998 resultados para Roos, Ole
Resumo:
Opinnäytetyön aiheena oli betuliinijohdannaiset. Tavoitteena oli tehdä synteesisarja, jossa betuliiniin ja betulonihappoon liitettiin esteröintireaktiolla erilaisia happoja, terpeenialkoholeja ja fenoleja. Lisäksi tavoitteena oli saada selvyys bioaktiivisista ominaisuuksista ja mahdollisista muista soveltuvuuksista. Työ tehtiin osana VTT:n Kuori- tutkimusprojektia, jossa betuliinille ja muille puiden kuori- ja uuteaineille pyritään löytämään kaupallisia käyttökohteita esimerkiksi lääkeaineina, pestisideinä ja kosmetiikka-alan raaka-aineina. Betuliini on pentasyklinen triterpeenialkoholi, jota saadaan eristettyä varsin tehokkaasti koivun kuoresta ja tuohesta uuttamalla. Betuliinilla ja sen johdannaisilla on todistettu olevan useita lääkinnällisiä vaikutuksia kuten esimerkiksi tulehduksia estäviä, antiviraalisia, antimalaarisia, antitumoraalisia sekä anti-HIV-aktiivisuutta. Betuliinissa, lup-20(29)-ene-3β,28-diolissa, on käytännössä kolme reaktiivista ryhmää, primäärinen hydroksyyliryhmä hiilessä 28, sekundäärinen hydroksyyliryhmä hiilessä 3 sekä alkeenirakenne hiilessä 20, joista jokaisen ryhmän reaktioilla voidaan helposti saada aikaan betuliinijohdannaisia. Betuliinin ja betulonihapon reaktioihin valittiin erilaisia esteröintimenetelmiä, joissa katalyytteinä käytettiin mm. p-tolueenisulfonihappoa, titaani(IV)isopropylaattia, N,N-dimetyyli-4-aminopyridiini ja N-(3-dimetyyliaminopropyyli)-N-etyylikarbodiimidihydroklori-dia. Synteesituotteiden puhdistusmenetelminä käytettiin uudelleen kiteyttämistä ja pylväskromatografiaa. Synteesituotteet analysoitiin NMR:llä, GC-MS:llä, IR-spektrometrillä ja alkuaineanalyysillä. Lisäksi reaktiotuotteista mitattiin sulamispisteet ja Rf-arvot. Synteesisarjaan suunnitelluista betuliini- ja betulonihappojohdannaisista onnistuivat betuliini-28-ferulihappoesteri, betulonihappo-28-vaniliiniesteri ja betulonihappo-28-karva-kroliesteri. Tuotteille on tehty ja tullaan tekemään erilaisia bioaktiivisuustestejä ja näin ollen kaikkia tuloksia ei ole vielä saatu. Osassa testeistä kyseiset tuotteet ovat osoittautuneet jo lievästi aktiivisiksi, joten kyseisten tuotteiden testaamista sekä betuliiniin ja sen johdannaisiin liittyvää syntetiikkaa ja tutkimustyötä kannattaa ehdottomasti jatkaa, koska betuliinijohdannaisilla voi olla ratkaiseva merkitys esimerkiksi sairauksien hoidossa.
Resumo:
Tämän tutkielman tarkoituksena on koota yhteen budjetoinnin kohtaamia ongelmia ja kritiikkiä nykypäivän alati muuttuvassa ympäristössä. Tämän pohjalta selvitetään, onko budjetointi edelleen käyttökelpoinen työkalu yrityksen talouden ohjaamisessa. Tutkielmassa sovelletaan käsiteanalyyttistä tutkimusotetta, tutkimus on tiedonhankintatavaltaan teoreettinen. Budjetointia on moitittu muun muassa menetelmän raskaudesta ja kustannuksista, budjetointiin perustuvasta palkitsemisesta, sen strategiayhteydestä, budjettiharhasta ja – pelaamisesta, sekä sen inkrementaalisuudesta ja keskittymisestä vain taloudellisiin tekijöihin. Ongelmia näyttää ilmenevän sitä enemmän, mitä dynaamisempi ja monimuotoisempi yrityksen toimintaympäristö on. Vaikka yritysjohto yhtyy kritiikkiin ja löydetyt esimerkkitapaukset budjetoinnista luopumisesta ovat olleet rohkaisevia, on budjetoinnista luopumisen esteenä usein muutosvastarinta ja se, että uutta yleisesti hyväksyttyä käytäntö ei vielä ole.
Resumo:
Tämä opinnäytetyö tehtiin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Helsingin yksikön eläintautibakteriologian ryhmälle. Työn tarkoituksena oli löytää ja ottaa käyttöön tämänhetkisen AccuProbe-menetelmän lisäksi monipuolisempi menetelmä mykobakteerien lajinmääritykseen. AccuProbe-testillä pystytään tunnistamaan suurin osa Eviraan tulleista näytteistä eristetyistä mykobakteereista, mutta muun muassa kalanäytteistä eristettyjen mykobakteerien tunnistamiseen ei ole ollut menetelmää. Työhön valittiin GenoType® Mycobacterium CM -kitti. Mykobakteerien lajinmääritykseen kehitetyn GenoType® Mycobacterium CM -kitin käyttöä opeteltiin aluksi Mycobacterium avium ATCC 25291 -kannalla. Tämän jälkeen kittiä kokeiltiin eläimistä eristetyillä sekä M. intracellulare ATCC 13950- ja M. tuberculosis ATCC 25177 -kannoilla. Kyseessä on hybridisaatioon perustuva DNA-liuska-menetelmä, joka sisältää kolme päävaihetta: DNA:n eristäminen, monistaminen PCR:llä ja hybridisaatio. Työn aikana optimoitiin substraatin vaikutusaikoja, seurattiin hybrisaatiovaiheen lämpötiloja ja kehitettiin kitin valmistajan suosittelemaa ravistelevaa lämpöhaudetta / inkubaattoria vastaavia laitteita. Työn tuloksena kitti on käyttövalmis, mutta menetelmän soveltuvuutta eläinkannoille täytyy testata lisää. Osassa tulosliuskoissa oli vääriä vaaleita viivoja ja osa oikeista vaaleista viivoista puuttui. Saadut tulokset antavat kuitenkin hyvän pohjan jatkaa kitin validointia.
Resumo:
Tässä opinnäytetyössä kehitettiin HPLC-menetelmä klooriheksidiinipitoisuuden määrittämiseksi Professorin vesirokkovoiteesta. Menetelmä kehitettiin Yliopiston Apteekin analyyt-tiselle laboratoriolle. Klooriheksidiini on vesirokkovoiteessa käytetty vaikuttava aine. Se ehkäisee ja hoitaa ihon punoitusta ja turvotusta ja on nykyään tunnetuin antiseptinen aine. Klooriheksidiinipitoisuutta ei ole vesirokkovoiteesta tutkittu, eikä sen säilyvyys voiteessa ole tämän vuoksi varmaa. Yliopiston Apteekki määrittää vesirokkovoiteen käyttöiäksi kaksi vuotta. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, onko Yliopiston Apteekin määrittelemä kahden vuoden kestoaika vesirokkovoiteelle liian pitkä. Epäiltiin, että klooriheksidiini hajoaa vesirokkovoi-teessa parakloorianiliiniksi kahden vuoden aikana. Työn tarkoituksena oli kehittää HPLC-menetelmä klooriheksidiinipitoisuuden analysoimiseksi vesirokkovoiteesta. Työhön liittyi näytteenkäsittelyn ja uuttoliuottimen määritys vesirokkovoiteelle. Kirjallisuudessa esiintyviä menetelmiä testattiin ja muokattiin tähän työhön sopiviksi. Kun menetelmän kehitys oli saatu valmiiksi, uusi menetelmä validoitiin. Validoidun menetelmän avulla analysoitiin vanhoja erävarastonäytteitä, joiden avulla selvitettiin klooriheksidiinin säilyvyys voiteessa. Lopputulos oli, että klooriheksidiini säilyy voiteessa ainakin kolme vuotta hajoamattomassa muodossa. Voiteen valmistusprosessissa oli kuitenkin parannettavaa, koska klooriheksidiinipitoisuus vaihteli huomattavasti valmistuserien välillä. Klooriheksidiinipitoisuuden tutkimisen aloittaminen valmistettavista eristä oli tutkimustulosten mukaan aiheellista. Vesirokkovoiteen pitoisuuden tutkimisen seurauksena on suositeltavaa aloittaa lisäksi uusi säilyvyysseurantatutkimus, joka sisältää myös pitoisuustutkimukset.
Resumo:
Opinnäytetyön aiheena on Lappeenrannan seudun yksityisten perhepäivähoitajien koulutustarpeen selvittäminen ja olemassa olevan koulutussuunnitelman parantaminen. Opinnäytetyö tehdään yhteistyössä Etelä-Karjalan maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksen kanssa. Heidän tarkoituksenaan on tarjota ja toteuttaa koulutuksia yksityisille perhepäivähoitajille. Lappeenrannan kaupungin alueella ja eräissä Etelä-Karjalan maakunnan alueella sijaitsevissa kunnissa toimii noin 60 yksityistä perhepäivähoitajaa, ja toiminta vaikuttaa noin 181 lapsen arkeen mm. ravitsemukseen ja ruokailutottumuksiin. Koulutukset nostavat ammattitaidon laatua. Lisäksi monilla perhepäivähoitajilla ei ole ammattiin nykyisin vaadittavaa pätevyyttä ja mm. siksi ammattitaitoista osaamista täytyy kehittää. Tutkimukseen hankittava aineisto saatiin kyselylomakkeella avulla, joita jaettiin (60 kpl). Perustietoja haluttiin tietää perhepäivähoitajien koulutuksesta, alallaolovuosista, hoitolasten ja erityisruokavalioita tarvitsevien lasten määrää, kuinka tuttuja heille ovat ravitsemussuositukset, erityisruokavaliot ja hygieniaosaaminen sekä heidän kiinnostuneisuutensa koulutuksiin. Kyselylomakkeen avulla oli tarpeen tiedustella mielipidettä aiemmin järjestetyistä koulutuksista sekä millaisia koulutuksia tulevaisuudessa yksityisillä perhepäivähoitajilla voisi olla. Kyselylomakkeita analysoitiin yhteensä 29. Kaikkien vastanneiden vastausprosentti oli 48. Alallaolovuosia oli keskimäärin koulutuksen saaneilla 11 vuotta ja niillä, joilla perhepäivähoitajan työhön tarvittavaa koulutusta ei ollut, oli 25 vuotta. Koulutuksen saaneet yksityiset perhepäivähoitajat olivat innokkaampia koulutusten järjestämiseen sekä mielestään tarvitsivat lisäkoulutusta ja lisätietoa kysytyistä asioista enemmän kuin ne vastaajat, jotka eivät olleet saaneet vaadittavaa koulutusta. Koulutuksia voitaisiin tarjota uusista ravitsemussuosituksista ja niiden käytöstä. Hygieniaosaamisasiat olivat yleisesti tuttuja suurimmalle osalle perhepäivähoitajista ja vastausprosenttien perusteella enemmistö yksityisistä perhepäivähoitajista haluaisi siihen liittyvän koulutuksen järjestämistä. Hygieniapassin suorittamista voitaisiin tarjota, koska se kiinnosti vastaajia. Yli puolet vastaajista vastasi tuntevansa erityisruokavaliot, mutta koulutusta voitaisiin suunnitella kysynnän ja toiveiden mukaan.
Resumo:
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin onko mentorointia Sokos Hyvä Olo -kampaamoissa. Kuinka mentorointi näkyy tai ilmenee? Onko mentoroinnista hyötyä Sokos Hyvä Olo -kampaamon työntekijöiden omasta mielestä? Tutkimus tehtiin Sokoksen omassa omistuksessa oleviin Hyvä Olo -kampaamoihin. Näitä kampaamoja on Suomessa yhteensä kuusi kappaletta. Tutkimus toteutettiin postikyselynä. Tutkimuslomakkeita lähetettiin yhteensä 57 kappaletta. Lomakkeet lähetettiin tutkimuksen koko perusjoukolle. Tutkimukseen vastasi 13 henkilöä eli vastausprosentti oli 33 %. Tutkimuksen vastaukset tulivat kahdesta eri toimipisteestä. Analysointi tapahtui toimipisteittäin, ja lopuksi kaikista tutkimuksen vastauksista tehtiin yhteenveto. Tuloksista oli havaittavissa, että mentorointia ei ole Sokos Hyvä Olo -kampaamoissa. Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että työntekijät eivät erityisesti myöskään kaipaa mentoria. Viidelle henkilölle vastanneista voisi olla apua mentorointisuhteesta, sillä nämä henkilöt ovat ammatilliselta kokemukseltaan nuoria parturi-kampaajia, jotka kaipaavat enemmän ohjausta työhönsä kuin pidempään ammatissa toimineet henkilöt.
Resumo:
Organisatorinen oppiminen nähdään avainasemassa yrityksen kilpailukyvyn kehittämisessä. Aihepiiristä onkin tehty runsaasti tutkimusta, mutta edelleen näkemykset organisaation oppimisesta, oppimisprosessin luonteesta, tuloksista ja näihin vaikuttavista tekijöistä ovat moninaiset. Dialektisuus kuvaa sekä organisatorisesta oppimisesta käytyä keskustelua että oppimisprosessien luonnetta dynaamisina vastavoimien sävyttäminä organisaation kehitysprosesseina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä organisatorisesta oppimisesta tutkimalla oppimisprosesseihin sisältyviä jännitteitä. Mielenkiinnon kohteena on jännitteiden osallistuminen niin innovatiivista uudistumista ja sopeutuvaa kehittymistä kuin toiminnan vakiinnuttamista tavoittelevaan oppimiseen. Tutkimuksen kohteena on kaksi teollisuusyritystä, joista tiedonkeruu tehtiin teemahaastatteluin. Tutkimuksessa painottui suorittavan tason työntekijän näkökulma. Empiirisestä aineistosta konstruoitiin organisatorisia oppimisprosesseja tulkitsemalla yksilöiden ja organisaation oppimisen välistä vuorovaikutusta. Yrityksittäin konstruoidut oppimisprosessit rinnastettiin yritysten tavoiterakenteen kautta ja analysoitiin jännitteiden osallistumista oppimisprosessien etenemiseen organisaatioissa. Organisatoriset oppimisprosessit - sekä organisaatiota uudistava innovatiivinen ja kehittävä sopeutuva oppiminen että vakiinnuttava mukautuva oppiminen - näyttäytyvät tutkimuksen tulosten valossa erilaisten jännitteiden sävyttäminä. Tulokset osoittavat, että perinteisessä mekaanisessa organisaatiossa aikaisempien tutkimusten luontaisena pitämä vakiinnuttava ja mukautuva oppiminen ei ole ongelmatonta ja itsestään sujuvaa. Myös se on jännitteiden sävyttämä. Organisaation viralliset ja sosiaaliset rakenteet voivat mukauttaa yksilöiden toiminnan. Vakiinnuttavan oppimisprosessin etenemiseen osallistuu kuitenkin jännitteitä, joita syntyy ennen kaikkea työntekijöiden toiminnan ja asenteiden sekä yrityksen tuotanto- ja oppimistavoitteiden välisistä ristiriidoista. Tulokset antavat aihetta pohtia vakiinnuttavan oppimisen asemaa suhteessa uudistavaan ja kehittävään oppimiseen. Vakiinnuttavan oppimisen toteutuminen organisaatiossa pelkästään rakenteiden mukauttavalla voimalla voi heikentää organisaation mahdollisuuksia kehittyä ja uudistua. Työntekijöiden toimimista organisaation oppimisen agentteina ja uudistavan oppimisen käynnistäjinä voisi edesauttaa oppimista tukevin organisatorisin mekanismein, jotka edistävät työntekijöiden käsitteellistä oppimista ja jännitteiden hyödyntämistä vakiinnuttavassa oppimisprosessissa.
Resumo:
Opinnäytetyö käsittelee osallistumisen muotoja kolmessa uuden mediakulttuurialan taidetapahtumassa. Tapahtumille on keskeistä osallistumistapojen ja -välineiden kokeileminen. Osallistumisen muodot on jaettu kohderyhmiin, joiden avulla tutkimuskysymyksiin haetaan vastauksia. Työssä tarkastellaan myös tapahtumaan liittyviä sidosryhmiä. Tutkielman keskeisin kysymys on: Miten eri kohderyhmät osallistuivat tapahtumiin. Työssä selvitetään myös tuottajan näkemyksiä osallistumisen motiiveista, rajoituksista ja kohderyhmien rooleista. Tutkimus on tehty kvalitatiivisella metodilla ja perustuu tapausten kuvailulle ja tuotantoon osallistumisen analysoinnille. Tapauksia on tutkittu haastattelemalla tapahtumien vastaavia tuottajia, jotka toimivat uuden mediakulttuurialan ja mediataiteen asiantuntijoina. Osallistumista vertaillaan osallistumisen määrien, tapojen, motiivien ja rajoituksien osalta. Lopuksi valotetaan kohderyhmien rooleja ja poimitaan huomioita verkkotapahtumien tuottajan roolista. Tapahtumiin osallistuttiin paikallisesti, verkossa, eetterissä ja liikkeessä. Osallistumisen päämotiivina oli aito osallisuuden tunne. Myös online-yleisö tunsi läsnäolon tunnetta osallistuessaan etänä, mutta ainoastaan livekokemuksen aikana. Arkistoituneesta kokemuksesta läsnä olemisen tunne puuttui. Osallistumisen rajoitukset olivat pääosin teknisiä, mutta johtuivat osittain myös siitä, että yleisö ei ole tottunut osallistumaan verkossa, etenkään reaaliajassa. Ryhmätyössä tunnettiin voimakkaampaa osallisuutta kuin katsojan asemassa. Osallistumiselle oli tärkeää luoda tila, jossa ihmiset kutsutaan osallistumaan. Tutkielman keskeisiksi kohderyhmiksi nousivat sidosryhmät, eli tarkasti rajattu niche-yleisö ja vertaisryhmä. Namä kohderyhmät ilmenevät lähinnä verkossa ja verkostoissa, huolimatta maantieteellisistä rajoista. Kohderyhmät olivat mukana tapahtuman tekemisen prosessissa yhteistyökumppaneina ja etätyötovereina, sekä myös sisällöntuotannossa. On mahdollista, että prosessin myötä syntyy myös uusia verkkoyhteisöjä. Tuottajan rooli vuorovaikutteisissa tapahtumissa on toimia moderaattorina yleisön ja tuotannon välillä. Tuottaja mahdollistaa myös kollektiivisen sisällöntuotanto- ja tuotantoprosessin tekemisen onnistumisen. Tuottajan työssä tärkeää on myös eri kohderyhmien voimavarojen tunnistaminen ja hyödyntäminen.
Resumo:
Opinnäytetyössä pohditaan dokumentaarisissa teoksissa esiintyvien ihmisten palkkiokäytäntöjä ja niihin liittyviä eettisiä ongelmia. Näyttelijöille, juontajille ja asiantuntijoille maksetaan sähköisissä viestimissä esiintymisestä. Samalla lailla dokumentaarin tai reportaasin päähenkilö uhraa aikaansa ja voimavarojaan antaakseen kasvot tekijän tärkeäksi kokemalle asialle. Eikö myös dokumentaarisessa teoksessa esiintyvä henkilö ansaitse palkkiota? Erityisesti tilanteen eriarvoisuutta korostaa, jos esiintyjä tulee todella kurjista oloista. Dokumentaari voi menestyä, mutta henkilön elämä jatkuu yhtä vaatimattomana kuin ennenkin. Kiinnostuin aiheesta oman kokemukseni kautta ollessani kuvaamassa tv-inserttejä Brasiliassa. Capoeirasta kertovassa insertissä esiintyvän lapsen opettaja vastusti kuvauksia, ellen maksaisi niistä palkkiota. Asiasta syntyi kiivas kädenvääntö, sillä minulla oli jo lapsen vanhemmilta lupa kuvauksiin. Tapahtuma sai miettimään esiintymispalkkojen ongelmallisuutta niin esiintyjien kuin tekijöidenkin kannalta. Huomasin, ettei asiasta ole paljon kirjallisuutta, eikä tekijöiden keskuudessa ole mitään sääntöjä tai suosituksia asiasta. Lähdin tutkimaan aihetta kirjallisuudesta löytyvien pienien viitteiden ja lehtiartikkelien pohjalta sekä haastattelemalla ohjaajia, toimittajia ja tuottajia. Palkkio ei saa olla motiivina dokumentaarisessa teoksessa esiintymiselle. On tapauskohtaista, palkitaanko henkilö lopuksi rahalla tai muulla tavoin. Itse tekemisen täytyy kuitenkin olla vapaaehtoista. Esiintyjän voi lähes aina korvata toisella, sillä dokumentaarinen teos on teema- eikä henkilökeskeinen. Dokumentaristi tai journalisti ei ole avustusjärjestö, eikä kaikkia teoksessa esiintyneitä voida pelastaa. Sen sijaan yksittäisten ihmisten kautta voidaan tuoda esiin suurempia teemoja. Yleensä teema on tärkeä myös esiintyjälle, joten ihmiset pääosin lähtevät mielellään mukaan. Myös oman elämänsä ja näkökulmansa julkinen esiintuominen imartelee. Koska dokumentaarisessa teoksessa esiintyminen ei perustu palkkioihin, ohjaajalla on suuri vastuu siinä mukana olevista ihmisistä. Vaikka henkilön taloudellinen tilanne ei kohentuisikaan, jollain lailla kokemuksen toivoisi häntä rikastuttavan.
Resumo:
Peliteollisuus on nykyään erittäin suuri ohjelmistokehityksen ala, joten on ajankohtaista tutustua ilmaisten työkalujen ja kirjastojen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Visuaalisen viihteen tuottamiseen tarvitaan yleensä C++-ohjelmointitaidon lisäksi mallinnustaitoa ja kuvankäsittelytaitoa. Tämän lisäksi äänten tuottaminen on erittäin suuri osa toimivan kokonaisuuden saavuttamiseksi. Tässä työssä käsitellään kaikki osa-alueet ja tutkitaan Open Source -työkalujen soveltuvuutta pelin kehitykseen win32-alustalla. Lopputuloksena syntyy täysin pelattava, tosin yksinkertainen peli CrazyBunny. Työn alussa esitellään kaikki käytettävät työkalut jotka kuuluvat tarvittavaan kehitysympäristöön. Tähän esittelyyn kuuluvat myös olennaisena osana työkalujen asennuksen läpikäynti sekä käyttöönotto. Työn perustana on käytetty OGRE-ohjelmistokehystä, joka ei ole varsinainen pelimoottori. Puuttuvia ominaisuuksia on lisätty käyttämällä CEGUI-kirjastoa käyttöliittymien tekoon sekä FMOD-kirjastoa äänijärjestelmän toteutukseen. Muita käytet-tyjä työkaluja ovat Code::Blocks-kehitysympäristö, Blender-mallinnusohjelma ja Audacity-äänieditori. Pelisovelluksen toteutuksen pohjana on käytetty State-sunnittelumalliin perustuvaa järjes-telmää pelitiloja hallintaan. Tässä mallissa pelin päävalikko, pelitila ja pelin loppu on ero-tettu omiksi tilaluokikseen, jolloin sovelluksesta saadaan helpommin hallittava. Päävali-kossa tärkein osa on itse valikoiden toteutus CEGUI-kirjaston avulla. Pelitilan toteutukses-sa tutustutaan OGRE:n visuaalisiin ominaisuuksiin kuten ympäristöön, valoihin, varjoihin, kuva-alustoihin ja visuaalisiin tehosteisiin. Tämän lisäksi peliin on toteutettu äänet suosi-tulla FMOD-kirjastolla, jota useat isot alan yritykset käyttävät kaupallisissa tuotteissaan.
Resumo:
Tässä insinöörityössä suunniteltiin ja toteutettiin Gordion-talousohjaus Oy:n Primavista-ohjelmiston koodin suojaaminen. Yrityksellä oli jo pitkään ollut tarve Java-kielisen ohjelmakoodinsa suojaamiselle, etenkin Primavistan käytön tullessa laajentumaan useisiin eri maihin. Koodin suojaamisella hankaloitetaan mahdollista takaisinkääntämistä, jossa valmiin ohjelman ajettavat tiedostot käännetään takaisin niiden lähdekoodiksi. Tällöin lähdekoodia pystytään tarkastelemaan tai jopa muokkaamaan. Suomen tekijänoikeuslain mukaan takaisinkääntäminen ei ole sallittua. Työ aloitettiin tutkimalla erilaisia Java-koodin suojausmenetelmiä. Primavistan koodin suo-jausmenetelmäksi valittiin obfuskointi, joka on suosituin Java-koodin suojausmenetelmä. Erilaisia tekniikoita käyttäen tämä menetelmä sotkee Javan tavukoodia tehden takaisinkäännetystä koodista erittäin vaikeasti ymmärrettävää. Työssä vertailtiin nykyisiä obfuskointityökaluja itse tehdyn testisovelluksen avulla. Vertai-un parhaaksi työkaluksi osoittautui kaupallinen tuote Zelix KlassMaster. Ohjelma todettiin toimivaksi myös Primavistan suhteen, minkä jälkeen se päätettiin hankkia yritykselle. Koko Primavistan koodin obfuskointi toteutettiin Zelix KlassMasteria ja sen useita eri ob-fuskointitekniikoita käyttäen. Tämän jälkeen obfuskointi liitettiin Primavistan Ant-buildiin kiinteäksi osaksi koodin rakennusprosessia. Koska obfuskointi tekee huomattavia muu-toksia tavukoodiin, obfuskoidun Primavistan toiminta oli testattava huolellisesti. Testauk-sessa huomattiin pieniä virhetilanteita, jotka korjaamalla ohjelman toiminta lopulta todettiin normaaliksi. Viimeisessä työvaiheessa kaikki obfuskoinnissa tarvittavat tiedostot siirrettiin versionhallintaan kaikkien yrityksen kehitystiimin jäsenten käytettäviksi. Työn tuloksena saatiin onnistuneesti obfuskoiduksi koko Primavistan koodi. Obfuskointi-prosessista kehitettiin pysyvä käytäntö, jonka mukaisesti obfuskointi tehdään aina Prima-vistan rakennusvaiheessa. Jatkossa kaikki asiakkaille toimitettavat Primavistan versiot tulevat olemaan obfuskoituja sovelluksia.
Resumo:
The master’s thesis focuses on the ERP system of a project company that delivers large-scale industrial plants from a purchasing point of view. The point of time is couple of years after implementation. Opinion of the people working in purchasing is that the ERP system isn’t performing satisfyingly. The first objective for the thesis is to find out the causes of the problems based on theory. It’s possible the system may not be suitable for project business or there may be deficiencies in the system that cause the problems. The second objective for the thesis is to propose solutions to the observed problems based on theory and vision how the system should function. The outcome of the thesis was that the main causes for the problems were connected to the ways of using the system and engineering activities being left outside the scope of ERP. The processes connected to the ERP system are not documented, so the rules for using the system are missing. The thesis describes developing and influences to the organization of a function that enables uploading purchase requisitions to projects from a text file. It was discovered that the function solves many problems and enables other functions that enhance further ambitions to integrate even more of the company’s processes to the ERP system. Conclusion to the thesis is a vision how the system should function and development activities needed to achieve this vision.
Resumo:
Tämä diplomityö käsittelee sääntöpohjaisen verkkoon pääsyn hallinnan (NAC) ratkaisuja arkkitehtonisesta näkökulmasta. Työssä käydään läpi Trusted Computing Groupin, Microsoft Corporationin, Juniper Networksin sekä Cisco Systemsin NAC-ratkaisuja. NAC koostuu joukosta uusia sekä jo olemassa olevia teknologioita, jotka auttavat ennalta määriteltyyn sääntökantaan perustuen hallitsemaan suojattuun verkkoon pyrkivien laitteiden tietoliikenneyhteyksiä. Käyttäjän tunnistamisen lisäksi NAC pystyy rajoittamaan verkkoon pääsyä laitekohtaisten ominaisuuksien perusteella, esimerkiksi virustunnisteisiin ja käyttöjärjestelmäpäivityksiin liittyen ja paikkaamaan tietyin rajoituksin näissä esiintyviä puutteita verkkoon pääsyn sallimiseksi. NAC on verraten uusi käsite, jolta puuttuu tarkka määritelmä. Tästä johtuen nykymarkkinoilla myydään ominaisuuksiltaan puutteellisia tuotteita NAC-nimikkeellä. Standardointi eri valmistajien NAC-komponenttien yhteentoimivuuden takaamiseksi on meneillään, minkä perusteella ratkaisut voidaan jakaa joko avoimia standardeja tai valmistajakohtaisia standardeja noudattaviksi. Esitellyt NAC-ratkaisut noudattavat standardeja joko rajoitetusti tai eivät lainkaan. Mikään läpikäydyistä ratkaisuista ei ole täydellinen NAC, mutta Juniper Networksin ratkaisu nousee niistä potentiaalisimmaksi jatkokehityksen ja -tutkimuksen kohteeksi TietoEnator Processing & Networks Oy:lle. Eräs keskeinen ongelma NAC-konseptissa on työaseman tietoverkolle toimittama mahdollisesti valheellinen tietoturvatarkistuksen tulos, minkä perusteella pääsyä osittain hallitaan. Muun muassa tähän ongelmaan ratkaisuna voisi olla jo nykytietokoneista löytyvä TPM-siru, mikä takaa tiedon oikeellisuuden ja koskemattomuuden.
Resumo:
Rautateillä käytettävät tavaravaunut ovat vanhenemassa hyvin nopeasti; tämä koskee niin Venäjää, Suomea, Ruotsia kuin laajemminkin Eurooppaa. Venäjällä ja Euroopassa on käytössä runsaasti vaunuja, jotka ovat jo ylittäneet niille suositeltavan käyttöiän. Silti niitä käytetään kuljetuksissa, kun näitä korvaavia uusia vaunuja ei ole tarpeeksi saatavilla. Uusimmat vaunut ovat yleensä vaunuja vuokraavien yritysten tai uusien rautatieoperaattorien hankkimia - tämä koskee erityisesti Venäjää, jossa vaunuvuokraus on noussut erittäin suosituksi vaihtoehdoksi. Ennusteissa kerrotaan vaunupulan kasvavan ainakin vuoteen 2010 saakka. Jos rautateiden suosio rahtikuljetusmuotona kasvaa, niin voimistuva vaunukysyntä jatkuu huomattavan paljon pidemmän aikaa. Euroopan ja Venäjän vaunukannan tilanne näkyy myös sitä palvelevan konepajateollisuuden ongelmina - yleisesti ottaen alan eurooppalaiset yritykset ovat heikosti kannattavia ja niiden liikevaihto ei juuri kasva, venäläiset ja ukrainalaiset yritykset ovat olleet samassa tilanteessa, joskin aivan viime vuosina tilanne on osassa kääntynyt paremmaksi. Kun näiden maanosien yritysten liikevaihtoa, voittoa ja omistaja-arvoa verrataan yhdysvaltalaisiin kilpailijoihin, huomataan että jälkimmäisten suoriutuminen on huomattavan paljon parempaa, ja näillä yrityksillä on myös kyky maksaa osinkoja omistajilleen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää uuden tyyppinen kuljetusvaunu Suomen, Venäjän sekä mahdollisesti myös Kiinan väliseen liikenteeseen. Vaunutyypin tarkoituksena olisi kyetä toimimaan monikäyttöisenä, niin raaka-aineiden kuin konttienkin kuljetuksessa, tasapainottaen kuljetusmuotojen aiheuttamaa kuljetuspaino-ongelmaa. Kehitystyön pohjana käytimme yli 1000 venäläisen vaunutyypin tietokantaa, josta valitsimme Data Envelopment Analysis -menetelmällä soveliaimmat vaunut kontinkuljetukseen (lähemmin tarkastelimme n. 40 vaunutyyppiä), jättäen mahdollisimman vähän tyhjää tilaa junaan, mutta silti kyeten kantamaan valitun konttilastin. Kun kantokykyongelmia venäläisissä vaunuissa ei useinkaan ole, on vertailu tehtävissä tavarajunan pituuden ja kokonaispainon perusteella. Simuloituamme yhdistettyihin kuljetuksiin soveliasta vaunutyyppiä käytännössä löytyvässä kuljetusverkostossa (esim. raakapuuta Suomeen tai Kiinaan ja kontteja takaisin Venäjän suuntaan), huomasimme lyhemmän vaunupituuden sisältävän kustannusetua, erityisesti raakaainekuljetuksissa, mutta myös rajanylityspaikkojen mahdollisesti vähentyessä. Lyhempi vaunutyyppi on myös joustavampi erilaisten konttipituuksien suhteen (40 jalan kontin käyttö on yleistynyt viime vuosina). Työn lopuksi ehdotamme uuden vaunutyypin tuotantotavaksi verkostomaista lähestymistapaa, jossa osa vaunusta tehtäisiin Suomessa ja osa Venäjällä ja/tai Ukrainassa. Vaunutyypin tulisi olla rekisteröity Venäjälle, sillä silloin sitä voi käyttää Suomen ja Venäjän, kuten myös soveltuvin osin Venäjän ja Kiinan välisessä liikenteessä.
Resumo:
Työn tavoitteena oli tutkia raitiotien yhteiskuntataloudellista kannattavuutta Oulun kaupungissa. Työn taustalla oli raitiotien uusi nousu 1980-luvulta alkaen Euroopassa. Työn teoreettisen viitekehyksen muodostavat yhteiskuntataloudellinen kannattavuus ja raitiovaunut tekniset ominaisuudet. Yhteiskuntataloudellista kannattavuutta käydään läpi erityisesti siitä näkökulmasta miten se eroaa yritysten käyttämästä kannattavuusanalyysista. Empiirisessä osassa suunniteltiin 12 kilometriä pitkä raitiotie pohjoisesta yliopistolta keskustan kautta keskussairaalalle. Matkustajamääräksi arvioitiin noin 4700 matkustajaa päivässä. Tehdyn kannattavuuslaskelman perusteella raitiotie Oulussa ei ole yhteiskuntataloudellisesti kannattava. Tehtyjen herkkyystarkastelujen perusteella kannattavuus paranee lähelle kannattavuutta jos raitiotien matkustajamäärä kaksinkertaistuu, esimerkiksi mittavan kerrostalorakentamisen ansiosta.