A method for assessing ecological values to reconcile multiple land use needs

We present a new method for ecologically sustainable land use planning within multiple land use schemes. Our aims were (1) to develop a method that can be used to locate important areas based on their ecological values; (2) to evaluate the quality, quantity, availability, and usability of existing ecological data sets; and (3) to demonstrate the use of the method in Eastern Finland, where there are requirements for the simultaneous development of nature conservation, tourism, and recreation. We compiled all available ecological data sets from the study area, complemented the missing data using habitat suitability modeling, calculated the total ecological score (TES) for each 1 ha grid cell in the study area, and finally, demonstrated the use of TES in assessing the success of nature conservation in covering ecologically valuable areas and locating ecologically sustainable areas for tourism and recreational infrastructure. The method operated quite well at the level required for regional and local scale planning. The quality, quantity, availability, and usability of existing data sets were generally high, and they could be further complemented by modeling. There are still constraints that limit the use of the method in practical land use planning. However, as increasing data become available and open access, and modeling tools improve, the usability and applicability of the method will increase.

COACHES, CLIMATES, “FIELD” GOALS, AND EFFICACY: A “DE-CONSTRUCTION” OF THE MASTERY-APPROACH TO COACHING AND EXAMINATION OF RELATIONSHIPS TO PSYCHOSOCIAL OUTCOMES IN A YOUTH FOOTBALL PLAYER DEVELOPMENT PROGRAM.

In support of the achievement goal theory (AGT), empirical research has demonstrated psychosocial benefits of the mastery-oriented learning climate. In this study, we examined the effects of perceived coaching behaviors on various indicators of psychosocial well-being (competitive anxiety, self-esteem, perceived competence, enjoyment, and future intentions for participation), as mediated by perceptions of the coach-initiated motivational climate, achievement goal orientations and perceptions of sport-specific skills efficacy. Using a pre-post test design, 1,464 boys, ages 10-15 (M = 12.84 years, SD = 1.44), who participated in a series of 12 football skills clinics were surveyed from various locations across the United States. Using structural equation modeling (SEM) path analysis and hierarchical regression analysis, the cumulative direct and indirect effects of the perceived coaching behaviors on the psychosocial variables at post-test were parsed out to determine what types of coaching behaviors are more conducive to the positive psychosocial development of youth athletes. The study demonstrated that how coaching behaviors are perceived impacts the athletes’ perceptions of the motivational climate and achievement goal orientations, as well as self-efficacy beliefs. These effects in turn affect the athletes’ self-esteem, general competence, sport-specific competence, competitive anxiety, enjoyment, and intentions to remain involved in the sport. The findings also clarify how young boys internalize and interpret coaches’ messages through modification of achievement goal orientations and sport-specific efficacy beliefs.

Työriitalain mukaisen ennakkoilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti ja oikeus vahingonkorvaukseen

Tutkielman tarkoituksena on selvittää työriitalaissa säänneltävään ennakkoilmoitusvelvollisuuteen liittyviä ongelmakohtia. Aluksi selvennetään, mistä ennakkoilmoitus on ylipäänsä tehtävä, sillä velvollisuus ei liity kaikkiin työtaistelutoimenpiteisiin tai niiden laajentamiseen. Tämän lisäksi tarkastellaan, kenelle ennakkoilmoitus on osoitettava ja kenen on kyseinen velvollisuus täytettävä. Käsittelen ennakkoilmoitusvelvollisuutta niin työntekijä- kuin työnantajapuolen näkökulmasta. Ennakkoilmoitusvelvollisuus koskee molempia työmarkkinaosapuolia, vaikka työtaisteluoikeus yhdistetäänkin helpommin palkansaajapuolen oikeudeksi. Tutkimuksessa kuitenkin tarkastellaan työriitalakiin liittyviä ongelmakohtia enenevissä määrin työntekijäpuolen näkökulmasta. Käsittelen ennakkoilmoitusvelvollisuutta ensisijaisesti yksityisen sektorin näkökulmasta. Keskeisimpinä tutkimuskysymyksinäni on selvittää, mitä oikeusvaikutuksia ennakkoilmoituksen tekemisellä on ja mitä ennakkoilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä voi ilmoitusvelvolliselle työmarkkinaosapuolelle seurata. Samalla arvioin nykysääntelylle asetettujen tavoitteiden legimiteettiä. Laiminlyönnin seuraamusten osalta keskityn erityisesti arvioimaan vahingonkorvausvelvollisuuden mahdollisuutta. Merkittävänä lähdeaineistona tutkielmassa on käytetty erityisesti kotimaista oikeuskirjallisuutta ja jossain määrin myös ulkomaalaista oikeuskirjallisuutta on hyödynnetty tarkasteltaessa vahingonkorvausvastuun mahdollisuutta muualla Euroopassa. Käytetystä oikeuskirjallisuudesta mainittakoon erityisesti Kari-Pekka Tiitisen ja Ilkka Ruposen teos Työriitojen sovittelu, joka on ainut laajempi kirjoitus työriitalaista sekä Seppo Koskisen artikkelit Työriitalain rikkominen ja vahingonkorvaus ja Työriitalain 7 §:n rikkomisesta: kuka rikkoo ja mitä? Vahingonkorvausvastuu soveltumisen osalta tarkastellaan tuoretta käräjäoikeuden ratkaisua, joka on tähän asti ainoa aihetta käsittelevä tuomioistuinratkaisu. Vahingonkorvausvastuun poissulkemiselle ei ole löydettävissä hyväksyttäviä perusteita. Rikkomalla työriitalain ennakkoilmoitusvelvollisuutta laiminlyödään työnseisaukselle asetettu ennakkoedellytys, minkä johdosta laiminlyöjä syyllistyy kriminalisoituun tekoon. Korvausvastuu tulee tällöin arvioitavaksi vahingonkorvauslain nojalla, koska sen soveltumista ei ole työriitalaissa suljettu pois. Korvausvastuun soveltuminen on omiaan vahventamaan työriitalain mukaista sovittelua ja antaa laittoman työnseisauksen kohteeksi joutuneelle tehokkaan oikeussuojakeinon.

An Ecological Analysis of the Potential for Moss-Based Green Roof Design

Green roofs are a maturing application of best management practices for controlling urban stormwater runoff. The majority of green roofs are planted with drought resistant, higher plant species, such as the genus Sedum. However, other plant varieties, such as mosses, may be equally applicable. Residential roofs and natural terrestrial communities were sampled in both Maryland and Tennessee to determine moss community structure and species water composition. This served as a natural analog for potential green roof moss communities. During sampling, 21 species of moss were identified throughout the 37 total sites. The average percent moss cover and water composition across all roof sites was 40.7% and 38.6%, respectively and across all natural sites, 76.7% and 47.7%, respectively. Additional maximum water holding capacity procedures were completed on sedum and 19 of the 21 sampled moss species to assess their individual potential for stormwater absorption. Sedum species on average held 166% of their biomass in water, while moss species held 732%. The results of this study are used as a basis to propose moss species that will improve green roof performance.