Pohjoistuulia suomalaisessa naistutkimuksessa

Kirjallisuusarvostelu

"Piika - aina valmiina!" : köyhän naisen työn historiaa

Kirjallisuusarvostelu

Ontologialla on oikeus vain kysymykseen : Derridan historiallinen jälkikysymys

Kirjallisuusarvostelu

The Significance of Hydrogen Bonding Interactions in the Cleavage of RNA

RNA is essential for all living organisms. It has important roles in protein synthesis, controlling gene expression as well as catalyzing biological reactions. Chemically RNA is a very stable molecule, although in biological systems many agents catalyze the cleavage of RNA, such as naturally occurring enzymes and ribozymes. Much effort has been put in the last decades in developing highly active artificial ribonucleases since such molecules could have potential in the therapeutic field and provide tools for molecular biology. Several potential catalysts have emerged, but usually detailed cleavage mechanism remains unresolved. This thesis is aimed at clarifying mechanistic details of the cleavage and isomerization of RNA by using simpler nucleoside models of RNA. The topics in the experimental part cover three different studies, one concerning the mechanism of catalysis by large ribozymes, one dealing with the reactivity of modified and unmodified RNA oligonucleotides and one showing an efficient catalysis of the cleavage and isomerization of an RNA phosphodiester bond by a dinuclear metal ion complex. A review of the literature concerning stabilization of the phosphorane intermediate of the hydrolysis and isomerization of RNA phosphodiester bond is first presented. The results obtained in the experimental work followed by mechanistic interpretations are introduced in the second part of the thesis. Especially the significance of hydrogen bonding interactions is discussed.

Läse- och lärobok för ungdom. Första delen, Läseboken

Adolf Ivar Arwidsson (1791-1858) oli kansallinen herättäjä, runoilija, lehtimies ja historioitsija. Vuodesta 1821 alkaen hän oli julkaissut Åbo Morgonblad –lehteä, jossa hänen kirjoituksensa Suomen asemasta ja tulevaisuudesta sekä arvostelunsa yhteiskunnallisista epäkohdista herättivät ärtymystä, ja lehti lakkautettiin keisari Aleksanteri I:n käskystä. Arwidsson joutui Suomessa epäsuosioon ja asettui asumaan Tukholmaan, jossa hänestä myöhemmin tuli Kuninkaallisen kirjaston johtaja. Emigranttinakin hän jatkoi kärkevää kirjoittelua Suomen oloista. Ruotsissa Arwidsson julkaisi myös runoja sekä useita ansiokkaina pidettyjä historiateoksia. Läse- och lärobokiin Arwidsson oli koonnut kansansatuja ja islantilaisia muinaistaruja, mutta se sisälsi myös historian, maantieteen, luonnontieteiden, yleisen kieliopin sekä logiikan alkeet.

Läse- och lärobok för ungdom. Andra delen, Läroboken

Adolf Ivar Arwidsson (1791-1858) oli kansallinen herättäjä, runoilija, lehtimies ja historioitsija. Vuodesta 1821 alkaen hän oli julkaissut Åbo Morgonblad –lehteä, jossa hänen kirjoituksensa Suomen asemasta ja tulevaisuudesta sekä arvostelunsa yhteiskunnallisista epäkohdista herättivät ärtymystä, ja lehti lakkautettiin keisari Aleksanteri I:n käskystä. Arwidsson joutui Suomessa epäsuosioon ja asettui asumaan Tukholmaan, jossa hänestä myöhemmin tuli Kuninkaallisen kirjaston johtaja. Emigranttinakin hän jatkoi kärkevää kirjoittelua Suomen oloista. Ruotsissa Arwidsson julkaisi myös runoja sekä useita ansiokkaina pidettyjä historiateoksia. Läse- och lärobokiin Arwidsson oli koonnut kansansatuja ja islantilaisia muinaistaruja, mutta se sisälsi myös historian, maantieteen, luonnontieteiden, yleisen kieliopin sekä logiikan alkeet.

Paronit aikalaissilmin. Muistitietotutkimus Kankaisten kartanon viimeisistä vapaaherroista Claes ja Claes Fredrik Aminoffista

Kankaisten kartanon historia alkaa 1400-luvulta. Sitä ovat hallinneet vuosisatojen saatossa eri aatelissuvut, joista viimeisimpänä kartanon omisti Aminoffien-suku vuodesta 1846 vuoteen 1992. Claes Aminoff (1895 - 1982) sai kartanon sääntöperintötilana testamentin mukaan ja isännöi kartanoa vuodesta 1919 lähtien aina 1970-luvulle asti. Hänen ainoa poikansa Claes Fredrik Aminoff (1928- ) otti kartanon vähitellen haltuunsa isänsä ikääntyessä. Kartano ajautui taloudellisiin vaikeuksiin 1990-luvun alussa ja Aminoff-suvun viimeinen vapaaherra luovutti kartanon omistajuuden Åbo Akademin säätiölle vuonna 1992. Pro gradu –työssä tutkitaan Kankaisten viimeisiä vapaaherroja Claes ja Claes Fredrik Aminoffia ja Kankaisten kartanoa heidän aikanaan (1919-1992). Kirjallinen lähdeaineisto kyseiseltä ajalta on hyvin vähäistä. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla yhdeksää aikalaismuistelijaa, jotka ovat kertoneet omia muistojaan vapaaherroista ja kartanosta. Tarkoituksena on ollut kiinnittää huomio siihen, miten muistelijat näkevät vapaaherrat ja miksi sekä miten he tulkitsevat vapaaherrojen menneisyyttä tämän päivän lähtökohdista. Tutkimusmetodina on muistitietotutkimus, jossa pyritään rekonstruoimaan menneisyyttä silminnäkijähaastateltavien avulla. Kyseinen tutkimussuuntaus on vahvistunut viimeisen 30 vuoden aikana niin historian kuin folkloristiikan piirissä. Loppupäätelmissä todetaan, että muistelijoiden näkemykset ja tulkinnat vapaaherroista vaihtelevat osittain sen mukaan mistä yhteyksistä he tuntevat Claes ja Claes Fredrik Aminoffin. Osa haastateltavista on Kankaisten kartanon työntekijöitä, osa ystäviä ja sukulaisia ja loput heistä tuntevat paronit muista yhteyksistä. Claes Aminoffia eli vanhaa paronia pidetään erittäin hyväkäytöksisenä herrasmiehenä, mutta myös hyvin tarkkana ja pojalleen ankarana isänä. Hänestä ei luonnollisesti ole muistitietoa samalla tavalla kuin Claes Fredrik Aminoffista eli nuoresta paronista. Työntekijämuistelijat näkevät Claes Fredrik Aminoffin osittain tylynä ja kopeana sekä osittain leppoisana keksijänä. Heidän mielestään nuori paroni ei osannut pukeutua eikä käyttäytyä paronin tavoin. Muut muistelijat taas kokevat Claes Fredrik Aminoffin olleen hyvä seuramies, intellektuelli ja tutkija, joka piti monipuolisista keskusteluista ja väittelyistä. Kaikki muistelijat ovat yhtä mieltä siitä, että Claes Fredrik Aminoff ei ollut luonteeltaan maanviljelijä vaan tiedemies. Hän ei ollut kiinnostunut taloudesta, kuten hänen isänsä oli ollut. Vapaaherrojen aseman muuttuminen 1900-luvulla liittyy kartanotalouden yleiseen murrokseen.

”Varjele taivas – itsemurhanko hän tekisi?” Naisten itsemurhiin suhtautuminen Suomessa vuosina 1880–1900

Tutkielmassani käsittelen naisten itsemurhiin suhtautumista Suomessa vuosina 1880–1900. Tutkimuskysymystä lähestyn kaunokirjallisen päälähdeaineiston, Minna Canthin Epäluuloon (1891), Ompelijan (1894) ja Anna Liisan (1895), kautta. Tutkimuskohteena ei kuitenkaan ole Minna Canth eikä hänen tuotantonsa sinällään, vaan hänen teoksistaan välittyvät asenteet. Canthin teosten ohella käytän lähteinä 1800-luvun itsemurhatutkimuksia, Canthin kirjeitä, lehtikirjoituksia ja hänen teoksistaan kirjoitettuja kirja- ja teatteriarvosteluita. Itsemurha asettuu tutkielmassani tieteen, maallikoiden ja kristinuskon näkemysten kontekstiin. Käsittelen itsemurhaa työssäni sukupuolittuneena, naiserityisenä, ilmiönä. Naista ja naiseutta koskeneet oletukset, odotukset ja kuvitelmat sekä naisihanteet ovat työni keskiössä. Luen itsemurhaa näitä mielikuvia vasten ja kysyn, miten ne suhteutuvat toisiinsa. Itsemurha piirtyy siten tutkielmassani teoksi, jossa naisihanteet ja tosielämän naiset törmäävät toisiinsa. Sukupuolen, naiseuden, ymmärrän diskursiivisena, sosio-kulttuurisena ja historiallisena konstruktiona, joka todentuu ja saa ilmauksensa naiseuden omaksi ottavassa yksilössä. Tutkimuksellisena työkaluna käytän feministitutkija Teresa de Lauretiksen teoriaa, jossa sukupuolen yhdeksi rakentumisen alueeksi nähdään kulttuuriset tekstit, kuten näytelmät ja novellit. Naisen itsemurha näyttäytyi tutkielmassani monitahoisena ilmiönä, joka herätti henkiin ihmistunteiden laajan kirjon. Suhtautuminen vaihteli tuomitsemisesta, säälistä, kauhusta, pelosta ja inhosta aina ymmärrykseen ja jopa nauruun saakka. Itsemurhaajan sukupuoli, naiseus, vaikutti siihen, että teko tuomittiin jyrkemmin kuin miehen vastaava. Ajan käsitysten mukaan itsemurha soti ”naisen ominaisluontoa” ja ylipäätään kaikkea naisellisena pidettyä vastaan. Itsemurha hahmottuikin tutkielmassani naiseuden vastustamisen paikaksi, teoksi, joka horjutti naista ja naiseutta koskeneita käsityksiä. Kirjallisuudessa ja huumorissa itsemurhaa puolestaan käytettiin tehokeinona, jonka tarkoituksena oli kiinnittää huomio yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Huumori osoittautui myös keinoksi, jolla käsiteltiin kipeitä, pelottavia ja ahdistavia asioita, kuten itsemurhia.

Hyvä ruoka on parempaa kuin seksi

Kirjallisuusarvostelu

Tapauksia tapaustutkimuksesta

Kirjallisuusarvostelu

Suomalaisten kapellimestarien suuri kertomus

Kirjallisuusarvostelu

Ovi auki keskiaikaan

Kirjallisuusarvostelu