 1990-luvulla vastaamaan kylmän sodan päättymisen jälkeisiä uhkakuvia. Uutta doktriinia kehitettäessä pyrittiin huo-mioimaan operaatio Desert Stormin (1991) kokemukset. Doktriiniin otettiin runsaasti vai-kutteita siviiliyritysten logistiikasta kustannustehokkuuden ja ajankäytön parantamiseksi. Uusi doktriini oli käytössä vuonna 2003 operaatio Iraqi Freedomissa. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää V Armeijakunnan huollon ja täydennystoimialan näkökulmasta, miten uudistettu huollon doktriini toimi operaatiossa, mitkä olivat sen vahvuudet ja heikkoudet sekä mitä vaikutuksia huollon toiminnalla ja taistelutoiminnalla oli toisiinsa. Lähdeaineisto on enimmäkseen kirjallisuutta, pääosin operaatioon osallistuneiden sotilaiden kirjoittamia teoksia. Lisäksi on käytetty sotilasammatillisissa lehdissä julkaistuja artikkelei-ta, asevoimien ohjesääntöjä ja Yhdysvaltain Puolustusministeriön teettämiä raportteja. Opinnäytteiden osuus on vähäinen. Haastatteluja ei ole käytetty. Tutkimusmenetelmä on aineistoanalyysiin perustuva kirjallisuustutkimus. Työssä korostuu lähdekritiikki ja lähtei-den vertailu, koska ajoittain niissä esitetyt tiedot ovat ristiriitaisia. Monet vastoinkäymiset vaikuttivat operaation huoltoon. Sotanäyttämöllä oli hyökkäyksen alkaessa vain puolet sinne alun perin suunnitellusta henkilöstöstä ja kalustosta. Tämä johtui Puolustusministeriön päätöksestä vähentää koko operaatioon käytettäviä resursseja. Henki-löstö- ja kalustopuutteet aiheuttivat muun muassa viivytyksiä kuljetuksiin ja huoltojoukko-jen ylirasittumista. Pääosa huollon henkilöstöstä oli reserviläisiä, jotka olivat tottuneet toi-mimaan vanhan huoltojärjestelmän parissa. Puutteellinen koulutus esimerkiksi uusimman teknologian käytössä aiheutti materiaalikeskuksissa virheitä ja laiminlyöntejä kirjanpidossa. Myös olosuhteet Irakissa olivat ajoittain vaikeat: esimerkiksi ilmasto ja huono tiestö hidas-tivat huollon toimintaa. Haasteista huolimatta liittouman ja V Armeijakunnan huoltojärjes-telmä kykeni kriittisimmiltä osin täyttämään tuettaviensa tarpeet. Tärkeimpänä havaintona operaatiosta voidaan pitää, että huollon doktriiniin tehdyt muutok-set olivat oikeansuuntaisia, mutta ne olivat liian radikaaleja valmistautumisaikaan nähden. Uudistetun doktriinin toimintaperiaate oli alun perin tarkoitettu siviiliyritysten logistiikkaan rauhanomaisissa olosuhteissa, mutta sotatoimialueen epävakautta ne eivät kestäneet. Poliit-tisista päätöksistä johtuen resurssit olivat muutoinkin liian vähäiset doktriinin perusajatuk-sen toteuttamiseen puhtaasti. Sitä vastoin huoltojoukkojen motivaatio sekä mukautumis- ja improvisointikyky olivat tärkeässä roolissa operaation huollon onnistumisen suhteen. Mikä-li käytössä olisi ollut täydet voimavarat, toiminta olisi kokonaisuutena luultavasti ollut huomattavasti lähempänä doktriinin perusajatusta.

Suursaaren valtausoperaation valmistelut tammi-maaliskuussa 1942

Suursaaren merkitys merisodan käynnille Suomenlahdella oli kiistämätön. Saaren merkitys laivaston- ja ilmapuolustuksen tukikohtana oli huomattu Neuvostoliiton sodanjohdossa ja täs-tä johtuen Suursaari joutui neuvottelujen kohteeksi 1930-luvulla. Neuvostoliitolla olisi ollut mahdollisuus sulkea Suomenlahti hallitsemalla Suursaaren, Tytärsaaren, Lavansaaren ja Vi-ron rannikko niille sijoitetulla rannikkotykistöillä. Toisen maailmansodan aikana Neuvostolii-ton sodanjohto havaitsi tehneensä virheen luopuessaan Suursaaresta ja näin ollen päätti vallata sen takaisin. Aamulla 2. tammikuuta1942 neuvostoliittolaiset nousivat Suursaaressa maihin ja ajoivat riittämättömät suomalaisjoukot pois saaresta ilman suuria taisteluja. Eversti Pekka Enkaisen johtama 2. rannikkoprikaati sai tehtäväkseen vallata Suursaaren takai-sin. Valmistelut operaatiota varten aloitettiin välittömästi saaren menettämisen jälkeen. Maa-liskuun puolivälissä päämaja käski kenraali Aaro Pajaria ottamaan operaation johtovastuun ja muodostamaan samalla valtausoperaatiota varten taisteluosasto Pajarin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kuinka suomalaisjoukot toteuttivat Suursaaren val-tausoperaatioon liittyvät valmistelut alkuvuodesta 1942. Tutkimustehtävällä selvitetään kuin-ka operaation kannalta olennaiset toimet toteutettiin ennen hyökkäyksen alkamista 27. maa-liskuuta vuonna 1942. Toteutettuja valmisteluja verrataan osittain aikalaisiin oppaisiin ja esi-miesten antamiin käskyihin ja ohjeisiin. Tutkimus on asiakirjatutkimus ja tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen sisältöanalyysi. Suurin osa tutkimuksen lähteistä on suomalaisia arkistolähteitä. Tärkeimpiä alkuperäislähteitä ovat Kansallisarkiston arkistolähteet. Hyödyllisimpiä näistä arkistolähteistä ovat Suursaaren sotatoimia koskevat taisteluosasto Pajarin asiakirjat, 2. rannikkoprikaatin sotapäiväkirjat ja muut asiakirjat ja lentolaivue 6:n sotapäiväkirjat liitteineen. Tutkimuksessa selvisi, että valmistelujen aikana kaikki toimet oli järjestelmällisesti ja tarkasti suunniteltuja sekä kontrolloituja. Toimintaa kehitettiin koko valmistelujen ajan havaittujen puutteiden tai ongelmien perusteella. Tutkituista aihekokonaisuuksista tiedustelu, koulutus, huolto ja tukitoimet liittyivät koko valmistelujen ajan kiinteästi toisiinsa. Tiedustelupartioiden ja ilmatiedustelun toiminta kehittyi koko ajan enemmän tietoa antavaksi. Huolto-organisaation vahvuutta kasvatettiin samassa suhteessa operaation joukkojen vahvuuden kanssa. Huoltojoukkojen vahvuus oli olosuhteisiin ja operaation vaativuuteen nähden osittain riittämätön. Tarkalla suunnittelulla ja kaikkien joukkojen tuella huolto-organisaatio onnistui toteuttamaan sille käsketyt tehtävät. Koulutus toteutettiin siten, että koulutusolosuhteet ja ai-heet olivat mahdollisimman samankaltaisia kuin mitä operaatio tulisi olemaan. Koulutuksessa painotettiin niitä asioita, jotka olivat joukoille uusia. Tukitoimissa painopisteenä oli joukkojen siirtojen toteutus ja huollon tukeminen.

Virtuaalinen taistelukenttä oppimisympäristönä : taistelun opetus upseerioppilaan näkökulmasta reserviupseerikoulun 1. komppaniassa

Simulaattorikoulutus ja pelien käyttö opetukseen sotavoimissa on lisääntynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Teknologian ja kaupallisten pelien kehitys on synnyttä-nyt uudenlaisia oppimisympäristöjä myös puolustusvoimien käyttöön, koska niiden realismi ja graafinen ulkoasu on saatu tyydyttävälle tasolle. Viimeisen neljän vuoden aikana niiden käyttömahdollisuuksia on alettu kartoittaa ja muutamat tehdyt tutkimukset sekä pilotointi tukevat niiden hyötykäyttöä varusmieskoulutuksessa. Nykysukupolvi on tottunut pelaamaan kaupallisia sotapelejä, joten se toimii valmiiksi luonnollisena ja miellyttävänä ympäristönä heille. Tutkimuksen kohteena oli RUK:n 1. komppanian 18 upseerioppilasta. Päätutkimuskysymyk-senä selvitettiin, miten upseerioppilas oppii perusteita virtuaalisen oppimisympäristön avulla. Tämän tueksi esitettiin kaksi alakysymystä. Ensimmäinen alakysymys on, miten pelien avul-la voi oppia. Toisena haettiin vastauksia siihen, miten koulutus tulisi järjestää oppilaan näkökulmasta. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin lomakekyselyä sekä havainnointia. Vaikka lomakekyselyllä ei päästä niin syvälliseen lopputulokseen kuin haastattelulla, oli se järkevämpi vaihtoehto koska tällä tavoin saatiin useamman henkilön näkökulma aiheeseen. Havainnointia käytettiin selkeyttämään oppilaiden näkemyksiä koulutuksesta ja tuomaan laatua tutkimukselle tekemällä tarkkoja muistiinpanoja tutkittavasta harjoituksesta. Tuloksena oppilaiden mielestä simulaattorikoulutuksen selkeitä vahvuuksia ovat sen mielek-kyys, toiminnallisuus ja toiminnanvapaus, realistisuus sekä palautejärjestelmä. Heidän vas-tauksista tuli esille, miten pelien toiminnanvapaus auttaa kokemuksien kautta oppimaan asi-oita mitä ei välttämättä tavallisessa harjoituksessa tulisi opittua. Oppilaat olivat erittäin moti-voituneita koulutukseen mikä lisää oppimista. Palautteenannon havainnollisuus myös lisäsi heidän mielestään selkeästi oppimista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koulutuksen ajankohtaan ja suunnitteluun tulee kiinnit-tää huomiota. Harjoitus on tärkeä rakentaa niiden periaatteiden mukaisesti, mitkä toimivat parhaiten simulaatiopeli-koulutuksessa. Ainakin upseerioppilaiden koulutuksessa pelien käyttö on selkeästi oppimista tukeva koulutusmuoto.

The few in the cities : Yhdysvaltain merijalkaväen maajoukkojen käyttöperiaatteet rakennetun alueen taisteluissa vuosina 1990-2004

Yhdysvallat on toisen maailmansodan jälkeen osallistunut rakennetun alueen taisteluihin yhä useammin, mitä lähemmäs nykypäivää saavumme. Persianlahden sodan aikana merijalkaväen rakennetun alueen taistelut rajoittuivat kahden lentokentän valtaamiseen maahyökkäyksen aikana. Sen jälkeen sen joukkoja on käytetty taistelutehtävissä aina Mogadishun esikaupunkialueilta Fallujahin hallintokortteleihin. Rakennetun alueen taistelun yleistyminen sodankäynnin muotona käynnisti merijalkaväessä toiminnan kehittämisen 1990-luvun puolivälistä alkaen. Tämä tutkimus keskittyy Yhdysvaltain asevoimiin kuuluvan merijalkaväen joukkojen käyttöperiaatteiden kehittymiseen rakennetun alueen taistelussa 1990–2004. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus jossa tutkimusmenetelmänä on lähde-aineistoon perustuva aineistoanalyysi. Lähdemateriaalia tarkastellaan tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen sekä tutkimuskysymysten kautta. Muodostettujen havaintojen kautta tehdään lopuksi merkitystulkinta tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimuksen primäärilähteinä toimivat Yhdysvaltain asevoimien sekä merijalkaväen julkaisemat doktriinit, oppaat sekä ohjesäännöt. Sekundaarilähteinä käytetään merijalkaväen toimintaa rakennetun alueen taisteluissa käsitteleviä yleisteoksia, aikalaiskirjallisuutta, tais-telukertomuksia, lehtiartikkeleja, opinnäytetöitä sekä tutkimuksia. Sodan kuvan muuttuminen on vaikuttanut osin merijalkaväen joukkojen käyttöperiaatteisiin rakennetulla alueella taisteltaessa. Jalkaväkijoukot ovat edelleen säilyneet taisteluiden kan-nalta keskeisimpänä joukkomuotona, mutta niiden tehtäväkenttä on samalla myös monipuo-listunut. Merijalkaväen luoma tehtäväkohtainen taisteluosasto konsepti on osoittautunut tehokkaaksi organisaatioksi eri suorituskykyjen yhdistämiseksi rakennetulle alueelle suun-nattujen operaatioiden aikana. Vihollisen toiminnan kehittyessä lähemmäs asymmetristä toimintatapaa – selkeästi havaittavan valtiojohtoisten asevoimien sijasta – on aiheuttanut sen, ettei selkeää rajaa ole enää muodostettavissa taistelun eri vaiheiden välille. Merijalka-väen komentajana 1990-luvulla toimineen kenraali Krulakin käyttöönottama termi ”three block war” on osoittautunut onnistuneeksi kielikuvaksi siitä, millaisia vaatimuksia raken-nettu alue taistelukenttänä asettaa joukkojen käyttöperiaatteille tulevaisuudessa.