A Study of African American Vernacular English in Three Novels and Colloquial Finnish in their Translations – The Dark Tower II: The Drawing of the Three, A Time to Kill and Push

Pro gradu -tutkielma käsittelee afroamerikkalaisen puhekielen (African American Vernacular English, AAVE) käyttöä kolmen englanninkielisen romaanin dialogissa ja suomen yleispuhekielen käyttöä romaanien käännöksissä. Tutkimus on pääasiassa kvantitatiivinen ja deskriptiivinen. Romaanit ovat Stephen Kingin The Dark Tower II: The Drawing of the Three (1987) (Musta torni 2, Kolme korttia pakasta 2005, suom. Kari Salminen), John Grishamin A Time to Kill (1989) (On aika tappaa 1994, suom. Kimmo Linkama) ja Sapphiren Push (1996) (Precious – harlemilaistytön tarina 2010, suom. Kristiina Drews). Alkukielisten romaanien osalta Grisham ja Sapphire suosivat lauseopillisia kielenpiirteitä, kun taas King on suosinut äänteellisiä. Sen sijaan käännöksissä piirteistä yleisimpiä ovat äänteelliset ja harvinaisimpia lauseopilliset. Vaikka käännöksissä sanastolliset piirteet ovat taajaan esiintyviä, äänteellisiä piirteitä esiintyy niitä enemmän. Poikkeuksena on On aika tappaa, jossa sanastollisia piirteitä esiintyy enemmän kuin äänteellisiä. Tulos eroaa Sampo Nevalaisen vuonna 2003 tekemästä tutkimuksesta, jossa hän sai selville, että käännöksissä käytetyt piirteet olivat enimmäkseen sanastollisia, kun taas alun perin suomeksi kirjoitetussa kaunokirjallisuudessa puhekielisyyden vaikutelma saatiin aikaan pääasiassa äänteellisin keinoin. Mahdollinen selitys tässä tutkimuksessa havaitulle erolle on se, että kahdessa romaanissa esiintyvä leimallinen AAVEn käyttö on saanut kääntäjät käyttämään samanlaisia strategioita kuin suomalaiset kirjailijat murretta kirjoittaessaan.

Liminal Monster and the Conflict Between Human and Machine: The Shrike in Dan Simmons’ Hyperion and The Fall of Hyperion

Tarkastelen tutkielmassani Dan Simmonsin kaksiosaista tieteisfiktioteosta, joka koostuu romaaneista Hyperion ja The Fall of Hyperion. Keskityn teoksissa esiintyvään Shrike-hirviöön, joka edustaa ihmiskunnan pelkäämää potentiaalista konfliktia ihmisten ja koneiden välillä. Pelko ja konflikti ovat keskeisiä teemoja paitsi tieteisfiktiossa, myös hirviöteoksissa yleensä, ja näiden kahden käyttö samassa kertomuksessa luo otolliset edellytykset nyky-yhteiskunnan ahdistusten kuvaamiseen. Hirviöitä ja tieteisfiktiota on tätä nykyä tutkittu melko laajalti, mutta Shrike on aiemmin jäänyt vähälle huomiolle. Lähtökohtaisen teoreettisen viitekehyksen tutkimukselleni ovat luoneet Jeffrey Cohenin Monster Theory: Reading Culture, Stephen Asman On Monsters: An Unnatural History of Our Worst Fears sekä Holly Lynn Baumgartnerin ja Roger Davisin At the Interface: Hosting the Monster. Teoksista kokoamani hirviöteorian kautta tarkastelen sitä, miten Shriken puoliksi orgaaninen ja puoliksi keinotekoinen keho heijastaa niitä romaaneissa esiintyviä osa-alueita, joista tulevaisuudenpelko ja ihmisten ja koneiden väliseen konfliktin uhka koostuu. Koska Shrike on puoliksi orgaaninen ja puoliksi keinotekoinen, se on näiden ominaisuuksien kynnyksellä; tässä risteytyneessä kehossa yhdistyvät molemmat ääripäät, jolloin tämä keho myös symboloi osapuolten välistä konfliktia. Konfliktin lisäksi Shrike ilmentää niitä vastakkaisuuksia, joista ihmisten ja koneiden välisen konfliktin pelko rakentuu: itseyttä ja toiseutta, houkuttelevuutta ja luotaantyöntävyyttä, menneisyyttä ja tulevaisuutta sekä utopiaa ja dystopiaa.

Muutoksen avaimet. Tapaustutkimus opinnollisesta mielenterveyskuntoutuksesta

Tämä pro gradu –tutkielma on tapaustutkimus Pollesta potkua –yhdistyksen ja KSL-opintokeskuksen yhteistyössä järjestämästä opinnollisen mielenterveyskuntoutuksen kurssista nimeltä Ole muutos, jonka haluat nähdä. Tutkielmassa pyrin kuvaamaan kurssia ja vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Mitä merkityksiä kuntoutumiselle annettiin kyseisellä kurssilla? Miten kurssi toimi kuntoutumisen tukena? Kurssin opetusmenetelmistä nostan erityisesti esiin kuntouttavan musiikkitoiminnan. Tutkielmalla osallistun keskusteluun vapaan sivistystyön mahdollisista voimauttavista vaikutuksista. Tarkastelen kurssia myös kriittisen kasvatussosiologian viitekehyksessä Stephen Brookfieldin ja Theodor W. Adornon teorioiden kautta. Totean, että vapaan sivistystyön kentällä tapahtuvalla opinnollisella kuntoutuksella on mahdollisuuksia voimauttaa yksilöitä ja myös antaa mahdollisuuksia kriittisen teorian peräänkuuluttamaan kriittiseen reflektioon.

„Und frei erklär' ich alle meine Knechte“ : Höflichkeit als Ausdruck sozialer Utopie in Schillers Drama Wilhelm Tell.

My dissertation is an interdisciplinary study of the relationship between the Swiss peasants and nobles in Friedrich Schiller’s play Wilhelm Tell (1804). Changes to this relationship are of particular interest. Communication in the play is examined via a micro-analysis based on Penelope Brown’s and Stephen C. Levinson’s theoretical framework Politeness: Some universals in language usage. (1978, 1987). Brown and Levinson distinguish between positivepoliteness and negative-politeness strategies and their distinction is useful for my argument, since they claim that the use of positive-politeness strategies reflects the speaker’s intention to minimize the distance between the interlocutors (Brown and Levinson 1987: 103). Negative-politeness strategies, by contrast, result in social distancing (Brown and Levinson 1987: 130). In accordance with Brown’s and Levinson’s theory, it can be argued that the distribution of positive-politeness and negative-politeness strategies reflects changes in the distance between the fictional interlocutors as representatives of their social classes in Wilhelm Tell. The analysis of the communication in the play highlights that existing conflicts within the social groups are resolved and replaced with solidarity (cf. ‘Claim ’common ground’ and ‘Claim in-group membership with H’) before the peasants and noblemen appear on stage simultaneously in III, 3. In the scene in question, Geßler forces Tell to shoot the apple off his son’s head. Although both nobles and peasants are present, they do not communicate with each other. Thus, communication between the social classes occurs for the first time in IV, 2. This scene is crucial with regard to the changes in the relationship between the social classes in the play. The younger generation, with Rudenz as a representative of the nobility and Melchthal as a representative of the peasants, break with the prevailing conventions and initiate a new type of cooperation based on mutual helping and equality in the right and the duty to protect the country from the violent oppressors representing Habsburg (cf. ‘Convey that S and H are cooperators’, ‘Claim reflexivity’ and ‘Claim reciprocity’). The linguistic analysis reveals the crucial role of the Swiss nobility in the development of the social utopia, as well as the non-contribution of Wilhelm Tell. In fact, Tell never communicates with the Swiss noblemen. The role of the nobility and the role of Wilhelm Tell are further investigated in a comparison between Schiller’s Wilhelm Tell and four of Schiller’s historical sources. These sources, which contain earlier, non-dramatic versions of the establishment of the Swiss Confederation, are the following: Kronica von der loblichen Eydtgnoschaft compiled by Petermann Etterlin (1507), Gemeiner loblicher Eydgnoschafft Stetten Landen vnd Völckeren Chronik wirdiger thaaten beschreybung (1548) written by Johann Stumpf, Chronicon Helveticum of Aegidius Tschudi (the publication of Iselin from 1734 and 1736) and Johannes von Müller’s Geschichten schweizerischer Eidgenossenschaft (1786). Thecomparison sheds light on the fact that both Tschudi and von Müller emphasize unity among the Swiss and cooperation in their attempt to defeat the enemy. However, Schiller has reinforced the role of the nobility in the cooperation. In addition, the comparison between Schiller’s play and the historical sources reveals profound differences with regard to the role of Wilhelm Tell. In all of Schiller’s sources, Tell is present at Rütli, whereas he is absent from Rütli in Schiller’s play. In the play in general, Tell is conspicuously separated from the other peasants. Explanations of my linguistic results, which correspond to the above mentioned differences between the roles of the figures in Wilhelm Tell and the depictions in Schiller’s sources, are found by comparing the path of Schiller’s Swiss towards an egalitarian perspective with the kind of social evolution depicted by the German philosopher Johann Benjamin Erhard in his essay Über das Recht des Volks zu einer Revolution (1795). Aiming at considering Schiller’s social utopia within the larger cultural framework of the German response to the French Revolution, the comparison suggests that both authors depict the need for social change in terms of a change in social hierarchies (Erhard 1970: 95-96, cf. Foi 2005: 225). Erhard’s essay thus helps explain the political intention of Schiller’s play to keep the ideals of the French Revolution as crucial aims but profoundly change the means towards freedom and equality. In his attempt to claim the political resistance of the nobles and peasants as just, however, Schiller sacrificed the figure of Wilhelm Tell. Guilty of the murder of Geßler, Tell was no longer suitable for the righteous revolution imagined by Schiller (cf. Bloch 2008: 215 and Schulz 2005: 228). This explains Tell’s absence in the Rütli scene, his isolation in the plot, as well as his non-contribution to the social utopia. Together, the linguistic analysis and contextualisation of Schiller’s play support my hypothesis that Wilhelm Tell describes a process of change in the relationship between peasants and nobles. The interdisciplinary approach to the topic proved to be fruitful for all areas of the research involved.

Envia – a repository for environmental information access and discovery

Poster at Open Repositories 2014, Helsinki, Finland, June 9-13, 2014

Geo-enabling repositories - techniques, tools, and challenges

Presentation at Open Repositories 2014, Helsinki, Finland, June 9-13, 2014

Synecological comparisons sustained by ecophysiological fingerprinting of intrinsic photosynthetic capacity of plants as assessed by measurements of light response curves

In some literature variations in photosynthetic rates are considered to be of little relevance for individual fitness. This depends among other things on how one defines fitness, i.e. if one takes strictly Darwinian fitness as seed production or if one needs to evaluate particular traits and consider plant establishment. It also matters if one takes the Darwinian "organism individual" as the central entity in evolution ("individual fitness") or the "species individual" in a modified "Structure of Evolutionary Theory" sensu Stephen Jay Gould. A phenotypically expressed trait like photosynthetic rate, even if intra- and interspecific differences may be small, can matter in habitat performance and niche acquisition. Light dependence curves (LCs) of photosynthetic rates are now readily measured under field conditions using miniaturized equipment of pulse amplitude modulated fluorometers. In contrast to actual momentary measurements of quantum yield of photosynthesis under actually prevailing ambient conditions, LC measurements reflect the expressed intrinsic capacity of photosynthesis. In this review we explore the power of LC measurements yielding cardinal points such as maximum apparent electron transport rate of photosystem II (ETRmax) and saturating photosynthetically active radiation (PARsat) in making intra- and interspecific comparisons of plant performance and synecological fingerprinting in ecophysiological studies across species, sites, habitats and ecosystems.

Uusi johtamisen psykologia

Kirjallisuusarvostelu

Pohjoismaisen puolustusyhteistyön rajoitteet ja mahdollisuudet rakenteellisen realismin näkökulmasta

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pohjoismaista puolustusyhteistyötä Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen osalta rakenteellisen realismin teoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen menetelmä on teorialähtöinen laadullinen sisällön analyysi, jossa teoria määrittää tutkimuskohteet (aineiston) ja analyysitason (tarkastelun tarkkuuden). Tutkimuksessa käytetään tukevana menetelmänä voimasuhdeanalyysia valtioiden välisellä järjestelmätasolla tapahtuneiden muutosten arvioimiseksi. Tutkimusongelmana on selvittää, miten Pohjoismaiden rakenteelliset ominaisuudet rajoittavat tai edesauttavat pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventämistä rakenteellisen realismin näkökulmasta. Rakenteellisen realismin avulla voidaan selittää kansainvälisen turvallisuuspolitiikan lopputuloksia ja tutkia valtioiden toisilleen muodostamia mahdollisuuksia ja rajoitteita. Tässä tutkimuksessa pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehityksen tarkastelu on rajattu 2000-luvulle. Tutkimuksessa käytetään kahta toisiaan täydentävää rakenteellisen realismin teoriaa: Kenneth N. Waltzin voimatasapainoteoriaa ja Stephen M. Waltin uhkatasapainoteoriaa. Tämän lisäksi näiden teorioiden selitysvoimaa on parannettu muiden rakenteellisen realismin ja osittain uusklassisen realismin teorioilla. Teorioiden pohjalta on muodostettu tutkimuksen viitekehys, rajaukset ja ennakko-oletukset. Rakenteellisessa realismissa pienten valtioiden tutkimus on asetettava suurvaltojen välisten suhteiden viitekehykseen. Rakenteellisen realismin analyysitaso on karkea ja tutkimuksen kohteena ovat valtiot materiaalisina puolustuksellisina yksiköinä, mistä johtuen sisäpoliittiset tekijät, ihmisten käsitykset tai muut todellisuuden muodostukseen liittyvä problematisointi rajataan tarkastelun ulkopuolelle. Tutkimuksessa nousi esille, että Venäjän toimintavapaus on lisääntynyt huomattavasti 2000- luvulla ja se on muuttunut heikosta muiden valtioiden järjestelmäpaineita myötäilevästä valtiosta järjestelmään paineita aiheuttavaksi valtioksi. Venäjän toimintavapauden lisääntyminen on vähentänyt huomattavasti Pohjoismaiden turvallisuuspoliittista liikkumavapautta. Pohjoismaat nauttivat 2000-luvun alussa verrattain hyvää toimintavapautta, eikä pohjoismaiselle puolustusyhteistyölle tuolloin ollut tarvetta. Myöskään Nato-jäsenyyden hakeminen ei ollut Suomelle talouspoliittisesti kannattavaa. Ruotsin sotilaallinen voima toimi 2000-luvun alussa Itämerta tasapainottavana tekijänä, mutta sen sotilaallinen voima on kuitenkin heikentynyt 2000-luvulla samalla kun Venäjä on voimistunut. Lisäksi Suomen talous on muuttunut 2000-luvulla riippuvaisemmaksi Venäjän kaupasta ja erityisesti Venäjältä tuotavasta energiasta samaan aikaan, kun Suomen talous on muuttunut alijäämäiseksi. Edellä mainittujen tekijöiden yhteisvaikutus onkin muuttanut huomattavasti Ruotsin ja Suomen keskinäisriippuvaista turvallisuuspoliittista asemaa suhteessa Venäjään. Suomi muodostaa puskurivyöhykkeen Ruotsille ja samalla näiden valtioiden yhdessä muodostama puskurivyöhyke on tullut riippuvaiseksi muiden maantieteellisesti lähellä sijaitsevien ja riittävän omavaraisten Nato-valtio Tanskan ja Norjan kanssa tehtävästä yhteistyöstä, joka puolestaan Venäjän näkökulmasta, yhteistyön muodosta riippuen, joko vahvistaa tai vähentää Venäjän ja Pohjoismaiden välistä turvallisuusdilemmaa. Tanska ja Norja ovat talouden ja omavaraisuuden rakenteiden kannalta huomattavasti Suomea paremmassa asemassa. Lisäksi ne ovat tarkasteluajanjaksolla valmiiksi Naton jäseniä, jolloin niiden potentiaalisilla liittoutumisratkaisuilla ei ole ollut turvallisuuspoliittista merkitystä Venäjän kansallisen turvallisuuden varmistamisen kannalta. Tällä hetkellä Norjan ja Tanskan arktisen alueen intresseillä ei vielä ole negatiivista vaikutusta Venäjän ja Pohjoismaiden välisiin suhteisiin; riippuvuus on molemminpuolista arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämiseksi. Norjan ja Tanskan turvallisuuspoliittinen asema on sekin kuitenkin muuttunut Venäjän alivoiman muututtua merkittäväksi ylivoimaksi. Turvallisuusdilemmaa vahvistaa Itämerellä vastakkainasettelu idän ja lännen välillä; nollasummapeli, jossa Venäjän turvallisuus- ja talouspoliittiseen asemaan kohdistuu merkittäviä uhkia ja jossa Venäjällä samalla on merkittävä ylivoima kyvyissä turvallisuusdilemmaan vastaamiseksi. Suomen ja Ruotsin syventynyt keskinäinen puolustusyhteistyö on luonnollinen jatkumo tilanteessa, jossa Natoon liittyminen on muuttunut erittäin vaikeaksi ja myös Natoon osittain rinnastettavissa oleva pohjoismaiden puolustusyhteistyö Nato-maiden Tanska ja Norja kanssa. Pohjoismaita juridisesti sitomaton epävirallinen yhteistyö, jossa Suomi ja Ruotsi voivat säilyä Natoon kuulumattomina valtioina onkin rakenteellisen realismin näkökulmasta luonnollinen vaihtoehto nykyisessä järjestelmädynamiikassa pienille valtioille, jotka sijaitsevat manner-suurvalta Venäjän geopoliittisten intressien osalta keskeisellä alueella.

Miltä tuntuu palata kotiin? Suomalaisten opiskelijoiden kokema käänteinen kulttuurisokki

Käänteinen kulttuurisokki on ilmiö, josta on puhuttu Suomessa vain vähän, vaikka opiskelijavaihdon suosio on kasvussa. Tässä tutkielmassa kysyn, miten Turun yliopiston opiskelijavaihtoon osallistuneet opiskelijat kokivat paluun Suomeen vuoden kestäneen vaihtojakson jälkeen. Aihetta lähestytään vaihtokohteessa koetun kulttuurisokin kautta, sillä ulkomailla vietetyn ajan kokemukset auttavat ymmärtämään paluukokemuksia. Tutkielman aineisto on kerätty löyhästi strukturoituina teemahaastatteluina kymmeneltä yliopisto-opiskelijalta. Aineistoa analysoitiin hyödyntämällä elementtejä sekä fenomenologiasta että fenomenografiasta. Haastattelujen merkitysyksiköistä muodostettiin tulosavaruus, jonka pohjalta kirjoitettiin tutkimuksen tulokset haastateltavien kollektiivisena kokemuksena. Tutkimuksen tulokset etenevät kronologisessa järjestyksessä siten, että aluksi kartoitetaan tunnelmia vaihtoon lähtiessä ja ulkomailla koettu mahdollinen kulttuurisokki. Sen jälkeen keskitytään paluuseen valmistautumiseen ja siihen liittyviin tuntemuksiin. Itse paluukokemuksien ja paluusta selviytymisen jälkeen pohditaan, mitä vaihtojaksosta jäi käteen: “kolmas tila”, josta tarkkaillaan kotimaata uudesta näkökulmasta, muutoksia persoonallisuudessa ja maailmankatsomuksessa, kielitaitoa ja uusia mielenkiinnon kohteita. Paluuseen kuitenkin liittyy usein myös negatiivisia tunteita siitä, että lähipiiri ei täysin ymmärrä ulkomaanjakson kokemuksia. Haastateltavat eivät kuitenkaan tunteneet itseään ulkopuolisiksi Suomessa, vaikka muuten kansallisessa identiteetissä olikin osaksi tapahtunut muutoksia. Analyysin päättää kuvaus haastateltavien tulevaisuuden suunnitelmista, joihin kaikilla kuului vielä mahdollisena lähtö ulkomaille uudestaan, vaikka pitkällä tähtäimellä tulevaisuus usein nähtiinkin Suomessa. Haastateltavien kokemuksista etsitään analyysissa yhtäläisyyksiä ja eroja aikaisempaan tutkimukseen, jota tässä tutkimuksessa edustavat erityisesti Kalervo Oberg, Stephen Bochner, Peter Adler, Kevin F. Gaw ja Craig Storti. Lopuksi pohditaan mahdollisia keinoja käänteistä kulttuurisokkia helpottamaan.

School funding and education policy-making models in Ontario /

The purpose of this thesis is to examine various policy implementation models, and to determine what use they are to a government. In order to insure that governmental proposals are created and exercised in an effective manner, there roust be some guidelines in place which will assist in resolving difficult situations. All governments face the challenge of responding to public demand, by delivering the type of policy responses that will attempt to answer those demands. The problem for those people in positions of policy-making responsibility is to balance the competitive forces that would influence policy. This thesis examines provincial government policy in two unique cases. The first is the revolutionary recommendations brought forth in the Hall -Dennis Report. The second is the question of extending full -funding to the end of high school in the separate school system. These two cases illustrate how divergent and problematic the policy-making duties of any government may be. In order to respond to these political challenges decision-makers must have a clear understanding of what they are attempting to do. They must also have an assortment of policy-making models that will insure a policy response effectively deals with the issue under examination. A government must make every effort to insure that all policymaking methods are considered, and that the data gathered is inserted into the most appropriate model. Currently, there is considerable debate over the benefits of the progressive individualistic education approach as proposed by the Hall -Dennis Committee. This debate is usually intensified during periods of economic uncertainty. Periodically, the province will also experience brief yet equally intense debate on the question of separate school funding. At one level, this debate centres around the efficiency of maintaining two parallel education systems, but the debate frequently has undertones of the religious animosity common in Ontario's history. As a result of the two policy cases under study we may ask ourselves these questions: a) did the policies in question improve the general quality of life in the province? and b) did the policies unite the province? In the cases of educational instruction and finance the debate is ongoing and unsettling. Currently, there is a widespread belief that provincial students at the elementary and secondary levels of education are not being educated adequately to meet the challenges of the twenty-first century. The perceived culprit is individual education which sees students progressing through the system at their own pace and not meeting adequate education standards. The question of the finance of Catholic education occasionally rears its head in a painful fashion within the province. Some public school supporters tend to take extension as a personal religious defeat, rather than an opportunity to demonstrate that educational diversity can be accommodated within Canada's most populated province. This thesis is an attempt to analyze how successful provincial policy-implementation models were in answering public demand. A majority of the public did not demand additional separate school funding, yet it was put into place. The same majority did insist on an examination of educational methods, and the government did put changes in place. It will also demonstrate how policy if wisely created may spread additional benefits to the public at large. Catholic students currently enjoy a much improved financial contribution from the province, yet these additional funds were taken from somewhere. The public system had it funds reduced with what would appear to be minimal impact. This impact indicates that government policy is still sensitive to the strongly held convictions of those people in opposition to a given policy.

Disabled legislators : disability and Irish colonial pathology in James Joyce's Ulysses

Why are there so many disabled characters in James Joyce's Ulysses? "Disabled Legislators" seeks to answer this question by exploring the variety and depth of disability's presence in Joyce's novel. This consideration also recognizes the unique place disability finds within what Lennard Davis calls "the roster of the disenfranchised" in order to define Joyce as possessing a "disability consciousness;" that is, an empathetic understanding (given his own eye troubles) of the damaged lives of the disabled, the stigmatization of the disabled condition, and the appropriation of disabled representations by literary works reinforcing normalcy. The analysis of four characters (Gerty MacDowell, the blind stripling, the onelegged sailor, and Stephen Dedalus) treats disability as a singular self-concept, while still making necessary associations to comparably created marginal identities-predominantly the colonial Other. This effort reevaluates how Ulysses operates in opposition to liberal Victorian paradigms, highlighting disability's connections to issues of gender, intolerance, self-identification and definition.

Abrasion, transport and distribution of sediment in selected streams of Southern Ontario and Western New York /

The rate of decrease in mean sediment size and weight per square metre along a 54 km reach of the Credit River was found to depend on variations in the channel geometry. The distribution of a specific sediment size consist of: (1) a transport zone; (2) an accumulation zone; and (3) a depletion zone. These zones shift downstream in response to downcurrent decreases in stream competence. Along a .285 km man-made pond, within the Credit River study area, the sediment is also characterized by downstream shifting accumulation zones for each finer clast size. The discharge required to initiate movement of 8 cm and 6 cm blocks in Cazenovia Creek is closely approximated by Baker and Ritter's equation. Incipient motion of blocks in Twenty Mile Creek is best predicted by Yalin's relation which is more efficient in deeper flows. The transport distance of blocks in both streams depends on channel roughness and geometry. Natural abrasion and distribution of clasts may depend on the size of the surrounding sediment and variations in flow competence. The cumulative percent weight loss with distance of laboratory abraded dolostone is defined by a power function. The decrease in weight of dolostone follows a negative exponential. In the abrasion mill, chipping causes the high initial weight loss of dolostone; crushing and grinding produce most of the subsequent weight loss. Clast size was found to have little effect on the abrasion of dolostone within the diameter range considered. Increasing the speed of the mill increased the initial amount of weight loss but decreased the rate of abrasion. The abrasion mill was found to produce more weight loss than stream action. The maximum percent weight loss determined from laboratory and field abrasion data is approximately 40 percent of the weight loss observed along the Credit River. Selective sorting of sediment explains the remaining percentage, not accounted for by abrasion.