Crystal structure and conformation study of N-methyl-t-3-methyl-r-2, c-6-diphenylpiperidin-4-one thiosemicarbazone

Thiosemicarbazones are having the ability to bind with metal and inhibit the enzyme ribonucleoside diphosphate reductase(RDR),an enzyme which is involved in the synthesis of DNA precursors in the mammalian cells.The title compound N-methyl-t-3-methyl-r-2, c-6-diphenylpiperidin-4-one thiosemicarbazone (NMMDPT), CCDC 218052, was prepared using Mannich reaction and characterized by X-ray diffraction methods.The crystal data are:C20H24N4S; M.W= 352.49, triclinic,space group P (1) over bar, a = 8.467(2)angstrom, b = 10.228(2)angstrom, c = 12.249(2)angstrom; lpha=92.595(3)degrees, beta=104.173(3)degrees, gamma=13.628(3)degrees; V=930.0(3)angstrom(3), Z=2, D-cal=1.259Mgm(-3),mu=0.184mm(-1),lambda (MoKalpha)=0.71073 angstrom, final R1 and wR2 are 0.0470 and 0.1052, respectively. The piperidine rings adopt chair conformation. The planar phenyl rings are oriented equatorially at 2,6-positions of the piperidine ring. The molecular packing can be viewed as dimers held together by two N-H...S types of intermolecular hydrogen bonds. Weak C-H...pi interactions also support the stability of the molecules in the crystal in addition to van der Waals forces. (c) 2006 WILEY-VCH Verlag GmbH & Co. KGaA, Weinheim.

13C-N.M.R. studies of discotics

13C-N.M.R. spectra of benzene-hexa-n-octanoate (a discotic liquid-crystalline material) show significant differences in the isotropic, mesomorphic and solid states. The presence of four molecules per asymmetric unit is required to explain the results in the solid state.

Support theorems on R-n and non-compact symmetric spaces

We consider convolution equations of the type f * T = g, where f, g is an element of L-P (R-n) and T is a compactly supported distribution. Under natural assumptions on the zero set of the Fourier transform of T, we show that f is compactly supported, provided g is. Similar results are proved for non-compact symmetric spaces as well. (C) 2010 Elsevier Inc. All rights reserved.

Molecular conformation of alamethicin in dimethylsulfoxide solution A two-dimensional n.m.r. study

The solution conformation of alamethicin, a 20-residue antibiotic peptide, has been investigated using two-dimensional n.m.r. spectroscopy. Complete proton resonance assignments of this peptide have been carried out using COSY, SUPERCOSY, RELAY COSY and NOESY two-dimensional spectroscopies. Observation of a large number of nuclear Overhauser effects between sequential backbone amide protons, between backbone amide protons and CβH protons of preceding residues and extensive intramolecular hydrogen bonding patterns of NH protons has established that this polypeptide is in a largely helical conformation. This result is in conformity with earlier reported solid state X-ray results and a recent n.m.r. study in methanol solution (Esposito et al. (1987) Biochemistry26, 1043-1050) but is at variance with an earlier study which favored an extended conformation for the C-terminal half of alamethicin (Bannerjee et al.

Kateuden luonne ja erityispiirteet filosofisessa pohdinnassa

Kateuden tunnetta ei ole tarkasteltu käytännöllisessä filosofiassa huolimatta sen määr��ävästä asemasta ihmisen normaalissa päivittäisessä elämässä. Kateus liittyy moniin ilmiöihin yksilöllisenä tai jopa kollektiivisena ryhmätunteena, kun siihen yhdistyvät epäoikeudenmukaisuus ja itsepetoksellisuus. Tutkielma pyrki osoittamaan kateuden vääjäämättömän monipuolisuuden kilpailullisena ja eriarvoisuutta lisäävänä vertailevana kompleksisena negatiivisena tunteena. Jo antiikin Kreikassa kateus liitettiin ihmisten ja jumalien väliseen eriarvoisuuteen, nykypäivänä taas kateutta leimaa liberaalisen yhteiskuntapolitiikan keskiössä ”tietämättömyyden verhon” takana egalitaarisuuden ihanne ja oikeudenmukaisuuden ja reiluuden taju. Tunnekokemuksena kateus on impotenttinen toisen paremmuudesta ja inferioi näin kateuden episodisuuden irrationaaliseen tilanteeseensa nähden antagonistiseksi. Tutkielman neljästä pääluvussa ensimmäisessä kateus yhdistetään poliittisen liberaalin yhteiskuntafilosofian yhdysvaltalaiseen kannattajaan John Rawlsiin (1921−2002). Hänen ajattelussaan ja pääteoksessaan A Theory of Justice (1971) ja siinä erityisesti kateutta käsittelevässä luvussa IX kateus on yhteiskunnassa vaikuttavaa erityispsykologista taipumusta tavoitella parempiosaisten asemaa oikeudenmukaisuuden kontraktuaalisessa valintajärjestelmässä. Rawlsille kateus ei ole tabu, vaan kateuden ongelma koskee kaikkia abstraktissa alkuasetelmassa yhteiskuntasopimuksen piiriin liittyviä sopija−agentteja. Rationaalinen agentti ei kärsi kateudesta, kun epäoikeudenmukaisuutta ei ole hänen ja muiden samojen vapaus− ja eroperiaatteiden nojalla toimivien ihmisten välillä sietämättömästi. Rawls tekee kuitenkin jaon pahantahoisessa kateudessa (proper) yleiseen ja erityiseen ja erottaa sekä emulatiivisen (emulative) eli motivoivan esimerkin sysäämän kilvoittelevan kateuden varsinaisesta kateudesta (proper). Myös anteeksiannettava kateus (excusable general envy) on Rawlsin onnellisuutta ja reiluutta tasa–arvoistavassa sopimusteorian ideaalissa varsinaisen kateuden alaluokkana mukana. Kateus ja tasa-arvo tulevat esille paremmin kilpailullisessa kateudessa, mistä myös viime vuosien merkittävin kateustutkija amerikkalainen Kentuckyn yliopiston psykologian professori Richard H. Smith on ollut kiinnostunut. Hänelle kateus on inferiorisen kompleksista ja liittyy oman arvon tunteeseen ja kognitiiviseen psykologiaan. Kateuden tutkimus on monialaistunut ja vilkastunut viime vuosikymmenen aikana. Sosiaali−psykologia, sosiologia, kulttuuriantropologia ja tunnefilosofia ovat kiinnostuneet ymmärtämään tätä kompleksista negatiivista tunnetta paremmin. Kulttuurissamme kateus toimii universaalisesti yhteydessä muihin rinnakkaistunteisiin, kuten moraaliseen paheksuntaan tai sitä lievempään närkästymiseen. Kateus ei ole perustunne, mutta sille on löydettävissä prototyypillisiä piirteitä, joskin kateus ei helposti antaudu propositionaaliseen tai kognitiiviseen arvostelmasisältöön yksin mentaalisen analyysin välityksellä (Solomon 1976). Siitä pitää huolen kateuden affektuaalnen instrumentaalisuus (feeling) ja kognitiivisen komponentiaalisen tulkinnan vaikeus kateellisen väistellessä oman itsetunnon inferiorisuuden tai omaa toimintavalmiutta heikentävien ilkeämielisten motiiviensa alaisuudessa. Kateelliselle ei ns. perisyntinä riitä, että kadehditulta olisi saatu pois haluttu myönteinen ominaisuus, kohde−esine tai asema, vaan lähietäisyydellä toimivasta kadehditusta pitäisi päästä kokonaan eroon (ns. venäläinen kateus). Siksi kateus approksimoi naapureita, ystäviä, kollegoita tai myös toisen ihmisen aviopuolisoa, mutta usein arkiyhteydessä käsitteellisesti väärinymmärrettynä, koska jälkimmäisessä on kyse kolmepaikkaisesta mustasukkaisuuden tunteesta. Kaksipaikkaisena tunteena (kateellinen & kadehdittu) ja sen vastatunteenaan usein mainittu kiittämättömyys saavat aikaan sen, että kateellinen on myös taipuvainen aggressiivisuuteen ja vihaisuuteen, mutta kun asiaa tarkastelee tarkemmin taustalta paljastuu itsepetoksen elementtejä. Kateellinen hyödyntää itsepetoksen paradoksia eli kahden vastakkaisen uskomuksen (Kateellinen, koska P & Kateellinen, koska ~P) samanaikaista voimassaoloa tilanteessa, jossa omat teot ovat suuntautuneet intentionaalisesti muualle kuin kadehditun komparatiiivisesti parempana näyttäytyvien arvostuserojen kuromiseksi tilanteen tasavertaistamiseksi kiinni. Kateellinen voi olla deliberatiivisen ahne ja nopea epäreilussa reaktiossaan kadehdittua kohtaan. Näin uppiniskainen kateustunne voi tulla eriäväksi havaitun arvioivan arvostelman kanssa. Kateustunne olisi näin määritelmällisesti intensiivistä puutetta (toistuvissa) epätasa−arvoisissa ja irrationalisoituneissa ihmiskohtaamisissa. Tutkimus esitteli kateustunteen adekvaattisena käsitteenä ja toi havaintoja kognitiivisen tunneteorian riittämättömyydestä kateustunteen tutkimukselle. Kiinnostavaa oli, että poliittisessa yhteiskuntafilosofiasta löytyi myös Rawlsin psykologisten erityistaipumuksien ja erityisesti kateuden yhteiskuntapoliittista kritiikkiä. Tunneteoreettisesti kateustunne on kognitiivista perustunnetta holistisempi, intensiivisempi ja intentionaalisempi sekä lisäksi affektuaalisesti motivoiva, joka mahdollistaa myös inhimillisen toiminnan kehittymisen, mutta myös kadehtijan tuhoamisen. Itsepetos sen sijaan tekee kateudesta haavoittuvan ja myös narsismia ruokkivan tunnetilan, jossa kateellinen toimii hedonistisesti ei−kognitiivisen irrationaalisen tietämyksen (envious feeling proper) varassa ja kieltää tunteen konsekventionaaliset usein negatiiviset seuraukset itselleen ja lähiympäristölleen.

Spectral Invariance of SG Pseudo-Differential Operators on L-P(R-n)

We prove the spectral invariance of SG pseudo-differential operators on L-P(R-n), 1 < p < infinity, by using the equivalence of ellipticity and Fredholmness of SG pseudo-differential operators on L-p(R-n), 1 < p < infinity. A key ingredient in the proof is the spectral invariance of SC pseudo-differential operators on L-2(R-n).

Biochemical, histopathological and ultrastructural changes in rat liver induced by r-( + )-pulegone, a monoterpene ketone

Biochemical, histopathological and ultrastructural changes occurring at different time points after intraperitoneal administration of a single dose of pulegone (300 mg/kg) were studied. Significant decreases in the level of liver microsomal cytochrome P-450 (67%), heme (37%), aminopyrine N-demethylase (60%) and glucose-6-phosphatase (58%), were noticed 24 hr after pulegone treatment. Alanine amino transferase (ALT) levels increased in a time dependent manner, following exposure of rats to pulegone. Light microscopic studies of liver tissues showed dilation of central veins and distention of sinusoidal spaces 6 hr after pulegone treatment. Initial centrilobular necrosis was noticed at 12 hr. Centrilobular necrosis became severe at 18 hr and nuclear changes included karyorrhexis and karyolysis. Midzonal and periportal degenerative changes in addition to centrilobular necrosis was observed 24 hr after pulegone administration. Electron microscopic changes showed severe degeneration of endoplasmic reticulum, swelling of mitochondria and nuclear changes, 24 hr after administration of pulegone. The time course profile of the hepatocytes after treatment with pulegone indicates that endoplasmic reticulum is the organelle most affected, following which other degenerative changes occur ultimately leading to cell death.

Inelastic dynamic response of R.C. beam column joints by using B.E.M.

A BEM formulation to obtain the inelastic response of R.C. Beam-Column joints subjected to sinusoidal loading along the boundary is presented. The equations of motion are written along with kinematical and constitutive equations. The dynamic reciprocal theorem is presented and the temporal dependence is removed by assuming steady state response.