Selvennystä teknologisen Sammon rakentamiseen

Petri Pajun vastine Matti Lehtisen arvioon P. P.:n väitöskirjasta (Arkhimedes 6/2008) ja M. L.:n kommentti vastineeseen.

Teknologiaa terapeuteille

Kirjallisuusarvostelu

Internet ihmisen rajapintana

Kirjallisuusarvostelu

[Uusia kirjoja]

Kirjallisuusarvostelu

Bysantin monet ulottuvuudet

Kirjallisuusarvostelu

Isoisää etsimässä

Kirjallisuusarvostelu

Uuras Saarnivaara : väärinymmärretty konservatiiviteologi?

Kirjallisuusarvostelu

Onnistunut nanoteos antaa myös tutkijalle

Kirjallisuusarvostelu

Opas ubiikkiyhteiskuntaan

Kirjallisuusarvostelu

Till "Fänrik Ståls sägner" tolf teckningar

Robert Wilhelm Ekman (1808-1873) oli Tukholmassa ja Pariisissakin opiskellut taidemaalari, joka kehitti Suomen taide-elämää ja erityisesti taidekoulutusta. Hänen monipuoliseen tuotantoonsa kuului kirkkotaidetta, kansankuvausta ja muinaissuomalaisia aiheita, joista tunnetuin on Ylioppilastaloon sijoitettu Väinämöisen soitto. Ekman tutustui myös Runebergiin ja kuvitti hänen aiheitaan, tässä pienessä kuvateoksessa Vänrikki Stålin tarinoita.

Avointa väylää maisteriksi - tutkimus avoimessa yliopistossa opiskelleista ja väylän kautta korkeakouluun tulleista opiskelijoista

Tutkimuksessa tarkastellaan avoimeen yliopisto-opetukseen osallistuneiden sekä avoimen yliopiston väylän kautta korkeakouluun tulleiden opiskelijoiden opinnoilleen antamia merkityksiä. Tutkimuksen tarkoituksena on yhtäältä selvittää, mitkä tekijät saavat opiskelijat osallistumaan avoimen yliopiston järjestämään yleissivistävään opetukseen ja toisaalta käyttämään avoimen yliopiston väylää sisäänpääsyreittinä korkeakouluun. Ilmiötä tarkastellaan tutkimuksessa koulutuselämäkulullisesta näkökulmasta käsin. Tutkimuksen aineistot koostuvat kahdesta pääaineistosta: avoimen yliopiston opiskelijoiden koulutuselämäkertakirjoitelmista (N=106) ja avoimen yliopiston väylän suoravalinnan kokeilu- ja kehittämishankkeessa vuosina 2005 ja 2006 Turun yliopiston kasvatustieteiden laitokselle valittujen opiskelijoiden teemahaastatteluista (N=25). Pääaineistoja täydentävinä aineistoina tutkimuksessa käytettiin lisäksi dokumenttiaineistoja kuten hakija- ja opintorekisteritietoja. Tutkimuksen avulla pyritään ymmärtämään aikuisopiskelijoiden kokemuksia kouluttautumisen yhteydestä elämänkulkuun. Lineaarisen elämänkulun murruttua, on elinikäisestä oppimisesta tullut yhä keskeisempi osa ja jopa vaade yksilöille. Siten koulutukselle latautuu merkittävä asema elämänkuluissa. Identiteetin jatkuvasti uudelleenrakentuva luonne laittaa yksilöt etsimään läpi elämänsä uusia mahdollisuuksia ja haasteita kehitykselleen. Tätä ilmiötä tarkastellaan tutkimuksessa korkeakoulutuksen kontekstissa perinteisesti aikuiskoulutusorganisaationa pidetyn avoimen yliopiston ja toisaalta yliopiston toimintaympäristöissä. Elinikäisen oppimisen haasteen myötä molemmissa on tapahtunut opiskelija-aineksen merkittävää heterogenisoitumista. Elinikäiseen oppimiseen liittyy edelleen paljon retoriikkaa, jolle ei löydy todellisuuspohjaa käytännöstä. Vaikka koulutuspoliittisessa puheessa elinikäinen oppiminen huomioidaan näkyvästi, ei annetut suositukset ja toimenpiteet yllä aina toteutukseen asti. Näin on myös aikuisten opiskelijoiden sisääntuloreittinä pidetyn avoimen yliopiston väylän suhteen. Väylälle asetetuista tavoitteista huolimatta se on edelleen sisääntuloreittinä varsin marginaalinen. Avoimen yliopiston väylään ja sen käyttöön liittyy myös joukko muita haasteita, joiden ratkaiseminen vaatii huolellista pohdintaa mm. aikuisopiskelijoiden mukanaan tuomien uudenlaisten tarpeiden, osaamisedellytysten ja vaatimusten suhteen. Lisäksi koulutuksen voimakas markkinoistuminen asettaa omat rajoitteensa yliopistojen sivistyksellisille tavoitteille. Kirjoitelma-aineistosta tehdyn analyysin avulla tutkimuksessa muodostettiin teemoittelun ja tyypittelyn avulla neljä opiskelijaprofiilia: 1) urasuuntautuneet, 2) tutkintotavoitteiset, 3) muutoshakuiset sekä 4) elämäntapaopiskelijat. Tyyppien avulla on mahdollista tarkastella erilaisten osallistumismotiivien taakse kätkeytyviä kertomuksia yleissivistäville opinnoille annetuista merkityksistä, rooleista ja painoarvoista osana elämää. Haastatteluaineiston analyysin tavoitteena oli syventää ja jatkaa kirjoitelma-aineiston pohjalta syntynyttä kertomusta. Tutkimuksessa piirretään kuvaa narratiivisen luennan avulla avoimen yliopiston väylää käyttäneiden kokemuksista avoimen yliopiston roolista ja vaikutuksista elämänkulkuun sekä väylähaun paikantumisesta heidän elämänuralleen. Analyysissä tarkastellaan niin ikään väylää käyttäneiden kokemuksia korkeakouluopiskelusta aikuisiällä, opinnoissa etenemisestä sekä opintoihin liittyvistä solmukohdista tutkinto-opiskelun alkutaipaleella. Analyysin avulla haastatteluaineistosta erotettiin kolme erilaista koulutuselämäkulkutarinaa: 1) yhden koulutuspolun, 2) kahden koulutuspolun ja 3) pitkän tien kulkijat. Koulutuselämäkulkutarinat erosivat toisistaan koulutuspolun alkupäässä tehtyjen valintojen, työuran, avoimen yliopiston opintoihin osallistumisen sekä korkeakouluopiskelulle annettujen merkitysten osalta. Koulutuselämänkulkutarinat toisistaan erottava piirre liittyi yleisimminkin erilaisiin tapoihin käyttää koulutusta osana elämäkulkua. Koulutuselämäkulkutarinoista löytyi myös monin paikoin yhtymäkohtia kirjoitelma-aineistoon. Haastatteluaineistossa koulutukseen osallistuminen esittäytyi kuitenkin kirjoitelma-aineistoon nähden monipolvisempana, sillä kouluttautumisen motiivit näyttivät vuorotelleen ja muuttuneen elämänkulun aikana. Avoimen yliopiston väylän suoravalintakokeilu lisäsi aikaisempiin valintoihin verraten runsaasti hakijamäärää. Aloittaessaan tutkinto-opiskelijoina, heillä oli takanaan avoimessa yliopistossa suoritettuja opintoja keskimäärin 160 opintopistettä. Valinta näytti kumpanakin tutkimusvuonna suosivan selvästi aikuisempia hakijoita, väyläläisten keski-iän ollessa 42 vuotta. Vahvuuksina väylässä valituilla opiskelijoilla olivat suhteellisen hyvin kehittyneet opiskelutaidot, itsenäinen ote opiskeluun sekä keskusteleva, työelämäyhteyksiä hahmottamaan pyrkivä opiskeluote. Ongelmia väylässä valituille aiheuttivat epärealistiset odotukset opintojen sisällöistä ja muodoista, kieli-, viestintä- ja metodiopinnot sekä joissakin tapauksissa yliopistoyhteisöön integroituminen. Heihin kohdistui opintojen vaiheen vuoksi monia ristiriitaisia odotuksia ja paineita. Aikuiset järjestelivät mahdollisuuksiaan tutkinto-opiskelulle eri tavoin opintovapaista lomapäivinä tapahtuvaan opiskeluun. Monet myös palasivat suorittamaan tutkinto-opiskeluoikeuden saatuaan opintojaan avoimeen yliopistoon. Yliopiston ja avoimen yliopiston välinen raja näyttäytyikin haastateltavien puheessa monin paikoin veteen piirretyltä.

Lasikuituputkien kelauslinjan automatisointi

Lasikuituputkien kelaamiseen tarkoitettu automaatio voidaan toteuttaa suorakulmaisen kolmion trigonometrian perusteella. Kelaaminen tapahtuu pyörittämällä muottia ja liikuttamalla samalla muottia sivuttain. Näin tehdessä saadaan kelattavat lasikuitulangat leviämään koko muotin leveydelle. Jos langat halutaan saada kelattua tiiviisti toistensa viereen, on muotin liikuttava tietty matka yhtä muotin pyörähdystä kohden. Matkaa kutsutaan nousuksi. Nousu riippuu lankojen muodostaman kimpun leveydestä, kelauskulmasta ja muotin säteestä. Kelauskulmalla voidaan vaikuttaa kelattavan tuotteen aksiaaliseen ja pitkittäiseen lujuuteen. Kelauskoneen automaatiojärjestelmä koostuu sähkökäytöistä, ohjaavasta yksiköstä, valvomosta ja erilaisista antureista. Eri osat yhdistetään toisiinsa väylätekniikalla. Sähkökäytöt ovat yleensä servokäyttöjä, koska niiltä vaaditaan tarkkuutta ja nopeutta. Ohjaavana yksikkönä toimii yleensä teollisuus logiikka. Anturointia tarvitaan esimerkiksi hartsin lämpötilan säätöön ja lankojen ratakireyden säätöön. Anturoinnilla ja säädöillä pyritään parantamaan kelattavan tuotteen laatua. Koneen ohjelmallinen toteutus vaatii kelauskoneen mekaniikan ja kelausprosessin ymmärtämistä. Lisäksi on huomioitava koneen käyttäjät ja heidän turvallisuus.

Romanttinen etnografia menneestä saaristolaiselämästä

Kirjallisuusarvostelu