Elastic properties and secondary structure formation of single-stranded DNA at monovalent and divalent salt conditions

Single-stranded DNA (ssDNA) plays a major role in several biological processes. It is therefore of fundamental interest to understand how the elastic response and the formation of secondary structures are modulated by the interplay between base pairing and electrostatic interactions. Here we measure force-extension curves (FECs) of ssDNA molecules in optical tweezers set up over two orders of magnitude of monovalent and divalent salt conditions, and obtain its elastic parameters by fitting the FECs to semiflexible models of polymers. For both monovalent and divalent salts, we find that the electrostatic contribution to the persistence length is proportional to the Debye screening length, varying as the inverse of the square root of cation concentration. The intrinsic persistence length is equal to 0.7 nm for both types of salts, and the effectivity of divalent cations in screening electrostatic interactions appears to be 100-fold as compared with monovalent salt, in line with what has been recently reported for single-stranded RNA. Finally, we propose an analysis of the FECs using a model that accounts for the effective thickness of the filament at low salt condition and a simple phenomenological description that quantifies the formation of non-specific secondary structure at low forces.

Maltraitance: une formation évaluée à dix ans: Une démarche originale [Abuse: training evaluated at 10 years: an original approach]

[Introduction (extrait)] Il existe de nombreuses formations destinées à prévenir la maltraitance envers les personnes âgées. A ce jour, leur efficacité n'est cependant pas prouvée, faute d'évaluation de leur impact sur les pratiques professionnelles. La formation PREMALPA, qui existe depuis 2003, a fait l'objet d'une évaluation en 2013.

The Schizosaccharomyces pombe cdc14 gene is required for septum formation and can also inhibit nuclear division.

A conditional heat-sensitive mutation in the cdc14 gene of the fission yeast Schizosaccharomyces pombe results in failure to form a septum. Cells become highly elongated and multinucleate as growth and nuclear division continue in the absence of cell division. This article describes the cloning of the cdc14 gene and the identification of its product, a protein of 240 amino acids, p28cdc14. A null allele of the cdc14 gene shows that the gene is essential for septum formation and completion of the cell-division cycle. Overexpression of the gene product, p28cdc14, causes cell-cycle arrest in late G2 before mitosis. Cells leaking past the block activate p34cdc2 kinase and show condensed chromosomes, but the normal rearrangements of the microtubules and microfilaments that are associated with the transition from interphase to mitosis do not occur. Overexpression of p28cdc14 in mutants, in which the timing of mitosis is altered, suggests that these effects may be mediated upstream of the mitotic inhibitor wee1. These data are consistent with the idea that p28cdc14 may play a role in both the initiation of mitosis and septum formation and, by doing so, be part of the mechanism that coordinates these two cell-cycle events.

Modeling morphogen gradient formation from arbitrary realistically shaped sources.

Much of the analytical modeling of morphogen profiles is based on simplistic scenarios, where the source is abstracted to be point-like and fixed in time, and where only the steady state solution of the morphogen gradient in one dimension is considered. Here we develop a general formalism allowing to model diffusive gradient formation from an arbitrary source. This mathematical framework, based on the Green's function method, applies to various diffusion problems. In this paper, we illustrate our theory with the explicit example of the Bicoid gradient establishment in Drosophila embryos. The gradient formation arises by protein translation from a mRNA distribution followed by morphogen diffusion with linear degradation. We investigate quantitatively the influence of spatial extension and time evolution of the source on the morphogen profile. For different biologically meaningful cases, we obtain explicit analytical expressions for both the steady state and time-dependent 1D problems. We show that extended sources, whether of finite size or normally distributed, give rise to more realistic gradients compared to a single point-source at the origin. Furthermore, the steady state solutions are fully compatible with a decreasing exponential behavior of the profile. We also consider the case of a dynamic source (e.g. bicoid mRNA diffusion) for which a protein profile similar to the ones obtained from static sources can be achieved.

Influence of infusion line compliance on drug delivery rate during acute line loop formation.

OBJECTIVE: To determine whether infusion line compliance contributes to irregular drug delivery during vertical displacement of syringe pumps. DESIGN: Five different commercially available infusion lines were studied at infusion rates of 0.5, 1.0, and 1.5 ml/h. Zero drug delivery time was measured after acute line loop formation (70 cm) using an electronic balance. Compliance of each infusion line was calculated using a pressure transducer and measurement of the occlusion release bolus at 300 mmHg occlusion pressure. Finally, the influence of infusion line compliance on drug delivery during acute lowering of the syringe pump was studied using low- and high-compliance infusion lines. RESULTS: Acute line loop formation resulted in zero drug delivery time from 5.1 +/- 1.5 to 44.0 +/- 6.8 s at flow rates of 0.5 ml/h. Increased flow rates significantly reduced loop-induced flow variability. A close correlation was found between zero drug delivery time and calculated infusion line compliance at 0.5 ml/h (linear regression R2 = 0.79). Lowering of the syringe pump 50 cm prolonged zero drug delivery time from 295.8 +/- 20.7 s with the low-compliance tube to 463.3 +/- 24.0 s with the high-compliance infusion line. CONCLUSIONS: Infusion line compliance contributes to irregular drug delivery associated with vertical displacement of syringe pumps. Siphoning of the infusion line during patient care should be avoided, and flow rates of 1 ml/h or higher are recommended. Low-compliance infusion lines are indicated whenever highly short-acting vasoactive drugs at low delivery rates are administered.

Caspase-2 activation in the absence of PIDDosome formation.

PIDD (p53-induced protein with a death domain [DD]), together with the bipartite adapter protein RAIDD (receptor-interacting protein-associated ICH-1/CED-3 homologous protein with a DD), is implicated in the activation of pro-caspase-2 in a high molecular weight complex called the PIDDosome during apoptosis induction after DNA damage. To investigate the role of PIDD in cell death initiation, we generated PIDD-deficient mice. Processing of caspase-2 is readily detected in the absence of PIDDosome formation in primary lymphocytes. Although caspase-2 processing is delayed in simian virus 40-immortalized pidd(-/-) mouse embryonic fibroblasts, it still depends on loss of mitochondrial integrity and effector caspase activation. Consistently, apoptosis occurs normally in all cell types analyzed, suggesting alternative biological roles for caspase-2 after DNA damage. Because loss of either PIDD or its adapter molecule RAIDD did not affect subcellular localization, nuclear translocation, or caspase-2 activation in high molecular weight complexes, we suggest that at least one alternative PIDDosome-independent mechanism of caspase-2 activation exists in mammals in response to DNA damage.

Effects of forwarder tyre pressure on rut formation and soil compaction

Abstract

Wireless Application Test Bed and Simulations for Broadband Mobile Communications Systems

Langattoman laajakaistaisen tietoliikennetekniikan kehittyminen on herättänyt kiinnostuksen sen ammattimaiseen hyödyntämiseen yleisen turvallisuuden ja kriisinhallinnan tarpeisiin. Hätätilanteissa usein olemassa olevat kiinteät tietoliikennejärjestelmät eivät ole ollenkaan käytettävissä tai niiden tarjoama kapasiteetti ei ole riittävä. Tästä syystä on noussut esiin tarve nopeasti toimintakuntoon saatettaville ja itsenäisille langattomille laajakaistaisille järjestelmille. Tässä diplomityössä on tarkoitus tutkia langattomia ad hoc monihyppy -verkkoja yleisen turvallisuuden tarpeiden pohjalta ja toteuttaa testialusta, jolla voidaan demonstroida sekä tutkia tällaisen järjestelmän toimintaa käytännössä. Työssä tutkitaan pisteestä pisteeseen sekä erityisesti pisteestä moneen pisteeseen suoritettavaa tietoliikennettä. Mittausten kohteena on testialustan tiedonsiirtonopeus, lähetysteho ja vastaanottimen herkkyys. Näitä tuloksia käytetään simulaattorin parametreina, jotta simulaattorin tulokset olisivat mahdollisimman aidot ja yhdenmukaiset testialustan kanssa. Sen jälkeen valitaan valikoima yleisen turvallisuuden vaatimusten mukaisia ohjelmia ja sovellusmalleja, joiden suorituskyky mitataan erilaisten reititysmenetelmien alaisena sekä testialustalla että simulaattorilla. Tuloksia arvioidaan ja vertaillaan. Multicast monihyppy -video päätettiin sovelluksista valita tutkimusten pääkohteeksi ja sitä sekä sen ominaisuuksia on tarkoitus myös oikeissa kenttäkokeissa.

Inhibition of the shade avoidance response by formation of non-DNA binding bHLH heterodimers.

In shade-intolerant plants such as Arabidopsis, a reduction in the red/far-red (R/FR) ratio, indicative of competition from other plants, triggers a suite of responses known as the shade avoidance syndrome (SAS). The phytochrome photoreceptors measure the R/FR ratio and control the SAS. The phytochrome-interacting factors 4 and 5 (PIF4 and PIF5) are stabilized in the shade and are required for a full SAS, whereas the related bHLH factor HFR1 (long hypocotyl in FR light) is transcriptionally induced by shade and inhibits this response. Here we show that HFR1 interacts with PIF4 and PIF5 and limits their capacity to induce the expression of shade marker genes and to promote elongation growth. HFR1 directly inhibits these PIFs by forming non-DNA-binding heterodimers with PIF4 and PIF5. Our data indicate that PIF4 and PIF5 promote SAS by directly binding to G-boxes present in the promoter of shade marker genes, but their action is limited later in the shade when HFR1 accumulates and forms non-DNA-binding heterodimers. This negative feedback loop is important to limit the response of plants to shade.

Combustibility of Paper Mill Rejects

Tämän työn tarkoituksena oli selvittää mekaanisen massan valmistuksen käsittävän paperitehtaan rejektija jätevirtojen poltettavuutta, jos paperitehtaan vesikiertojen sulkemisastetta lisätään. Jotta prosessin tilannetta sulkemisen jälkeen saatiin arvioitua, Anjalan paperitehtaan nykypäivän PK3:n prosessia tutkittiin kuorimolta jätevesilaitokselle. Kirjallisuusosassa käsiteltiin rejekti- ja jätevirtojen alkuperää mekaanista massaa käyttävässä paperitehtaassa. Myös tämän päivän jätevedenkäsittelyprosessit sekä sulkemisessa mahdolliset prosessiveden puhdistustekniikat esiteltiin lyhyesti. Lisäksikäytiin läpi nykypäivänä metsäteollisuudessa käytössä olevat polttotekniikat sekä polttoaineiden karakterisointi kattilan käytettävyyden ja päästöjen kannalta. Anjalan PK3:lla käytetään sekä peroksidi- että ditioniittivalkaistua tai pelkästään ditioniittivalkaistua hioketta riippuen tuotannossa olevasta lajista. PK3-prosessissa syntyneet jätevesi-, liete- ja muut jätevirrat selvitettiin molemmissa valkaisuolosuhteissa. Prosessin eniten liuennutta orgaanista ainesta sisältävät jätevesijakeet, 3-hiomon kuumankierron ja kirkassuodoksen ulosajot sekä kuoripuristimen suodos, valittiin puhdistettaviksi virroiksi prosessin sulkemista arvioitaessa. Kun peroksidivalkaisua käytettiin 3-hiomolla, TOC-kuorma jokeen oli 30 % suurempi kuin pelkällä ditioniittivalkaisulla. Jos prosessin sulkemisastetta lisättäisiin, TOC-kuorma olisi 30 %pienempi kuin tänäpäivänä peroksidivalkaisua käytettäessä (80 % puhdistustehokkuudella). Prosessin sulkemisastetta lisättäessä biolietettä muodostuisi n. 30 % vähemmän verrattuna nykytilanteeseen, sillä mikrobien ravintona käyttämää orgaanista ainesta päätyisi vähemmän jäteveteen. 3-hiomon peroksidivalkaisun vaikutus kattilan käytettävyyteen ja päästöihin oli pieni, sillä biolietteen osuus polttoaineen syötöstä oli vain 4 %. Vain osa biolietteestä muodostui 3-hiomolta peräisin olevaa orgaanista ainesta poistettaessa. Jos nykyisen pääpolttoaineen, PDF:n,osuuden jättää huomioimatta, SO2- ja NOx-päästöt sekä leijupedin sintrautuvuus ovat hiukan suuremmat käytettäessä peroksidivalkaisua 3-hiomolla kuin pelkästään ditioniittivalkaisulla. Jos kuoripuristimen ja hiomon suodosten puhdistuksen konsentraatit johdetaan poltettaviksi BFB-tyyppiseen kattilaan, leijupedin sintrautuminen tulisi olemaan suurin ongelma. Myös raskasmetalli-, SO2- ja NOx-päästöt lisääntyisivät merkittävästi verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Sen sijaan kattilan korroosioriski tuskin lisääntyisi. Lisäksi konsentraattien kosteuspitoisuus olisi korkea, mikä tekisi poltosta kannattamatonta veden haihdutuksen vaatiessa paljon energiaa. Yksityiskohtaisempaa tutkimusta tarvitaan vielä prosessin sulkemisen vaikutuksista päästöihin ja kattilan käytettävyyteen. Myös muita konsentraattien hävittämismahdollisuuksia tulisi tutkia lisää.